vaimo puhuu kamalia vauvastamme

Meillä vauva olisi 1kk yöheräilyjen jälkeen antanut nukkua aina pari tuntia kerrallaan, mutta itsellä unettomuus muuttui krooniseksi. Vasta lääkkeillä+ miehen tuella asia korjaantui muutaman kuukauden jälkeen. Mies myös irtisanoi itsensä kun sanoin että tarvitsen oikeasti apua. Raha-asiat saa aina järjestettyä, ja Loppujenlopuksi perhe on ainakin itselle tärkeämpi, kuin se paljonko elämiseen laskujen jälkeen jää. Lyhennysvapaata otettiin heti 6kk kerralla.

 

Itselläni oli myös maitoallergikko vauva, joka ei nukkunut... Ja sitä kesti kyllä paaaljon pidempään kuin sen 3 kk. Ja ne oli kyllä synkkiä aikoja, unenpuute plus muut mahdolliset ongelmat esim. parisuhteessa tai talousstressi siihen päälle, niin siinä moni äiti ylittää jaksamisensa äärirajat. Anna nyt apua tai hanki apua sille vaimolle heti, suuttuminen ei kannata mitään, kun eihän tilanne vaimon vika ole. Se väsymys ja itkun kuunteleminen koko päivän yksin ainoana aikuisena on ihan hirveää. Eikö voi mennä vaikka mummolaan, jonnekin missä saa tukea toisilta aikuisilta?

 

Ei ollut tosiaan mikään kilpailu. Mielelläni olisin hävinnyt tämän jos kerran kilpailuksi haluat ajatella. Havainnollistin sitä väsymyksen rajaa siinä ja siitä johtuvaa käytöstä/ajatusta ja yksilöeroa toki myös. Meillä oli nyt erilaiset vauvat ja olemmehan äiteinäkin erilaisia. Tajua asia miten tykkäät, mun osalta nyt tässä. En jaksa velloilla ko asiassa kanssasi tämän enempää.

Joo, no sitä asiaa on tosiaan velloiltu jo paljon palstalla, en jaksa jatkaa mitään vertailua.

Mutta oli syy mikä tahansa, minusta se on vakava merkki jos väsymys tai mikä tahansa ahdistus purkautuu vauvaan kohdistuvina vahingoittamisajatuksina. Tarkoittamatta sinänsä syyllistää. Aloittajan vaimolla rankempaa aikaa on takana vasta 1-2 viikkoa, joten en uskoisi, että pelkästä väsymyksestä on sitä paitsi kyse.

Minä en ihan saanut kiinni, johtuivatko sinun puheesi siitä että tilanne oli todella niin hirvittävä, että oikeasti noita mietit -> heti hankittava apua. Vai siitä, että sinua jotenkin helpotti purkaa oloasi puhumalla noita vaikka et oikeasti tarkoittanut -> mielestäni epäreilua puolisolle, koska hänelle saattaa herätä oikea huoli siitä, että teet vauvalle jotain.

 

Mitäpä jos järjestäisit vaimolle välillä mahdollisuuden nukkuaja hieman omaa aikaa muutenkin. Se lapsi on teidän yhteinen. Ja vaikka käyt työssä, et sen perusteella voi irtisanoutua kotihommista.

 

[QUOTE="piipii";30440904]Neuvolaan yhteys. Saatte mahdollisesti perhetyöntekijän muutamaksi hetkeksi katsomaan vauvaa ja äiti saa edes vähän unta.[/QUOTE]


Kyllä.
Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan.

 

Kovin tuntuu jotkut olevan pihalla elämän realiteeteistä. Töistä vaan otetaan vähän vapaata että äiti saa nukkua yms. Ei onnistu käytännössä mitenkään. Isällä vo vaikkai olla sellainen työ jota väsyneenä tehdessään saattaa aiheuttaa ruumiita. Kyllä suosittelen ap:n puolisoa ottamaan sen uniajan vaikka keskellä päivää tai milloin vaan siihen on mahdollisuus ja tinkimällä vaikka niistä huushollin vähemmän akuuteista töistä, kuten siivoaminen TV:n katselu/facebook yms. Kyllä niitä joutaa tehdä sitten myöhemminkin jos kun jaksaa paremmin.

Sinä ainakin olet täysin pihalla jatkuvasti huutavan vauvan hoitamisesta. Et näköjään ymmärtänyt, että kohta niitä ruumiita tulee kotona. Hätä on siis todellinen, eikä siihen auta sinun neuvosi. Jos isä ei ota vuorostaan ilta- ja yövuoroja hoitaakseen vauvan kanssa, niin se on sitten hänen valintansa, ettei välitä vaikka äiti tappaisikin univelkaisena psykoosiin joutuessaan lapsensa.

 

No nyt teet tietenkin kaikkesi, että saisit esim vapaapäiviä niin voit tehdä osuutesi. Vaimosi on varmasti tosi väsynyt, mieti sitä omaa väsymystäsi yhdestä yöstä ja kerro se moninkertaiseksi...

Vuorottelette ehdottomasti yöllä. Ei ole mikään työssäkäyvän etuoikeus nukkua kun toinen raukka valvoskelee kaiket yöt. Jos olisi normaali vauva kyseessä niin asia olisi toisin. Sillon voisikin se kotona oleva hoitaa öiset heräilyt. Jos vaimosi imettää niin toki vähän hankalampi homma vuorottelussa, mutta vie vauva vaikka pahimmassa vaimon väsymyksessä ulos yöllä lenkille niin saa nukkua. Unettomuus on pidemmän päälle kyllä vaarallista ja luule, että tuollaiset puheet ovat enemmänkin hätähuutoa sinulle, että tajuat kuinka kamalalta tuo valvominen tuntuu.

Älä nyt ainakaan suutu niistä tunteista, vaan TUE ja koita ymmärtää. Kun se pieni käärö on rääkynyt kaarella monta yötä putkeen jatkuvasti, ei ihme jos tulee vähän "lopetan sen itkun tyynyllä" -oloja, VAIKKA sitä ei toteuttaisi.

Aattele jos rouva toteuttaa puheensa??! Voiko mies koskaan antaa sitä anteeksi itselleen ja rouvalle?

Mun mielestä kannattaa tehdä lastensuojeluilmoitus rouvasta. Tuntuuhan se pahalta, mutta on eduksi perheelle.

 

Itse aikoinaan läheltä seuranneena pahan koliikki vauvan alkumetrejä. Sitä apua tarvitaan paljon, että äiti saa nukkua. Meitä oli aika monta, jotka auttoivat tuossa tilanteessa perhettä ja kaikille auttajille oli selvää, että isä nukkuu yönsä, koska tarvitsi käydä töissä. Tuossakin aloittaja kirjoitti, että heillä on paljon velkaa. Ei siinä sillon pahemmin palkattomia oteta tai irtisanota itseään töistä...
Musta moni on ymmärtänyt väärin aloittajan kirjotuksen tai sitten mä itse tein niin... Mutta ymmärsin hänen suuttuneensa vaimonsa puheista ei hänen väsymyksestään. Moni myös on kirjoittanut, että ei apua tule isä on näin päättänyt. Minä ymmärsin, että apua ei voi saada isovanhemmilta, koska he asuvat niin kaukana.

Mutta sinä isä voit tehdä jotain vaikka käytkin töissä. Soita sinne neuvolaan, mitä moni on ehdottanut ja pyydä apua. Monella paikkakunnalla on kotiapua lapsiperheille. Ja silloin kun pystyt niin hoida vauvaa ja anna äidin nukkua. Kyllä se jossain vaiheessa ohi menee toiset huutaa kauemmin kuin toiset ja sitä ei tiedä etukäteen kuinka kauan teillä huudetaan.Paljon voimia teille molemmille!

 

kaikenlaista näkemystä on, vaimon laittasin mummolaan mutta omat vanhempansa on monisairaita myös psyykkisesti ei luota vaimo heidän apuun. perhetyötä olivat ehdottaneet neuvolasta ja psykiatrista hoitoa. vaimo pelkää psyykelääkereseptiä eikä minustakaan ole imetyksen kannalta hyvästä... työni pakottaa olemaan viikonkin pois, en voi vaimoa auttaa enkä ottaa vapaita, en ole palkollinen vaan teemme alihankintaa toiminimellä, käytännösä yrittäjä... en voi mitään tunteilleni vaimon sanomiset vastenmielisiä en tänään voi soittaa hänelle kun rumat puheet vauvasta vaivaa mieltä, parempi kun ei mieltänsä pahota. vauva huutaa vaimon kertoman aamusta iltaan yöksi väsähtää huutamisesta... ymmärrän vauvaa vaikea tilanne heillä

 

En lukenut koko ketjua läpi mutta miksi vaimolle tarjotaan psyykenlääkettä. Onko masennusta vai väsymystä? Ja kokemuksesta voin sanoa, että tilanteesta johtuva "masennus" ei lääkkeitä kaipaa vaan kunnon unta.

 

neuvolassa epäilivät masennusta, vaimo oli kovilla raskausaikana taloutemme takia ja raskaus myös synnytys oli vaikeita, ei ole tilanne tämä pelkästään koliikkivauvan takia.. vaimo murehti lainoista ja minun työtilanteesta kun saatiin potkut ja piti ruveta yrittäjäksi että pärjätään. omaisuutta ei ole on vaan vanhoja lainoja mnneestä suurimmalta osin minun takiani, syyllinen olen huonoon rahatilanteeseen..

 

Teillä on kyllä tosi vaikea tilanne.: /
Voimia koko perheelle.:flower:

Tukekaa toinen toistanne, yhdessä ootte voimakkaampia.

 

Tilatkaa esim. mannerheimin lastensuojeluliiton lastenvahti tai joku naapuruston lukiolainen viemään lapsi muutaman tunnin vaunukävelylle päivittäin. Vaimosi voisi koittaa nukkua sen ajan kun vauva on taon ulkopuolella.

Meillä myös oli koliikkivauva ja kun lapsi päivällä jonnekin nukahti, en yliväsymykseltäni pystynyt edes silloin rentoutumaan. Kun ihminen ei saa nukuttua, siinä menee pää sekaisin. Itse nukuin koliikkiaikaan osan yöstä korvatulpat korvissa. Muuten en olisi jaksanut.

 

Lisään vielä, että sitä apua tarvitaan oikeasti säännöllisesti.

Eli jos nyt esim itse alat viemään lasta vaunukävelylle iltaisin, niin tee se säännöllisesti ja sano vaikkapa vähän ennen kun lähdet, että olet kohta lähdössä, niin vaimosi osaa jo valmistautua lepäämään. Oma mieheni hiukan huonosti tajusi auttaa ja sen kerran kun tajusi antaa mulle tilaisuuden lepoon, teki sen niin yllättäen, että mulla meni suurempi osa ajasta siihen ihmettelyyn (ja aiemman turhautumisen purkamiseen) kuin siihen, että olisin osannut levätä.

Mun mielestä ihan paras olisi jos ottaisitte hiukan vuoroja noissa yöheräämisissä. Eli vaimosi menisi nukkumaan esim. jo klo 20.00 ja sinä hoitaisit lasta puoleen yöhön saakka ja hän taas ottaisi vastuun aamuyöstä.

Ja mun mielestä se, että nukkuminen estyy on ihan riittävä syy ottaa lisämaito käyttöön. Täysimetys on ihan toissijaista kun on tuollaisia jaksamisongelmia.

Meillä koliikki loppui jo ennen kun lapsi oli 2 kk. Jälkeenpäin aika näyttää lyhyeltä, mutta silloin kun tilanne oli päällä, oli väsymyksen määrä ja sekopäisyys ihan loputonta. Sen jälkeen vauva onkin ollut helppo tapaus.

 

Kovin tuntuu jotkut olevan pihalla elämän realiteeteistä. Töistä vaan otetaan vähän vapaata että äiti saa nukkua yms. Ei onnistu käytännössä mitenkään. Isällä vo vaikkai olla sellainen työ jota väsyneenä tehdessään saattaa aiheuttaa ruumiita. Kyllä suosittelen ap:n puolisoa ottamaan sen uniajan vaikka keskellä päivää tai milloin vaan siihen on mahdollisuus ja tinkimällä vaikka niistä huushollin vähemmän akuuteista töistä, kuten siivoaminen TV:n katselu/facebook yms. Kyllä niitä joutaa tehdä sitten myöhemminkin jos kun jaksaa paremmin.

Samaa mieltä kanssasi ja olen sentään nainen! Luin aivan hämmästyneenä täällä äitien kirjoituksia "isä pitää vapaata, isä valvoo joka toisen yön jne"... Mikä hitto nykynaiset vaivaa?!

Itsekin olen äiti (ja kyllä, esikoisellani oli erittäin paha koliikki) sekä uraihminen..

 

kaikenlaista näkemystä on, vaimon laittasin mummolaan mutta omat vanhempansa on monisairaita myös psyykkisesti ei luota vaimo heidän apuun. perhetyötä olivat ehdottaneet neuvolasta ja psykiatrista hoitoa. vaimo pelkää psyykelääkereseptiä eikä minustakaan ole imetyksen kannalta hyvästä... työni pakottaa olemaan viikonkin pois, en voi vaimoa auttaa enkä ottaa vapaita, en ole palkollinen vaan teemme alihankintaa toiminimellä, käytännösä yrittäjä... en voi mitään tunteilleni vaimon sanomiset vastenmielisiä en tänään voi soittaa hänelle kun rumat puheet vauvasta vaivaa mieltä, parempi kun ei mieltänsä pahota. vauva huutaa vaimon kertoman aamusta iltaan yöksi väsähtää huutamisesta... ymmärrän vauvaa vaikea tilanne heillä

Eiköhän se imetys ole nyt tässä tilanteessa pienin murhe, kun kerran vaihtoehtona on menettää vauva (ja puoliso). Kaikki apu vaimollesi on nyt tärkeää, edes se henkinen tuki, koska fyysistä apua et pysty antamaan. On todella raukkamaista jättää vaimosi myös henkisesti yksin noin pahassa tilanteessa. Törkeää lyödä lyötyä.

Et selvästikään pysty mitenkään samaistumaan siihen tilanteeseen, että itse valvoisit vuorokaudet läpeensä huutavan koliikkivauvan kanssa, kun olet vihainen vaimollesi. Käsittämätöntä, ettei apu kelpaa, jos kerran sitä on tarjottu. Tuossa tilanteessa pitäisi tarttua jokaiseen oljenkorteen, ennenkuin on liian myöhäistä.

 

Samaa mieltä kanssasi ja olen sentään nainen! Luin aivan hämmästyneenä täällä äitien kirjoituksia "isä pitää vapaata, isä valvoo joka toisen yön jne"... Mikä hitto nykynaiset vaivaa?!

Itsekin olen äiti (ja kyllä, esikoisellani oli erittäin paha koliikki) sekä uraihminen..

Pitäisikö teille aina jossitella kauheasti että osaatte ottaa neuvot vastaan? Valvo JOS et aja taksia ja niin edelleen? Ette ilmeisesti osaa itse ajatella? Täällä heitellään vaihtoehtoja ja niistä sitten sopivia toivotaan löytyvän.

 

Joo, no sitä asiaa on tosiaan velloiltu jo paljon palstalla, en jaksa jatkaa mitään vertailua.

Mutta oli syy mikä tahansa, minusta se on vakava merkki jos väsymys tai mikä tahansa ahdistus purkautuu vauvaan kohdistuvina vahingoittamisajatuksina. Tarkoittamatta sinänsä syyllistää. Aloittajan vaimolla rankempaa aikaa on takana vasta 1-2 viikkoa, joten en uskoisi, että pelkästä väsymyksestä on sitä paitsi kyse.

Minä en ihan saanut kiinni, johtuivatko sinun puheesi siitä että tilanne oli todella niin hirvittävä, että oikeasti noita mietit -> heti hankittava apua. Vai siitä, että sinua jotenkin helpotti purkaa oloasi puhumalla noita vaikka et oikeasti tarkoittanut -> mielestäni epäreilua puolisolle, koska hänelle saattaa herätä oikea huoli siitä, että teet vauvalle jotain.

Ihmiset reagoi eri tavalla vaikeisiin elämäntilanteisiin. On täysin normaalia reagoida tuollaisilla puheilla. Se voi olla merkki jostain vakavammasta tai sitten ei. Mutta ihan samanlaisia ajatuksia voi olla sillä äidillä, joka ei koskaan sano mitään pahaa vauvastaan. Voi olla, että hän ei vain uskalla sanoa ajatuksiaan ääneen.

 

Minäkin puhuin tuollaisia ap:n vaimon suusta tulleita sammakoita, kun kuuntelin koliikkivauvan itkua aamusta yömyöhään ja hoidin vauvan käytännössä yksin miehen tehdessä töitä. Se oli tapani purkaa pahaaoloa etten oikeasti tee mitään typerää. Samalla yritin viestittää miehelleni, että olen TODELLA väsynyt. Korvatulpat oikeasti auttoi jaksamaan tyynempänä itkua, mutta ei ne väsymystä poista. Itseäni auttoi jo sekin, jos mies ymmärsi ja tuki minua henkisesti. Sitä vain tapahtui harvoin, samoin kuin sitä että olisi heräillyt öisin vauvan kanssa. Itkuisuus loppui, mutta valvominen jatkui melkein vuoden ikään. Ja meillä oltiin lopulta tilanteessa, että läpsin ja ravistelin lasta kun en enää jaksanut. Enkä olisi ikinä ikinä uskonut, että pystyisin tekemään sellaista. Eikä varmasti uskoisi kukaan ystävistänikään, jos tietäisivät. Eli ap: jos et itse pysty auttamaan vaimoasi niin paljon että tilanne paranee, hankkikaa ulkopuolista apua!!!

 

Samaa mieltä kanssasi ja olen sentään nainen! Luin aivan hämmästyneenä täällä äitien kirjoituksia "isä pitää vapaata, isä valvoo joka toisen yön jne"... Mikä hitto nykynaiset vaivaa?!

Hätätilanteet on hätätilanteita. Joka toisen yön valvominen ei muutenkaan mitenkään kohtuuton vaatimus, jos äiti ei pysty päivällä nukkumaan vauvan kanssa sen enempää kuin isä töissä. Tosin jos äiti imettää, yövalvomisten jakaminen ei välttämättä onnistu. Tietysti kotona olevalla on ensisijainen vastuu, mutta jos hän on masentunut tai täysin uupunut, tottakai sen toisen vanhemman pitää kantaa vastuunsa myös. Pahimmillaan äidin tila voi edetä synnytyksenjälkeiseen psykoosiin, joka tarkoittaa pitkää osastohoitoa. Pitäisikö vauva sitten laittaa johonkin lastenkotiin vai?

Aloittajalle, sinuna minä olisin tosi huolissani, mutta en niinkään vihainen (paitsi jos epäilisin, että puoliso koittaa kiristää minua tuollaisilla jutuilla). Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei vauvan kannalta niillä sanoilla ole tässä vaiheessa sinänsä mitään merkitystä. Monet kaverini on käyttäneet kaikella rakkaudella melko rumiakin lempinimiä vauvoistaan, joten tuo pieni paskiainen ei kuulosta kovin pahalta, mutta riippuu tietysti millä sävyllä se sanotaan. Vauvan satuttamisesta puhuminen on taas eri juttu, siitä kyllä siis huolestuisin.

Vaikka olen imetysmyönteinen ja itse imetin pitkään, ei se missään tapauksessa ole tilanteessanne tärkeintä. Älä sinä ainakaan painosta vaimoasi imettämään, sen sijaan rohkaise häntä aloittamaan lääkitys, jos sellaista on neuvolassa suositeltu. Useimmiten sitä paitsi imetystä voi jatkaa, masennuslääkkeet imeytyy vain pienessä määrin äidinmaitoon eikä ole todettu niistä aiheutuvan imetettävälle vauvalle haittaa.

 

Ja unohda nyt se suuttumuksesi vaimon puheista ja soita hänelle edes, jos et paikalle pääse avuksi!! Sekin voi jo auttaa, että olet "hengessä mukana" ja yrität ymmärtää vaimoakin.

 

[QUOTE="Mie";30441612]Minäkin puhuin tuollaisia ap:n vaimon suusta tulleita sammakoita, kun kuuntelin koliikkivauvan itkua aamusta yömyöhään ja hoidin vauvan käytännössä yksin miehen tehdessä töitä. Se oli tapani purkaa pahaaoloa etten oikeasti tee mitään typerää. Samalla yritin viestittää miehelleni, että olen TODELLA väsynyt. Korvatulpat oikeasti auttoi jaksamaan tyynempänä itkua, mutta ei ne väsymystä poista. Itseäni auttoi jo sekin, jos mies ymmärsi ja tuki minua henkisesti. Sitä vain tapahtui harvoin, samoin kuin sitä että olisi heräillyt öisin vauvan kanssa. Itkuisuus loppui, mutta valvominen jatkui melkein vuoden ikään. Ja meillä oltiin lopulta tilanteessa, että läpsin ja ravistelin lasta kun en enää jaksanut. Enkä olisi ikinä ikinä uskonut, että pystyisin tekemään sellaista. Eikä varmasti uskoisi kukaan ystävistänikään, jos tietäisivät. Eli ap: jos et itse pysty auttamaan vaimoasi niin paljon että tilanne paranee, hankkikaa ulkopuolista apua!!![/QUOTE]

Kuten tästä nähdään, eihän ne ole viattomia sammakoita, vaan merkki siitä, että äiti saattaa jossain vaiheessa oikeasti vauvaa satuttaa.

 

Mä uskoisin, että tuossa tilanteessa joko etukäteen pumpattu maito tai korvike voisi auttaa tilannetta. Sillä saisi lapsen nopeammin kylläiseksi yösyötöllä ja äiti saattaisi saada enemmän unta. Tämä tietty tuhoaa täysimetyksen, mutta tuossa tilanteessa täysimetys ei mun mielestä ole enää fiksua. Äiti on liian uupunut.

Itsekin tunnustan karjuneeni koliikkivauvalle "turpa kiinni" kun väsymys meni yli. Näin kävi itseasiassa kolmeen eri kertaan. Onneksi kuitenkin itse tajusin tuosta teosta, että nyt on se hetki kun otan tauon ja vauva saa pärjätä pinniksessä suljetun oven takana yksikseen vartin verran.

 

Kuten tästä nähdään, eihän ne ole viattomia sammakoita, vaan merkki siitä, että äiti saattaa jossain vaiheessa oikeasti vauvaa satuttaa.

Kuten äidin poissaolevuuskin tai mikä tahansa muu merkki erilaisten ihmisten erilaisista reaktioista, ei perkele jos minun mies olisi tehnyt jokaisesta sammakosta jonkun ilmoituksen. Mistä näitä sikiää? Ap osaa varmasti itse vaimon hyvin tuntien ja hyvin keskustelleena itse arvioida onko puheet oikeasti vakavastiotettavia vaiko pelkkiä ärtymyksessä saneltuja avunhuutoja tai pelkkiä sammakoita.

 

Samaa mieltä kanssasi ja olen sentään nainen! Luin aivan hämmästyneenä täällä äitien kirjoituksia "isä pitää vapaata, isä valvoo joka toisen yön jne"... Mikä hitto nykynaiset vaivaa?!

Itsekin olen äiti (ja kyllä, esikoisellani oli erittäin paha koliikki) sekä uraihminen..

No ihan yhtälailla se lapsi on isän. Ja kyllä siinä vaiheessa jos äiti alkaa olemaan jumalattoman väsynyt, on isän tehtävä osansa kodin- ja lapsenhoidossa.

Vai onko niin että äidin on uhrattava oma psyykkinen ja fyysinen hyvinvointinsa, kun "iskä ei nyt oikein ehdi"? Ja sitten mies vielä suuttuu, kun vaimo on väsy.. Kammottavaa.

Vastuunsa tunteva mies ja isä tukee ja on läsnä.