""Vanhoja"" ensiyrittäjiä?

[Calla]

Ikäkysymyksestä.
Oikein naurattaa, että mitenkähän minä pärjäisin nyt murkun kanssa. Arvelen, etten paljon mitenkään, mutta viisikymppisenä jo uskon sen sujuvan.
Oma äitini on yli 60v ja oikea rockimummo - käy festareillakin kuuntelemassa omat suosikkinsa. Kesällä otti mukaan veljenpojan (kuusi vee) ja heillä oli ollut niin kivaa. Aikoinaan rokkasi minun ja sisarustenikin kanssa ja tietty ystäviemme kanssa.
Että kyllä se ikä tietyllä tavalla on vain numeroita paperilla.

Eilen juuri miehen kanssa keskustelimme myös adoptioasiasta ja hän oli hyvin hämmästynyt ikärajoista. Nehän tulevat meillä vastaan. Eli ei niistä tunnu ihmiset olevan kovin tietoisia. Eli otetaan vaan vastaan näitä asiantuntevia neuvoja adoptoikaa lapsi ja säästäkää kaunis(!!!!!) vartalonne -tyyliin vastaan.

 

[Anuk]

Samaa mieltä adoptioasiasta. Ihmiset ystävällisesti ehdottavat adoptiota - mutta harvalla on käsitystä, että vastaan tuleekinmoni asia. Ikä, prosessin pituus, raskaus, saattaapa tulla rahakin joillakuilla sekä työpaikan vaatimukset!
Prosessi kestää kolmisen vuotta. Monenlaista maksua kertyy
henkilöauton summan verran. Lisäksi ansionmenetystä (ja mahdollisesti huutia töissä) kun joutuu olemaan parikin viikkoa
matkan päällä kohdemaassa, jne. Sinut ja miehesi ja kotisi syynätään. Se on kova psyykkinen stressi myös - 3 vuotta.

Jos vertaa siihen, että tulee tuossa rakastelun yhteydessä
tulleeksi raskaaksi, ja kantaa lasta 9 kk, niin kummankohan valitsee?

 

[Calla]

Osut asian ytimeen Anuk!

Adoptioasiasta keskustellessamme miehen kanssa sanoin hänelle, että ajattele sitä syynäämisrumbaa - ja itse saa tehdä kuka vain! Vähän sarkastinen ajattelumalli, mutta onhan se noinkin.
Ei tässä elämässä todellakaan kaikki mene, kuten itse aikoo ja tahtoo.
Onhan se eettisesti varmaan oikein adoptoida lapsi, kun maailma on väärällään lapsia, joilla ei ole kotia, mutta kun ei niitä niin vain adoptoida. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että pitäisi saada a-lapsi kuin kaupan hyllyltä.
Sitäkään ei muuten moni tiedä, miten paljon kuluu rahaa tuohon prosessiin.
Olen seurannut erästä perhettä, jossa tuli jo vähän kuin mania saada eksoottisia lapsia. Kumpikaan ei mitenkään erikoisen rahakkaassa duunissa jne, joten jotta kaikki maksut saatiin maksettua mies teki suunnilleen kahta vuoroa töitä, että selvisivät kaikista kolmesta adoptiosta.

 

[Ryyni]

Hei vaan Anuk ja tervetuloa tännekin jonoon! -Eipä kai se ole kiellettyä useampaankin jonoon kirjoitella, kun aihe sattuu olemaan sopiva. Kyllä Aurinkovauvoja on tullut lueskelemassa käytyä tässä haaveilun lomassa, mutta vasta tää ensiyrittäjien ketju kolahti kirjoittamiseen asti. Minä tosin olen huomannut että reiluun viikkoon menkkojen alkamisen jälkeen ei huvita käydä edes lueskelemassa mitään, kun harmittaa niin kovin!

Far beyond, toivottavasti takapakit ovat kääntyneet voiton puolelle!

Tässä ketjussa on nyt parikin erikoista kommenttia, nuo ""ei hätää"" ja ""Ihmettelijä"" jotka kovasti arvostelevat ikääntynyttä ensisynnyttäjää. En ole koskaan tullut kiinnittäneeksi huomiota sellaiseen asiaan, että onkohan suhtautuminen nelikymppisiin ensiyrittäjiin/-synnyttäjiin erilainen (=tuomitsevampi?) kuin heihin joilla on lapsia jo ennestään? Meneekö uusi tulokas ns. joukon jatkona, jos lapsia on jo ennestään? Juolahti vaan nyt mieleen ihmetellä tämmöistäkin, onko tullut teillä muilla mieleen?

 

[Anuk]

Olen kyllä ihan samanlainen, kuin tuo Ryyni tuossa kirjoitti, ettei oikein palstakaan huvita kun kiertopäivä 1, 2 3 jne...
Nyt sitten on menkat tulollaan lauantaina - nythän toki jännittää.
Rupeaa oikein jo itseäkin naurattamaan tämä vuoristorata.

Luulen joo, että se ensikertalaisuus synnyttäjänä lisää tätä ikärasismia. Että mammoillahan se menee pesueen jatkona.

Tuntuu oudolta, että se nostattaa niin paljon vihaa joissakin yksilöissä, että meikäläiset saavat lapsia.

 

[äitykkä]

Ohimennen heitän kommentin: tuo viha on pelkoa, epävarmuutta ja suvaitsemattomuutta. Ja sitä me ihmispolot emme ole oppineet vielä karkoittamaan/poistamaan itsestämme. Mitä heikompi itsetunto, sitä hanakampi on toisia tuomitsemaan. Niinhän se menee siskot
Kaikille teille iloista päivää toivotellen äitykkä (Aurinkovauvoista)

 

[Lilja]

Hei Anuk, Ryyni ja muut!
Tuo yhdistelmä ikä ja ensisynnyttäjä kyllä nostattaa tunteita pintaan monissakin tapauksissa. Tuttavapiirissä tapahtui pari vuotta sitten, että 41-vuotias synnytti viidettä lastaan samoihin aikoihin kuin toinen samanikäinen teki ensimmäistään. Tätä ensisynnyttäjää kommentoitiin aika rankastikin tyyliin, mitä se nyt enää lapsia tekee, olisivat tehneet nuorempina (kyseinen pariskunta oli ollut naimisissa noin 15 vuotta).

Itse olen miettinyt tässä viime aikoina sellaista, että miten paljon oma viiteympäristö vaikuttaa siihen, mitä ja miten vanhemmista ensisynnyttäjistä ajatellaan. Esim. omissa kuvioissani on erittäin paljon nelikymppisiä pienten lasten äitejä, joten itse olen jotenkin tottunut siihen, että lapsia ei tehdä kovin nuorena. Ja silloin kun itse olin nuori, kukaan ystävistänikään ei olisi voinut kuvitellakaan tulevansa äidiksi parikymppisenä. Eli mulla on nähtävästi joku ""malli"", että lapset voi tehdä vanhempanakin eikä siinä ole mitään erityistä.

Mutta jos viiteympäristö onkin sellainen, jossa on perinteenä tehdä lapset nuorina ja muutenkin taipumus tehdä asiat siten kuin ""kaikki muutkin tekee"", niin ehkä joukosta poikkeaminen aiheuttaa suurempaa ihmettelyä ja jopa paheksuntaa. Muistanpa erään ex-työkaverini aikoinaan kommentoineen, että kaikki 40-vuotiaat naiset pitäisi steriloida yhteiskunnan toimesta, etteivät enää vanhana tee lapsia. Kommentoija oli itsekin nainen.

 

[Far beyond]

Heissan kaikille, täällä menee OK, mutta kuten jo poikkesin aurinkovauvoissakin kertomassa, niin nyt stressaa, viimeksi kun km näihin aikoihin, ja sit vielä iski järkyttävä monen päivän päänsärky, joten olo ollut hieman alavireinen. Kaikki kuitenkin OK, eka neuvola käytynä.
Odotan kans uteliaisuudella, miten kommentit lähtevät kulkemaan, kun raskauteni selviää, ihan varmasti sieltä tulee jotakin tuonne ""ikävin kommentti"" ketjuun sopivaa.
Vuosi sitten yksi sukulaiseukko oli kans meille tuota adoptiota tarjoamassa, vaikkei mitään meidän suhtautumisesta lapsiin tiennyt. Kuuntelin kohteliaasti. Ei tiennyt varmaan täti aika-ja ikärajoitteista. Itse eukolla nuorena peräkanaa tehdyt 4 lasta, eikä minkäänlaista ymmärrystä toisenlaisiin elämänmenoihin.

 

[Anuk]

Viiteympäristöllä on merkitystä. Munkaan ystäväpiirissä ei ole lisäännytty nuorella iällä, vaan ollut luonnollista tehdä vähän vanhemmalla iällä lapset. Liljan viesti oli kyllä kuin omaa kokemusta.
Minusta se on luonnollisempaa : )
mutta ymmärrän että ihmisillä on erilaiset elämänvalinnat -
ja se suotakoon kaikille.

Far beyond - olen raskauttasi seurannut ja hengessä mukana ollut - ketjun haamulukijana - ja pidän kaikkia peukkuja ylhäällä vointisi puolesta.

 

[Calla]

Niin, tuo ikärasismi on varmaan totta. En minäkään ole siihen aiemmin osannut kiinnittää huomiota.
Jopa oma isoäitini oli 40-luvulla yli kolmekymppinen ensisynnyttäjä! Siihen aikaa todella korkea ikä.
Olen kai sitten vain tottunut siihen, että lapsia voi saada eri ikäiset ihmiset. Samoin sisarusteni lapset ovat syntyneet äidin ollessa yli 30 - vaikka avioliittoa on ollut pitkästi takana. En ole viitsinyt udella, eivätkö ole saaneet aiemmin vai eivätkö ole tahtoneet aiemmin.

Mitähän se muuten kenellekään kuuluu, minkä ikäisenä lapsensa hankkii??? Itselläni on ainakin ihan vakaa aikomus hoitaa mahdollisia omia lapsiani kotona niin kauan kuin tarve vaatii. En aio niitä viedä naapureille tai sukulaistädeille, jotka takuulla kommentoivat asiaa. Isovanhemmat saavat toki halutessaan lapset luokseen ja muutkin, mutta maksuttomiksi hoitajiksi (enkä maksullisiksikaan!) ole heitä tässä järjestämässä.
Hoh-hoijaa, tulipas taas paasatuksi. Mutta pistää päähän tommonen, kun tässä on oikeasti isompiakin asioita pohdittaviksi.

Tsemppiä mimmit! Kp mullakin nyt siis kolme, eli ei into ihan suurimmillaan.

 

[Ryyni]

Vielä piti kammeta koneelle uudelleen kun aamupäivällä harmillisesti velvollisuuksien vuoksi keskeytyi
Vielä jatkan vähän tuota Ruuhkavuosi-aihetta; eikös nämä toisella kierroksella olevat julkkismiehet (Esa Sievinen esim.) ole lehtihaastatteluissa oikein hehkuttaneet kuinka nyt vanhemmalla iällä on oikein kunnolla aikaa lapsille ja nyt he haluavat sitten olla lasten kanssa ihan toisella tavalla kuin niiden nyt jo aikuisten lasten kanssa (kuulostaa muuten varmaan niistäkin aikuisista lapsista aika kamalalta, tai minusta ainakin kuulostais...). Niin että tuskinpa me vanhat äitykkäkandidaatit yhtään huonommaksi jäämme...

Adoptiotakin olen miettinyt tässä lapsettomien vuosien varrella. Jokunen vuosi toisen eroni jälkeen mietin vakavissani että ""teen sen lapsen vaikka yksin ennen kuin täytän 40"", sitten se muuttui ajatukseksi adoptiosta ulkomailta, kun hoksasin ettei se ehkä silleen tulekaan että minä vaan teen.
Samalla tavalla kuin moni muukin täällä, mietin kuitenkin sitten sitä syynäämistä joka tähän liittyy. On se aikamoista. Toisessa ääripäässä sitten kesällä kohuttu saksalaisnainen jolle suotiin lapsia vaikka kuinka paljon, ja joilta hän päätti sitten riistää elämän. Tai ihan kotoisessa Suomessakin moni lapsi elää alkoholinhuuruisten vanhempien kanssa ja joutuu jo pienestä asti ottamaan huolekseen isoja asioita ja oman ja mahdollisesti sisarusten toimeentulon. Kyllä nämä aina mietityttää, vaikken uskovainen olekaan, että kuinka se luoja voi tällaisia asioita antaa tapahtua.
Ja eniten nämä syvälliset ajatukset sitten tietysti mietityttää silloin kp1 ja 2 ja 3...

 

[nostetaan]

Nostan vain hiukan, täällä on niin hyvää asiaa!

 

[Stranger]

Mikähän siinä on erona onko se lapsi ensimmäinen vai vaikkapa kolmas? En oikein tajua, kun se kolmas ei välttämättä ole sen helpompi hoidettava kuin ensimmäinenkään. Esim.yhtä monta vuotta tarvitsee kumpikin tullakseen 10-vuotiaaksi. Ainahan löytyy ihmisiä jotka tietää tasan tarkkaan, missä vaiheessa elämää on mitäkin tehtävä, että oikean kaavan mukaan mennään. Yleensä tuollaiset ihmiset ovat niitä, joilla on huono itsetunto ja turvautuvat kaiken maailmaan naisten lehtien galluppeihin. Jos kolmekymppistä pidetään vanhana ensisynnyttäjänä ja kakskymppinen on taas nuori, niin kovin lyhkäiseksi jää se ""optimaalinen aika"" lasten saannille. Minun lähipiirissä on monia, jotka ovat aloittaneet lasten ""tekemisen"" yli 35-vuotiaana. Ja monella on jouseampikin tullut vuosien mittaan.

 

[äitykkä]

Piti taas tulla kylään
Tosi hyvä ystäväni on kätilönä Turuspäin (ollut n.15 v eli kokemusta lienee) ja hän sanoi, että esim 45 v ensisynnyttäjä ei ole tänä päivänä enää yhtään harvinainen tapaus. Siis ei joka päiväistä, mutta ei mitään ihmeellistä. Ja kertoi, että ihan hienosti osaa varttuneempikin sen lapsen synnyttää. Saattaahan olla, että paikat ei enää niin jousta, että tarvitaan pari ylimääräistä tikkiä
Mutta kyllä on lapsi sen arvoinen, että keho ei ole enään niin ""täydellinen"", heh! Lapsen hoito ja jaksaminen arjessa on sitten toinen juttu, mutta kokemuksesta sanoisin, että kun jota kuta rakastaa, jaksaa vaiks jos mitä.

Samaa sanon kuin Stranger ja sanoin jo aiemmin puheenvuorossani, että itsetunnosta se kaikki lähtee!
Tsemppii vaan kaikille ja iloa päiväänne!

 

[Ryyni]

Aurinkoista huomenta!
Jäin itse asiassa oikein miettimään tuota viiteympäristöäni. Isän puolelta suurin osa miehiä on saanut lapset aika iäkkäänä, äidin puolelta taas naiset tosi nuorena. Isäni oli siis reippaasti yli 40 ja äiti nipin napin 20 kun minä synnyin... lisääkin lapsia vielä tuli. Muistan vieläpä sellaisen jutun että yksi kaverini oli ala-asteella sitä mieltä ettei äitini voi olla oikea äiti kun hän on niin nuori! Hänen äitinsä alkoi olla jo nelissäkymmenissä, oli ison katraan nuorimmainen. Sen verran tuo ikäero vaikutti, että halusin tosiaan saada lapset ennen kuin täyttäisin 30, koska äitini oli tosi hyvin ""kartalla"" meidän nuorison kanssa. Ei nyt ihan samanlainen rokkimummo ole kuin Callalla mutta hyvin tullaan juttuun edelleen. Muuten ei tuttavapiirissä ole kuin yksi naispuolinen työkaveri joka sai esikoisen yli neljäkymppisenä. Yli kolmekymppisiä äitejä sen sijaan on enemmän kuin alle kolmekymppisiä. Omat lähisukulaiset ovat kyllä kovasti kannustaneet ""lapsentekoon"", eikä kukaan ole iästäni vihjaillut mitään; eivät kyllä myöskään painosta ja pommita että kyllä teidän nyt pitäis... ihana tietää että ovat tukena jos tarvitaan. Miehen sukulaiset ei juuri kommentoi aihetta, miehellä on tosin aikuisia lapsia jo, niin että varmaan luulevat että aihe on meillä jo ohitettu... en oikein tiedä kuinka he kommentoisivat jos tulisin raskaaksi. Varsinkin kun mieheni tytär saa vauvan talvella, hän ei oikein pidä minusta (olen kai vienyt äidin paikan vaikka erosta on jo vuosia aikaa) joten emme kovin paljon ole tekemisissä. Mutta omaa elämääpä elämme...

 

[Lilja]

Se on totta, että vanhempia julkkisisiä, varsinkin, jos heillä on toinen kierros meneillään, usein ihannoidaan. Minäkin olen joskus ihmetellyt sitä, että mitä ihmeen kehumista on siinä, ettei ole ehtinyt lasten kanssa leikkiä 20-30 vuotta sitten, mutta nyt viiskymppisenä on muka aikaa enemmän. Ja pitääkö siitä jonkun esan tai paavon kruunu päähänsä saada, jos lasten kanssa syö aamupuuroa. Eikös se kuulu normaaleihin perherutiineihin syödä ateriat yhdessä.

Ja sitten lempiaiheeseeni:
Mä uskoisin, että siinä missä kaikille vanhemmille on tärkeää pitää huolta omasta henkisestä ja fyysisestä kunnostaan, meille nelikymppisille on entistä tärkeämpää pitää huolta siitä, että fysiikka pelaa. Kun lihakset, luut, sydän ja keuhkot ovat kunnossa, mahd. lapsen kanssa jaksaa olla paremmin, eikä hengästyminen tai osteoporoosi vaani ihan nurkan takana.

Tarkoitan siis ravintopuolta (joku tästäkin jo postasi aikaisemmin ketjussa) ja fyysistä kuntoa. Itse väitän olevani paremmassa fyysisessä kunnossa kuin moni kolmikymppinen, kun kuntotesteillä mitataan. Ja kun ei ole lapsia ;-)) joiden luokse töiden jälkeen rientää (ja mieskin siellä toisella paikkakunnalla), ehdin hyvin käydä kuntosalilla ja harrastaa muutakin liikuntaa monipuolisesti. Mutta mulle tämä puoli elämästä on erityisen tärkeää ja jaksan aina tilaisuuden tullen siitä jauhaa, enkä varmasti halua ketään moittia, jos kuntoilu ei maistu.

Niin ja se pointti oli siis se, että nykyajan nelivitosella on vielä pitkälti elämää edessä ja fysiikka ja elämänasennekin lähes aina ""nuorekkaampi"" kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Ja jos esim. 45-vuotiaana luomusti lisääntyy, niin eikö nainen silloin ole ""luojan"" (mikä se sitten onkin) mielestä edelleen kelvollinen äidiksi?

Suomessahan taitaa hoitojen yläikäraja olla about 43 vuotta (sen vuoksi laitoin ed. virkkeeseen tuon ""luomusti""). Oikaiskaa, jos olen väärässä.

 

[Minnie]

Jep, samaa mieltä olen tuosta kuntoasiasta!
Ihmisen henkinen taso voi olla hyvinkin erilainen vähän vanhemmassa iässä ja myös fyysinen kunto voi olla ihan kohdallaan. Itsekin olen panostanut tuohon puoleen aika paljon koko ikäni. Tuli vaan mieleen, että nuorillakin on nykyään yleisesti ottaen kunto huonontunut merkittävästi, joten ehkä ""meidän sukupolvi"" on kasvanut terveellisemmin. Mutta eipä tietenkään voi yleistää. Mun mielestä myöskään ikää ei voi yleistää! Eivät kaikki 40-vuotiaat ole samanlaisia.

Minä en kuuluisi enää tänne ensiyrittäjiin, kun esikoisen odotus on jo menossa, mutta täällä on kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut. Ja koskettavat meikäläistä myös. Kannustan ja olen mukana hengessä kuitenkin, jos sopii.

Minnie (37v)

 

[Calla]

En ainakaan alunperin tarkoittanut tuolla otsikolla ketään rajata ulkopuolelle! Joten kivaa, että olet mukana - toivottavasti jatkossakin.

 

[Anuk]

Kirjoitin tuonne aurinkovauvoihin samasta asiasta.Harrastan myös monipuolisesti liikuntaa, ja uskoisin että kuntoni on
parempi kuin monen nuoremman.

Eli siinä mielessä hyvät edellytykset.

Sitäpaitsi tuntui ihanalta,
kun gyne sanoi, että fsh-arvoni on loistava, nuoren naisen arvo!

 

[Minnie]

Tyhmä kysymys, mutta mikä tuo fsh-arvo olikaan?

 

[äitykkä]

Liikunnan iloa teille kaikille, muodossa tai toisessa! On todella tärkeää pitää itsensä kunnossa vaikka se tapahtuisi kotona imuroimalla joka päivä hiki pinnassa (hih). Itse kun synnytin 19 tuntia ja ponnistusvaihe oli 2,5 tuntia, niin kyllä siinä kuntoa kysyttiin, vaikka ikää oli mulla ""vain"" 30,5 vee silloin. Eli kunnon ylläpito jo ennen raskautumista on huippu hyvä juttu!!!!
Tohon fsh-arvoon (verikoe), mulla se oli viitearvojen sisällä eli kertoi, ettei mistään menopaussista ole kohdallani kyse. Toi niinku kansanomaisesti sanottuna

 

[Lilja]

Tulin vielä vilkaisemaan ketjuamme, ja mustakin on kivaa, jos muutkin kuin me ensiyrittäjät täällä viihtyvät!

Täytyy varmaan lisätä kuntoiluun kestävyysharjoittelu ;-) vai tarvitaanko tuohon synnytykseen enemmän räjähtävää voimaa....

Mukavaa torstai-illan jatkoa kaikille!

 

[Anuk]

hei Minnie, kysäisit mainitsemastani fsh-arvosta. Follikkelia stimuloiva hormoni, otetaan verikokeella se arvo, kuten äitykkäkin jo kertoili.

Luvun olisi hyvä olla alta 10. Kun se rupeaa kohoamaan 10 yli,
niin munasarjojen toiminta rupeaa hiipumaan pikkuhiljaa.
Silloin kun kierto vielä toimii normaalisti ja kaikki ulospäin hyvin, niin luku saattaa olla jo reippaasti kohollaan.

Siksi ainakin itse olin huolissani siitä millainen arvo tulee. Ja gyne piti täysin mahdollisena sitä, että se olisi kohonnut.
Mutta oli sitten tosiaan hyvä arvo.

 

[äitykkä]

Joo Lilja, kestävyysharjoittelusta ei varmaan oo mitään haittaa sitten kun meet sitä pulleroista tekemään
Ja tuli tos mieleen, että tuolla Aurinkovauvoissa juteltiin keinutuolista, jolla voi myös pistää vatsa- ja selkälihakset kuntoon eikä oo tuo keinuminen yhtään hassumpaa hommaa! Kivaa viikonloppua tämän jonon porukoille!

 

[Minnie]

Moi!

Onnea vaan kun sulla oli niin hyvät arvot! Tuostakin voisi päätellä, että ne on varmaan ihan yksilöllisiä iästä rippumatta. Multa ei oo niitä mitattukaan.

Piti muuten mainita sellaisesta asiasta, että kun olen tuolla neuvolassa käynyt kaksi kertaa, niin sekä terveydenhoitaja että lääkäri ovat ""puuskahtaneet"" että ""oli jo aikakin, jos lapsia meinaa yleensä hankkia"". Muuten ihan mukavia ihmisiä. Itse en ole tuntenut olevani valmiskaan näihin puuhiin kovin kauaa, ja ihmettelin vaan onko heidän asiansa kommentoida asiaa... tai ehkä vaan kuvittelin koko jutun.

Mukavaa viikonloppua kaikille!