S
Sora
Vieras
Tapasin kauan aikaa sitten ystävän. Olin lapsi vasta ja aika yksinäinen ja syrjitty kun tapasin sitten ihmisen joka kuunteli minua ja oli seurassani. Kasvoimme yhdessä ilman, että ajattelinkaan, että henkilö oisi jotenkin avun tarpeessa. Hän oli hyvin rakas ihminen minulle, mutta kun aloimme tulla aikuiseksi niin huomasin, että kasvoin aikuiseksi hitaasti, mutta varmasti. Ystäväni sen sijaan kieltäytyi kasvamasta. Tein päättelyn, että hänen täytyi olla lievästi kehitysvammainen.
En jaksanut viettää enää niin paljon aikaa häntä auttamassa kuitenkaan sillä oli aikuisuuden kynnyksellä monia muitakin asioita ja muitakin ystäviä. Kaipasin aikuista seuraa kasvaakseni itsekkin vaikka en voinut jättää taakseni ystäväänikään joka soitteli jatkuvasti.
Hän muutti pois kotoa ja menin katsomaan hänen asuntoaan. Se näytti aluksi ihan kivalta, mutta kun hän asui siinä pidemmän aikaa se alkoi muuttua. Seinät alkoivat olla keltaiset ja ikkunoissa hämähäkinseittiä. Keittiö alkoi kasvaa hometta ja itse kävin siivoamassa paikassa ja kehoitin että siivoamme paikan yhdessä, mutta häntä ei kiinnostanut. Hän alkoi lihoa kovasti. Tiesin, että hän oli masentunut, mutta en osannut auttaa. Taloon muutti valtavasti eläimiä kuten jyrsijöitä ja kissoja sun muuta.
Eläinallergisena en voinut käydä siellä enää kovin usein. En tiennyt miten suhtautua kun kaikki eläimet pomppivat pitkin taloa. Mieleeni tuli ilmoittaa eläinsuojeluviranomaisille, mutta en uskaltanut. Olin hyvin arka ja pelkäsin hyvin voimakasluonteista ystävääni. Tyttö ei halunnut eikä jaksanut pitää huolta eläimistään kuin ihan pakollisen verran, mutta aina niitä tuli jostain lisää tai ne lisääntyivät vapaasti.
Pukeutuminen oli kamalaa myös. Hän käytti miesten ja mummojen vaatteita jotka olivat rikki ja tahraiset. Kaiken aikaa hän keräili leluja joilla oli leikkinyt lapsenakin ja rakenteli niille kaikkea pientä. Nukkeja henkilöllä oli valtavasti. Kun kuulin hänestä viimeksi hän kertoi ideastaan hankkia isätön lapsi leikkiseuraksi asuntoonsa. Olin järkyttynyt asiasta ja sanoin ettei kannata. Hänellä on eräs miespuolinen ystävä joka on kehitysvammainen koska hän on keskustelutaidoton ihan kokonaan eikä ymmärrä vastuuntuntoa. Auton ratissa hän kaahaa ja törmäilee ja itkee sen olevan muiden vika. Hän koskettelee vieraiden naisten intiimeihin paikkoihin ihan ilman syytä aivan kuin hän ei ymmärtäisi ettei niin tehdä. Poika on mustasukkainen jopa eläimille kun eläintä hoitaa. Hänkin tytön mielestä kelpaa isäksi.
Huomataanko synnytyslaitoksella jos sinne tulee joku hiukan ei niin äiteyteen kykenevä. Itse en ole enää tämän tytön kanssa kun hän suuttui minulle kun yritin auttaa. Elämäntilanteeni ei ole sellainen, että jaksaisin nyt juuri huolehtia hänen tekemisistään kun on omaa tekemistä. Minua vain huolestuttaa, että kai neuvolassa otetaan huomioon äidin tilanne kotona vai päästääkö ne äidin lapsensa kanssa synnytyslaitokselta suoraan kaatopaikalle?
En jaksanut viettää enää niin paljon aikaa häntä auttamassa kuitenkaan sillä oli aikuisuuden kynnyksellä monia muitakin asioita ja muitakin ystäviä. Kaipasin aikuista seuraa kasvaakseni itsekkin vaikka en voinut jättää taakseni ystäväänikään joka soitteli jatkuvasti.
Hän muutti pois kotoa ja menin katsomaan hänen asuntoaan. Se näytti aluksi ihan kivalta, mutta kun hän asui siinä pidemmän aikaa se alkoi muuttua. Seinät alkoivat olla keltaiset ja ikkunoissa hämähäkinseittiä. Keittiö alkoi kasvaa hometta ja itse kävin siivoamassa paikassa ja kehoitin että siivoamme paikan yhdessä, mutta häntä ei kiinnostanut. Hän alkoi lihoa kovasti. Tiesin, että hän oli masentunut, mutta en osannut auttaa. Taloon muutti valtavasti eläimiä kuten jyrsijöitä ja kissoja sun muuta.
Eläinallergisena en voinut käydä siellä enää kovin usein. En tiennyt miten suhtautua kun kaikki eläimet pomppivat pitkin taloa. Mieleeni tuli ilmoittaa eläinsuojeluviranomaisille, mutta en uskaltanut. Olin hyvin arka ja pelkäsin hyvin voimakasluonteista ystävääni. Tyttö ei halunnut eikä jaksanut pitää huolta eläimistään kuin ihan pakollisen verran, mutta aina niitä tuli jostain lisää tai ne lisääntyivät vapaasti.
Pukeutuminen oli kamalaa myös. Hän käytti miesten ja mummojen vaatteita jotka olivat rikki ja tahraiset. Kaiken aikaa hän keräili leluja joilla oli leikkinyt lapsenakin ja rakenteli niille kaikkea pientä. Nukkeja henkilöllä oli valtavasti. Kun kuulin hänestä viimeksi hän kertoi ideastaan hankkia isätön lapsi leikkiseuraksi asuntoonsa. Olin järkyttynyt asiasta ja sanoin ettei kannata. Hänellä on eräs miespuolinen ystävä joka on kehitysvammainen koska hän on keskustelutaidoton ihan kokonaan eikä ymmärrä vastuuntuntoa. Auton ratissa hän kaahaa ja törmäilee ja itkee sen olevan muiden vika. Hän koskettelee vieraiden naisten intiimeihin paikkoihin ihan ilman syytä aivan kuin hän ei ymmärtäisi ettei niin tehdä. Poika on mustasukkainen jopa eläimille kun eläintä hoitaa. Hänkin tytön mielestä kelpaa isäksi.
Huomataanko synnytyslaitoksella jos sinne tulee joku hiukan ei niin äiteyteen kykenevä. Itse en ole enää tämän tytön kanssa kun hän suuttui minulle kun yritin auttaa. Elämäntilanteeni ei ole sellainen, että jaksaisin nyt juuri huolehtia hänen tekemisistään kun on omaa tekemistä. Minua vain huolestuttaa, että kai neuvolassa otetaan huomioon äidin tilanne kotona vai päästääkö ne äidin lapsensa kanssa synnytyslaitokselta suoraan kaatopaikalle?
