Vaimolleni joka lukee palstaa!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja isä ikävissään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Koskettavaa luettavaa.. Ihanaa että mies noin paljon välittää.

Ehkä kannattais pyytää vaimo treffeille ja nauttia yhdestä illasta ihan kahdestaan, tehdä jotain ihan spesiaalia. Käydä syömässä ja sen jälkeen kotia kylkikyljessä leffaa katsomaan, vähän kuplajuomaa jne.

Koska loppujenlopuksihan teidän ongelma on juurikin siinä että parisuhde on kuivunut. Lapset taas rakastavat teitä molempia ja ovat onnellisia aina siitä että heillä on äiti sekä isi.

Mut en tiiä, voi olla että annan vääriäkin neuvoja.
 
Meillä oli aikanaan sama tilanne, mies ei uskonut, joten minä pistin töpinäksi ja "vaihdoin parempaan", tai yritin. Mies yritti vielä siinä tilanteessa luvata, että varmasti muuttuu. No minä en uskonut, meni viikko-kaksi, alkoi kaduttamaan oikein tosissaan, tuntui että kaikki meni päin helv.....iä. Yritin puhua miestä että yritetään, no hän oli vuorostaan menettänyt luottamuksen kun minä toisen kelkkaan niin "helposti" lähdin. No sain sitten houkuteltua hänet että puhuttiin, ja kyllä me sitten puhuttiinkin. Tehtiin täydellinen muutos meidän elämässä ja tottakait väliin on ollut huonoja päiviä, mutta kumpikin ollaan erittäin tyytyväisiä, tuosta sekasotkusta on nyt 15,5 vuotta! 3 lasta sen jälkeen saatu :) Minä todellakin toivon että vaimosi antaisi sinulle mahdollisuuden, vaikka taustoja meistä ei kukaan varmasti voi tietää! Te tarvitsisitte nyt päivän kahdestaan että saisitte jutella rauhassa kaikki asiat halki. Toivotaan parasta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja isä ikävissään:
Tiedän että luet tätä palstaa, etkähän koskaan ole sitä koittanut salatakkaan. Jospa vielä näin saisin viestini sinulle.
Olen niin pahoillani kaikesta. Tiedän että olen tehnyt liikaa töitä. Tiedän että olin liian vähän lasten ja sinun kanssa. Olin ihan hölmö ja sokea. Joka päivä te olitte siinä ja kuvittelin kai että niin olisi iankaikkisesti aamen. Eikä mitään tarvisi tehdä sen eteen.
Viime viikolla pakkasit tavarat ja lähditte. En tajunnut mitään en edes vaikka pienimmäisimme itki silmät päästään. Ajattelin että kohta kuitenkin tulette takasin. Säikäytät vaan, olthan varoitellut ennenkin. Perävalot hävisi ja ette tulleet takaisin.
Olen ollut nyt viikon täällä yksin, kotona. Ei tämä ole enää koti. Kotini on sinun luonasi. Kaipaan lapsia niin että sydän pusertuu rinnasta. Jopa niitten ainaista tappelua. tiedän että heidän on parempi olla sinun kanssa, itsehän olen asian niin ajanut. Silti uskon että minusta voi vielä tulla hyvä isä, jos vain annat minulle vielä mahdollisuuden. Jos et anna, ymmärrän senkin. Omaa viljaani niitän, mutta itkien. Sanoit kerran, ettet ole koskaan nähnyt minun itkevän. Tule käymään niin näet koko elämämme edestä. Itkin minä synnytyksissäkin, mutta salaa. Nyt en tajua miksen voinut itkeä yhdessä kanssasi, onnenkyyneliähän ne oli.
Ethän tosissasi rakasta sitä miestä? Jos rakastat, olen minä tienannut senkin. Mutta minäkin rakastan sinua. Tule kotiin niin näytän sen sinulle. Omistan loppuelämäni sen näyttämiseen. Ja kerron sen sinulle joka ikinen päivä.
Anna minulle anteeksi. muuta en osaa sanoa. Tulkaa kotiin.

Tunnistat minut siitä pisamasta siellä intiimissä paikassa, johon sanoit heti ihastuneesi silloin joskus.

SAMAA TEKSTIÄ, kuin mieheni tekemää. :-(Paitsi että mieheni puhe olisi valetta joka lupaus.
 

Yhteistyössä