Varattu 15min aika lääkärille. Miten selitän ahdistuksen?

["Niina"]

yksityiselle yleislääkärille varattu aika. miten selitän kaiken tämän masennuksen ja ahdistuksen siinä ajassa uskottavasti? Kun pelkään kohdata uusia ihmisiäkin :/

masentaa, itkettää, raivostuttaa, väsyttää, ja fyysisiäkin oireita on....

 

["Nilli"]

Kirjoita ajatukset etukäteen paperille. Lue se tai anna lääkärille luettavaksi.

 

[Hoitsu mehiläiseltä]

Ei se lääkäri katsoa minuuttikelloa. Kyllä hän kuuntelee sinua kohtuullisen ajan. Jos se vartti on mennyt reilusti ohi niin kyllä hän ehdottaa sulle uutta aikaa tai lähetettä spesiaalille.

 

["niin"]

eikö ne liiankin helpolla ymmärrä nuo.. se on eriasia osaako ne auttaa oikein..terapiaan varmaan kannattaa ainakin..että syyt ja seuraukset käsiteltäis..

 

["vieras"]

Kerro vaan miltä susta tuntuu, ja ne fyysiset oireet myös. Itke jos siltä tuntuu. Jos lääkäri ei sua usko niin vika on lääkärissä, ei sussa, muista aina se.

 

[samperi]

Kerrot vaan niin suoraan ja rehellisesti kuin pystyt, niin vartti kyllä riittää "diagnoosin" antamiseen.
varmastikkin jonkun lääkkeen saat,joka helpottaa tai sitten keskusteluapua
Tsemiä :hug:

 

[........]

Alat vaan luetella ne oireet joita sulla on.. Aloitat että mua ahdistaa ja siitä eteenpäin meet... Lääkärin ei tarvi sano mitään välissä, puhut vaan kaiken ja sen jälkeen on lääkärin vuoro.

Lääkäri on siinä auttaakseen, rohkeesti avaat suusi ja kerrot ihan kaiken. Et jätä mitään kertomatta. Se on vaikeeta, mutta se kannattaa.

 

[Moonbride]

Hyvä idea on tosiaan kirjoittaa ajatukset valmiiksi paperille. Usein kun siellä vastaanotolla tuppaa unohtumaan ne asiat. Kerrot vain selkeästi mikä on, kyllä lääkäri kuuntelee. Jos ei kuuntele, vaihda lääkäriä.

 

[Pöydän toiselta puolelta]

Sujuva vuoropuhelu potilaiden kanssa on olennainen osa lääkärin ammattitaitoa. Usein kuitenkin käy niin, että potilaat ikään kuin "antautuvat puheelleen", jolloin lääkärin on siitä puhetulvasta hieman hankalaa ottaa tolkkua. Siinä sitten töksäytellen ja (tietysti mielellään nyt ei kovin) tylysti luotsataan keskustelua vastaanottotilanteen kantilta olennaiseen suuntaan. Tässä mielessä jonkun pienen lappusen kyhäily ei välttämättä ole ollenkaan hölmömpi ajatus. Jos ongelma on mittava, sitä käsittelee mieluummin jäsenneltynä versiona. Vrt. lääkelappuset, joilla vältetään klassiset mokat:
"Onko teillä sairauksia?"
"Joo ei ole."
"Hyvä on. Onko teillä lääkityksiä?"
"Joo ei ole."
"Hyvä, siis ei mitään lääkkeitä?"
"Jaa, niin oonhan ottanut tota Spirivaa..."
"Jaha, mihinkäs se Spiriva on?"
"No COPD:tä varten niinku... 80-luvulta..."

Pointti tässä lähinnä on se, että väkevästi olennaisiakin asioita tuppaa kiireisessä (tai sen tuntuisessa) vastaanotossa unohtumaan niin lääkäriltä (ei muista kysyä) kuin potilaaltakin (ei muista kertoa). Toki yleislääkärin sapluunassa päästään jo varsin pitkälle, kun oireita kuvataan parilla pienellä sanalla: "Mua ahdistaa."