#7
Edesmennyt isäni kertoi vasta viimeisinä elinvuosinaan, että hänen setä muutti aikoinaan Amerikan Minnesotaan.
Kun olin nuori, minulle aina jankutettiin, että olen Euroopan omistaja ja kuvittelen itsestäni liikoja. Suomalaiset arvostavat tapettiin sulautujia, harmaahiirulaisia ja itsensä mitätöijiä. No sellainen sitten olen ollut, mutta ei sekään satele kehuja. Minua on rohkaistu tekemään sitä ja tätä. Sain kerran jopa lahjakortin muuttumiskäsittelyyn, johon en mennyt.
Suomalaisten aika tärvääntyy tyhjään vatvomiseen. Nyt eduskunta polttaa rahaa tyylikoulutukseen yhden naiskansanedustajan rypistyneen puseron takia. Eikö olisi tullut halvemmaksi ostaa silitysrauta eduskunnan yleiseen käymälään?
Olen aikoinaan innostanut ihmisiä ties mihin. Autuaallisessa joutilaisuudessa isot ideat muhivat eikä yksinkertaisen ja tylsistyttävän työn nyhräämisessä.
Pilkunviilaajat ja virheiden kyttääjät ovat ehkäisseet monen Nobel-tasoisen kirjan kirjoittamisen. Rallienglannista jankuttajat varmistavat sen ettei kukaan uskalla puhua kieliä kuin pakon sanelemana. Puhuin ulkomailla takellellen toista kotimaista, kun erehdyin ovesta ja jouduin aseen tähtäimeen. Puhumalla säilytin henkiriepuni.
Kiittäkää itseänne, kun haukutte minua tällä palstalla jatkuvasti. En taatusti tee enää yhtään mitään Suomen nousun eteen. Se juna jo meni. Suomen metsät voivat hyvin. Hoitakaa niitä ja muistelkaa samalla minua ja entisiä työkavereitani, jotka teimme niiden eteen töitä pienillä valtion palkoillamme.