vaimo puhuu kamalia vauvastamme

Ei kaikesta tarvitse ilmoitusta tehdä mihinkään, mutta tilanne kannattaa aina ottaa vakavasti. Sammakotkin voi muuttua todeksi, kun ihminen joutuu tarpeeksi tiukille.

 

[QUOTE="Realisti";30439986]Jos sinä olet yhden valvotun yön jälkeen "silmät ristissä väsymyksestä", niin miltähän mahtaa vaimosta tuntua tuon tuollaisia öitä on takana 30?! Mietipä sitä hetki. Jos oot juttusi kanssa ihan tosissaan, niin nyt otat sinäkin kotona vastuuta, ja annat vaimon nukkua vähintään 2-3 yötä viikossa ihan rauhassa, ja sinä hoidat niinä öinä vauvan. Sen lisäksi hoidat osuutesi kotitöistä.[/QUOTE]

paremmin en voisi sanoa.

 

Ei helevetti mitä elämänohjeita täällä osaksi on. ;(

Ensiksikin äidin pitää saada välillä levätä. Vaikkapa siten, että isä hoitaa lasta viikonlopun ja äiti menee johonkin toiseen asuntoon nukkumaan (vaikka sitten hotelliin). Jos isä ei voi olla paikalla, niin tämä onnistuu varmasti myös perhetyön kautta. Joku täysimetys ei nyt tässä kohdin ole edes pohtimisen arvoinen asia.

Toiseksi jos äidillä on takana mielenterveyspuolen oireita ja nyt ihan sydämestä kylmää pelottavat jutut, äitiä ei missään nimessä pidä jättää lapsen kanssa päiviksi kahden. Joka päivälle pitäisi järjestää joku, joka tsekkaa tilanteen ja jututtaa äitiä. Onko teillä hyviä ystäviä, luotettuja läheisiä? Perhetyön kauttakin tämä voisi onnistua tai jos äidillä olisi joku hoitotaho niin mahdollisesti myös kotisairaanhoidon kautta.

Kolmanneksi nyt pitää keskittyä olennaisiin. Työssä pitää käydä, mutta jostain siellä työssä varmasti voisi vähän hetken aikaa oikaista. Pyykkejä pitää välillä pestä, mutta kyllä kämppä pysyy pari kuukautta pystyssä isommin siivoamattakin. Ostakaa vaikka kertakäyttöastioita, jos ei tiskata jaksa - turha riidellä sellaisesta.

Neljäntenä asiana se päntiönään huutava tenava kannattaa käyttää kokeneen lastenlääkärin arvioitavana. Hyvin mahdollisesti lapsella on "vaan" koliikki, mutta on myös mahdollista, että vauvalla on jokin "korjattava" vika kuten allergiaa tai refluksia. Turvattomaksi itsensä tuntevat vauvat ovat myös itkuisempia, ja on mahdollista, että itkukierrettä pahentaa äidin paha ja ahdistava olo, joka tarttuu vauvaan.

 

Anteeks mutta pakko sanoa et sä ap olet aika kusipäinen puoliso. Olet siis viikot pois jossain muualla jossa saat nukkua yöt ja kun valvot YHDEN yön kehtaat valittaa että olet silmät ristissä? Sun pitäis tehdä niin että kun olet kotona niin valvot aina kun pääset kuitenkin muualle nukkumaan. Voisitko edes yrittää olla osallistuva puoliso?

Oikeasti, mun on vaikea ymmärtää miten tollaset ihmiset tekee lapsia..Naisparka, joutuu vielä kärsimään sun sössimistä rahoista. Saisit olla tyytyväinen että edes huoli sut puolisokseen. Nyt katse peiliin ja auttamaan siitä!

 

Lisään vielä että nyt puhelin käteen ja soitat pyytäen anteeks! Anteeksi että olet paska puoliso etkä auta kotona. Valehtele vaikka että ymmärrät vaikka selvästikään et siihen oikeasti kykene...

 

Anteeks mutta pakko sanoa et sä ap olet aika kusipäinen puoliso. Olet siis viikot pois jossain muualla jossa saat nukkua yöt ja kun valvot YHDEN yön kehtaat valittaa että olet silmät ristissä? Sun pitäis tehdä niin että kun olet kotona niin valvot aina kun pääset kuitenkin muualle nukkumaan. Voisitko edes yrittää olla osallistuva puoliso?

Oikeasti, mun on vaikea ymmärtää miten tollaset ihmiset tekee lapsia..Naisparka, joutuu vielä kärsimään sun sössimistä rahoista. Saisit olla tyytyväinen että edes huoli sut puolisokseen. Nyt katse peiliin ja auttamaan siitä!

Tän ketjun idea on antaa neuvoja ap:lle - ei purkaa oman elämän katkeruuksia.

 

Enkä mää nyt toisaalta ymmärrä sitäkään että kotona olevasta lasta ympäri vuorokauden hoitavasta äidistä tehdään ilmoitus, kun nimenomaan se on isä joka ei hoida lasta eikä auta kotona.

 

#80,#81
Iso peesi näille!

 

Kaikkia ei vaan ole luotu äitihahmoiksi : /

Mietipä sitä, isähahmo!

 

"uhkaili myös erolla kun en ehdi kotona siivota tiskata tai auttaa vauvan kanssa. pitäisikö olla vaimon puheista huolissaan??"

Eli kysyitkö siis että toteuttaako vaimo uhkauksensa ja ottaa eron? No aivan varmasti ottaa. Ei tarvii sen jälkeen herrsn pahoittaa mieltään yövalvomisista.

 

[QUOTE="Mie";30441648]Ei kaikesta tarvitse ilmoitusta tehdä mihinkään, mutta tilanne kannattaa aina ottaa vakavasti. Sammakotkin voi muuttua todeksi, kun ihminen joutuu tarpeeksi tiukille.[/QUOTE]

Olkoon isä millainen tahansa, vaikka ei ottaisi tippaakaan vastuuta, niin ei sillä voi oikeuttaa vauvan ravistelua ja lyömistä, vieläpä toistuvasti. Teidän tilanteestanne olisi jonkun pitänyt tehdä hyvissä ajoin se ilmoitus, vaikkapa itse olisit sen tehnyt ennen kuin aloit vauvaa pahoinpidellä tai viimeistään ensimmäisen läpsäisyn jälkeen, jos et sitä ennen tajunnut mihin olet kykenevä. Vaikea tuntea sinua kohtaan sympatiaa, kun et vaikuta ottavan vastuuta omista teoistasi, vaan laitat kaiken jonkun toisen piikkiin.

Lastensuojeluilmoitus tehdään, kun lapsesta on huoli. Ei sitä tehdä äidistä tai isästä. Lastensuojeluviranomaiset arvioivat perheen kokonaistilanteen, johon tietysti vaikuttaa sekä äidin että isän toiminta ja henkinen tasapaino. Vauva voi ehkä olla kotona epävakaan äidin kanssa, jos toinen vanhempi on jatkuvasti tukena. Mutta kuten "Mien" tarinakin kertoo, ei lapsen satuttamisella uhkailevaa vanhempaa pidä jättää kahdestaan vauvan kanssa ainakaan pitkiksi ajoiksi. Jos isä ei halua tai pysty ottamaan vastuuta riittävissä määrin, yhteiskunnalla on monenlaisia tukitoimia tarjottavaksi. Lapsen etu on pääasia, ei syyllisen osoittaminen. Tosin, jos tilanne on edennyt sellaiseksi että lasta toistuvasti pahoinpidellään, syyllinen kyllä mielestäni ansaitsee tuomion, ellei ole suorastaan syyntakeeton.

 

Onhan toi jo aivan selkeä avunhuuto vaimoltasi, johon hän kaipaa ja odottaa sinun väliintuloa. Eli ole hänelle se mies, se iso olkapää ja ennen kaikkea nyt se huolehtija, joka ottaa vastuuta molemmista rakkaistaan. Hanki vaimollesi tavalla tai toisella ulkopuolista apua sinne kotiin, kerran tukiverkostoa ei ole ja itse olet paljon pois arjesta. Ottakaa myös tarjottu apu vastaan eli huolikaa se perhetyöntekijä teille auttamaan vauvan hoidossa, jotta vaimosi pääsee lepäämään univelkaansa pois.

Ja - silloin kun olet kotona, niin olet kotona. Läsnä. Hoidat vauvaanne ja teet kotitöitä ja annat vaimosi päästä vähemmällä. Ja ennen kaikkea - rakastat, rakastat ja rakastat. Älä tuomitse, älä arvostele vaan tue.

Paljon voimia ja jaksamista sekä toisen kuuntelemista ja ymmärtämistä.

 

En tiedä onko koliikki, mutta vaihtakaa d-vitamiinitipat vesiliukoisiin, jekovit. rasvaliukoisetkin ärsyttää herkkää vatsaa. ja onko pakko imettää. vaimosi voi antaa korvikemaitoa yöllä ja imettää päivällä tai lypsää maitoa jäkaappiin valmiiksi yöksi. Saako vaimo unen päästä helposti kiinni ja nukkuuko sitten vai onko uupunut ja ylrasittunut eittei pystu edes nukkumaan.
Kyllä se on piinaavaa tuo väsymys ja yksin ollessa päivä voi tuntua pitkältä jos ei oo apua lähellä.
Eikö oo semmosia koliikkiryhmiä josta voi pyytää jonkun avuksi.
vaikka se olisikin pelkkää sanomista vaimosi uhkailut niin koskaan ei tiedä milloin pinna palaa lopullisesti. voitko yrittäjänä vähentää työkeikkoja ja et ottaisi nyt vastaan uusia tilauksia, onko yhden hengen firma, voiko joku muu tehä sun hommat.

 

ja onko pakko imettää. vaimosi voi antaa korvikemaitoa yöllä ja imettää päivällä tai lypsää maitoa jäkaappiin valmiiksi yöksi.

Imetys on toimiessaan helpoin tapa vauvan ruokkimiseksi. Toiseksi helpoin on korvikeruokinta ja kaikista raskain osittaisimetys pumppauksineen. Yölläkin on minusta kyllä huomattavasti helpompi tyrkätä tissi vauvan suuhun kuin alkaa pulloja lämmittelemään. Sitä paitsi vauvahan huusi päivät, mutta yöt nukkui ihan ok.

Jos imettäisi vaan päivällä ja yöllä antaisi korviketta, hyvin pian pitäisi varmasti antaa korviketta päivälläkin. Kun tarvitsee sekä imettää, että hoitaa pulloruljanssi, mahdollisesti vielä pumppauksetkin, niin sillä tavalla se homma saadaan kyllä mahdollisimman raskaaksi.

Korvikkeesta olisi se hyöty, että isä voisi hoitaa syötöt yöllä. Mutta kun isä on reissutöissä, apu olisi kuitenkin satunnaista. Silloin kun isä on kotona, voi kyllä jonkun imetyskerran korvata korvikkeella ja antaa äidin nukkua pidempään, yksittäiset korvikkeenantokerrat ei imetystä häiritse. Mutta miksi äidin kannattaisi itse antaa enemmin pullosta korviketta kuin imettää, sitä en oikein ymmärrä.

Joka tapauksessa on paras, ettei kukaan mene väsynyttä vauvan lähes täysin yksin hoitavaa äitiä neuvomaan, miten hänen pitäisi vauvansa syöttää. Jos haluaa imettää, muut tukekoot tätä ja jos haluaa syöttää vauvan pullosta, sama juttu. Mutta jos lääkitystä on suositeltu, niin kannattaa rohkaista äitiä kuitenkin se aloittamaan, lisäämättä itse mitään pelkoa lääkejäämien vaikutuksista vauvaan. Useimpia masennuslääkkeitä kun tosiaan voi imetysaikana käyttää ja lääkäri varmasti huomioi imetystoiveen lääkitystä määrätessään.

 

Imetys on toimiessaan helpoin tapa vauvan ruokkimiseksi. Toiseksi helpoin on korvikeruokinta ja kaikista raskain osittaisimetys pumppauksineen. Yölläkin on minusta kyllä huomattavasti helpompi tyrkätä tissi vauvan suuhun kuin alkaa pulloja lämmittelemään. Sitä paitsi vauvahan huusi päivät, mutta yöt nukkui ihan ok.

Jos imettäisi vaan päivällä ja yöllä antaisi korviketta, hyvin pian pitäisi varmasti antaa korviketta päivälläkin. Kun tarvitsee sekä imettää, että hoitaa pulloruljanssi, mahdollisesti vielä pumppauksetkin, niin sillä tavalla se homma saadaan kyllä mahdollisimman raskaaksi.

Juuri sinun kaltaisesi kommentoijat IMETYSNATSIT saivat itseni aivan sekopäiseksi uupumuksesta vauvan ensimmäisinä kuukausina. Mikä hitto siinä on että teillä palstamammopilla ei ole tajua, että kaikilla se imetys ei suju yhtä hyvin. Jos yksi imetyskerta kestää tunteja, eikä vauva sitten lopultakaan tule kylläiseksi niin kyllä siinä äiti uupuu. VITTU KUN SE ON TEIDÄN IMETYSNATSIEN VAIKEA TAJUTA ETTÄ IMETTÄJÄKIN VOI TARVITA LEPOA????????? Kyllä on 100 kertaa helpompi pestä pullo, kuin imettää ylipitkiä sessioita jatkuvasti ja sitten vielä lisäksi alkaa heti pumppaamaan kun vauva nukkuu.

Sittenhään on helppo vielä kirjoitella että kun vauva nukkuu voi itse syödä ja käydä suihkussa ja siivota kotia ja tavata ihmisiä ja leipoa ja hoitaa puutarhaa jne jne jne jne. Että mikäs tässä muka on niin vaikeaa ja ei tajuta miksi joku pikkuvauvan äiti on uupunut tai kiireinen? Entäs se ÄIDIN LEPO? Entäs ne äidin haaveet pikkuvauva-ajasta???

Ja toinen on se, että mieheni ei missään vaiheessa tajunnut kuinka uupunut olin. Itse en kyllä uhannut vahingoittaa vauvaa, mutta kirjoittelin A-nelosen kokoisia lappuja joissa pyysin 10 cm korkuisin kirjaimin viemään vauvan ulos kävelylle ja kirkumalla huusin itselleni apua, niin tuossa se ukko vaan möllötti sohvalla ja sanoi ettei oo kiva kun huudetaan. Ja ei auttanut.

 

[QUOTE="xxx";30442242]Juuri sinun kaltaisesi kommentoijat IMETYSNATSIT saivat itseni aivan sekopäiseksi uupumuksesta vauvan ensimmäisinä kuukausina. Mikä hitto siinä on että teillä palstamammopilla ei ole tajua, että kaikilla se imetys ei suju yhtä hyvin. Jos yksi imetyskerta kestää tunteja, eikä vauva sitten lopultakaan tule kylläiseksi niin kyllä siinä äiti uupuu. VITTU KUN SE ON TEIDÄN IMETYSNATSIEN VAIKEA TAJUTA ETTÄ IMETTÄJÄKIN VOI TARVITA LEPOA????????? Kyllä on 100 kertaa helpompi pestä pullo, kuin imettää ylipitkiä sessioita jatkuvasti ja sitten vielä lisäksi alkaa heti pumppaamaan kun vauva nukkuu.[/QUOTE]

Minähän kirjoitin, että imetys on TOIMIESSAAN helpoin tapa. Jos se on vaan sitä tissin törkkäämistä vauvan suuhun. Missään ei ole mainittu, että aloittajan vaimolla on imetyksessä ongelmia. Pitäisikö se siis ottaa lähtökohdaksi ja tyrkyttää korvikeneuvoja vaikka sellaisia ei ole pyydetty?

Minua taas ärsytti suunnattomasti korvikkeen tyrkyttäjät, kun olin alussa ahdistunut imetysongelmista. Ja kyllä, se vaihe kun sekä imetettiin että annettiin pullosta ja pumpattiin oli tosi rankka, en suosittelisi siihen siirtymistä JOS IMETYS SUJUU. Jos imetyksessä on ongelmia ja äiti tosi väsynyt, lienee järkevintä luopua imetyspaineista kokonaan ja siirtyä melko nopeasti täysin korvikeruokintaan. Mutta tämä on äidin päätös, ei kenenkään muun. Osittaisimetys on kuitenkin kaikkein rankin vaihtoehto, siinä kun joutuu kestämään sekä imetyksen että pulloruokinnan haittapuolet. Sille biologiselle faktalle, että rinnat erittävät maitoa tasaisesti eikä voi valita imettää vuorokaudesta 12 tuntia ja syöttää pullosta 12 tuntia ei kukaan taas voi mitään, joten on minusta parempi etukäteen tiedostaa kuin jälkikäteen surra, että jos yöimetykset kokonaan lopettaa, tulee ongelmia melkoisella varmuudella myös päiväimetyksiin.

Eiköhän annata äidin itse päättää, miten haluaa vauvansa ruokkia. Kenenkään ei pidä painostaa toista imetykseen, mutta ei myöskään korvikkeen antamiseen. Äitiä pitää tukea hänen omissa ratkaisuissaan. Niin minä kirjoitin jo aiemmin, oletko itse siis toista mieltä vai mistä tuo kiukku kimpoaa?

 

Miksiköhän se äiti on uupunut jos kaikki tosiaan sujuu noin hyvin?

 

[QUOTE="xxx";30442304]Miksiköhän se äiti on uupunut jos kaikki tosiaan sujuu noin hyvin?[/QUOTE]

Onhan ne syyt ilmoitettu, eihän nyt kaikki vauva-ajan ongelmat liity imetykseen. Mainittuja syitä:
- Vauva itkee koliikkiaan kaiket päivät
- Mies on reissutyössä ja äiti viikonkin yksin vastuussa vauvan hoidosta, isän osallistuminen vähäistä
- Äidillä on ollut rankka raskausaika ja synnytyskokemus
- Perheellä taloudellisia huolia
- Äidillä epäillään synnytyksenjälkeistä masennusta

Eikös muka näillä voi uupumus selittyä, vaikka imetys sujuisi hyvin? Kukaan imetysnatsiksi nimittelemäsi henkilökään ei varmasti usko, että sujuva imetys kaikki ongelmat ratkaisisi. Mutta jos se sattuu olemaan ainut toimiva asia (emme tiedä), niin olisihan aivan järjetöntä sekin vaihtaa paljon raskaampaan osittaisimetykseen syyttä suotta. Eri juttu, jos esim. masennuksen hoito edellyttää imetyksen lopettamista tai äiti kokee imetyksen lisärasitteena.

 

minä kirjoitn tuohon korvikkeeseen siirtymiseen sillä itse imetin hyvin lyhyen aikaa eikä se ollu maailmanloppu, mutta ehkä naiset tuntee ittensä paremmaksi kun ovat niin hyviä imettäjiä. Imetys vaatii aikaa ja jos toisella kaatuu kaikki päälle niin se imetys on ihan sivuseikka.
jos mies on reissutöissä viikonkin ja saa siellä nukkua ja viettää runsaasti omaa niin kylä isän velvollisuus on hoitaa lasta kotona ollessaan yöllä. äidin unirytmi on muutenkin niin sekaisin jos hän ei saa nukkua rauhassa, että palautuminen normaalirytmiin kestää kauan.
Äidin pitäisi nukkua eri huoneessa kuin vauva ja isä, että saisi edes joskus rauhassa nukkua yön, sekin tekee jo ihmeitä.
EIkä tällä perheellä oo ketään ystäviä jotka auttaisi? Vai ootteko kahestaan kaukana sukulaisista.
Ymmärrän, ettei vaimo halua psyyken lääkkeitä jos nähnyt kotona psyykkisesti sairaat vanhempansa ja kuinka heihin lääkitys tai lääkitsemättömyys on vaikuttanut.
Isä niele nyt ylpeytesi koska sinä saat kuitenkin nukkua siellä reissuhommissa, mutta vaimosi lepo on häiriintynyt jatkuvasti ja hänen tulisi ehdottomasti saada levätä enkä puhu pelkästään nukkumisesta.
Kannattaa miettiä sotkeeko tommosia perhetyöntekijöitä kuvioihin, ne tekee ilmon lastensuojeluun ja ete pääse niistä ikinä eroon ja niiden kyttäämisestä.

 

minä kirjoitn tuohon korvikkeeseen siirtymiseen sillä itse imetin hyvin lyhyen aikaa eikä se ollu maailmanloppu, mutta ehkä naiset tuntee ittensä paremmaksi kun ovat niin hyviä imettäjiä. Imetys vaatii aikaa ja jos toisella kaatuu kaikki päälle niin se imetys on ihan sivuseikka.

Jos tunteekin itsensä paremmaksi äidiksi onnistuessaan imetyksessä, niin onko se muilta jotenkin pois? Mikäli masentuneen äidin itsetunto ja side vauvaan vahvistuu imetyksen myötä, sehän on vain hienoa.

Vaikka imetys veisi paljon aikaa, se ei välttämättä lainkaan rasita, vaan pitkät imetyssessiot voi ottaa levon kannalta. Mutta tapauskohtaista, turha spekuloida miten aloittajan vaimo asian kokee. Ihan vaan vastapainoksi mainitsin, ettei ajankulu välttämättä merkitsi rasitetta. Minulla vauva-arki muuttui imetysten lyhentyessä huomattavasti raskaammaksi, koska ei enää voinut vain rauhassa katsoa telkkaria vauva rinnalla, vaan vauva vaati kanniskelua ja muuta aktiivisempaa viihdytystä melkein koko hereilläoloaikansa.

 

minä kirjoitn tuohon korvikkeeseen siirtymiseen sillä itse imetin hyvin lyhyen aikaa eikä se ollu maailmanloppu, mutta ehkä naiset tuntee ittensä paremmaksi kun ovat niin hyviä imettäjiä. Imetys vaatii aikaa ja jos toisella kaatuu kaikki päälle niin se imetys on ihan sivuseikka.
jos mies on reissutöissä viikonkin ja saa siellä nukkua ja viettää runsaasti omaa niin kylä isän velvollisuus on hoitaa lasta kotona ollessaan yöllä. äidin unirytmi on muutenkin niin sekaisin jos hän ei saa nukkua rauhassa, että palautuminen normaalirytmiin kestää kauan.
Äidin pitäisi nukkua eri huoneessa kuin vauva ja isä, että saisi edes joskus rauhassa nukkua yön, sekin tekee jo ihmeitä.
EIkä tällä perheellä oo ketään ystäviä jotka auttaisi? Vai ootteko kahestaan kaukana sukulaisista.
Ymmärrän, ettei vaimo halua psyyken lääkkeitä jos nähnyt kotona psyykkisesti sairaat vanhempansa ja kuinka heihin lääkitys tai lääkitsemättömyys on vaikuttanut.
Isä niele nyt ylpeytesi koska sinä saat kuitenkin nukkua siellä reissuhommissa, mutta vaimosi lepo on häiriintynyt jatkuvasti ja hänen tulisi ehdottomasti saada levätä enkä puhu pelkästään nukkumisesta.
Kannattaa miettiä sotkeeko tommosia perhetyöntekijöitä kuvioihin, ne tekee ilmon lastensuojeluun ja ete pääse niistä ikinä eroon ja niiden kyttäämisestä.

Peesi tälle.

Minä kannatan lisämaitoa sen vuoksi, että imetys on varmasti yksi äitiä eniten kuormittava ja uuvuttava seikka.

Valitettavasti se, että koliikkivauva simahtaa yöksi, ei tarkoita mitään 12 pätkää, vaan ainakin meillä kyse oli max 4-6 h pätkästä. (Luojan kiitos siitä - muuten olisin varmasti kuollut uupumukseen!)

Lisäksi epäilen, että ko. äidillä on ongelmia imetyksessä (sitähän ei voi tietää kun ei ole itse kirjoittamassa - ja jos ei ole, niin silloin tietenkään ei tarvitse korjata sitä mikä ei ole rikki). Mutta joka tapauksessa jos imetys toimii, ei se vauva tissi suussa huuda + toimiva imetys kasvattaa äidin ja vauvan kiintymyssuhdetta + tuo niitä onnen tunteita, joiden aikana ei niin murehdita noita muita ulkosia seikkaja tai epätoivoisena etsitä ratkaisua vauvan vahingoittamisesta.

Joka tapauksessa kuulostaa siltä, että äiti tarvitsee kiireesti jonkun auttamaan jotta saisi lisää lepoa.



Mietin, että onko olemassa joku koliikkivanhempien face ryhmä tms? Nyt kun meillä on pahin ohi, ja tiedän mitä se pahimmillaan oli, voisin oikein mielelläni auttaa jotakin muuta perhettä pahimman keskellä. Siis ihan konkreettisena lapsenhoitoapuna, ei enää minään nettikirjoitteluina.

 

Olkoon isä millainen tahansa, vaikka ei ottaisi tippaakaan vastuuta, niin ei sillä voi oikeuttaa vauvan ravistelua ja lyömistä, vieläpä toistuvasti. Teidän tilanteestanne olisi jonkun pitänyt tehdä hyvissä ajoin se ilmoitus, vaikkapa itse olisit sen tehnyt ennen kuin aloit vauvaa pahoinpidellä tai viimeistään ensimmäisen läpsäisyn jälkeen, jos et sitä ennen tajunnut mihin olet kykenevä. Vaikea tuntea sinua kohtaan sympatiaa, kun et vaikuta ottavan vastuuta omista teoistasi, vaan laitat kaiken jonkun toisen piikkiin.

Lastensuojeluilmoitus tehdään, kun lapsesta on huoli. Ei sitä tehdä äidistä tai isästä. Lastensuojeluviranomaiset arvioivat perheen kokonaistilanteen, johon tietysti vaikuttaa sekä äidin että isän toiminta ja henkinen tasapaino. Vauva voi ehkä olla kotona epävakaan äidin kanssa, jos toinen vanhempi on jatkuvasti tukena. Mutta kuten "Mien" tarinakin kertoo, ei lapsen satuttamisella uhkailevaa vanhempaa pidä jättää kahdestaan vauvan kanssa ainakaan pitkiksi ajoiksi. Jos isä ei halua tai pysty ottamaan vastuuta riittävissä määrin, yhteiskunnalla on monenlaisia tukitoimia tarjottavaksi. Lapsen etu on pääasia, ei syyllisen osoittaminen. Tosin, jos tilanne on edennyt sellaiseksi että lasta toistuvasti pahoinpidellään, syyllinen kyllä mielestäni ansaitsee tuomion, ellei ole suorastaan syyntakeeton.

Olet kyllä viera.s hyvä tulkitsemaan asioita. Missään en kirjoittanut että ravistelua/ läpsimistä oli enemmän kuin kerran tai ettei siinä kohtaa olisi pyydetty ja saatu apua. Mutta se siitä. Tarkoitukseni oli herätellä ap:tä siihen, että uskomattomiakin asioita tapahtuu ja tilanteelle on syytä tehdä jotain pian.

 

Yhden vauvan kanssa ei voi olla niin vaikeeta ettei mitään jaksa.Ei se vauva valvo koko vuorokautta ja kun ei ole muita lapsia kuin se vauva niin voi itse nukkua silloin kun vauvakin nukkuu.
Jos mies tekee reissuhommia ja yrittää sillä perhettä elättää ja muija on vauvan kanssa kotona niin kyllä ne kotityöt kuuluu sille naiselle. Jos kotona ei ole kun vauva ja hän itse ja mies reissussa niin ei luulis siellä niin paskasta olevan etteikö vaikka kerta viikkoon voisi imuroida.Pesukone pesee pyykit, ei tartte kun koneeseen laittaa ja sieltä pois ottaa.
Miten helvetin avuttomia ihmiset on nykyään, yhden pienen ipanan kans ei pärjää ellei mies tee kotitöitä ja valvo puolia ajasta öitään. HALOO, se mies käy töissä saatana, sen on pakko saada nukkua. Se muija makaa vauvan kanssa kotona eikä sen tarvi tehdä muuta kun vaihtaa sen vaipat ja ruokkia. Kumpikohan on kovemmalla?

 

[QUOTE="Mie";30444238]Olet kyllä viera.s hyvä tulkitsemaan asioita. Missään en kirjoittanut että ravistelua/ läpsimistä oli enemmän kuin kerran tai ettei siinä kohtaa olisi pyydetty ja saatu apua. Mutta se siitä. Tarkoitukseni oli herätellä ap:tä siihen, että uskomattomiakin asioita tapahtuu ja tilanteelle on syytä tehdä jotain pian.[/QUOTE]

Ei minusta ole mitään uskomatonta siinä, että vauvan satuttamisella uhkaileva saattaa ajatuksensa toteuttaa. Sinun mielestäsi nämä jutut ovat sammakoita, joista ei tarvitse tehdä lasu-ilmoitusta, vaikka sinulla on omakohtainen kokemus siitä miten puheet etenevät konkreettiseen väkivaltaan.

Eikä vauvan läpsiminen ja ravistelu vaan tapahdu, se tehdään. Yksikin kerta voi viedä vauvan hengen. Sinä teit sen, etkä ota asiasta vastuuta vaan puhut kuin asia olisi ollut sinusta riippumaton sattumus.

 

Meillä esikoinen oli ns vaikea vauva, univelkaa kertyi kiitettävästi. Miehen oli pakko käydä töissä, koska muuten oltaisiin oltu kadulla pennittä. Isä joutui ajamaan yli tunnin töihin ja meinasi rattiin nukahtaa muutamaan otteeseen.

Me ei saatu myös ulkopuolista apua, mutta aina kun isä tuli kotiin painuin nukkumaan edes hetkeksi. Isä ja vauva menivät mm. vaunulenkille, että oli hiljaista. Meillä ei juuri siivottu tänä aikana, söin lähinnä juotavaa jugurttia ja pakastesafkoja, mies sai huolehtia omista ruoistaan. Joka kerta kun vauva vähän nukahti yritin itsekkin edes torkahtaa.

Ei isää tässä kannata haukkua. Toivottavasti apua järjestyy jostain.