vanhempi mies?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kittykat
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kittykat

Vieras
Kertokaapa, arvon herrat, mitä ajatuksia herättää noin 10-15v nuorempi nainen.
Meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja näiden parissa kohtaammekin. Olen ollut huomaavinani pienoista lämpiämistä.. Katseemme ovat kohdanneet muutamia kertoja ja kontakti on jäänyt hetkeksi päälle niin että lopulta molempia alkoi naurattamaan :) jotenkin hänen seurassaan on aina viihtyisää ja luontevaa. Viihtyisin pidempäänkin!

Mies on ymmärtääkseni eronnut ja lapset 10-16 vuotiaita, itselläni pari pienempää.

Ottaako mies nuoremman naisen vain leikin kannalta?
 
Se kyllä ihan riippuu miehestä.

Kaveripiirissä on näitä nuoremmilla naisilla leikkijöitä ja seikkailjoita, mutta vastavuoroisesti myös pari miestä, joilla on vakiintunut parisuhde itseään selvästi nuoremman kanssa.

Sitä, kumpi tässä on kysymyksessä, on ulkopuolisen mahdoton sanoa.
 
Ei, en ainakaan minä ole ottanut yhtään naista ""leikin kannalta"", vaikka leikittykin on, fyysisesti.
Tunteilla vaan ei saa leikkiä, ainakaan tahallisesti niin, että jompikumpi joutuu kärsimään.
Kaveraan 17 vuotta nuoremman naisen kanssa, jo useita vuosia ja mukavaa on ollut.

Mielestäni ikä-ero pitäisi olla(poikkeuksiakin tarvitaan)näin päin, että mies on jonkin verran vanhempi.
Kaikki riippuu terveydestä ja yksilöiden henkisestä iästä ja vireydestä.

Olen tuntenut, että nuorempi nainen pystyy pitämään vanhempaa miestä viriilinä ja elämänjanoisena.
Aivan varmaa on, että vanhempi mies kunnioittaa paremmin naistaan ja pyrkii ottamaan huomioon hänen kaikki toiveensa.
Miehen kunnia-asia on pitää ""nuorikostaan"" hyvää ja hellää huolta, että saisi mahdollisimman kauan nauttia kohtaamastaan onnesta.

Näin Papasta tuntuu, muista en paljon tiedä, arvuuttelen vain.
Sanoisin ""kittykatille"", että vanhassa vara parempi, ja riski pienempi, anna palaa!

 
Kiitos :)

Tavallaan ajattelin että vanhempi mies on ne suurimmat leikkinsä jo ohittanut. Toki poikkeuksia löytyy! Varmasti monella käy mielessä, saako vielä nuoremman naisen mielenkiinnon syttymään :)
Nyt minulla kuitenkin on olo, etten ole mukana kissa-ja-hiiri-leikissä, kuten nuorempien kanssa. Miehellä on aivan selvästi itsetunto kohdillaan.

Voinko olettaa että mies osaa jo reilu nelikymppisenä tehdä aloitteen?
Nuoremman miehen kanssa kun olen yleensä minä ollut se suorasukaisempi osapuoli mutta toivoisin kovasti että joskus se olisi mies joka ottaa ohjat käsiinsä ja vie minua.
 
papalle oikeassa olet,että vanhempi mies kunnioittaa nuorikoaan ja pitää hyvää ja hellää huolta ja sanon tämän kokemuksella ja aina olen tykkänyt vanhemmista miehistä,vaikka ite kohta 40v...papalle hyvää loppu talvea ja aurinkoa ja voimia elämän tiellä...
 
Kiitoksia kirjoituksestasi ja terkkuja myös KittyKattille :)
Itsellänikin on samanlainen tilanne. Olen korviani myöten rakastunut n. 20v vanhempaan mieheen. Tällä miehellä on itsetunto kohdallaan, on kohtelias, rento, viihdyttävä, hänen seurassaan tunnen oloni tosi hyväksi.
Hänellä on karismaa ja elämänkokemusta. Tulee tunne että hän pitäisi minua todella hyvänä.
En vain uskalla kertoa hänelle mitään mitä tunnen. Pitäisikö? Olen ollut aina hyvin järkevä mielestäni.
 
Minun on vielä pakko kommentoida tuota tekstiäsi, kun se on ihan kuin mun suusta..:)
Minullakin on tullut tämän vanhemman miehen seurassa sellainen ihmeellisen luonteva ja viihtyisä olo. Sellainen että todella voi olla oma itsensä. En tunne sellaista ikäisteni miesten kanssa, en ole koskaan niin tuntenut. Tunteet ovat liian suuret.
 
Kiitos terveisistä ""rakastunut"" :)

Todella, olo miehen seurassa on todella rauhallinen ja voin olla oma itseni. Minun ei tarvitse salata itsestäni mitään, mies tuntuu ymmärtävän hyvin, koska elämänkokemusta on hänelläkin. Kun keskustelen hänen kanssaan, olen avoin. Tunnen luottamusta.
Minulla ei myöskään ole kiirettä minnekkään, kuten ikäisteni kanssa.

En ole koskaan ollut ihastunut näin ""rauhallisesti"".

Kun katseemme kohtaavat, minulle ei tule kiirettä laskea katsettani vaan katselen rauhassa hänen kasvojaan ja vihertävänharmaita silmiä. Minua ei nolota. Hänkin katsoo minua usein, häpeilemättä.

Olen aiemminkin katsellut vanhempien perään mutta en ole koskaan ihastunut..pikemminkin seuralaiseni ovat olleet itseäni nuorempia.

Ongelma vain on että en oikein tiedä mitä teen tai sanon..Kenties jatkan ihan vain näin ja annan jatkossakin ymmärtää että kiinnostusta on :)
 
Voi Kittykat - tekstisi, kaikki mitä kirjoitat ihanasti on kuin minun suustani :)

Tulee ihan ikävä tätä ihastukseni kohdetta kun luen tuota tekstiäsi - koska se tuo tämän miehen mieleen niin elävästi!

Minulla tilanne on samantyyppinen. Olen tykännyt aina itseäni vanhemmista ihmisistä, mutta aikaisemmin en ole tuntenut näin suurta vaikutusta.. Eli samoin kuin sulla.

Voi että, kuinka osaatkin pukea kaiken niin sanoiksi; lainaan tuota lausettasi jonka myös allekirjoitan:

"" Kun katseemme kohtaavat, minulle ei tule kiirettä laskea katsettani vaan katselen rauhassa hänen kasvojaan ja vihertävänharmaita silmiä. Minua ei nolota. Hänkin katsoo minua usein, häpeilemättä. ""

Juuri tuolta minustakin tuntuu kun olen tämän miehen seurassa. Harmi, että tapaamisemme kestävät aina niin vähän aikaa..Haluaisin vain olla hänen seurassaan piiitkään :)

Kaikkein hienointa on huomata itsestäni juuri se - mitä sinäkin kerroit tekstisi alussa: että voin olla voin, oma itseni, minun ei tarvitse pelätä tai hävetä mitään. Tunnen syvää luottamusta.

Minullakin on ongelma; tahtoisin niin kertoa hänelle tunteistani, mutta tällä hetkellä olen vielä malttanut olla. Tunnen kyllä molemminpuolista välittämistä ja kiinnostusta, mutta jatkosta en tiedä..

Haluaisin vielä kysyä; siis tämä sinun ihastuksesi ei tiedä että mitä tunnet häntä kohtaan vai ymmärsinkö? Onko tilanne ollut tuollainen jo kauan? :)


 
Tämä tilanne on kestänyt nyt kolmisen kuukautta.

Hänellä ei ole kiire, minulla ei ole kiire. Siltä minusta tuntuu. Minulla ei ole hoppu saada asioita etenemään. Pienikin hetki riittää minulla :)
 
Aivan ihailtavaa, että olet noin kärsivällinen. Todella hienoa. Tekstistäsi huomaa sen, että jaksat odottaa; että sinulla on levollinen olo.

Tottakai ne pienetkin hetket ovat tärkeitä :)

Minulle on tosi tärkeää saada jakaa jonkun kanssa näitä tunteita. Mulla tämä tilanne on kestänyt vasta noin kuukauden jos sitäkään. Eli aika tuore :)

Onkohan se niin, että joskus on vain parempi antaa asioiden kehittyä rauhassa eikä hoppuilla? Koska itse olen aina ollut kärsimätön, niin tämä on hiukan vaikeaa.

Onko tämä sinun ihastuksesi mielessäsi koko ajan vai pystytkö ajattelemaan muutakin? Kysyn näin, koska itselläni on juuri se ongelma; tuntuu etten voi muuta ajatellakaan. Valvon öisinkin, kuten nyt :) kun ajattelen tätä ihanaa miestä :)

 
Olen jo suht pitkään seurustellu 44-vuotiaan miehen kanssa... Ollaan todella onnellisia!!! itse asiassa olin viisi vuotta ihastunut kyseiseen mieheen... mut suhde ei ollut mahdollinen ennenkuin olin vähän vanhempi.. koska nyt olen 18. :)
 
On aivan ihanaa!! ei tarvitse pelätä että juoruis mun asioita kavereilleen niinkun tän ikäluokan pojat. Miesystävässäni on niin paljon ihanaa etten pysty edes listaamaan! ehkä parasta on se että pystytään puhumaan ihan kaikesta vaikka ikäeron takia ns. ajatusmaailmat eroo pikkuisen toisistaan... ainoa ongelma on tän tuppukylän juoruakat mut niistä ei auta välittää.. heidän häpeä jollei hyväksy. x)
 
Mia, älä välitä noista pahansuopa viesteistä jota tänne saattaa tulla..
Ihanaa kuulla kertakaikkiaan, että ei tarvitse pelätä mitään. Taitaa se miehesi pitää sinua todella hyvänä. Kokoneet miehet sen osaa, vai mitä?:)
 
Miahan on sopivan ikäinen sen miehen tyttäreksi? Toinen hakee isähahmoa ja toinen...?

Ajattele asiaa 20 vuoden aikajänteellä: Mia on 28 eli vielä aika hulvattomassa menoiässä, mies on 64, kohta eläkkeelle jäämässä, jollei jo ole kuuskymppisenä jäänyt. Mia haluaa lapsia siinä kolmenkympn kieppeillä, jolloin lapsilla oln stten pappa siinä isän tilalla.

Minä en ymmärrä, mutta olenkin itse jo 44-v. Enkä missään nimessä haluaisi seurustella 64-vuotiaan miehen kanssa; yksinkertaisesti liian vanha minulle.
 
Voithan sinä noinkin tietysti ajatella. Mutta eikö se onnellisuus ole tärkeintä ihmisen elämässä? Elämä kun on niin lyhyt. Tämä on vaan minun mielipide mutta näin minä ainakin ajattelen.
 
Eipä lapsia hankkiissa pitäs olla ongelmia,mun edesmennyt äiti oli isästä 22vuotta nuorempi ja ihan hyvin elämä luisti,eräänki oman ikäsen äitee oli kokeillu mut koskaan ei onnannut ja isä 80vanhanakin painaa autollakin muun liikenteen joukossa siinä kun nuoremmat,iät numeroita ja nuorempi nainen pitää kyl parisuhtees vireämpänä.
 
Se on totta että olin 13 kun ihastuin hämeen ja se oli hirveetä kun luulin että en pääse tunteistani eroon ikinä eikä mahdollisuutta suhteeseen ole.. mut täytettyäni 18 hän itse kysyi että yritetäänkö ja tottakai suostuin! päivääkään en ole katunu ja mies ei ole ikinä kohdellu mua kaltoin eikä painostanu mua mitenkään. on sanonut että mun ehdoilla mennään. Eli hän todellakin pitää mua hyvänä. :) Eikä oo höpöhöpö juttu, mitäs se hyödyttäis täällä satuilla? Mutta kiitos mielipiteistä.
 
Sitä pitkin sulta kysyä, että oliko kauheaa odottaa niin kauan kun olit vielä ala-ikäinen. :) Siis että varmasti kaipasit paljon.

On tosi kiva kuulla, että miehesi menee sinun ehdoillasi, eikä painosta ym.

Olen itse ollut suhteissa joissa mies on ollut julma, kohdellut kaltoin, kaikkea sellaista mitä kahden rakastavan ihmisen välillä ei ikinä pitäisi tapahtua.

Onko se KittyKat vielä linjoilla? :)
 

Yhteistyössä