vaimo puhuu kamalia vauvastamme

No huhhei, sinulla siis on oikeus suuttua, kun joudut hetken aikaa katsomaan huutavaa vauvaa, mutta vaimolla ei ole, vaikka hän tekee sitä 7/24. Jos sinä et kykene hoitamaan omaa osuuttasi yövalvomisista ja anna myös vaimosi nukkua, niin vaihtoehdot alkavat olla pian aika vähissä.

Yksi vaihtoehto on viedä vaimo psykiatriselle ja vauva väliaikaiseen sijoitukseen, kunnes vauvasta pystytään taas huolehtimaan kotona. Näin tehtiin yhdessä tuttavaperheessä, jossa äiti ei ollut saanut nukuttua vauvan takia pitkään aikaan.

Mä vahvasti uskon että tuohon löytyy muitakin ratkaisuja!
Eikö lastensuojelustakin saa hoitoapua?
Vaikka silleen että joku tulee auttelemaan, jotta äiti saa levättyä yms?

 

Ja jos lastensuojelu ei kelpaa niin voihan sitä palkata jonkun auttelemaan!

 

Mä vahvasti uskon että tuohon löytyy muitakin ratkaisuja!
Eikö lastensuojelustakin saa hoitoapua?
Vaikka silleen että joku tulee auttelemaan, jotta äiti saa levättyä yms?

Siitähän juuri purnataan, kun nykyään ei saa mitään konkreettista apua, esim. vauvan hoitoa tai kotitöiden tekemistä, jotta väsynyt äiti saisi nukkua. Apu on lähinnä keskustelevaa. Neuvotaan, miten selviytyä arjesta, mutta eihän se mitään auta, kun ongelmana on unenpuute. Enemmän se vain rasittaa, kun vieraita ihmisiä tulee kahvittelemaan.

 

Ei olla liian ankaria isähahmolle hyvähän se on sanoa prioisoinnista muuta kyllä sekin on vastuun kantamista että pitää huolen työpaikastaan. Ne on nimittäin aika tiukassa nykyään! ja ihmisiä irtisanotaan todella helposti, eli ymmärrän isän asenteen tässä. Parisuhteen tila on ihan normaalia että kärsii raskauden ja vauvavaiheen aikana, sen kun jaksaa rämpiä läpi yhdessä niin helpottaa ja suhde vahvistuu. Itsellä ainakin koko imetysajan esim. mies tuntunut "ei niin tärkeältä" ja ku imetyksen lopetin niin alko suhdekin saada uutta vipinää taas ja minä muutenkin ikään kuin itseni takaisin. Eli kaikki on hetkellistä. Todella, soittakaa neuvolaan, perhetyöhön tms. ja pyytäkää apua. äiti + muksu vähäksi aikaa mummolaan. Menkää yhdessä neuvolaan juttelemaan ja olkaa rehellisiä. Voimia teille!

 

Toivon että vaimosi tajuaa ottaa ja lähteä mihin tahansa vauvan kanssa missä saa nukkua.
Oma mielipiteeni sinusta: olet säälittävä. Apua ei ole eikä tule ja piste?? Kyllähän sen vaimon pitää kestää. Sinä säälitys olet silmät ristissä yhdestä yöstä? Arvaa, voin kertoa, että vaimosi ei ole nukkunut yhtään kokonaista yötä puoleen vuoteen.

Missä helvetissä sun prioriteetit on???? TÖISSÄ??? Itelleskö sää sielä rahaa keräät?? Et ainakaan perheelles, koska voin kertoa että sulla ei kohta ole perhettä! Ja vaikka jotenkin vaimosi selviäisi tästä hengissä, niin silti menetät vaimosi ja perheesi, koska hän tulee aina muistamaan että sinä et halunnut etkä kyennyt priorisoimaan perhettäsi kaiken edelle silloin kun sitä eniten olisi tarvittu. Sinä et halunnut auttaa häntä silloin kun hän eniten olisi tarvinnut apuasi. Sanoit vaan, että ei kiinnosta olla väsynyt töissä. Ja olet mielummin töissä kuin auttamassa perhettä
Aika tampio.
Ja arvaa mitä? Mitäs jos vaikka kävisit sielä pankissa, ja sopisitte vaikka kuukauden lyhennysvapaasta??? Onko edes tullut mieleen?? -Ja kas kummaa kun ei enää senkään takia ole pakko mennä töihin.
Selkärangaton uhmaikäinen lapsi olet sinä.

 

Tai ottakaa se lyhennysvapaa ja palkatkas sillä hoitaja jos sinua ei muuten kiinnosta osallistua

 

Todella asiatonta haukkua ap aivan lyttyyn kun toinen pyytää apua ja neuvoja. Harvasta työpaikasta voi noin vain jäädä pois ainakaan yhtäkkiä siksi että vauva itkee. Ja jos ap on esim. autonkuljettaja niin hän on kyllä väsyneenä riski jo muillekin ihmisille.
Ja ymmärrän kyllä mistä väsymyksessä on kyse.Mulla on ollut 2 koliikkivauvaa jotka alkaneet nukkua öitä vasta n. 2-vuotiaina. Itse olin aivan poikki eikä miehelle tullut mieleenkään auttaa valvomisessa.

Voisitko ap lähteä vaikka töiden jälkeen työntelemään vauvaa ulos jotta vaimo saisi nukkua? Ja yöllä voisi jakaa vuoroja niin että vaimo nukkuu alkuyöstä ja sinä aamuyöstä niin olisit sitten vähän pirteämpi töihin lähtiessä. Ja viikonloppuina voisi vuorotella niin että vaimo nukkuu ainakin toisen yön kokonaan. Tuo oli mielestäni myös hyvä idea että voisi mennä isovanhemmille tai mummo voisi tulla teille auttelemaan, tietenkin hankalaa jos ovat vielä työelämässä.
Tsemppiä ja jaksamista teille molemmille! Kyllä se helpottaa aikanaan.

 

Hei ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että vauvan tulo väsyttää kaikkia äitejä jotka hoitaa niitä yöt! Toisekseen lapsen on erilaisia ja niin ovat äititkin. Ennen kaikkea tuolla tarjoitan sitä että äiti saa olla väsynyt, mutta silloin puolison pitää tehdä myös osansa vauvan hoidossa. Lapsi ei ole ainoastaan äidin, vaan myös isän! Isä voi ihan hyvin valvoa joskus. Ja kuten tekstissä oli mainittu, että äiti hoitaa vauvaa lähes aina yksin, olisiko kenties tälle asialle tehtävissä jotain isän puolesta? Muutamakin yö tekee jo väsyneelle äidille ihmeitä. Ja omasta kokemuksesta kolmen lapsen äitinä voin sanoa että välillä jo 4h putkeen unta tekee ihmeitä. Ja jos isällä ei resurssit riitä puolisoa tukemaan vauva vuonna, apua on myös saatavana ulkopuolisena. Kannattaa neuvolassa puhua asioista suoraan ja niiden oikeilla nimillä, jotta saa apua. Ei kannata jäädä yksin tuleen makaamaan väsymyksen kanssa.

 

Ja jos lastensuojelu ei kelpaa niin voihan sitä palkata jonkun auttelemaan!

Jos on vain mahdollisuus, niin ostakaa esimerkiksi siivouspalveluja. Minulle siivouspalvelujen ostaminen on ollut suuri apu.

Ottakaa vaimon jaksaminen puheeksi neuvolassa ja pyytäkää, että vaimo pääsee juttelemaan neuvolapsykologin kanssa.

 

Hmm no meillä ei suhteessa ennen lapsia kyllä kokeiltu noin äärimmäistä väsymystä, että olisi edes tullut mitään tappamisjuttuja mieleen sanoa... Oletko muuten kokenut ihan oikeasti kovaa väsymystä? Moni sanoo noin, ennen kuin ihan oikeasti sellaisen kokee ja toiset sitten tosiaan reagoi toisella tavalla siihen. Eikä välttämättä ole yhtään sen vaarallisempaa tai turvallisempaa oli hiljaa vai sanoo kauheita asioita, se vaarallisuus on meillä kyllä tärkeämpää siinä tilanteessa kun eletään tuollaista, eikä se miten sitä purkaa kunhan purkaa ulos. Yleensähän tuollaisten sanomisessa kyse onkin niiden tunteiden purkamisesta pois.

Joo, kyllä minulla reilu vuosi meni keskimäärin 3 tunnin yöunilla, kun vauva heräsi vähintään 10 kertaa yössä enkä lopulta saanut juuri herätysten väleissäkään unta. Päiväunia ei voinut nukkua, koska vauva nukkui ne vain liikkuvissa vaunuissa. Olihan siinä siis hyvin väsynyt, vaikutti minuun lähinnä niin että olin normaalia alakuloisempi ja pikkujutuista saattoi tulla itku. Mutta en ollut koskaan vihainen vauvalle, joten ei tullut tappamisjuttuja mieleen.

En minä sano, etteikö olisi ihan inhimillistä tuntea välillä vihaakin sitä rääkyvää ja unet vievää vauvaa kohtaan. Mutta kun ihan oikeasti vuosittain usealla tuoreella vanhemmalla se viha kasvaa jonain hetkenä hallitsemattomaksi ja vauva heitetään seinään, ravistellaan hengiltä tai tehdään muuta pahaa. Jollain tavalla voin näitäkin tilanteita ymmärtää, silloin on yleensä jo vanhemman mielenterveys horjunut. Koska kuitenkaan vauvan satuttaminen ei ole mikään mahdottomuus vaan kamalia asioita tapahtuu, en pystyisi ottamaan kevyesti jos puolisoni sellaisia puhuisi. Tulisi kova tarve suojella vauvaa. Ajattele, jos joku päivä se ei jäisikään vaan ajatuksen tasolle vaan oikeasti toisen vanhemman tullessa kotiin vauva olisi hengetön? Mikä syyllisyys siitä koituisikaan uhkailuja kuulleelle, mutta ne väsyneen puheina sivuttaneelle vanhemmalle. Sen joka ei ole väsymyksestä sekaisin, tulee siis mielestäni vakavasti reagoida tuollaisiin puheisiin.

Ei töistä voi välttämättä jäädä työpaikkaansa menettämättä niin vain pois, joten on tietysti korkea kynnys niin tehdä. Eikä asunnon myyminen ja muutto olisi sekään helppo juttu tuossa kohtaa, jos ilman työntekoa ei lyhennyksistä selviä. Joten ymmärrän kyllä aloittajaa, mutta sitten vaan lastensuojeluun yhteyttä, jos ei itse pysty olemaan läsnä varmistamassa vauvan turvallisuutta.

 

Lapsi on tässä nyt tärkein, ei äiti. Lastensuojeilmoitus heti ja vauva viedään turvaan. Jos teille joskus järki palaa, voitte ehkä saada lapsen takaisin.

 

Todella asiatonta haukkua ap aivan lyttyyn kun toinen pyytää apua ja neuvoja. Harvasta työpaikasta voi noin vain jäädä pois ainakaan yhtäkkiä siksi että vauva itkee.
.

Missä kohdin sää luit että Ap on pyytänyt apua ja neuvoja? Hänhän oli päättänyt että apua ei ole, eikä tule ja ehkä suuttuneena annetaan ja tehdään tiettäväksi että hän se tässä on väsynyt.

Aphan selitteli, että kyllä se parin kuukauden kohdalla loppuu. Jos se kerta on näin simppeliä, nii mikäs vaikeus se olis isälle valvoa tuo aika, nii ei tarttis kysellä "pitäiskö tässä huolestua".

 

Isähahmo nyt miettii kumpi on tärkeämpää, työ vai perheen hyvinvointi! Kun päätitti tehdä lapsen niin nyt sen synnyttyä, et voi jättää sitä heitteille. Paljonko sinun työsopimukseen on kirjattu viikkotunnit?

 

Neuvolan kautta apua eli varmaan tarttee vaimosi jotain lääkettäkin ja neuvoja miten saa voimia. Tarttee sinun apuasi, kuten olen itsekin aikoinaan kaksosten kanssa tarvinnut mieheni apua. Päivät oli pelkoa miten selviän iltaan asti ja entäs jos teen jotain kun olen niin väsynyt ja poikki.

 

Neuvolan kautta apua eli varmaan tarttee vaimosi jotain lääkettäkin ja neuvoja miten saa voimia. Tarttee sinun apuasi, kuten olen itsekin aikoinaan kaksosten kanssa tarvinnut mieheni apua. Päivät oli pelkoa miten selviän iltaan asti ja entäs jos teen jotain kun olen niin väsynyt ja poikki.

Mikä lääke auttaa väsymykseen ja v*****umaiseen aviomieheen?

 

Isähahmo nyt miettii kumpi on tärkeämpää, työ vai perheen hyvinvointi! Kun päätitti tehdä lapsen niin nyt sen synnyttyä, et voi jättää sitä heitteille. Paljonko sinun työsopimukseen on kirjattu viikkotunnit?

Myös perheen taloudellinen pärjääminen vaikuttaa hyvinvointiin.

Normaalisti näistä asioista tulisi jutella ihan rauhassa yhdessä puolison kanssa ja miettiä ratkaisuja. Onko toisen mahdollista jäädä pois töistä, merkitseekö se työpaikan menetystä ja jos merkitsee, haluaako vaimokaan miehen tekevän sellaista ratkaisua. Onko varaa maksaa laskut jos ainoan työssäkäyvän palkka menetetään jne.

Mutta toisin kuin jotkut, minä en lukisi normaaliksi uhkailuja vauvan seinään heittämisestä, joten epäilisin että sellaisia puhuva tarvitsisi muutakin apua kuin miehen suurempaa osallistumista. Vauva on kuitenkin vasta kuukauden ja ymmärsin, että aloittaja oli ensimmäiset viikot kotona auttamassa. Jos toinen uupuu niin nopeasti noin pahasti, pakko olla jotain masennusta taustalla.

 

Kovin tuntuu jotkut olevan pihalla elämän realiteeteistä. Töistä vaan otetaan vähän vapaata että äiti saa nukkua yms. Ei onnistu käytännössä mitenkään. Isällä vo vaikkai olla sellainen työ jota väsyneenä tehdessään saattaa aiheuttaa ruumiita. Kyllä suosittelen ap:n puolisoa ottamaan sen uniajan vaikka keskellä päivää tai milloin vaan siihen on mahdollisuus ja tinkimällä vaikka niistä huushollin vähemmän akuuteista töistä, kuten siivoaminen TV:n katselu/facebook yms. Kyllä niitä joutaa tehdä sitten myöhemminkin jos kun jaksaa paremmin.

 

No kertoo nyt ehkä tämäkin siitä kummalla on niin kriittinen ja kiireinen työ, että kumpi täällä netissä käy kirjottelemassa isä vai äiti.

Eiköhän tän päivän aikana ole jo tullu todettua, ettei isällä mikään hirveen haastava työ voi olla

 

Autat tietysti äitiä niin paljon kun pystyt. Hoidat ainakin viikonloput ja ajat vaikka äidin kasvohoitoon tai jalkahierontaan. Tuollainen pieni hemmottelu keskelle arkea voi auttaa. Toinen on kuulosuojaimet. Ihan tosissaan sanon. Äidille kuulosuojaimet jos vauva huutaa jatkuvasti. Ei tietysti niin että antaa vauvan huutaa sängyssään yksin vaan vauva syliin ja niin että saa olla koko ajan lähellä turvassa. Mulla auttoi nuo 2 vuotiaankin kanssa joka raivosi uhmassaan tosi paljon. Teki mieli myydä naapureille, mutta johan auttoi kun sai korvat vähän lepoa. Oli välillä päiviä ja viikkoja kun ei olisi jaksanut kuunnella yhtään enää sitä huutoa kun joku on vialla. Tuli aamulla huutaen viereen hyppimään tasajalkaa ja suuttui jos banaani oli kuorittu tai omena leikattu palasiin.

Kolmas on äidille rentouttavaa musiiikkia kotiin mikä voi autta vauvaakin. Youtubesta etsimään sopivaa. Äidilld myös kunnon yöunet aina viikonloppuisin. Kadut nyt jos ajattelet "kyllä se helpottaa kohta" ja suljet silmät kaikelta. Pahimmassa tapauksessa käy jotain vakavaa ja kadut ikuisesti miksi et tehnyt mitään. Se bussia päin ajava äitikin oli tosi väsynyt.

 

Neuvolaan yhteys. Saatte mahdollisesti perhetyöntekijän muutamaksi hetkeksi katsomaan vauvaa ja äiti saa edes vähän unta.

 

Sitten on tietysti sellainen mahdollisuus että äiti ja vauva matkustaa sinne isovanhempien luokse tai isovanhemmat teidän luokse väliaikaisesti.

 

Joo, kyllä minulla reilu vuosi meni keskimäärin 3 tunnin yöunilla, kun vauva heräsi vähintään 10 kertaa yössä enkä lopulta saanut juuri herätysten väleissäkään unta. Päiväunia ei voinut nukkua, koska vauva nukkui ne vain liikkuvissa vaunuissa. Olihan siinä siis hyvin väsynyt, vaikutti minuun lähinnä niin että olin normaalia alakuloisempi ja pikkujutuista saattoi tulla itku. Mutta en ollut koskaan vihainen vauvalle, joten ei tullut tappamisjuttuja mieleen.

En minä sano, etteikö olisi ihan inhimillistä tuntea välillä vihaakin sitä rääkyvää ja unet vievää vauvaa kohtaan. Mutta kun ihan oikeasti vuosittain usealla tuoreella vanhemmalla se viha kasvaa jonain hetkenä hallitsemattomaksi ja vauva heitetään seinään, ravistellaan hengiltä tai tehdään muuta pahaa. Jollain tavalla voin näitäkin tilanteita ymmärtää, silloin on yleensä jo vanhemman mielenterveys horjunut. Koska kuitenkaan vauvan satuttaminen ei ole mikään mahdottomuus vaan kamalia asioita tapahtuu, en pystyisi ottamaan kevyesti jos puolisoni sellaisia puhuisi. Tulisi kova tarve suojella vauvaa. Ajattele, jos joku päivä se ei jäisikään vaan ajatuksen tasolle vaan oikeasti toisen vanhemman tullessa kotiin vauva olisi hengetön? Mikä syyllisyys siitä koituisikaan uhkailuja kuulleelle, mutta ne väsyneen puheina sivuttaneelle vanhemmalle. Sen joka ei ole väsymyksestä sekaisin, tulee siis mielestäni vakavasti reagoida tuollaisiin puheisiin.

Ei töistä voi välttämättä jäädä työpaikkaansa menettämättä niin vain pois, joten on tietysti korkea kynnys niin tehdä. Eikä asunnon myyminen ja muutto olisi sekään helppo juttu tuossa kohtaa, jos ilman työntekoa ei lyhennyksistä selviä. Joten ymmärrän kyllä aloittajaa, mutta sitten vaan lastensuojeluun yhteyttä, jos ei itse pysty olemaan läsnä varmistamassa vauvan turvallisuutta.

Niin, meillä kertoja oli yli 20 yössä. En yleensä halua vertailla, koska ihmiset kokee väsymyksen erilailla, mutta tässä nyt on vaan verrattava kun tajuat varmaan itsekin mikä ero on kymmenessä ja yli 20 kerrassa? Ei sillä että 10 kertaa olisi mitenkään kevyttä. Nyt meillä heräillään sen viitisen kertaa ja joskus tulee se 10. Ei tule ne ajatukset enää mieleen.
Ja vaikka teillä olisi ollut yhtä runsaasti niin SILTI jokainen toki kokee vielä senkin erilailla, joku menee ihan hiljaiseksi ja kuten sanoin, se ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi äiti vauvallensa. Itse olin turvallinen ja hellä, vaikka purinkin asiaa itkien noin rajuilla jutuilla. Jos olisin taas sulkeutunut, hiljainen ja poissaoleva, kannattaisi tosiaan jo soittaa johonkin kuten mieheni tekikin tuollaisen valvomisen jälkeen kun lapsi oli 1v 2kk. Niin kauan olin jaksanut tuota helvettiä ja sitten tuli pahin uupumus, ei tullut enää räyhättyä ja haukuttua miehelle vauvaa...

no mutta..ei tehdä tästä nyt meidän vauvojen vaikeusjuttua koko ketjusta joten jospa annetaan olla jo.

 

[QUOTE="niina";30440522]Lapsi on tässä nyt tärkein, ei äiti. Lastensuojeilmoitus heti ja vauva viedään turvaan. Jos teille joskus järki palaa, voitte ehkä saada lapsen takaisin.[/QUOTE]

 

Niin, meillä kertoja oli yli 20 yössä. En yleensä halua vertailla, koska ihmiset kokee väsymyksen erilailla, mutta tässä nyt on vaan verrattava kun tajuat varmaan itsekin mikä ero on kymmenessä ja yli 20 kerrassa? Ei sillä että 10 kertaa olisi mitenkään kevyttä. Nyt meillä heräillään sen viitisen kertaa ja joskus tulee se 10. Ei tule ne ajatukset enää mieleen.
Ja vaikka teillä olisi ollut yhtä runsaasti niin SILTI jokainen toki kokee vielä senkin erilailla, joku menee ihan hiljaiseksi ja kuten sanoin, se ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi äiti vauvallensa. Itse olin turvallinen ja hellä, vaikka purinkin asiaa itkien noin rajuilla jutuilla. Jos olisin taas sulkeutunut, hiljainen ja poissaoleva, kannattaisi tosiaan jo soittaa johonkin kuten mieheni tekikin tuollaisen valvomisen jälkeen kun lapsi oli 1v 2kk. Niin kauan olin jaksanut tuota helvettiä ja sitten tuli pahin uupumus, ei tullut enää räyhättyä ja haukuttua miehelle vauvaa...

no mutta..ei tehdä tästä nyt meidän vauvojen vaikeusjuttua koko ketjusta joten jospa annetaan olla jo.

Niin naurettavaa, että täytyy silläkin kilpailla, kenen vauva heräilee yössä enemmän.

 

Niin naurettavaa, että täytyy silläkin kilpailla, kenen vauva heräilee yössä enemmän.

Ei ollut tosiaan mikään kilpailu. Mielelläni olisin hävinnyt tämän jos kerran kilpailuksi haluat ajatella. Havainnollistin sitä väsymyksen rajaa siinä ja siitä johtuvaa käytöstä/ajatusta ja yksilöeroa toki myös. Meillä oli nyt erilaiset vauvat ja olemmehan äiteinäkin erilaisia. Tajua asia miten tykkäät, mun osalta nyt tässä. En jaksa velloilla ko asiassa kanssasi tämän enempää.

Toivottavasti ap ja vaimonsa löytävät ratkaisun asiaan ja koliikki helpottaa pian.