V
"vieras"
Vieras
On hyvin helppo omaksua sellainen ajatus, että lapset nyt vain kuuluvat normaaliin elämänkulkuun: villi nuoruus, seurustelusuhteita, pitkä seurustelusuhde, yhteen muuttaminen, pesänrakentaminen, kihlat, lapsi, naimisiin meno, asuntolaina... Ns. tavallisen elämän askelmerkit on kulttuurisesti todella hyvin määritelty, ja ilman erityistä syytä niistä ei tarvitse poiketa. Jos lasten hankkiminen olisi poikkeuksellista ja erikoista, se edellyttäisi selvemmin omaa tietoista päätöstä ja halua järjestää elämänsä tietyllä tavalla.
Muistan miten itse heräsin pohtimaan lasten hankkimista parikymppisenä. Asia ahdisti, kunnes ymmärsin, että lapsettomuus ei ole välttämättä lainkaan sellainen karu, synkkä olotila, jollaiseksi se usein kuvataan. Ilman positiivisia esimerkkejä vapaaehtoisesta lapsettomuudesta olisin hyvinkin saattanut ajautua hankkimaan lapsia. Onneksi maltoin pohtia asiaa kunnolla.
Olet aika väärillä jäljillä nyt. Ne on BIOLOGISESTI säädettyjä nää jutut meinaan, jos ihmisellä ei olis perheenperustamisviettiä niin kuolis sukupuuttoon koko ihmislaji.