Vatsalaukun tähystys on kidutusta!!!!!

vierailijajuuli
Aiemmin olen kokenut mahalaukun tähystyksen ja sillon aattelin, että se on maailmassa pahinta mitä oon kokenut. Nyt joudun lisäämään paksusuolen tähystyksen samalle jaetulle sijalle... Sain ilmeisesti paniikkikohtauksen samalla, sattui niin paljon. Huusin niin että lääkäri huusi takasin "nyt turpa kii!" (joo, erikoista, mutta olotilani oli lievästi sanottuna hysteerinen). Sillon tajusin taas palata tähän maailmaan, muuten ois kaiketi menny täysin hyperventilaatioksi. Joka tapauksessa joutuivat jättämään kesken tähystyksen, sillä se teki aivan liian kipeää. Tähystyksestä jäi paha mieli, mutta sen ainakin opin tästä, että ongelmanani on hyvin herkkä suoli, ja aiemmin kokemani kivut johtunevat pitkälti suolistokaasuista. Erikoista on, miten eri tavalla ihmiset aistivat kipua suolistossa. Ensi kerralla, jos sellainen vielä tulee, varaudun ottamaan kaikki mahdolliset tainnutusaineet, tällä kertaa niitä ei käytetty.
Tähän täytyy todeta että lääkärisi on ihan paska. Taitavimmat lääkärit ovat hienotunteisia ja osaavat tehdä toimenpiteen sillä tavalla, ettei se satu paljonkaan ilman lääkitystäkään.
 
vierailija
Kaikille vatsan tähystystä jännittäville rohkaisuksi oma kokemukseni: ei kertakaikkiaan tuntunut yhtään missään! Jännitin aivan valtavasti, valvoin tietty edellisen yön kauhuissani ja jalat täristen raahauduin polille. Pyysin rauhoittavaa, iskivät suoneen yhdistelmän sitä ja särkylääkettä, kurkkuun suihkautettiin puuduttavaa ainetta ja sitten suu auki. En tuntenut kertakaikkiaan mitään muuta kuin ikävän muovin palan suussa, se hankasi vähän kurkkua. Muuten kokemus oli ällistyttävän simppeli ja helppo, ottivat muutaman koepalankin. 5 minuutta siinä meni ja hups oli ohi. Tunniksi piti jäädä tarkkailuun kovien mömmöjen takia. Nyt saman päivän iltana ei mitään oireita yhtään missään, kurkku vain edelleen vähän arka. En oksentanut eikä silmistä katkeillut verisuonet kuten jotkut väittää ;)

Eli tähystys VOI olla myös erittäin yksinkertainen ja kivuton kokemus jota on ihan turha panikoida. Pyydät vain sopivan lääkityksen niin homma sujuu. Toivottavasti joku saa tästä rohkaisua, oma panikointini kun oli osaksi näiden kauhutarinoiden lukemisesta.. ei olisi pitänyt!
 
vierailija
Noh, aattelin nyt kirjottaa tänne muitten luettavaks omanki kokemuksen ko. toimenpiteestä.

3 kertaa mulle tehty, tänään viimeks, ja onhan se aika "kauheeta" kärsimistä sillä hetkellä sen ajan ku se kestää 15 min, oksennusrefleksiä pukkaa ja nieluun koskee ja kuola valuu, mutta näin laajemmalti asiaa katsoessa ei se nyt niin paha ole, ja menee aika kyllä tosi nopeesti ohi siinä. Paras on yrittää rentouttaa vatsa ja nielun jne lihakset ettei ne haraa vastaan, ja jos lääkäri varovasti osaa liikuttaa letkua niin ei oksennusrefleksia tule kokoaikaa. Kuola valuu ja ikävältä tuntuu, mutta muistaa vaan ettei se tuki hengitysteitä eli ei oo vaarana tukehtua, vaikka aluks voi siltä tuntuakkin. Koepalan otot tuntuu ihan pienenä "nipsasuna" vatsan pohjassa, mutta ei koske.
Ehkä kaikkein isoin juttu tuossa on miten potilas sen kokee.
 
Minni-hiiri harmaana
Toissa kesänä jouduin sairaalaan (tai minut vietiin sinne suurin piirtein pakolla), koska voimat oli totaalisen finaalissa. Siellä myöhään illalla kävi ilmi, että hemoglobiini on 70 ja vatsalaukkuun vuotaa jostain verta.

Aamulla minut kärrättiin gastroskopiaan, jota en vielä silloin tiennyt ja varmasti olisin jännittänyt. Ei se kuitenkaan ollut niin hirveää vaikka yökkäytti ja kestikin ehkä n. 10 min. Jokaiselle kuitenkin kokemus on eri ja omakohtainen.

Silloin todettiin massiivinen mahahaava ja vielä kontrollinakin tehtiin sama toimenpide. Tosin ensin olin menossa pienen lääkäreiden välisen infokatkoksen (väärinkäsityksen) takia kolonoskopiaan ja aloitin jo sitä varten ruokavalionkin. Se oliskin ollut kurjempi juttu, kun kestääkin kauemmin.
 
vierailija
Itselle tehty gastroskopia. Oli paljon helpompi kuin luulin. Kipua ei lainkaan, yökkimistä ja epämiellyttävä tunne kun pitää olla tietyssä asennossa. Kun se tähystin laitetaan ja kun se otetaan pois on ne ikävimmät. Kesti 10 min ja tosi hyvät hoitajat tsemppas koko ajan. Vertaan kamalimpaan kokemukseeni eli kolmeen synnytykseen. Jos ne ovat 10 niin sanoisin että tähystys oli 5. Toisesta päästä tehdystä ei onneksi kokemusta.
 
vierailija
Itselle tehty gastroskopia. Oli paljon helpompi kuin luulin. Kipua ei lainkaan, yökkimistä ja epämiellyttävä tunne kun pitää olla tietyssä asennossa. Kun se tähystin laitetaan ja kun se otetaan pois on ne ikävimmät. Kesti 10 min ja tosi hyvät hoitajat tsemppas koko ajan. Vertaan kamalimpaan kokemukseeni eli kolmeen synnytykseen. Jos ne ovat 10 niin sanoisin että tähystys oli 5. Toisesta päästä tehdystä ei onneksi kokemusta.
Minulle tehtiin mahalaukun tähystys kevättalvella 2017 Helsingin Kampin Terveystalossa. itse luin netistä kaikenlaisia kauhukertomuksia ennen operaatiota ja olin lähes paniikissa tilatessani aikaa. Olen erittäin herkkä kurkkuun ronkkimiselle ja oksennusreaktio tulee heti. Operaatio sujui kuitenkin kuin tanssi ja siksi kirjoitan tänne, jotta kukaan ei turhaan operaatiota pelkäisi tai jännittäisi. Olin tilannut (pelkojeni takia) esilääkityksen. Esilääkitystä ei kuitenkaan aikataulusekaannuksen takia annettu ja hoitaja tuli hakemaan minua operaatioon. Istuin sängylle ja operaatiota suorittava lääkäri suihkaisi nieluuni puudutusainetta. Jututin lääkäriä tahallani tovin, jotta aine varmasti vaikuttaa. Sitten kyljelleen sängylle, suukappale suuhun ja letku kurkkuun. Hämmästykseni oli suuri kun letkun laittaminen ei tuntunut miltään. Hengitystä piti hiukan miettiä, kun oli sekä nenä että suu auki. Tovin päästä kuitenkin keskityin hengittämään nenän kautta. Letkun liikkuminen mahassa, koepalojen otot tai edes ilman puhaltaminen mahalaukkuun eivät tuntuneet juuri miltään. Ainut hiukan epämiellyttävä vaihe oli, kun letkua tuotiin ylöspäin ruokatorveen ja kurkkuun mutta se kesti vain tovin. Vähään aikaan ei saanut nesteitä nauttia, että eivät mene henkitorveen. Mahalaukun tähystys on siis melko vaivaton operaatio, kunhan vaadit, että nielu puudutetaan hyvin. Muutamalle kaverille on tehty ilman nielun puudutusta ja se on varmasti epämiellyttävää. Operaatioon ei kannata kokemukseni mukaan suostua ilman nielun puudutusta.
 
vierailija
Olin tänään vatsalaukun tähystyksessä. Pelkäsin kovasti, koska tähystyksellä on "peloteltu" lapsesta asti. Vaivoja on ollut aina, mutta en ole uskaltanut mennä. Kokemukseni on vähän ristiriitainen, koska en pitänyt sitä lainkaan niin pahana kuin olin kirjoittelujen perusteella ymmärtänyt, vaikka toisaalta sain paniikkikohtauksen toimenpiteen aikana. Jos tietäisin että toimenpide kestäisi vähemmän aikaa voisin mennä uudestaan.

Kutsun saatuani lähetin heti sähköpostia vatsayksikköön ja pyysin joko rauhoittavaa lääkitystä tai nukutusta. Minulle luvattiin rauhoittava lääke. En jännittänyt ennen toimenpidettä juurikaan ja sekä lääkäri että hoitaja olivat ammattitaitoisia ja ystävällisiä.

Rauhoittava lääke annettiin kanyylilla suoneen ja sen jälkeen tuli mukavan raukea olo. Suuhun laitettiin puudutusainetta, joka piti niellä. Se kirveli ja aiheutti yökkäysrefleksin. Tämän jälkeen pyydettiin kyljelleen makuulle ja laitettiin suuhun "kapula", joka estää letkun puremisen. Lääkäri ohjeisti etten saa tarttua letkuun. Hän laittoi kameran suuhun ja pyysi nielemään. Yökkäyksiltäni en kyennyt siihen, mutta ilmeisesti hän sai sen työnnettyä alas. Tunne siitä että jotakin isoa, kovaa menee alas kurkusta ja jää sinne, on vähän ilkeä ja omituinen, mutta kestettävissä. Kuola valui, mutta en välittänyt siitä. Keskityin vain hengittämään ja tuijottamaan edessä olevia asioita.

Pelkäsin eniten oksennusrefleksiä, mutta se oli oikeastaan pienin paha. Oksennustaudissa ikävintä on huonon olon tunne, joka helpottaa oksentamalla. Tähystäessä vatsassa ei ole mitään, joten tätä huonoa oloa ei tule. Yökkäysten mukana ei myöskään vatsasta tullut mitään. Vaikka letku ei tule pois yökkäysten ansiosta, jokaisen yökkäyksen jälkeen oli taas hetken helpompi olo (n. 10 s) ennen seuraavaa. Lääkäri ja hoitaja muistuttivat yökkäysten jälkeen hengittelemään rauhassa. Tämä auttoi, sillä niitä pystyi jonkin verran kontrolloimaan keskittymällä hengitykseen.

Ikävämpää oli kipu, joka tuntui lähinnä kurkunpäässä, jossa letku painoi kokoajan ikävästi. Helpoimmalta tuntui kun oltiin vatsalaukussa. Itse en tuntenut lainkaan kun ilmaa pumpattiin tai vatsan koepaloja otettiin. Sen sijaan minulta otettiin useita koepaloja ruokatorvesta. Puolivälissä tutkimusta aloin jo miettiä että jokohan tämä kohta loppuu. Koepalojen ottaminen ruokatorvesta sattui mitä ylemmäs tultiin ja niiden ottaminen kesti ja kesti. Myös letkun liikkeet tuntuivat paremmin ylös tultaessa joka aiheutti kipua ja voimakasta yökkäilyä. Vaikka olin suht rauhallinen tähän asti, alkoi hiipiä paniikki siitä etten kestäkään enää pidempään. Lääkäri puhui siitä kuinka mones näyte oli ja kuinka monta oli vielä jäljellä. Kun kuulin että niitä oli vielä monta, iski niin kova ahdistus että aloin hyperventiloida enkä saanutkaan enää hengitystä tasaantumaan. Lääkäri ja hoitaja olivat empaattisia ja vastasivat tähän että tämä tuntuu varmasti ikävältä. En pystynyt sanomaan mitään tai ilmaisemaan että haluaisin että se loppuu jo. Avuttomuus purkautui itkuna. Lääkäri kysyi kestänkö vielä hetken, mutta pudistelin päätäni ja itku yltyi hysteeriseksi. Sen jälkeen lopettivat toimenpiteen kesken. Jäi pari näytettä ottamatta. Kun letku oli pois lääkäri kysyi tuliko nyt se paniikkikohtaus. En saanut ensin sanottua mitään. Nyyhkytin vain. Hetken päästä rauhoituttuani sanoin että tuli ja pahoittelin.

Ihmettelen reaktiotani vieläkin, koska toimenpide ei sinänsä ollut erityisen kamala. Luulen että kesto oli vain pidempi kuin olin ajatellut mikä sai ajatukseni laukkaamaan ja siten paniikkihäiriön aktivoitumaan. Jos olisi otettu vain normaalit koepalat vatsasta, olisi ollut kestettävissä.

Odottelin aulassa puolisen tuntia jonka jälkeen hoitaja kävi poistamassa kanyylin. Tämän jälkeen sain lähteä taksilla kotiin. Nyt kurkku on kipeä ja niellessä tuntuu kuin letku olisi edelleen siellä. Muuten olo on hyvä.
 
vierailija
Osanottoni.
Ikinä en tule menemään siihen toimitukseen enkä anna silpoa itseäni. Mutta kai niillä ei ole muita vaihtoehtoja olemassa?

Miksi sun sinne pitikään mennä?
 
vierailija
Osanottoni.
Ikinä en tule menemään siihen toimitukseen enkä anna silpoa itseäni. Mutta kai niillä ei ole muita vaihtoehtoja olemassa?

Miksi sun sinne pitikään mennä?
Jos tää oli mulle osoitettu 113:lle, niin tutkittiin miksi syöminen/nieleminen on vaikeaa. Oma epäilys oli akalasia. Lääkäri epäili että ruokatorvessa on allerginen tulehdus. Mielelläni menin vaikka oli epämiellyttävää, koska oireet ovat vielä ikävämmät.
 
vierailija
vierailija
"Tämän jälkeen kaupunki varoitti vielä kiinteistönomistajia vesijohtoveden paineen mahdollisesta vaarattomasta värjäytymisestä.

Normaalin vedenpaineen arvioitiin palautuvan Rauman pohjoisosiin viimeistään puoleen yöhön mennessä.

Rauman Vesi on huuhdellut verkostoa yön aikana ja töitä jatketaan aina sunnuntai-iltaan saakka, kunnes verkostovesi on alueella kaikilta osin palautunut kirkkaaksi."
 
vierailija
Kyllä, äsken vasta huomasin sun tekstin.
Oletko koskaan nähnyt mun sivustoa?
Tulen päivittämään tänne, että pääsin jatkotutkimuksiin, sillä tähystyksestä ei ilmennyt mitään epänormaalia. Kävin siis manometriassa eli ruokatorven painetutkimuksessa, jossa selvisi että kärsin ruokatorven lievästä peristalttisesta häiriöstä. Ilmeisesti varsin harvinainen vaiva, jossa ruokatorven lihakset toimivat laiskasti. Harmi vaan vaivalle ei voi tehdä mitään. Katsoin sivujasi, mutta luulen ettei meillä ole samaa vaivaa.
 
vierailija
Tulen päivittämään tänne, että pääsin jatkotutkimuksiin, sillä tähystyksestä ei ilmennyt mitään epänormaalia. Kävin siis manometriassa eli ruokatorven painetutkimuksessa, jossa selvisi että kärsin ruokatorven lievästä peristalttisesta häiriöstä. Ilmeisesti varsin harvinainen vaiva, jossa ruokatorven lihakset toimivat laiskasti. Harmi vaan vaivalle ei voi tehdä mitään. Katsoin sivujasi, mutta luulen ettei meillä ole samaa vaivaa.
Nyt vasta huomasin sun postauksen, kiitos siitä. Ei mulla ole mitään vaivaa, mut en vaan siedä muuntogeenisiä aineksia missään muodossa ja on todella hankalaa, jos en olisi niitä "elementtejä" yksitellen huomannut. Nykyään täytyy sanoa kai että "partikkeleita", koska ne on piilotettu kasviöljyihin, lisäaineissiin, lääkkeiden aluaineisiin, vitamiineihin, hanavesistä saa kaikkea liikaa. Mut kerro selvisikö mikään. Jos vaikkapa hanavesien kipulääkkeet lamaa niitä?
 
vierailija
Ei saakaan, mutta kai ne ennemmin lääkitsee hyvin kuin ottaa valitukset vastaan vihaiselta "asiakkaalta"?[/QUOTE]

Tottakai saa, kuhan potilasta valvotaan. Ihan käypää hoitoa rauhoittava + kipulääke.
 

Yhteistyössä