Vauva ei kestä pitkiä aikoja erossa äidistä ( 3kk ikäinen vain noin 3 tuntia)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietiskelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja :
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Taidan olla ainut kuka on erimieltä...Ei mun mielestä vauvat mitään traumaa saa vaikka olikin pitemmän aikaa hoidossa kuin mitä tuossa tekstissä oli..Tai ei meidän ipanat ainakaa oo saannut..Esikko oli alle vuode kun lähti mummon kanssa mökille muutamaksi päiväksi. likka nyt 13v ja eipä tuo kärsineeltä näytä. TÄÄ ON VAIN MINUN MIELIPIDE!!!!!

Etpä sä vielä osaa sanoa sen kärsimyksistä kuitenkaan lopullista sanaa.
Uudessa Suomen kuvalehdessä oli juttu sodan käyneen sukupolven lapsista. Yksikin mies oli alkanut oireilla lapsuuden traumoista vasta saatuaan omat lapset...

tarkotatko sä että tuo likka voi saada traumoja aikuisiällä että oli mummon kanssa reissussa muutaman päivän? Hyvin tuo on ainakin joka kesä sinne lähtenyt..Eihän se edesmuista siellä pienenä oleensa. No joka tapauksessa mä en näihin teorioihin usko!!!
 
Mä olen erimieltä. Minusta lapsen on välillä hyvä oleskella muiden kuin äidin seurassa. Äiti saa hengähdystaukoa ja lapsi tottuu erossa olemiseen.
Ja miksi puhutaan aina niin paljon siitä että äidin läsnäolo on tärkeää, meillä ainakin on yhtälailla isä mukana lasten hoidossa, mitä nyt töiltään kerekeää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Täysin samaa mieltä ja tuon mukaan meillä on eletty. Eri mieltä taitaa olle ne, jotka vauvoja hoidattaa muilla tai vievät pikkuisia jopa yökylään.

Eihän siitä mitään selkeästi näkyviä haittoja tule. Ne haitat saattaa ilmetä vasta aikuisiällä esim. vastuun pakoiluna, sitoutumispelkona, uskottomuutena jne.

Voi jestas. En oo kyllä aiemmin kuullut, että uskottomuuskin on loppujen lopuksi pettäjä äidin vika. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:
Mä olen erimieltä. Minusta lapsen on välillä hyvä oleskella muiden kuin äidin seurassa. Äiti saa hengähdystaukoa ja lapsi tottuu erossa olemiseen.
Ja miksi puhutaan aina niin paljon siitä että äidin läsnäolo on tärkeää, meillä ainakin on yhtälailla isä mukana lasten hoidossa, mitä nyt töiltään kerekeää.

täysi peesi :) Ja mulla kaksi täysin normaalia, iloista ja terveellä tavalla sosiaalista lasta. :) Milloinka ne traumat näkyy kun ei vielä ainakaan? Teini ikäisenäkö? Ja sitten voi varmaan syyttää sitä lapsuuden äitiikävää, mutta ketäs ne Kannisen ohjeita noudattaneet sitten syyttää kun oma teinikin käyttäytyy samalla tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ööp:
Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:
Mä olen erimieltä. Minusta lapsen on välillä hyvä oleskella muiden kuin äidin seurassa. Äiti saa hengähdystaukoa ja lapsi tottuu erossa olemiseen.
Ja miksi puhutaan aina niin paljon siitä että äidin läsnäolo on tärkeää, meillä ainakin on yhtälailla isä mukana lasten hoidossa, mitä nyt töiltään kerekeää.

täysi peesi :) Ja mulla kaksi täysin normaalia, iloista ja terveellä tavalla sosiaalista lasta. :) Milloinka ne traumat näkyy kun ei vielä ainakaan? Teini ikäisenäkö? Ja sitten voi varmaan syyttää sitä lapsuuden äitiikävää, mutta ketäs ne Kannisen ohjeita noudattaneet sitten syyttää kun oma teinikin käyttäytyy samalla tavalla.

Ei kun ne näkyy sitten kun sun lapsesi pettää puolisoaan. Tuo oli kyllä pitkiin aikoihin paras Kaksplussan palstalla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sippura:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eihän siitä mitään selkeästi näkyviä haittoja tule. Ne haitat saattaa ilmetä vasta aikuisiällä esim. vastuun pakoiluna, sitoutumispelkona, uskottomuutena jne.

Ja ne jotka on äidin kanssa 24/7 heillä saattaa ilmetä, mm. pelkoa olla erossa vanhemmistaan, eivät uskalla ottaa yksin vastuuta, tarvitsevat hyvin paljon tukea jne :whistle: :D Olipas hauska.Uskottomuutta..Hmm.

Se on se kultainen keskitie. Ei äidin tarvii olla 24/7 paikalla, mutta pieni vauva ei ymmärrä vielä jos on vierastuskausikin päällä, että äiti on vaan käymässä jossain jos on koko illan tai yön vauvasta erossa....... ei se vauvan kehitystä ainakaan tue, jos jättää vauvan hoitoon kun tämä vain huutaa koko hoidossa olo ajan.
 
Mun neljästä lapsesta kukaan ei ole ollut alle 1,5v yökylässä, eikä juurikaan edes vieraalla(=isovanhemmat tms.) hoidossa, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei meillä ole ketään kenellä "hoidattaa".
Siltikin olen sitä mieltä, ettei se lapsi siitä satunnaisesta hoidossaolosta mitään traumoja saa.
Ilomielin antaisin tuon puolvuotiaan kuopuksen yhdeksi yöksi mumolaan nukkumaan(tai siis saisin itse nukkua) jos siihen mahdollisuus olisi!!
 
Kyllä lastenkasvatuksesta osataan nykyään tehdä sitten vaikeeta !!!!! Ja jotain tiedettä. kuinkahan meidät on kasvatettu, kuinkahan me ollaan tähän asti selvitty, kun ei meidän vanhemmat oo tälläsii tietoja saanet ollenkaan ? Tai heidän vanhempansa ? Äly hoi, älä jätä !!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Sippura:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Eihän siitä mitään selkeästi näkyviä haittoja tule. Ne haitat saattaa ilmetä vasta aikuisiällä esim. vastuun pakoiluna, sitoutumispelkona, uskottomuutena jne.

Ja ne jotka on äidin kanssa 24/7 heillä saattaa ilmetä, mm. pelkoa olla erossa vanhemmistaan, eivät uskalla ottaa yksin vastuuta, tarvitsevat hyvin paljon tukea jne :whistle: :D Olipas hauska.Uskottomuutta..Hmm.

Se on se kultainen keskitie. Ei äidin tarvii olla 24/7 paikalla, mutta pieni vauva ei ymmärrä vielä jos on vierastuskausikin päällä, että äiti on vaan käymässä jossain jos on koko illan tai yön vauvasta erossa....... ei se vauvan kehitystä ainakaan tue, jos jättää vauvan hoitoon kun tämä vain huutaa koko hoidossa olo ajan.

No ei tietenkään, mutta mun vauvat ei ole koskaan itkeneet hoidossa oltuaan. Nukkuneet, syöneet, seurustelleet niinkuin kotonakin. Vierastusviheen aikana 7-10kk ei lapseni kyllä hoidossa olleetkaan. Uskon että monella jo järki sanelee sen, milloin näkee kannattaako vauvaa hoitajalle antaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Kyllä lastenkasvatuksesta osataan nykyään tehdä sitten vaikeeta !!!!! Ja jotain tiedettä. kuinkahan meidät on kasvatettu, kuinkahan me ollaan tähän asti selvitty, kun ei meidän vanhemmat oo tälläsii tietoja saanet ollenkaan ? Tai heidän vanhempansa ? Äly hoi, älä jätä !!!!

ei minusta ollut vaikeaa elää ensimmäistä vuotta vauvan "ehdoilla". Miksi pitäisi olla niin itsekäs, ettei pystyisi vauvaa lomalle mukaan ottamaan? Toki meistäkin ihmisiä on kasvanut, kuten vanhemmistammekin, mutta joltain olisi voinut säästyä. Samalla periaatteellako puolustat lasten fyysistä kurittamista? että ennenkin näin tehty. Vanhat keinot eivät kuitenkaan aina ole parhaita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:
Mä olen erimieltä. Minusta lapsen on välillä hyvä oleskella muiden kuin äidin seurassa. Äiti saa hengähdystaukoa ja lapsi tottuu erossa olemiseen.
Ja miksi puhutaan aina niin paljon siitä että äidin läsnäolo on tärkeää, meillä ainakin on yhtälailla isä mukana lasten hoidossa, mitä nyt töiltään kerekeää.

Peesaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja tätä en lapselleni halua:
narsismi on yksi mielen sairaus, joka johtuu vauva-iän traumoista.

Kukapa haluaisi, mutta mistä tuota niin varmana tiedetään. nimimerkillä on niitä narsisteja nähty mamman lellipennuistakin kehittyneen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noniin:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Kyllä lastenkasvatuksesta osataan nykyään tehdä sitten vaikeeta !!!!! Ja jotain tiedettä. kuinkahan meidät on kasvatettu, kuinkahan me ollaan tähän asti selvitty, kun ei meidän vanhemmat oo tälläsii tietoja saanet ollenkaan ? Tai heidän vanhempansa ? Äly hoi, älä jätä !!!!

ei minusta ollut vaikeaa elää ensimmäistä vuotta vauvan "ehdoilla". Miksi pitäisi olla niin itsekäs, ettei pystyisi vauvaa lomalle mukaan ottamaan? Toki meistäkin ihmisiä on kasvanut, kuten vanhemmistammekin, mutta joltain olisi voinut säästyä. Samalla periaatteellako puolustat lasten fyysistä kurittamista? että ennenkin näin tehty. Vanhat keinot eivät kuitenkaan aina ole parhaita.

miten nää asiat aina liitetäänkin yhteen, aina pitää se lapsen fyysinen kuritus ottaa puheeksi kun puhutaan ihan eri aiheesta. Kuinkahan monta pimahtanutta kotiäitiä lapsiaan piiskaa kun päivät pitkät palloilee penskojen kanssa kotona lähes tukehtumiseen asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Se on se kultainen keskitie. Ei äidin tarvii olla 24/7 paikalla, mutta pieni vauva ei ymmärrä vielä jos on vierastuskausikin päällä, että äiti on vaan käymässä jossain jos on koko illan tai yön vauvasta erossa....... ei se vauvan kehitystä ainakaan tue, jos jättää vauvan hoitoon kun tämä vain huutaa koko hoidossa olo ajan.

Ai, ei oo meidän lapset vaan huutaneet hoidossa ollessaan. Sun vissiin on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja noniin:
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Kyllä lastenkasvatuksesta osataan nykyään tehdä sitten vaikeeta !!!!! Ja jotain tiedettä. kuinkahan meidät on kasvatettu, kuinkahan me ollaan tähän asti selvitty, kun ei meidän vanhemmat oo tälläsii tietoja saanet ollenkaan ? Tai heidän vanhempansa ? Äly hoi, älä jätä !!!!

ei minusta ollut vaikeaa elää ensimmäistä vuotta vauvan "ehdoilla". Miksi pitäisi olla niin itsekäs, ettei pystyisi vauvaa lomalle mukaan ottamaan? Toki meistäkin ihmisiä on kasvanut, kuten vanhemmistammekin, mutta joltain olisi voinut säästyä. Samalla periaatteellako puolustat lasten fyysistä kurittamista? että ennenkin näin tehty. Vanhat keinot eivät kuitenkaan aina ole parhaita.

En tarkoittanutkaan, että ei saisi elää vauvan ehdoilla. Ainahan äidit (normaalisti) elävät lastensa ehdoilla. Mutta ei ennen tehty tälläsii tutkimuksii yms. ja eletty joidenkin kirjojen mukaan. Ihan maalaisjärjellä meisät,ainakin suurin osa, on kasvatettu. Luit tai ymmärsit nyt hiemen väärin tuon tekstini. Mitä tuossa sanotaan itsekkyydestä, ei mitään. Ja tuosta fyysisesta, en todellakaan kannata sitä, enkä käytä itse, vaikka itsekin olen selkäsaunani saanut ja monet muutkin meistä. Nykyään vain tuo nuoriso antaa "selkäsaunaa" toisilleen, kai siksi kun eivät kotona saa. No, siitä saisi ihan uuden keskusteluaiheen.
 
Paljon täällä on kysytty, että millaisina traumoina liian pitkät erot äidistä aihettaa.

Jos pientä vauvaa toistuvasti hoidatetaan muualla, se voi vaikuttaa hänen KIINTYMYSSUHTEEN KEHITTYMISEEN, millaiseksi hänen suhteensa äitiinsä muodostuu. Tällä on myös suuri merkitys, MITEN TÄMÄ VAUVA AIKUISENA KYKENEE MUIHIN IHMISSUHTEISIIN JA MITEN HÄN MUISSA IHMISSUHTEISSA KÄYTTÄYTYY.

Tämä myönnetään myös HUS:in unikoulu sivuilla, joissa painotetaan, että lasta ei saa yksin huudattaa, koska se voi pilata tämän kiintymyssuhteen normaalin kehityksen.

Kiintymyssuhteet vaikuttavat läheisten ihmissuhteiden lisäksi myös muihin ihmissuhteisiin, ja siksi niiden oikeanlainen kehittyminen lapsuudessa on tärkeää.

Kiintymyssuhteet ovat tärkeä osa ihmisen persoonallisuutta ja ne vaikuttavat suurelta osin siihen, miten ihminen toimii eri tilanteissa eri ihmisten kanssa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jo varhaiset kiintymyssuhteet ja niiden laatu vaikuttavat aikuisuuden kiintymyssuhteisiin.

Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsella on synnynnäinen valmius muodostaa tunnesuhde ensisijaiseen hoitajaansa. Jotta tämä suhde voisi toimia, on tärkeää, että hoitaja huomaa lapsen tarpeet ja pyrkii reagoimaan niihin lapsen tarvitsemalla tavalla. Lapsen täytyy tuntea olonsa turvalliseksi, jotta hän voisi tutustua ympäristöönsä ja muodostaa siitä positiivisia representaatioita.

Kiintymyssuhdetyylit voidaan jakaa kahteen ryhmään: turvallisesti ja turvattomasti kiintyneisiin.

Turvallisesti kiintyneet lapset luottavat hoitajansa läsnäoloon, ja heidän välinen tunnesuhde on tasapainoinen. Lapsi voi esimerkiksi erota hetkeksi äidistään, koska tietää hänen tulevan takaisin.

Aikuisena turvallisesti kiintyneet ovat avoimia ja ulospäinsuuntautuneita sekä osaavat käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Heillä on myös vahva itsetunto.

Turvattomasti kiintyneet lapset eivät luota hoitajalta saamaansa turvaan. Nämä lapset saattavat hakea huomiota hoitajaltaan esimerkiksi näyttämällä vain negatiivisia tunteitaan. Itseriittoisesti kiintyneet lapset ovat oppineet pärjäämään omillaan, sillä he eivät ole saaneet hoitajaltaan tarvitsemaansa huomiota.

Aikuisena he ovat hyvästä itsetunnostaan huolimatta epäluuloisia ja etäisiä ihmissuhteissaan.

Takertuvasti kiintyneet lapset ovat joutuneet mukautumaan vanhempiensa mielialojen vaihteluun ja myöhemmin he pystyvät kyllä ilmaisemaan tunteensa, mutta pelkäävät kuitenkin hylätyksi tulemista.

Pelokkaasti kiintyneet tuntevat turvattomuutta ja heillä voi aikuisena esiintyä monenlaisia ongelmia, esimerkiksi alkoholiriippuvuutta. Pelokasta kiintymyssuhdetta voi olla vaikea korjata aikuisena, sillä yleensä se vaatii pitkäkestoista terapiaa.

Kiintymyssuhteet
Tutkimuksissa on huomattu, että varhaisten ihmissuhteiden laatu vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen. Kaisa Männikön tutkimus varhaisista kiintymyssuhteista pohjautuu John Bowlbyn kiintymysuhdeteoriaan. On havaittu, että varhaislapsuuden kokemuksista syntyy erilaisia kiintymyssuhdetyylejä, joiden avulla lapsi pyrkii ylläpitämään ja varmistamaan kiinnittymishenkilön saatavillaolon tai säätelemään kiintymyksen puutteellisuutta. Lapsuuden kokemukset heijastuvat myös aikuisuuden ihmissuhteisiin.
Kiintymissuhdemallit jakaantuvat kahteen pääryhmään: turvallisesti ja turvattomasti kiintyneisiin. Turvallisesti kiintyneiden lasten suhde vanhempiin on ollut läheinen ja avoin ja he muodostavat aikuisinakin tasapainoisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita. Turvattomasti kiintyneet lapset pyrkivät sen sijaan välttelemään tarvitsevuutta, sillä he ovat oppineet, että äidin läsnäolo ei ole aina varmaa. Takertuvasti kiintynyt on seurallinen ja pystyy ilmaisemaan tilanteensa. Hän kuitenkin pelkää hylätyksi tulemista. Itseriittoisesti kiintynyt hakee etäisyyttä ihmissuhteissa. Hänellä on hyvä itsetunto, mutta hän on usein epäluuloinen. Pelokkaasti kiintyneitä luonnehtii syvä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Heillä saattaa olla vaikeuksia ihmissuhteissa, alkoholi- ja huumeongelmia sekä kohonnut taipumus rikollisuuteen. Vanhempien omat kiintymyssuhteet heijastuvat yleensä myös siihen miten vanhemmat itse toimivat omien lastensa kanssa ja miten lapset heihin kiinnittyvät.








 
kyllä mä käsittääkseni olen ihan normaali ihminen vaikka olin yksin sairaalassa pitkiä jaksoja vauvana ja pikkulapsena. Siihen aikaan kun sairaalassa ei vanhemmat saaneet kuin vierailla
 
Poimitaan tähän laiskoille lukijoille miten vaikuttaa aikuisena, JOS KIINTYMYSSUHDE EI OLE KEHITTYNYT NORMAALISTI, ELI TURVALLISESTI:


Tunnistatteko te itsenne muista tyypeistä, kuin turvallisesti kiintyneistä?

TURVALLISESTI KIINTYNEET
Aikuisena turvallisesti kiintyneet ovat avoimia ja ulospäinsuuntautuneita sekä osaavat käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Heillä on myös vahva itsetunto. Turvallisesti kiintyneiden lasten suhde vanhempiin on ollut läheinen ja avoin ja he muodostavat aikuisinakin tasapainoisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

TURVATTOMASTI KIINTYNEET
Aikuisena he ovat hyvästä itsetunnostaan huolimatta epäluuloisia ja etäisiä ihmissuhteissaan. Turvattomasti kiintyneet lapset pyrkivät sen sijaan välttelemään tarvitsevuutta, sillä he ovat oppineet, että äidin läsnäolo ei ole aina varmaa.

TAKERTUVASTI KIINTYNEET
Pelokkaasti kiintyneet tuntevat turvattomuutta ja heillä voi aikuisena esiintyä monenlaisia ongelmia, esimerkiksi alkoholiriippuvuutta. Pelokasta kiintymyssuhdetta voi olla vaikea korjata aikuisena, sillä yleensä se vaatii pitkäkestoista terapiaa.Takertuvasti kiintynyt on seurallinen ja pystyy ilmaisemaan tilanteensa. Hän kuitenkin pelkää hylätyksi tulemista.

ITSERIITTOISESTI KIINTYNEET
Itseriittoisesti kiintynyt hakee etäisyyttä ihmissuhteissa. Hänellä on hyvä itsetunto, mutta hän on usein epäluuloinen.

PELOKKKAASTI KIINTYNEET
Pelokkaasti kiintyneitä luonnehtii syvä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Heillä saattaa olla vaikeuksia ihmissuhteissa, alkoholi- ja huumeongelmia sekä kohonnut taipumus rikollisuuteen.



Vanhempien omat kiintymyssuhteet heijastuvat yleensä myös siihen miten vanhemmat itse toimivat omien lastensa kanssa ja miten lapset heihin kiinnittyvät.






 
Poimitaan tähän laiskoille lukijoille miten vaikuttaa aikuisena, JOS KIINTYMYSSUHDE EI OLE KEHITTYNYT NORMAALISTI, ELI TURVALLISESTI:


Tunnistatteko te itsenne muista tyypeistä, kuin turvallisesti kiintyneistä?

TURVALLISESTI KIINTYNEET
Aikuisena turvallisesti kiintyneet ovat avoimia ja ulospäinsuuntautuneita sekä osaavat käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Heillä on myös vahva itsetunto. Turvallisesti kiintyneiden lasten suhde vanhempiin on ollut läheinen ja avoin ja he muodostavat aikuisinakin tasapainoisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

TURVATTOMASTI KIINTYNEET
Aikuisena he ovat hyvästä itsetunnostaan huolimatta epäluuloisia ja etäisiä ihmissuhteissaan. Turvattomasti kiintyneet lapset pyrkivät sen sijaan välttelemään tarvitsevuutta, sillä he ovat oppineet, että äidin läsnäolo ei ole aina varmaa.

TAKERTUVASTI KIINTYNEET
Takertuvasti kiintynyt on seurallinen ja pystyy ilmaisemaan tilanteensa. Hän kuitenkin pelkää hylätyksi tulemista.

ITSERIITTOISESTI KIINTYNEET
Itseriittoisesti kiintynyt hakee etäisyyttä ihmissuhteissa. Hänellä on hyvä itsetunto, mutta hän on usein epäluuloinen.

PELOKKKAASTI KIINTYNEET
Pelokkaasti kiintyneitä luonnehtii syvä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunne. Heillä saattaa olla vaikeuksia ihmissuhteissa, alkoholi- ja huumeongelmia sekä kohonnut taipumus rikollisuuteen. Pelokkaasti kiintyneet tuntevat turvattomuutta ja heillä voi aikuisena esiintyä monenlaisia ongelmia, esimerkiksi alkoholiriippuvuutta. Pelokasta kiintymyssuhdetta voi olla vaikea korjata aikuisena, sillä yleensä se vaatii pitkäkestoista terapiaa.



Vanhempien omat kiintymyssuhteet heijastuvat yleensä myös siihen miten vanhemmat itse toimivat omien lastensa kanssa ja miten lapset heihin kiinnittyvät.



 
Niin, eihän sille mahda mitään, että elämässä tulee tilanteita, kuten sairaalaan joutuminen ym, jolloin on vauva pakko jättää, mutta en käsitä sitä, että ihmiset jättäis vauvan kotiin jonkun matkan takia. Lasta on ehkä toivottu monta vuottam ja sitten ei jakseta sitä paria raskasta vuotta, jolloin parisuhde varmasti natisee liitoksissaan, mutta so what? Kun on vauvavuodet läpikäyty yhdessä, niin ainakin tiedetään, että kaikenlaista se parisuhde kestää.

Meidän lapset olivat viime viikonloppuna ekan kerran yökylässä mummolla, ikää kolme ja neljä vuotta. Mukavaa oli heillä ollut, ja mukavaa oli meilläkin, ja parasta kaikessa: ei tippaakaan huono omatunto, koska tasan tiesin lasteni olevan kyllin vanhoja olemaan vuorokauden erossa äidistään ja isästään.
 
Psykologien mukaan moni suomalainen on TURVATTOMASTI kiintynyt. He pärjäävät omillaan eivätkä helposti pyydä apua. Heikkoutta ei saa näyttää.

Itse tiedän mm. pelokkaasti kiintyneitä ja takertuvasti kiintyneitä.

Varhaislapsuuden kokemukset ovat todella tärkeitä. Niin se vain menee. Varhaislapsuudessa luodaan koko pohja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keikas:
Niin, eihän sille mahda mitään, että elämässä tulee tilanteita, kuten sairaalaan joutuminen ym, jolloin on vauva pakko jättää, mutta en käsitä sitä, että ihmiset jättäis vauvan kotiin jonkun matkan takia. Lasta on ehkä toivottu monta vuottam ja sitten ei jakseta sitä paria raskasta vuotta, jolloin parisuhde varmasti natisee liitoksissaan, mutta so what? Kun on vauvavuodet läpikäyty yhdessä, niin ainakin tiedetään, että kaikenlaista se parisuhde kestää.

Meidän lapset olivat viime viikonloppuna ekan kerran yökylässä mummolla, ikää kolme ja neljä vuotta. Mukavaa oli heillä ollut, ja mukavaa oli meilläkin, ja parasta kaikessa: ei tippaakaan huono omatunto, koska tasan tiesin lasteni olevan kyllin vanhoja olemaan vuorokauden erossa äidistään ja isästään.

Peesi!

Mä en myöskään ymmärrä, että alle 1 vuotiaita viedään yökylään useasti, jotta vanhemmat pääsevät suoraan sanottuna baariin ryyppäämään.... :(

 

Yhteistyössä