vanhenevien vanhempien (lapsen isovanhemmat) hoitaminen

[onneton äitee 38v]

laitoin tämä jo ihmissuhde-palstalle mutta siellä ei oikein tullut vastauksia, ainakaan lapsiperheiltä, joiden mielipiteitä olisin kaipaillut. Tässä siis teksti kysymykseni kokonaisuudessaan (anteeksi jo etukäteen pitkä jaaritus)

Minulla on ollut järkyttävä lapsuus narsisti-isän "alamaisena", eli isä on koko elinikäni nöyryyttänyt, alistanut, sättinyt ja haukkunut minua, ja mukana on ollut myös fyysistä väkivaltaa. Isäni on vähätellyt minua sukupuoleni takia (naisista ei ole mihinkään, naiset on luotu miesten palvelijoiksi jne) ja on aina ollut "vallanhimoinen hullu", toistellen alituiseen mantroja "minä olen herra tässä talossa ja muut tehköön niinkuin minä sanon" ja "mies on luomakunnan kruunu ja minua pitää kunnioittaa". Kaikki elämäni saavutukset on lytätty, olen typerä, minulla on huono koulutus (olen DI), asun vääränlaisessa talossa (itse rakennettu OK), työni on huono (olen johtotehtävissä), puolisoni on tyhjäntoimittaja (myös DI), lapseni ovat kurittomia jne. Tämän lisäksi minua on aina haukuttu kiittämättömäksi ja pahaksi lapseksi, vaikka lähes koko elämäni olen kaikessa pyrkinyt miellytämään vanhempiani. Kuulostaa hurjalta, mutta uskoisin että sellaiset jotka narsistin tuntevat tietävät että tämä on totisinta totta.

Vasti 35v iässä minulla tuli tarpeeksi rohkeutta viilentää välit omien lasteni henkisen turvallisuuden takia, koska alkoi se lastenlasten manipulointi ja lasteni kääntäminen minua vastaan selkäni takana. Lisäksi myös minua, lasten äitiä, haukuttiin lapsille ja oikein painotettiin että äidin ohjeita ei tarvitse totella (tämä on myös narsistista vallankäyttöä). Lisäksi isäni sai muutaman raivokohtauksen lasteni läsnäollessa ja kävi mm. minuun käsiksi ja kuristi kurkusta. Tämän jälkeen tapaamisen harvenivat kerran vuodessa tehtävään velvollisuusvierailuun.

Nyt sitten molemmat vanhemmat ovat huonossa kunnossa, ja minua syyllistetään siitä miten kiittämätön olen kun en ole siellä heitä hoitamassa (asuvat 300km päässä) ja miten minun pitäisi ymmärtää että olen elämäni heille velkaa. Siis elämäni velkaa!! En voisi ikinä edes ajatella sanovani tuollaista omille lapsilleni!

Lisäksi on alkanut perinnöllä uhkailu vaikka ajat sitten ilmoitin että en mitään halua. Soitellaan ja haukutaan puhelimessa että "kiittämätön lapsi, perintö siirtyy veljellesi jos et tee niin tai näin".

Kysymys siis kuuluu: miten paljon mielestänne lapsi on velvoitettu hoitamaan sairaita, vanhenevia vanhempiaan, erityisesti jos suhde ei ole koskaan ollut mitenkään lämmin, rakastava tai tasapuolinen? Oma suhteeni isääni on eräänlainen hyväksikäyttösuhde jossa narsisti-isä on saanut nautintoa alistaessaa ja nöyryyttäessään pientä viatonta lastaan ja oikein vallanhaluissaan vielä nauttinut väkivallanteoista (joka meidän kotona siis kulki nimellä "kurittaminen" joka mukamas oikeutti sen, että lyöminen oli "kasvatusta lapsen parhaaksi").

Aina joka puhelun jälkeen olen monta päivää pahalla päällä, ja siellä käydessäni toipumiseen menee kuukausi! En oikein kokonaan voi välejä katkaista, sillä tunnen syyllisyyttä - vaikkei tarvitsisikaan - siitä miten vanhenpani voivat. Molemmat nyt siis eläkkeellä, ikää 60+ ja pitkäaikaissairauksia. Vanhempani ovat vaatineet että jompikumpi, joko minä tai veljeni, muutaisi heidän paikkakunnalleen heitä hoitamaan. Minä en moiseen suostu - suojelen lapsiani pahan vaikutukselta - mutta pitäisikö minun itseni mennä sinne loukattavaksi ja haukuttavaksi ja heitä auttelemaan? Onko siis lapsi vanhemmilleen mitään velkaa, ja pitääkö auttaa pelkästä syyllisyyden tunteesta?

Kuulostaa ehkä monen mielestä kamalalta, mutta sinä päivänä kun isäni joskus kuolee, tulen olemaan vain helpottunut.

 

[#Varis#]

”Varisemo kantoi poikastaan selässä myrskyn läpi suojaan. Varis sanoi poikaselle: Näin minä nyt kannan sinua. Kanna sinä minua sitten, kun olen tullut vanhaksi. Silloin poikanen sanoi: En minä sinua kanna, sinun pudota annan, minä poikaani kannan.”

Saattaa kuulostaa julmalta, mutta kyllä minä sinun tapauksessasi kehottaisin tuon mukaan elämään ja kantamaan huolta vain siitä, että olet parempi lapsillesi kuin omat vanhempasi ovat olleet sinulle!

 

[ModestyB]

Minusta lapsi ei ole mitään velkaa. Lapset ovat lahjoja, jotka annetaan ajallaan eteenpäin eli elämään omaa elämäänsä. Sen jälkeen vanhempi niin makaa kuin petaa, kanssakäyminen on täysin vapaaehtoista, molemmin puolin tottakai. Varsinkaan omaa hyvinvointiaan vakavasti vaarantaen ei tarvitse heitä hoitaa.

Jos sinulla olisi fyysinen sairaus, joka estäisi hoitamisen, niin se olisi yhtä ok.

Voit toki halutessasi olla järjestämässä heille kotipalvelua kunnalta, ajaa heidän etuaan viranomaisten suuntaan. Ja kehottaa käyttämään se mahdollinen perintö yksityisten hoivapalveluiden ostamiseen.

 

[Sanatompi]

No ei se nyt paljon vaivaa vaatii. En tiedä mikä pilleri tällä hetkellä on suosituin mut käytä samat kuin käytetään työterveyshuollossa.

 

[otan osaa...]

Onpa hankala tilanne. Sinänsä tunnistan monia tunteitasi, sillä isäni on kokolailla samankaltainen. Nyt olemme vähän etäisissä väleissä olleet siitä lähtien, kun muutin kotoa. Näemme kyllä, mutta suht harvoin, ja emme oikein tee mitään yhdessä/ keskustele yms. En sanoisi, että hän ihan yhtä pahoja asioita olisi tehnyt ja sanonut, mutta tuo tietynlainen alistaminen, haukkuminen, voiman käyttö, kaikessa oikeassa oleminen (ja muut väärässä aina) jne. on TUTTUA. Onko äitisikin täysin mukana tässä? Vai vain niin alistettu, että myötäilee isääsi kaikessa...?

Et ole velkaa vanhemmillesi. Älä pilaa elämääsi uskomalla heidän syyllistyksiään. Sinun ei tarvitse heitä ruveta hoitamaan, sinulla on oma perhe hoidettavanasi, kuten eräs edellinen sanoi. Ja itsesi. Minusta heidän pitäisi tämä tajuta, jos rakastavat sinua ja haluavat parastasi. Ehkä heillä on vain tietynlainen sokeus asioihin? Ja oma napa on se tärkein... Itsesuojeluvaistosikin jo on sanonut, että et voi heidän kaupunkiinsa muuttaa. välimatka lienee parasta, mitä teillä on Ja ajatellen tosiaan lapsiasi, heihin kannattaa keskittyä nyt. En tiedä, miten olet kasvattajana käynyt läpi omaa lapsuuttasi, itselleni on ollut todella vaikea pala miettiä ja jäsentää sitä uudelleen, ja tunnustaa, ettei se ole kovin auvoista ollut. Pahinta on epäillä, että siirtääkö jotain eteenpäin "suvunperintönä"

Toisaalta en kannustaisi rikkomaan täysin niitä välejä sinun aloitteestasi, sillehän et mitään voi, jos he sen tekevät. Ettei sinun tarvitse ruveta miettimään heidän kuoltuaan, että olisko jotain pitänyt tehdä toisin. Mutta näin ulkopuolisena näkisin, että etäisyyden säilyttäminen voisi oman mielenterveytesi kannalta olla paikallaan, ja samalla perheesi hyvinvoinnin vuoksi.

Mikään ei ole itselleni niin ristiriitaista kuin suhde omiin vanhempiin. Toisaalta haluaa säilyttää välit, mutta ei kuitenkaan halua liian läheisiä välejä, koska siinä polttaa näppinsä ja pettyy taas. Kuitenkin rakastaa vanhempiaan, vaikka olisi tapahtunutkin pahoja asioita. Jotenkin uskon, että isovanhempina vanhempani pärjäisivät paremmin. Toivon, etten joutuisi pettymään tässä - kuten sinä ehkä olet pettynyt...? Jotenkin vain sinisilmäisenä toivoo, ettei isäni KOSKAAN kohtelisi lapsiani kuten minua ja sisarustani joskus kohteli. Voi olla, että meille tulee isompikin välirikko, jos näin käy

 

[Ammattilainen asialle.]

Minä tekisin niin, että ottaisin selvää kunnan ja yksityisten tarjoamista kotipalveluista. Niistä sitten kokoatte sopivan paketin vanhemmillesi, aivan kuten muutkin ihmiset tässä maailmassa tekevät. Perustelet sen juuri huolenpidolla ja vastuun kantamisella - ja näin samalla vapautat itsesti vastuusta. Kun kodissa käy ammattilainen, vanhemmillasi ei ole enää keinoa syyllistää ja pompottaa sinua. Totta kai he varmasti vastustavat tätä, koska menettävät samalla otteen sinusta, ja ymmärtävät sen. Mut pysy lujana. Ja jos ei kelpaa, niin ainakin omatuntosi on sitten rauhassa; sinulla on ollut ratkaisu, joka on paras kaikille, ja jos se torjutaan, niin oikeasti heillä ei ole tarvetta sille, että sinun pitäisi heistä huolehtia.

Minusta kuulostaa, että vanhempasi haluavat vain pitää sinua otteessaan viimeiseen asti. Jos jo perinnölläkin on uhkailtu, niin kulostaa että heitä huolettaa se, että olet viilentänyt välit ja selvästi pääsemässä irti heistä.

 

[Jeps vahempi..]

Luin kirjoituksesi ja piti vastailla jo aiemmin. Et mitenkään tosissasi voi ajatella lähteväsi hoitamaan vanhempiasi. Se ei olisi oikein ketään kohtaan. Kaikkein vähiten itseäsi ja perhettäsi. Ajattele asiaa siltä kannalta jos se auttaisi, että oletko sinä oikeasti paras vaihtoehto vanhempiasi hoitamaan, vaikka heidän kannalta ajateltuna.

Onko sinulla kokemusta ja kompetenssia hoitaa vanhuuden vaivoja, tiedätkö vanhemisen oireista, ovatko välinne vanhempiesi kanssa sellaiset, että olet todellakin paras vaihtoehto heidän tuekseen? Vai mitä tuo hoitaminen tarkoittaa, siivousta, ruuan laittoa? Ei kai mitään järkeä ole että sinä lähdet kotiapulaiseksi toiseen kaupunkiin, perunankeittäksi. Mielestäni ei ole mitään itua tuossa. Kyllä perunankeittäjät ja siivospalvelut saa helposti ulkoistettua ja ostettua palveluina. Jos taasen kyse on fyysisten vaivojen hoitamisesta, on niiden hoitajaksi parempiakin ratkaisuja. Vai oletko itse mielestäsi paras vaihtoehto noita arvioimaan ja sairaanhoitajaksi ryhtymään.

Kyllä tässä tilanteessa velvollisuutesi ovat omassa elämässäsi ja oman perheesi hoitamisessa. Etenkin kun välinne ovat noin tulehtuneet vanhempiesi kanssa. Oma neuvoni on, että säilytä välit mahdollisuuksien mukaan "hyvinä" tai neutraaleina. Ja tuohon varsinaiseen hoitamiseen löytyy kyllä muita ratkaisuja.

 

[_hilti_]

Hei mielestäni tässä on tullut jo paljon hyviä ajatuksia, mutta mieleen tuli vielä että sinuna varmaan juttelisin myös veljen kanssa tilanteesta niin että vastuuta saisi vähän vielä lisää jaettua, ja voisitte yhdessä sitten tuoda esille tämän kotipalvelu mahdollisuuden.
toinen juttu josta minun piti mainita on että sinuahan ei voi jättää perinnöttömäksi jos teitä sisaruksia on kaksi niin sinule tulee kuulumaan neljäs osa perinöstä. Tästä kannattaa puhua perintö neuvojan kanssa sitten kun asia tulee ajan kohtaiseksi.

 

[Uskova]

Moni ei pidä tästä vastauksesta,koska se tulee Raamatusta)

Kyllä,lapsi on velvollinen Raamatun eli Jumalan mukaan huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan. Sinun tapauksessa sinun ei itse hlökoht tarvitse muuttaa paikkakunnalle,vaan voit hyvällä omallatunnolla kysellä esim. kunnan palveluita. Raamatun eli Jumalan sanan mukaan olet ensisijaisesti vastuussa lapsistasi ja vasta sen jälkeen resurssien mukaan vanhemmistasi. Ja itsesi sekä lastesi vuoksi on parempi ettet itse muuta lähelle noin julmia ihmisiä.

 

[Voimiavaan!]

Minä ymmärrän sinua aivan täysin. Olen samanlaisista lähtökohdista. Minä tosin menisin sanomaan, että isäni menee kyllä yli sieltä narsisti tasolta psykopaatiksi. Äitini ei ole paha, mutten tätäkään voi nähdä, sillä en voi isääni katsoa edes silmiin. Siellä on se tappava katse, joka imee musta koko elämän sekunnissa. Meillä on ollut ehkä hieman vähemmän fyysistä väkivaltaa, mutta ehkäpä enemmän psyykkista väkivaltaa. Aivan mieletöntä kieroilua ja manipulaatiota.

Tämä on tosiaan kamalaa sanoa ja muiden ymmärtää ja itsellänikin kesti tämä itselleni myöntää, mutta minä myös olen jo teini-iästä ajatellut, että en saa rauhaa, kunnes isänikin saa ikuisen rauhan. Minusta tuntuu täysin mahdottomalta, että tulisin ikinä parantumaan traumoistani. Saan jännittää joka hetki lopun elämääni, että joku jotenkin hyökkää kimpuuni, ei fyysisesti vaan psyykkisesti.

En järjestä lapsille synttäreitäkään, koska jos kutsun sukua, niin isäkin pitäisi kutsua. Olen saanut niin tarpeekseni, että pelkään räjähtäväni muuten koko suvun edessä hänen johdostaan, jos hän tekee meillä pienenkään virheliikkeen. Pakosta siis saatamme joskus käydä vanhemmillani, mutta tosiaankin vain näin päin, sillä sieltä on aina helpompi lähteä pois.

Minä en kyllä itseasiassa tiedä, että mitä sitten kun menevät niin huonoon kuntoon että tarvitsevat apua. Hekin ovat jo yli 60 kymppisiä, mutta eivät tarvitse apua. Olen elänyt siinä toivossa, että isä vaan kupsahtaisi seisaaltaan, eikä tarvitsisi ylimääräisiä apuja. Häntä en voi auttaa henkilökohtaisesti, se on selvä. Vanhainkotiin saa mennä, tai tuhlata minun osani perinnöstä kotihoitajaan.

 

[valley of darkness]

Moni ei pidä tästä vastauksesta,koska se tulee Raamatusta)

Kyllä,lapsi on velvollinen Raamatun eli Jumalan mukaan huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan. Sinun tapauksessa sinun ei itse hlökoht tarvitse muuttaa paikkakunnalle,vaan voit hyvällä omallatunnolla kysellä esim. kunnan palveluita. Raamatun eli Jumalan sanan mukaan olet ensisijaisesti vastuussa lapsistasi ja vasta sen jälkeen resurssien mukaan vanhemmistasi. Ja itsesi sekä lastesi vuoksi on parempi ettet itse muuta lähelle noin julmia ihmisiä.

Eipä tainnut ap:n isä kohdella lastaan "Raamatun eli Jumalan sanan mukaan". Miksi ap:n pitäisi?!?

Ai niin, Raamattuhan opettaa, että lyödyn tulee kääntää vielä toinen poskikin. "Lyöjän" synnit on anteeksi annettu ja sielu vilahtaa taivaaseen alta aika yksikön, kunhan vain päästää Jeesuksen sydameensä. Hyvillä teoilla ei ole mitään seurausta, jos et usko jumalaan. Pahoilla teoilla ei ole mitään seurausta, jos uskot jumalaan.

Ap, kuulostaa siltä, että olet päässyt elämässäsi pitkälle, vaikeasta lapsuudestasi huolimatta. Se osoittaa, että sinussa on voimaa ja päättäväisyyttä, olet tehnyt oikeita valintoja. Luota siis itseesi ja omiin tuntemuksiisi! Teet juuri niin kuin itse koet parhaaksi tehdä! Sinulla ei ole _mitään_ velvotteita isääsi kohtaan. Kukaan ei voi sanella sinulle, mitä sinun "kuuluisi" tehdä: ei isäsi, muut sukulaiset, uskonto, minä, ei kukaan.

 

[Uskova]

arvasin, että ylläolevan kaltainen vastaus tulee.

ja ainahan se kosto on paras tapa toimia.samoin itsekkyys,ei mitään velvoitteita ketään kohtaan. muistakaa vaan omaa napaa.

no,anteeksi,oli pakko pilailla. ilkeä isä ei kysynytkään tässä neuvoa. hän kyllä joutuu tilille tekemisistään,kuten me kaikki. ap sitävastoin vaikuttaa vilpittömälle ja hyvälle,epäitsekkäälle ihmiselle, joten jos haluaa tehdä oikein,niin annoin raamatun mukaisen vastauksen.

 

[valley of the darkness]

ja ainahan se kosto on paras tapa toimia.samoin itsekkyys,ei mitään velvoitteita ketään kohtaan. muistakaa vaan omaa napaa.

Ah, uskonnon syyllistävä voima!

Jos ei lähde mukaan kieroutuneen ihmisen peliin, joka hyvinkin mahdollisesti tuhoaa psyykeesi, olet itsekäs, omaa napaa tuijottava ihminen, jonka ainoa motiivi on vain kosto.

 

[Uskova]

Hyvää loppu viikkoa valley of the darknessille! ja muutenkin kaikkea hyvää! En jaksa kinastella enempäti. )

 

[mietin vain]

miten on, kärsiikö lapsi jos isovanhempiin ei ole yhteyttä? Kiusaavatko muut lapset lasta jos tällä ei ole isovanhempia tai tapaamisia niiden kanssa?

 

[Kiusatus]

Mietin vain; toiset lapset ei todennäköisesti ikinä pysty kiusaamaan näitä lapsia yhtä paljon kuin isovanhemmat pystyvät kiusaamaan! Oman äidin jatkuva mollaaminen on henkistä väkivaltaa, jonka lapset kyllä aistii ja siitä ahdistuu.

Minusta tässä on myös se näkökulma, että tavallaan lapsiakin pitää suojella tuollaisilta ihmisiltä. Jos eivät osanneet pitää hyvää huolta omista lapsistaan, miten sitten lapsenlapsistaan?

 

[_hilti_]

Miule tulee mileen oma tilanteni alkoholistin lapsena, lapseni eivät siis tapaa vaariaan, muutakuin silloin kun vaari on selvinpäin. Olemme miehen kanssa päättäneet näin lasten suojelemiseksi.
Sillä tavalla minusta samankaltainen tilanne, että mielestäni näidenkin isovanhempienkin pitää osata käyttäytyä, ennenkuin voivat lapsenlapsiaan tavata.

 

[ModestyB]

miten on, kärsiikö lapsi jos isovanhempiin ei ole yhteyttä? Kiusaavatko muut lapset lasta jos tällä ei ole isovanhempia tai tapaamisia niiden kanssa?

Varmaan lapsi kaipaisi yhteyttä sukuunsa ja taustaansa. Siitä voi hänelle kertoa ilman tapaamisiakin. Voi päättää itse haluta tavata myöhemmin.

En ymmärrä kiusaamisen ajattelua tällaisessa asiassa. Mahdollisen kiusaamisen riskin itse näen todella minimaaliseksi, kun on eroperheitä ja kaikenlaisia perheitä nykyään, niin mitä siinä yksi toisen puolen isovanhempien puuttuminen painaa, moni ei näe isovanhempiaan juuri koskaan pitkän välimatkan takia, vaikka olisi hyvät välitkin.

Kiusaamiseen voisi puuttua ja siitä voisi oppia sekä lapsi että kiusaaja. Sen sijaan ap:n kaltaisten isovanhempien säännöllinen tapaaminen olisi satavarma kiusaamine ja trauma lapsille.

Tällaiset sukupolvien pahat perinnöt pitää saada poikki, muuten myrkky leviää aina vain eteenpäin. Tottakai psykopaattiakin voi ymmärtää, hän on varmaankin kokenut ikäviä ja voi olla muutenkin mielen rakenteeltaan vajavainen, että ei ole eväitä muuhun. Vanhempien velvollisuus on silti suojella omia lapsiaan henkiseltä ja fyysiseltä pahalta, tulipa se miltä taholta tahansa.

Pitääkö vanhemman seksuaalisesti pahoinpitelemän lapsen viedä omat lapsensa isovanhemmilleen? Pitääkö isovanhempaa käydä katsomassa, jos hän istuu vankilassa pedofiliasta (tai ihan mistä vaan, vaikka veronkierrosta). Varmaan kaikilla meillä se raja jossain vaiheessa tulee vastaan, että on ok laittaa välit vaan poikki.

 

[kiinnostais tietää]

Pitääkö vanhemman seksuaalisesti pahoinpitelemän lapsen viedä omat lapsensa isovanhemmilleen? Pitääkö isovanhempaa käydä katsomassa, jos hän istuu vankilassa pedofiliasta (tai ihan mistä vaan, vaikka veronkierrosta).

Uskova, vastaapa tähän!

 

[mkesmlds]

Hyvää loppu viikkoa valley of the darknessille! ja muutenkin kaikkea hyvää! En jaksa kinastella enempäti. )

Pää strutsin lailla piiloon, kun omat argumentit eivät enää riitä Näinhän ne uskovat toimivat. Kaikki perustellaan lyömällä raamatulla päähän ja kun se ei riitäkään, paetaan.

 

[Uskova]

Ei tarvitse viedä sellaisille isovanhemmille jotka ovat tehneet jotain törkeää esim. pedofiilien luo,murhaajien,raiskaajien tai vastaavaa. Myös sellaisilta vanhemmilta pitää lapset saada pois,vaikka lasten kasvatus on muuten yleensä päävastuussa vanhemmilla. Alkoholismikin on joissakin tapauksissa törkeää.

Joku veronkierto tai liikennerikkomus on taas ns. vähäinen rikos. Silloin saattaisin viedä lapset katsomaan lusivaa isovanhempaa.

Edellinen kirjoittja voi lukea raamatusta kohdan heprealaisille 4:12. Voihan se tuntuakin siltä,että Raamatulla lyödään päähän

 

[valley of the darkness]

Ei tarvitse viedä sellaisille isovanhemmille jotka ovat tehneet jotain törkeää esim. pedofiilien luo,murhaajien,raiskaajien tai vastaavaa.

Eli sinun, Uskova, mielestäsi henkinen väkivalta ei ole törkeää?

 

[onneton äitee 38v]

kiitos paljon vastauksista, erityisesti saman kokeneilta. Tätä kuviota (syyllisyyden tunnetta, painostetuksi tulemisen tunnetta ja kontrollin tunnetta) on vaikea ns. normaalissa rakastavassa perheessä kasvaneen mahdoton ymmärtää, ja tosiaan kyllä nimenomaan se henkinen väkivalta (sinusta ei ole mihinkään, naiset ovat typeriä ja luotu miesten palvelijoiksi, akkojen tehtävänä on palvella miestä, luomakunnan kruunua jne jne) on paljon pahempaa kuin se fyysinen. Kaikki loukkaukset ulkonäöstä, koulutukseta, työstä, puolisosta, lapsista jne ovat sitä väkivaltaa mikä jää omaan päähän ja muistoihin ja aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä ja jopa ihan "kipua rinnassa". Missään terapiassa en ole käynyt asian tiimoilta kun en oikein haluaisi julkisella puolella lähteä tätä hoitamaan (jää merkintä papereihin ja tietoihin). Pitää miettiä mitä teen. Lasteni puolesta siis eniten huolta kannan, kun eivät saa nyt suhdetta luotua isovanhempiinsa.

 

[Voimiavaan!]

Älä kanna lastesi takia huolta. Lapset ovat paljon paremmassa turvassa, kun eivät joudu altistumaan tuollaiselle. Ainakin minä olen aina ajatellut näin. Olen äidillenikin informoinut, ettei meidän lapset tule sinne hoitoon, mikäli isäni on paikalle. Äitini tietää hyvin, että olen kärsinyt erityisesti... Onhan hän itsekin. Isäni ei ole siis ikinä edes käynyt meillä, eikä tajua, ettei meillä järkätä synttäreitä, koska ei ole tervetullut. Ainoa asia mikä minua nyt ahdistaa, on se, että jos hän yhdelläkään sanallaan onnistuisi turmelemaan lapsia. Se olisi kyllä liikaa. Olen siinä pisteessä, että sitten en enää yrittäisi sitä vähäänkään pitää rauhaa maassa. Olen kyllä joskus aiemminkin yrittänyt sanoa suorat sanat, mutta kun ei ne vaan tule ikinä uppoamaan. Parempi siis pysyä erossa, ja hyvä mieli ja toivoa, että se kestää sinne asti, että hänkin saa rauhan... Sitten ei tarvitse enää stressata niin kovin.

Julkiseen terapiaan en minäkään menisi. Minulla ei yleensäkään ole kovasti luottamusta terapeutteihin. Ei tässä maassa saa oikeasti mitään tehdä suljettujen ovien takana.

En kuitenkaan pelkäisi, että ne lapset jää kovasti kaipaamaan isovanhempiaan. On kai heillä vielä toiset jäljellä?