Valehteleva mies, miten suhtautua?

[Valehtelijan vaimo]

Mieheni valehtelee toistuvasti. Tiedän, että hän kertoo jatkuvasti ns. valkoisia valheita työnantajalleen ja kavereilleen, etc. Parisuhteessa olen aina pyytänyt häntä olemaan kuitenkin rehellinen, mutta aina silloin tällöin saan hänet suoraan kiinni valehtelemisesta myös minulle. Tänään viimeksi.

Tänään hän soitti minulle ja pyysi etsimään takkiensa taskusta joitakin asioita. Tein työtä käskettyä ja kävin kahden takin taskut läpi. Löysin hänen pyytämänsä, mutta sen lisäksi löysin kummankin takin taskusta tupakka-askin (toinen tyhjän ja toisessa pari jäljellä). Mies on siis kertomansa mukaan lopettanut polttamisen kokonaan jo vuosia sitten. Olen viime kuukausina kysynyt häneltä muutamaan otteeseen, että onko hän polttanut tupakkaa, koska hän on haissut pahalta tultuaan esim. viikonlopun kestäneeltä äijäreissulta kavereidensa kanssa. JOKA kerta hän on suoraan silmiin katsoen sanonut, että en ole polttanut tupakkaa, mutta se ja se tarjosi sikareita joista poltin pari.

Kyse EI siis ole siitä, onko hän polttanut vai ei, vaan siitä, että hän suoraan valehtelee minulle asiasta, kun siitä kysyn. Tämä tuntuu tajuttoman pahalta, sillä itse vannon parisuhteessa (ja muissakin ihmissuhteissa) ehdottomasti rehellisyyden nimiin. Nyt mietityttää se, miten voin häneen muka missään asiassa luottaa, kun kerran suoraan silmiin katsominen ja valehtelu minullekin on niin helppoa...? Ja MISSÄ kaikissa asioissa hän on minulle valehdellut...?

Ja en siis todellakaan ole mikään "kamala akka", joka raivoaa hullun lailla mikäli mies jotain "mokaa". Periaatteeni ennemminkin on, että mikäli mokaa täytyy yrittää asiasta jotain oppia, mutta turha sitä on "märehtimään" jäädä.

Mutta miten suhtautua valehtelevaan mieheen? Kommentteja?

 

[mie]

Pa*ka juttu, luottamus toiseen on kyllä parisuhteen a ja o...

 

[tiina]

Voi kun osaisinkin auttaa, mutta en. Meillä meinaan tismalleen sama tilanne.
Mies valehtelee, jutut ei ole isoja, mutta herättää sitten epäilyksen, että mistä muusta hän huijaa. Ja meillä kanssa tuo tupakka ollu valehtelun aiheena.
Katsoo tosiaan suoraan silmiin ja sanoo ettei valehtele, mutta valehteleepa kuitenkin.
Vähän mennyt fiilikset suhteen jatkamisen kanssa

 

[hups]

niinpä...meillä samajuttu!Mies salailee ja valehtelee, vaikkakin asiat ei oo kovin kummosia, ja sitten jää monesti kiinni valheesta, niillä kun on tapana paljastua aikanaan. Kyllähän sitä miettii mitä seuraavaksi tulee eteen, enminäkään oomikään hirviö, jolle ei vois kertoo asioista suoraan! Ei sitä ihan 100% uskalla luottaa toiseen... vaikka pitäisi. :ashamed:

 

[ap]

Voi kun osaisinkin auttaa, mutta en. Meillä meinaan tismalleen sama tilanne.
Mies valehtelee, jutut ei ole isoja, mutta herättää sitten epäilyksen, että mistä muusta hän huijaa. Ja meillä kanssa tuo tupakka ollu valehtelun aiheena.
Katsoo tosiaan suoraan silmiin ja sanoo ettei valehtele, mutta valehteleepa kuitenkin.
Vähän mennyt fiilikset suhteen jatkamisen kanssa

Aivan! Ja valehtelusta kiinni jäädessään ensin nauraa ja sitten toteaa, että "eihän tuo niin iso juttu ole". On totta, että NE asiat joista on jäänyt KIINNI eivät ole mitään isoja, mutta juuri tuo valehtelmisen helppous herättää ikävän tunteen, että mistä kaikesta hän valehtelee.

 

[JenPen]

Minullakin entisessä parisuhteessa oli tuollainen ongelma... En kylläkään osaa sinua auttaa :/ Tuntuu, että joillakin se vaan on niin piintynyt tapa ettei siitä pääse eroon. Jos valehtelee elämänsä tärkeimmälle ihmiselle ja vieläpä tuollaisista ihan mitättömistä asioista, vaikea uskoa että mies koskaan lopettaisi sitä. Jos valehtelee jo tupakanpoltosta mikä nyt on aika pikkuasia, miten pystyisi puhumaan totta isoista asioista, jos vaikka mokaisi tosissaan ja pettäisi sinua?

En itse pystyisi jatkamaan sellaisessa suhteessa. Nykyisen miehen kanssa meillä on alusta saakka ollut sopimus ettei valehedella mistään, vaikka olis kuinka tyhjänpäivänen asia. Välillä kyllä mietin tuliko sovittua liiasta rehellisyydestä, kun mies sanoo tosiaankin kaiken aivan suoraan yhtään kaunistelematta. Mutta parempi näin. Itse en ainakaan sillon vois luottaa tärkeissä asioissa jos turhistakin jutuista pitää valehdella.

 

[vieras]

oletko miettinyt sairautta. oma lasteni isä sairastaa kroonista valehtelua, masennusta, paniikkihäiriötä jne, itse tiedostaa, että valehtelee mutta tekee sen aina vain uudestaan nyt niin kuin 10 vuotta sittenkin

 

[jeps]

Mulla ex kans valehteli kaikenlaisista pikkujutuista. Se ärsytti sillon, ku ei sillä olis oikeesti edes ollu mitään syytä valehdella niistä asioista. Myöhemmin ku oltiin jo erottu, ni lisää valheita paljastu koko ajan ja joukossa oli kyllä sitten jo niitä isompiakin juttuja. Mutta sairautta mäkin epäilin, ei se ole normaalia valehdella onko esim ruokakaupassa vai videovuokraamossa.

 

[KolmeKertaa]

Joillekin valehtelu kuuluu elämään ja on tapa, johon on tottunut. Nää tyypit valehtelee jopa asioissa, joissa ei tarvis!

En osaa ku antaa teetä ja sympatiaa, ap. *ojentaa kuppia*

 

[mieheni sekoittaa]

Kun mieheni jää kiinni v alheesta, hän sekoittaa asiat että ei olisikaan valehdellut. Syyttää minua, vaikka mikskikä hulluksi/jankkaajaksi lyö periaatteessa vyön alle. On minullakin päänvikoja, mutta en tiedä voiko minua ihan mielisairaaksi syyttää.

Sellaisen voisin tehdä, että seuraavan kerran suunnitelmallisesti kyrväyttäisin hänet valheesta. Kaikkein pahin juttu on tuo "hyökkäys on paras puolustus systeemi" (eli mieheni tekee juuri niin)

 

[juus]

Jos hyökkää, niin silloin on ihan varmasti valehdellut. Meillä nyt ei valehdella, mutta jostain asioista ennen suhdetta olen huomannut muutama nvalheen. Mutta tosiaan ne on sitten käsitelty. Itse en tykkää yhtään, että valehdellaan. (Ja ihan sama sinänsä muuten, mut jos joku vaikka valehtelee sellasista, jotka saattais vaikuttaa parisuhteeseen, vaikka vanhempia asioita oiskin..mutta jollain tavalla, niin sillon en siedä valehtelua).

En vois kyllä elää parisuhteessa, jossa koko ajan valehdellaan. Sitä miettii,et valehteleeko se tunteistaankin puhuessaan. En osaa oikein siis auttaa. Inhottavaa.

 

[äskeinen (mieheni sekoittaa)]

Minusta kyse on pienistä asioista, mitä hän valehtelee minulle. Ei ne asiat, vaan se, että valehtelee.

Joskus on valehdellut suurimmistakin asioista viranomaisille. Hänellä ei ole sellaista periaatetta, että rehellinen pitäisi olla. Itse haluaisin olla rehellinen, mutta helposti, jos on sellaisen ihmisen kanssa, jolla on valehtelu elämäntapa, itsekin alkaa sellaiseksi.

 

[epäilyksestä vastaukseksi]

Kun mieheni jää kiinni v alheesta, hän sekoittaa asiat että ei olisikaan valehdellut. Syyttää minua, vaikka mikskikä hulluksi/jankkaajaksi lyö periaatteessa vyön alle. On minullakin päänvikoja, mutta en tiedä voiko minua ihan mielisairaaksi syyttää.

Sellaisen voisin tehdä, että seuraavan kerran suunnitelmallisesti kyrväyttäisin hänet valheesta. Kaikkein pahin juttu on tuo "hyökkäys on paras puolustus systeemi" (eli mieheni tekee juuri niin)

Tänään on miehen kanssa keskustelut asiasta miksi taas valehteli. Olen saanut hänet kiinni jo monesta valheesta ja nyt koska olin niin vahva epäilyksestäni että hän ei ollut viikonloppuna siellä missä kertoi olleensa, sorruin ensimmäistä kertaa elämässäni lukemaan toisen tekstiviestit. Olen siitä itselleni erittäin vihainen, mutta samalla sain selville että epäilykseni olivat totta. Ja päätin jo ennen kun edes luin että jos en heti näe jotain epäilyttävää lopetan koko homman siihen.

Nyt kuitenkin kerron hänelle asiasta ja toivon että hänkin myöntää valehdelleensa. Olen tähän asti antanut anteeksi ja tavallaan sivuuttanut nämä asiat koska hän on vakaasti vannonut ettei ole jotain tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kun olen asioista häneltä kysynyt, hän on suuttunut ja syyttänyt minua siitä kun hänelle aina valitan asioista enkä luota häneen. Niin kävi nytkin... Ennen kun alennuin tekooni hän väitti kivenkovaan tarinaansa todeksi (vaikka heti huomasin siinä niin monta porsaanreikää) ja senkin jälkeen kun tiesin totuuden ja kysyin häneltä asiasta useasti hän vaan syytti minua siitä että jatkuvasti kyselen ja epäilen häntä.

Nyt uskon että ainoa keino edes yrittää keskustella on ensimmäisenä kertoa teostani ja siitä mitä tiedän ja toivoa että hän tämän jälkeen pystyy olemaan rehellinen. Ainakin seuraavaan kertaan asti....

 

[clivia]

Sitä kummasti oppii katsomaan läpi sormien kunnes tulee joku isompi asia esim. pettäminen sen valehtelemisen lisäksi.
Siinä vaiheessa helposti nostaa sitten kytkintä kun huomaa että toinen valehtelemisen lisäksi häärää muutakin ei niin sopivaa.

 

[vieras]

Mua aina raivostuttaa silmiin "tuijottajat" ex oli just sellanen , ja valehteli minkä kerkes, jutut vaan paheni mitä kauemmin aikaa kului.

 

[Vieras]

Pappani on myös samanlainen. Valehteli pikkuasioista, ja kärähti siitä. Mutta siinä kävikin toisin päin: Minä sain haukut päälleni, kun tiesin että hän polttaa. Sitten hän yrittää saada vaimonsa uskomaan häntä, että ei en polta. Tosin pappani vaimo, tietää, että hän polttaa ja sanoo että minulle on ihan sama, aikuinen mies saa tehdä mitä tykkää. Nyt kirjoitan tästä uskomis asiasta...: Kun olin ajanut hänen autonsa talliin, ja lukitsin oven, niin kun pappani meni katsomaan ja tuli takaisin niin sanoi että minä valehtelin että en sulkenut ovia! Tuossa kohtaa minulta alkoi mennä pinna! Ovi ei voinut aueta, sillä se on vanha-ajan ovi eli siinä on se "halko" joka menee siihen koloon. Tässä tajusin jo, mitä hän yritti. Käräytin hänet taas tänään kun hän tuli meille, kun hän meni "katsomaan viljoja". Kappas vain, kun minä meni "vahingossa" pyörällä ohi, niin vilahti nopeasti maahan se tupakka. Ja tiedän, että hän ei hyökkäisi päälle jos ei olisi syyllinen, vaan selittäisi aikuismaisesti, että ei, en polta.

No, kaikenlaisia maailma kantaa.

 

[vieras]

miehellä oli kaveri joka toistuvasti valehteli,joka ikisestä asiasta.ei edes tajuttu että valehtelee.lopulta saatiin tietää että on varastanutkin meiltä ja muilta tavaraa,rahaa,kaikki mikä irti lähtee.aina vain ihmeteltiin että missä autosta joku tietty cd levy ym.

ja tuo tupakanpoltto voi olla ukolles ns.hävettävä asia kun ei ole pystynyt lopettamaan.ei jaksa kuulla kuittailuja kun tupakan huuleen julkisesti sun nähden laittaa.

itse nímittäin lopetin raskauden ajaksi ja aloitin sitten yksi baari kerta uudelleen.no aikuinen olen ja saan tehdä mitä haluan.pari tupakkaa poltin ukolta salaa kotona.sitten sanoin että olen alkanut polttamaan,sori vaan.
mitä siitä sain?joka kerta ukko natkutti vieressä kuinka se haisee pahalle,miksi aloitit,etkö voi lopettaa ym ym.silloin tuli mieleen että sama kuin olisi salaa polttanut niin ei olisi aikuista akkaa vieressä holhottu.
eli siis joku syy voi olla valehtelulle,mutta eri asia hyväksyykö sitä.

 

[Pinkie]

Mä niin toivon että munkin mies valehtelisi vaan röökistä (hävettävä tapa ja voi toista ällöttää, siksi "nolo" tapa), sillä meillä valehtelee toimeentulostaan ja rahoista. Pikavippejä voi olla monta auki ja maksamatta mutta silti esittää että on rahaa ja vie ulos syömään vaikka olen sanonut ettei tarvitse enkä muutenkaan ole todellakaan mikään "high maintenance" nainen!

Ei ikinä myönnä että tarvitsee rahaa vaan seläntakanani keinottelee ties mitä vippejä ja saan asiat sitten selville kun postissa tulee maksuhuomautus ja uhkaus perintätoimistosta. Mistä tiedän ettei mene koti vielä alta? Ei siis kykene elämään palkallaan vaan ottaa lainaa maksaakseen lainat jne.. Mulla alkaa kärsivällisyys loppua!!

 

[kohtalotoveri]

näitä paskoja miehiä riittää

 

[dfdf]

Minä jätin tuollaisen patologisen valehtelijan jo seurusteluvaiheessa. En todellakaan kestäisi elämää valehtelijan kanssa.

 

[vierailija]

Minullakin sama ongelma. Tutustuessani häneen tuntui, että olisin löytänyt erilaisen "paremman" miehen. Nyt hän on jäänyt kiinni seksilinjoille soittelemisesta, deittisivustoilla käynneistä ja pikavipeistä. Hän valehteli suoraan silmiin katsoen, että ei ole mitään vippejä ottanut, vaan ohjeet kysyny sieltä. Ja minä uskoin, kunnes vahingossa näin 2x kahden sadan euron pikavippilaskua. Kun sanoin niistä hän alkoi syyttelemään minua. Saatiiin asia sovittua, mutta tuntuu, etten pysty luottamaan enään häneen, vaikka haluaisin! Rakastan silti todella paljon. mitä teen??

 

[dfdf]

Minullakin sama ongelma. Tutustuessani häneen tuntui, että olisin löytänyt erilaisen "paremman" miehen. Nyt hän on jäänyt kiinni seksilinjoille soittelemisesta, deittisivustoilla käynneistä ja pikavipeistä. Hän valehteli suoraan silmiin katsoen, että ei ole mitään vippejä ottanut, vaan ohjeet kysyny sieltä. Ja minä uskoin, kunnes vahingossa näin 2x kahden sadan euron pikavippilaskua. Kun sanoin niistä hän alkoi syyttelemään minua. Saatiiin asia sovittua, mutta tuntuu, etten pysty luottamaan enään häneen, vaikka haluaisin! Rakastan silti todella paljon. mitä teen??

Suoraan kysymyksee suora vastaus. Älä tuhlaa ja pilaa elämääsi valehtelijan rinnalla. Lähde vielä, kun se on helppoa.

 

[ei niin pahaa ettei hyvääkin]

Jospa mies on oppinut tyylin kotoaan. Kun siihen on kasvanut pienestä pitäen, niin on vaikea oppia uusia tapoja.

Minun mieheni harrastaa valkoisia valheita ja valehtelee silloinkin, kun ei ole minkäänlaista tarvetta. Olen kysynyt miksi hän tekee niin eikä kerro asioita niinkuin ne on. Hänen vastauksensa oli, että hän haluaa toisesta tuntuvan hyvälle. Hän siis muuttaa vastaustaan sen mukaan, minkä hän arvelee kuulijasta tuntuvan hyvälle. Itse olen oppinut lapsuuden kodissani liiankin rehelliseksi. Vanhemmiten olen oppinut, ettei liika rehellisyys ole pelkästään hyväksi. Työelämässä pitäisi osata tietyissä tilanteissa puhua vastoin omia periaatteitaan ja totuuksia. Kaikessa ei saa olla liian rehellinen ja tämä on nimenomaan työnantajan kannalta katsottuna eikä oman itsen kannalta. Kaikkea ei voi aina kertoa eikä kaikille. Joskus on jopa pakko valehdella.

 

[vierailija]

Minullakin sama ongelma. Tutustuessani häneen tuntui, että olisin löytänyt erilaisen "paremman" miehen. Nyt hän on jäänyt kiinni seksilinjoille soittelemisesta, deittisivustoilla käynneistä ja pikavipeistä. Hän valehteli suoraan silmiin katsoen, että ei ole mitään vippejä ottanut, vaan ohjeet kysyny sieltä. Ja minä uskoin, kunnes vahingossa näin 2x kahden sadan euron pikavippilaskua. Kun sanoin niistä hän alkoi syyttelemään minua. Saatiiin asia sovittua, mutta tuntuu, etten pysty luottamaan enään häneen, vaikka haluaisin! Rakastan silti todella paljon. mitä teen??

Suoraan kysymyksee suora vastaus. Älä tuhlaa ja pilaa elämääsi valehtelijan rinnalla. Lähde vielä, kun se on helppoa.

Unohdin mainita, että asumme yhdessä, olemme kihloissa ja olemme suunnittelleet lastakin. Enkä vain pysty jättämään häntä..

 

[täys nolla]

Olen yrittänyt monet kerrat sanoa äijalleni, että parempi on olla rehellisesti paha kuin valheellisesti hyvä. Mun ukko myös syyttää minua valehtelijaksi, vaikka tietääkin, että olen suorastaan patologisen rehellinen, haluaa vaan saada omaa syyllisyyttään iskostetuksi minuun. Elämässäni yhden kerran olen valehdellut ja nyt kerron sen valheeni: mun äijä veti minua lattialla jaloista huoneesta toiseen, jolloin kyynärpääni paloivat hankauksen voimasta ja tuli pahat jäljet. Työkaveri sitten kysyi seuraavana päivänä jäljistä (en tiennyt, että ne näkyivät ) --<< silloin mussutin jotkin siivonneeni ... heko heko.