Varaa vauvaan?

[vauvakuume]

Hei kaikki!
Meillä on ollut vauvakuume jo pidemmän aikaa (asuttu yhdessä 2,5 vuotta) mutta mietityttää onko meillä oikeasti varaa vauvaan. En todellakaan haluaisi ajatella näin, sillä vauvahan on lahja (jos edes voi tulla raskaaksi) mutta emme tiedä uskaltaako sitä vielä yrittää, kun meillä ei ole nytkään ylimääräistä rahaa, asumme vuokralla, oma ura ei vielä ole alkanut, jne. Eli kertokaa miten olette pärjänneet, varsinkin jos toinen vanhemmistä jää kotiin pidemmäksi aikaa ja tulot pienenee entisestään. Kiitos paljon etukäteen!

 

[~]

Kaikki on suhteellista. Mikä toiselle on vähän, on toiselle paljon. Tärkeintä lasta hankkiessa on, onko henkisesti valmis vanhemmuuteen. Toimeentulon pohtiminen etukäteen on sekin kypsyyden ja vastuullisuuden merkki

Omasta mielestäni uraputken toivossa ei kannata lastentekoa lykätä kovin pitkään. Moni työnantaja sorsii hedelmällisessä iässä olevia naisia äitiyslomien pelossa. Työsuhteet jatkuvat määräaikaisina vuodesta toiseen ja uutta työpaikkaa voi olla vaikea saada. Kun lapset on tehty, tilanne voi helpottaa. Ei se uraputkella edetessä koskaan helpommaksi muutu se äitiyslomalle jääminen, ainahan sitä tavalla tai toisella joutuu työnantajalle tekemään oharit...

Äitiyspäiväraha ja vanhempainraha ovat keskimäärin 60 % bruttotuloista, jos olet ollut töissä. Tulojen pienentyessä äitiysloman aikana kannattaa huomioida, että veroprosentti pienenee ja esim. asumistukea voi hakea, jos on pienituloinen. Kannattaa tehdä ihan tarkat laskelmat omasta tilanteesta, jos haluaa varmuutta.

Äitiys- ja vanhempainrahan määrässä kannattaa huomioida, että äitiys- ja vanhempainraha lasketaan viimeksi toimitetun verotuksen tietojen perusteella eli jos lapsi syntyy 2006, tarkastellaan vuoden 2004 tuloja. Jos tulotaso on kuitenkin viimeksi toimitettuun verotukseen verrattuna kasvanut vähintään 20 %, käytetään viimeisimpien kuuden kuukauden tuloja vanhojen verotietojen sijasta.

Vauvan tarvitsemista varusteista kallein ovat lastenvaunut. Uusien vaunujen hinnat ovat >500 EUR. Pinnasänkyyn menee noin 50-100 EUR ja turvakaukaloon 70 EUR, jos ne ostaa uusina. Edellä mainittuja saa huomattavasti huokeammin käytettyinä. Juoksevasti rahaa menee muutama kymppi kuussa vaippoihin, vaatteisiin, hoitoliinoihin, mahdollisiin lääkkeisiin ym. Lapsilisä 100 EUR/kk kattaa kohtuudella nuo alun juoksevat kulut.

Lykkyä lastentekoon! Toivottavasti sait varmuutta päätöstesi tueksi.

 

[:(]

kaikki tietämäni vähätuloisemmat ovat raskautuneet heti, tai vahingossa. Paremmin tienaavat kärsivät lapsettomuudesta.

 

[vauvakuume]

Kiitos vastauksesta ""~""! Selvensi hieman. Tunnen olevani valmis äidiksi, sillä olen hoitanut lapsia melkein koko elmäni ja koen olevani lasten kanssa omimmillani. (Tietysti on eri asia kun lapset eivät lähdekään illaksi kotiin, mutta luulen kuitenkin pärjääväni.)

Sinä ""~"" kuulostat oikein fiksulta äidiltä, hyvä tietää että kysymyksiin saa täällä vastauksen.

Ja vaikka olet ehkä osittain oikeassa """", niin olipa omituisesti sanottu sellaiselle joka toivoo vauvaa, olisi hyvä äiti ja jonka rahatilanteesta et tiedä mitään.

Jos jollain muulla on lisättävää raha-kysymykseeni, niin kaikista vastauksista ollaan iloisia.

 

[jeh]

mihin raha-kysymykseesi???

 

[hyvin menee]

Täällä olis painajaisesimerkki kaikille niille joiden mielestä ennen vauvan tuloa pitää olla omistusasunto, vakityöpaikka niin ja tietysti naimisissa, omistaa kissa, koira ja hieno auto.
Ikää on kertynyt 28 vuotta ja töitä olen tehnyt vain pätkissä opintojen päättämisen jälkeen. Puolet ajasta olen ollut työttömänä. Samoin mieheni työura on ollut pätkittäistä, joskin suhteellisen jatkuvaa. Naimisiin ei olla koskaan edistytty, kun ei ole varaa järjestää kunnon häitä ja mitään makkaranpaistomeininkiä ei haluta. Omistusasuntoon ei ole mitään mahdollisuuksia, koska lainaa ei tällaisilla pätkätöillä saa. Toisaalta eipä ole sitten niitä päätä huimaavia lainanlyhennyksiäkään.

Lapsia päätimme kuitenkin haluta ja hiukan yli vuoden tuskailun jälkeen sitten viimein onnisti. Nyt minä olen kotona pienimmällä äitiysrahalla ja mies työttömänä ja silti pärjätään. Laskut saadaan maksettua, hyvää ruokaa on pöydässä joka päivä, vauvalla ja itsellämme on uusia vaatteitakin, autolla huristellaan ja ennen kaikkea meillä on aikaa olla yhdessä (sitä ei ole monella rahan perässä juoksevalla äidillä ja isällä). Rahaa ei ole kovin huimasti, mutta eipä sitä nyt paljoa enempää vauvan kanssa tarvitse kuin kahdestaan ollessa. Toki vauvaa varten piti tehdä alussa isoja hankintoja kuten vaunut, sänky, turvakaukalo ja pienempiä kuten vaatteita, tarvikkeita, vaippoja yms. ja niihin oli säästetty rahaa. Mut siis näin arkena kulut ei ole huimia, vauva pärjäsi tissimaidolla puolivuotiaaksi ja sen jälkeen aloitettuja soseita on voinut tehdä itse. Suurin menoerä on vaipat ja jos kestovaippailisi niin kulut pienenisi kummasti. Vaatteita ja leluja on saatu lahjaksi ja enemmän tuota meidän pikkuista kiinnostaa kaikki muu, kuin omat lelut.

Mun mielestä sitä rahallista selviytymistä tuli mietittyä ennen vauvapäätöstä ihan liikaa. Onhan se hyvä miettiä, mut meidänkin tapauksessa ehti tapahtua vaikka mitä jo yritys- ja odotusaikana (yhteensä n. 2 vuotta). Tulot muuttuivat moneen kertaan, kun työpaikat vaihtu ja välillä toinen oli työttömänä. Jotenkin sitä rahaa kuvitteli menevän vauvaan ihan huimasti. No saahan sitä menemään jos haluaa, mutta vähemmälläkin pärjää. Mun mielestä riittää et toinen on jonkinmoisessa työssä, niin ei tarvitse miettiä joka euroa. Jokaisen omista kulutustustottumuksistahan se on kiinni, et paljonko rahaa tarvitsee.

 

[quoise]

Olen minäkin miettinyt omaa uraani vs. vauvaa. Ei ole helppoa olla nainen. Oma ura täytyy ""uhrata"" jos vauvan haluaa. Olen toisaalta ajatellut että kerkeänhän minä uran hankkimaan viela 30 vuotiaanakin. työ ikä on parhaimmillaan 30-50 vuotiaana.
Oma ja perheen toimeentulo tietysti huolestuttaa. Miten keikka työtä voi tehdä kun on vauva. Hoitoalalla pätkätyöt ovat arkipäivää ja sijaisina pitkään olleet usein saavat paikat. Miten hoidat lapsen hoitopaikan kun töihin soitetaan muutaman tunninkin varoitusajalla.
Onneksi miehelläni on vakituinen työ ja yhteiskuntakin tukee jonkun verran.

Kotiäidiksi en halua jäädä pidemmäksi kuin 3 vuodeksi korkeintaan. Yksi vaihtoehto tietenkin on perhepäivähoitajaksi ryhtyminen. Aika yksinäinen ammatti. kun työkavereita ei ole.

Mutta meni syteen tai saveen, yritystä jatketaan.

 

[iskä]

Jos arvot on rahassa/lapsi ei pdä ajatella sellaisia. Meillä on kymmenen lasta leipää ei ole puuttunut pöydästä.Vaimo on kuin nuori tyttö ,mitä te ihmiset pelkäätte ? Onko ihmisten mielipiteet niin paljon vaikuttamassa teihin että tuhlaatte elämänne toisten mielipiteiden tähden. Säälittävää pyöritte oman napanne ympärillä,ensinkin pilaatte myrkyillä itsenne""naiset"" kun teidän päähänne tulee että nyt lapsi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Voi olla niinkuin monelle on käynyt ei tule.

 

[iskälle]

Kuulehan ""iskä ""
Eihän tässä ketjussa ole kyse siitä että vauva vastaan raha.
Vaan aikuiset asvtuulliset ihmiset miettivät, kykenevätkö antamaan toimeentulon.
Vatuuta on pohtia asiaa, ja kysellä. Tähänkin on tullut paljon asiallisia vastauksia, jossa on kerrottu, millaisiksi ne kulut muodotuvat. On kerrottu faktoja, eikä sounailtu tai vain heitelty, että kyllä tulee toimeen 10n lapsen kanssa.

Tuohon on toinenkin näkemys: muun muassa Palo kirjassaan kommentoi sitä, että lapsella pitäisi olla oikeus mm siihen, ettäsaa vanhempiensa täyden huomion ideaalisti 3:kin vuotta. Tosisanoen, sitä pikkukakkosta, kolmosta ja nelosta ei pitäisi heti sihen pukata. Että se on lapsen henkisestä hyvinvoinnista pois.

Ei tuollainen 10 lapsen tehtailukaan ihan parhaimmalta vaihtoehdolta LAPSEN kannalta kuulosta. Mutta hyväksyn sen, että elätte elämäänne noin. Että elämä tuo minkä tuo.
En kuitenkaan usko, että 10:n lapsen sisarusparvessa riittää vanhemmilta kaikille sitä turvaa sylia ja henkistä läsnäoloa, joka lapsen olisi hyvä saada. Tämä on näkemykseni, ja vryöppuy varmaan tulee niskaan kun tämän sanon - mutta
asiasta saa lisätietoakin tutkimalla asiantuntijoiden kirjoituksia.

Mutta älä sinä halveksu niitä, jotka ottavat vastuuta itsekin, näkevät oman osallisuutensa syyn ja seuruksen ketjussa.
Ja pohtivat lapsen parasta KOKONAISUUDEN kannalta.
Ja silloin vastuullinen ihminen pohtii myös rahallisen selviämisen.

Ja on totta että vähällä pärjää, mutta oletko tutustunut avioerotilastoihin? Entä oletko tutustunut tutkimuksiin, että suurin riidan syy on raha? Elikäs vaikka kuinka sanoisi, ettei rahatilanteella ole mitään merkitystä lapsen kannalta, niin kyllä on - epäsuorasti. Aikuinen sen tajuaa.

 

[edelliselle]

Osuit naulan kantaan. Eihän tässä ollut kyse siitä, että tehdäänkö suuret rahavirrat, vaiko sitten se lapsi.

Aphan taisi miettiä yksinkertaisesti, että pärjääkö.

Tuollaiset iskän kaltaiset typerät tuomitsijat (""ei pidä ajatellakaan lasta jos arvot on rahassa"") on ihan perseestä.
Arvaa, että kirjoittaja huonostikoulutettu vähävarainen, kateellinen ihmisille joille on rahaa. Tai jos lapset saadaan pienellä harkinnalla ja vastuunotolla, eikä vaan tulla plop plop raskaaksi .

 

[iskä]

iskä tässä taas .ystävät rakkaat olette te kuitenkin ahneita rahalle ja mukavuudelle. ja ne tutkimukset on tehty klassisille tapauksille jossa on kaikenlaisia tapauksia.mutta oli kiva nähdä reatiot kun tällainen epä tavis ottaa osaa keskusteluun.ja sanopa vielä sen että kaikki olisi onnellisimpia kun lapsia olisi pajon .ei puhuttaisi työvoima pulasta ja lapset kasvattavat toisiaan sosiaaliseksi. mutta minkäs teet kun on massaa niin on. ja se ura miten sen käy no sitä ei ole mutta mitä meiltä jää kun me postumme ei mitää, jollei jää jälkikasvua.

 

[Ramses]

Kun minä poistun täältä, niin enhän minä mitään mukaan ota. Ja lapseni - eivät ole mitään minun jatkeita, vaan omia yksilöitään.
Siksi toisekseen, en ole niin narsisti, että ajattelisin, että juuri minusta pitäisi joku jälki jäädä maailmaan.

 

[:)]

Hei!

Kyllä lapsen kanssa selviytyy ihan hyvin tukienkin varassa. Itse olin töissä ja mies opiskeli kun ensimmäinen tupsahti. Äitiyspäiväraha-ajan oltiin mukamas rikkaitakin kun sai tulojen mukaan jäin sitten vararikon uhalla vielä hoitovapaallekkin kun en halunnut vielä 10kk ikäistä lastani hoitoon laittaa ja silti pärjättiin ihan hyvin vaikka mies edelleen opiskeli. Tultiin siis toimeen kotihoidontuella, opintotuella, asumistuella ja lapsilisällä.

 

[ap]

Kiitos teille, jotka vastasitte asiallisesti. Todellakin mietin ihan aidosti vauvan parasta kun raha-asioita kyselin ja halusin vain varmistaa, että tulevalla vauvallani olisi hyvät oltavat. KIITOS paljon rohkaisusta, että kyllä sitä pärjää ilman omistusasuntoa ja huippupalkkoja. Tärkeintä tosiaan on rakastavat vanhemmat ja hauskaa tekemistähän saa edullisesti jos menee puistoon, metsäkävelylle jne. Onneksi vielä ei tarvitse miettiä mitä sitten tehdään jos lapsen kavereilla on merkkivaatteet ja kalliit harrastukset.