Vaimolleni joka lukee palstaa!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja isä ikävissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vauvaa nyt ei kannata vielä miettiä, jos parisuhde ei ole hyvällä mallilla niin uusi nyytti ei stä ainakaan paranna. Jos nyt vaimo ottaa takas...

Ota vaan itelles nimimerkki ja tule kertoo miten tilanne edistyy. Olishan se kiva lukee jos saisitte perhe-elämän raiteilleen. Ja vielä kivempi olis huomata että että joku mies voi aidosti herätä ja muuttua :)
 
jos on totta, kamalan materialistinen perhe. Ja akka todella törkeä. Toki on veemäistä jos ukko on koko ajan töissä mut jos maastureita kaipailee niin ei auta muu ku sietää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja suomalainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
..eikö kukaan palstan salapoliisi ole vielä kysynyt ääneen, jotta kukahan palstalainen tämä ap:n vaimo on =)?

Mä luulen että joku kaks plussan harmaa ratkaisee sen ongelman. :) Siis kuka palstailija ajaa maasturilla? :D

No samaa ajoin takaa..
 
eikö sen töissä asumisen ja työttömyyden välillä ole mitään vaihtoehtoa? jotenkin mullakin särähti tuo maasturin pummiminen ja sitten töistä valittaminen...mutta joo, tehkää niinkun hyvä tulee vaan ei niinkun käsketään :xmas:
 
Huomenta vaan kaikille. Selkä vähän jumissa, ei ihan paras kaverin leviävä sohva. Mutta hyvä tarkoitus antaa toiselle majapaikka.
Eilen perhe tuli kotiin vaimon töiden jälkeen. Olin odottamassa. Pienimmäisemme itki jälleen kuin viimeistä päivää, ja tuntui kuin sydän vietäisiin rinnasta. Taitaa olla aika tunteellinen pikkukaveri. Koko illan hän roikkui sylissäni ja jouduin lupaamaan kymmeniä kertoja että tänään taas tulen.
Vaimokin halasi, etäisesti. Lahjani, kultaisen rannerenkaan ja suurimman ruusukimpun minkä löysin, hän otti vastaan vaisusti. Oli melko väsynyt ja minä laitoin pienimmän nukkumaan. Piti lukea sama iltasatu mikä pitää lukea aina. Ei olleet muistaneet ottaa sitä mukaan vaimoni ätin luokse. Iltakiemurat oli olleet melkoiset.
Vaimo sanoi tänään menevänsä lounaalle sen miehen kanssa. Kertovansa ettei aio tavata häntä enää. Haluaa olla rauhassa ilman meitä kumpaakaan. Voisin jopa sanoa melko rumasti. Täytyyhän tuossa sitten jotain muutakin olla jos tuolla tavalla pitää ihan erota. Miehen on paras olla osumatta minuun. Tänään on vähän huono päivä.

Tämähän on mukavaa että tunnette myötätuntoa ja kiinnostusta asiaani kohtaan. jotenkin tuntuu ettei ole ihan yksin. kavereille kun ei tällasesta yleensä puhuta. Lensit sitte pihalle, kysyi kaverini jolla yövyn. joo vastasin minä. Se oli siinä.
Tosin jotkut täällä ei selvästi pidä minusta yhtään, mutta kai sekin on ihan normaalia. Tuskin minäkään pitäisin teistä kaikista jos tapaisin.
 
No mieti nyt asiaa vielä järjellä ennen kuin työpaikkasi jätät.... Ei tuo nyt ihan hyvältä kuulosta. Jos hän vaan etäisenä ja väsyneenä on, ja ensisijaisena ajatuksena miten jättää se toinen mies... Ei hyvä. Voi olla, ettei tuo tuosta enää lämpene, vaikka sitä kuinka toivoisit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isä ikävissään:
Tosin jotkut täällä ei selvästi pidä minusta yhtään, mutta kai sekin on ihan normaalia. Tuskin minäkään pitäisin teistä kaikista jos tapaisin.

Kuuluu palstan henkeen. Ei ole siis vika vaan ominaisuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isä ikävissään:
Vaimo sanoi tänään menevänsä lounaalle sen miehen kanssa. Kertovansa ettei aio tavata häntä enää. Haluaa olla rauhassa ilman meitä kumpaakaan. Voisin jopa sanoa melko rumasti. Täytyyhän tuossa sitten jotain muutakin olla jos tuolla tavalla pitää ihan erota.

Varmaan jotain "muutakin" on, sillä ei varmaan kyllä ole mitään merkitystä mitä se "muu" on. Vaikkei sinänsä seksiä olisikaan heillä ollut, niin aika voimakkaasti tuntuu henkisesti vaimosi sinne päin olevan kallellaan - mikä valitettavasti on se pahempi juttu sinun kannaltasi.

Kannattaisi nyt varmaan eroitella toisistaan parisuhde ja vanhemmuus. Helpoiten homma toimii, kun ne on samassa paketissa, mutta voivat olla ihan eri paketissakin. Eli sä voit olla vanhempi, siis isä, omalle jälkikasvullesi vaikka et olisi puoliso omalle vaimollesi. Itse olen etäisä sillä perinteisellä joka-toinen-viikonloppu-systeemillä, mutta onhan noita huoltajuustyylejä muitakin: esimerkiksi paljon käytetään vuoroviikko-systeemiä.

Mun mielestä kannattaa nyt tarkastella asiaa juuri tuolta kantilta. Koita välttää vaimossasi roikkumista, se saa varmasti vain vaimosi tuntemaan olonsa entistä ahdistuneemmaksi. Mutta toisaalta, jos siltä oikeasti tuntuu, niin tokihan olet valmis taistelemaan puolisostasi.

Avioero ei ole huono juttu itseisarvoisesti. Joskus se on parasta, mitä perheelle voi tapahtua. Sitä ei siis kannata pelätä kuin mitäkin maailmanloppua. Tilanne vaan on käytännössä aina näissä jutuissa se, että ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja ja niistä pitäisi sitten osata valita se vähiten huono vaihtoehto. Itselläni aikanaan auttoi tosi paljon kun lähdin miettimään miltä mikäkin asia näytti kymmenen vuoden päästä.

 
kiitos sanoistasi sinulle isä. Viestisi on lohdullinen, mutta saa myös surulliseksi. En ole vielä valmis luovuttamaan vaimoni suhteen.
Saanko kysyä miksi sinulle aikanaan tuli ero? Mitenkä asianne järjestyivät. Kuinka lapset sopeutuivat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
7viikoa sitten melkein lähdin mieheni luota.oli asunto valmiina.lupausten jälkeen unohdin eron ja onkin ollut raitis-nyt vaan viimeisen viikon aikana olen kuulut joka päivä että tekis mieli radalle.. eli max 3kk kesti lupaukset meillä,on vaan ajan kysymys milloin baari voittaa

Kai nyt kerran kolmessa kuukaudessa saa baarissa käydä jos haluaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja isä ikävissään:
kiitos sanoistasi sinulle isä. Viestisi on lohdullinen, mutta saa myös surulliseksi. En ole vielä valmis luovuttamaan vaimoni suhteen.
Saanko kysyä miksi sinulle aikanaan tuli ero? Mitenkä asianne järjestyivät. Kuinka lapset sopeutuivat?

Kyllä se meidän liitto kaatui omaan mahdottomuuteensa. Kaksi ihmistä, jotka ajattelee asioista niin eri tavalla kuin mitä minä ja exä ajateltiin, niin ei pysty eikä kykene muodostamaan edes välttävää parisuhdetta. Kun nuorempana olisi ollut tämä elämänkokemus käytettävissä, niin en olisi ensitreffejä pidemmälle hänen kanssaan jatkanut :ashamed:

Ero oli rankka päätös, mutta edelleen olen sitä mieltä että sillä 10v tähtäimellä se paras (tai vähiten väärä ) ratkaisu ihan kaikille ja erityisesti lapsille. Se parisuhde ei ollut mikään hyvä kasvualusta muksuille.

Asiat on järjestyneet mallilleen, meillä ei vieläkään exän kanssa kommunikaatio pelaa, mutta lasten asiat kyllä saadaan aina järjestykseen tavalla tai toisella. En koe häipyneeni heidän elämästään vaikka häivyinkin heidän kodistaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kokemusta:
Kokemuksesta voin sanoa, että se takaisin tulon jälkeinen "hyvä aika" kestää korkeintaan kuukauden. SItten kaikki palaa taas ennalleen. Minulle kävi niin monta monituista kertaa, onneksi ei sillon lapsia ollut. Loppujen lopuksi sain lähdettyä lopullisesti, enkä palannut.
Sitä tuolleen heikkona hetkenä luvataan maat ja taivaat ja kun arki taas koittaa, niin monasti ne lupaukset unohtuu. Siitä se oravanpyörä alkaa pyörimään ja kohta ei kenenkään ole hyvä olla. Jos asiat on jo päästetty tuohon pisteeseen, on niitä melkoisen vaikea enää korjata.

Kokemuksesta voin sanoa, että takaisin paluun jälkeen hyvä aika on kestänyt kohta 9 vuotta!
 

Yhteistyössä