R
Ryyni
Vieras
Tervetuloa vain kaikki mahdolliset ketjuamme lukemaan ja kommentoimaan! Mukava kuulla muidenkin kommentteja meidän ""vanhojen esikoiden"" ajatuksiin.
Minä täällä olenkin vähän noloissani kun näitä kuntojuttuja luen... olen nimittäin erittäin huono kuntoilija.... siis täysin puhdasverinen sohvaperuna *nolottaa*.
Käyn kävelemässä sauvojen kans tai ilman tai sitten pyöräilemässä pari - kolme kertaa viikossa mutta siinä kaikki. Olen aina ollut huono liikkumaan ja viihtynyt esim. kirjojen tai opiskelun parissa paremmin ja pakko myöntää että tuo koululiikunta tuhosi kyllä aikanaan aika perusteellisesti sen vähänkin liikunnan riemun joka olisi saattanut rintapielessä sykähtää. Välillä aina innostun jostain lajista että olis varmaan kivaa, mutta kyllä se yleensä on aikomukseksi jäänyt. Terveysvaikutukset kyllä tiedostan muttei ne eksy toteutuksen tasolle. Joskus olen käynyt ohjatussa kuntosalijumpassa ja se teki kyllä hyvää, mutta tyssäsi yhden syksyn jälkeen aikatauluihin ja niistä aiheutuviin ongelmiin. Jouduin aika usein tekemään ylitöitä ja myös matkustelemaan työn puolesta; stressasin hirvittävästi vielä yhdestä aikataulusta (""kamala kamala, pitää ehtiä, pitää ehtiä ja vielä on tää tekemättä"") ja kun lopulta jäi 3-4 peräkkäistä tuntia väliin, jäi koko jumppa.
Nyt olen toisenlaisessa (ei niin kuluttavassa) työssä mutta edelleenkin olen allerginen ajatukselle että minun pitäisi jotenkin ""aikatauluttaa"" vapaa-aikani joten tälle tasolle on tuo liikunta jäänyt. Onneksi edes näitä kevyempiä tulee harrasteltua, lisätä voisi ja tehostaa jollain tavalla. Videojumppaa kotona?
Työstä tulikin sitten mieleen toinen juttu. Itse toimin edellisessä työssäni päällikkötason tehtävissä, ja tunnollinen kun olen niin niitä ylitöitä tuli iltaisin ja viikonloppuisinkin puurrettua, osittain alalle ominainen piirre kylläkin. Aika monesti kommentoitiin ulkopuolisten taholta että ""kyllä se sunkin pitäis hiljentää tuota tahtia, ottaa se ukko ja ruveta lapsentekoon kun on tuota ikääkin"". Eli olin kylmä ja kova uranainen, tämä käsitys tällaisesta kommentoinnista jäi. Olettekos törmänneet samaan? Itseäni satutti moinen kommentointi, lähinnä hukutin sitä yksinäisyyttä ja surujani (mm. lapsettomuudesta) siihen ankaraan työntekoon eikä tosiaankaan niinpäin että se miehettömyys ja lapsettomuus olisi johtuneet työnteosta. Opetti kyllä itselleni että pitäis aina huomata että asioissa on kaksi puolta...
Pitäisköhän kohta tekaista kakkosketju ettei tule niin raskaaksi pyöritellä...
Hyvää viikonloppua kaikille, voi olla etten malta netissä surffailla vaan keskityn tuon rakkaan miekkoseni hemmotteluun...
Minä täällä olenkin vähän noloissani kun näitä kuntojuttuja luen... olen nimittäin erittäin huono kuntoilija.... siis täysin puhdasverinen sohvaperuna *nolottaa*.
Käyn kävelemässä sauvojen kans tai ilman tai sitten pyöräilemässä pari - kolme kertaa viikossa mutta siinä kaikki. Olen aina ollut huono liikkumaan ja viihtynyt esim. kirjojen tai opiskelun parissa paremmin ja pakko myöntää että tuo koululiikunta tuhosi kyllä aikanaan aika perusteellisesti sen vähänkin liikunnan riemun joka olisi saattanut rintapielessä sykähtää. Välillä aina innostun jostain lajista että olis varmaan kivaa, mutta kyllä se yleensä on aikomukseksi jäänyt. Terveysvaikutukset kyllä tiedostan muttei ne eksy toteutuksen tasolle. Joskus olen käynyt ohjatussa kuntosalijumpassa ja se teki kyllä hyvää, mutta tyssäsi yhden syksyn jälkeen aikatauluihin ja niistä aiheutuviin ongelmiin. Jouduin aika usein tekemään ylitöitä ja myös matkustelemaan työn puolesta; stressasin hirvittävästi vielä yhdestä aikataulusta (""kamala kamala, pitää ehtiä, pitää ehtiä ja vielä on tää tekemättä"") ja kun lopulta jäi 3-4 peräkkäistä tuntia väliin, jäi koko jumppa.
Nyt olen toisenlaisessa (ei niin kuluttavassa) työssä mutta edelleenkin olen allerginen ajatukselle että minun pitäisi jotenkin ""aikatauluttaa"" vapaa-aikani joten tälle tasolle on tuo liikunta jäänyt. Onneksi edes näitä kevyempiä tulee harrasteltua, lisätä voisi ja tehostaa jollain tavalla. Videojumppaa kotona?
Työstä tulikin sitten mieleen toinen juttu. Itse toimin edellisessä työssäni päällikkötason tehtävissä, ja tunnollinen kun olen niin niitä ylitöitä tuli iltaisin ja viikonloppuisinkin puurrettua, osittain alalle ominainen piirre kylläkin. Aika monesti kommentoitiin ulkopuolisten taholta että ""kyllä se sunkin pitäis hiljentää tuota tahtia, ottaa se ukko ja ruveta lapsentekoon kun on tuota ikääkin"". Eli olin kylmä ja kova uranainen, tämä käsitys tällaisesta kommentoinnista jäi. Olettekos törmänneet samaan? Itseäni satutti moinen kommentointi, lähinnä hukutin sitä yksinäisyyttä ja surujani (mm. lapsettomuudesta) siihen ankaraan työntekoon eikä tosiaankaan niinpäin että se miehettömyys ja lapsettomuus olisi johtuneet työnteosta. Opetti kyllä itselleni että pitäis aina huomata että asioissa on kaksi puolta...
Pitäisköhän kohta tekaista kakkosketju ettei tule niin raskaaksi pyöritellä...
Hyvää viikonloppua kaikille, voi olla etten malta netissä surffailla vaan keskityn tuon rakkaan miekkoseni hemmotteluun...