Meillä ikää on jos sen verran (vaikka mies opiskelee ja minä olen vastavalmistunut - akateemisia), että olemme ehkä kummatkin yli 30 jos/kun vaaveli maailmaan syntyy.
Itseäni on aina huvittaneet nuo puheet lapsen saamisesta nuorena, kun sitä ei juurikaan tässä maassa tueta (siis verrattaen muihin etuuksiin...). Koko äitiysrahajärjestelmä on rakennettu siten, että pitäisi olla a.) työssäkäyvä mies b.) vuosi pari työuraa takana, jotta voi olettaa elävänsä köyhyysrajan yläpuolella. Kaikki yliopistossa opiskelevat tuttuni ovat tupanneet opiskelemaan n. 7-8 v. plus kaikki epämääräinen etsikkoaika ja alanvaihdot siihen päälle. Eipä sitä opiskeluaikanakaan rikas ole, mutta eipä tuota liian helpoksi ainakaan ole tehty. Opiskelukin vaikeutuu aika hurjasti jos meinaa sitä taaperon kanssa tehdä. Ai niin, ja samalla pitäisi muistaa valmistua määräajassa ja nuorena, sekä tietenkin pitäisi myös kunnon kansalaisena muistaa kuluttaa, jota varten tietenkin tarvitaan rahaa, jota varten tietenkin pitäsisi käydä töissä, jonka takia tietenkin opinnot myöhästyvät, jonka takia lasten saanti myöhsätyy.
No nyt meni vähän ohi aiheen...
ITs ekyllä en ole aiemmin lasta kauheasti hingunnutkaan, arvellut vain, että kyllä sitä alkaa kaivata kun sen
aika tulee.. ja niinhän siinä kävi.
Olisihan nuorena lastenteko tosiaan tärkeää, itseänikin vähän kauhistuttavat nämä "48-v. ja äidiksi" - tapaukset, vaikka tokihan se on sallittua ja osaksi sattumaakin. Mutta jos lapsi on 20 - vuotias kun on itse 68, niin on se aika surullista.. miten yli 60-v. jaksaa murkkuikäisen toilailuja? Toisaalta, itse olen nuoren äidin lapsi, ja siinäkin on puolensa ja puolensa. Nyt se on ainakin ihan kivaa, kun äitini paljon lähempänä omaa sukupolveani kuin monien muiden ikäisteni äidit. Itse halusin kuitenkin elämän kokemusta ja perspektiiviä lisää... Pitää kai tietää mitä itse on, enen kuin voi muita kasvattaa. (Tulipas ylevää omanapailua, sori.)
Iänkään takia ei siis paljon viitsisi odotella, että kumpikin on virassa jne. Miehellähän on sitten aikaa uraa rakentaa (valmistuu toivottavasti mahd. lapsen syntyyn menneessä), mä voin jäädä vuodeksi tai pariksi kotiin...tai toisin päin. Katsotaan nyt. =)
Olen kyllä periaatteessa kotihoidon puolella, mutta toisaalta, jos saisin hyvän työpaikan ja lapsi hyvän perhepäivähoitopaikan, voisin siinä tapauksessa harkita kyllä toihin paluutakin. Itse olen mennyt hoitoon 1/2 vuotiaana, ja en koe siitä traumatisoituneeni. Arvostan kyllä PALJON kotona olevia äitejä, ja uskon että se on monella tapaa lapselle ihanteellinen ympäristö kasvaa. Mutta jos vanhammat viihtyvät vaikka osan aikaa töissä, lapselle voi olla hoitopaikkakin hyvä, sosiaalistava ja virikkeellinen ympäristö. Mihinkään isoon päiväkotiin en kyllä kovin pientä lasta haluaisi lykätä. Näitä asioita olen tosin ajatellut pohtia tarkemmin sitten, kun/jos vaavi on tulossa.
Oho, tulipas romaani. Näköjään on tarve pohdiskella näitä asioita jossain, vaikka sittennäin anaonyymisti täällä foorumilla
Olen ollut koko kesän vähän väliä valeraskaana, siis kaikki raskauden oireet on jo koettu.