Ensin pahoittelen tulevaa kirjoitustani, mutta tekee mieli vastata.
Eli äitini on ollut 46v saadessaan minut, hän jaksoi kyllä ihan kiitettävästi ja oli aina tukenani, sekä oli muutenkin loisto äiti. Rakastan häntä yli kaiken.
Syntymäni oli ollut aika vaikkea, koska olimme olleet molemmat sen jälkeen tehohoidossa, eikä ollut varmuutta kummankaan selviämisestä.
Oli ikävää kun olin äidin kanssa esim. lääkärissä, äidille sanottiin että voiko tämä lähettää äidilleni terveisiä jne... Häntä pidettiin usein mummonani.
Minulla on isoveli, mutta emme paljoo tule keskenämme juttuun, hän oli muuttanu jo kotoa kun minä synnyin, hän voisi olla perjaateessa isäni.
Kun olin 15v, äidin kunto alkoi jo heikkenee, ja hänelle tuli kaikennäköisiä sairauksia. Menetin äitini ollessani 26v,
( 3viikkoa sitten, odotan esikoista viikkoja 23) hän ei kerennyt ikinä näkemään omaa lapsenlastaan, olisin halunut että hän olisi voinut olla myös mummo. Olin mielestäni liian nuori menettämään äidin näin nuorena, joten päätin silloin että lapset ois hyvä tehdä vähän nuorempana. Tämä on vain mielipiteeni, ei sen enempää. Samalla lailla voi kyllä nuori äitikin menehtyä jne...
Onnea vaan yritykseen, teistä tulee varmasti mainio äiti, toivotaan että kaikki menee hyvin. Pidän peukkuja