Vaimo petti lupauksen elämänmuutoksesta

[TäynnäTätäM]

Voi elämä..Tein uuden vuoden lupauksen, että vastedes meidän huushollissa ei ihroja paisutella. Eli elämäntaparemontti on käynnistynyt (omalla kohdallani jo joulun jälkeen). Vaimo yhtyi lupaukseen, ainakin silloin uuden vuoden hiprakassa.

Nyt sitten rakas vaimokkeeni ilmoitti, että aikoo jatkossakin mässyttää karkkia samalla tavalla kuin ennenkin, ihan vaan siitä syystä, että hän kokee että _minä_ yritän saada häntä laihtumaan! No sehän se siin ä onkin taustalla, ettei hirveesti enää kiinnosta katsella kun rouvan jenkkakahvat vaan leviää (nykyisin ne alkavat jo melkein kainaloista) ja maha oikeasti roikkuu reisien päällä istuessa. Jalat sitävastioin on suorastaan riu'ut, koska lihaksia niissä ei juuri ole, opelkkää löysää luitten päällä.

Sohvaperunoituminen on tapahtunut tässä meidän kahdeksan vuoden suhteen aikana. Ja vielä jaksaa loukkaantua, kun sitten asialle jotain yhdessä haluan tehdä. Vaimo vielä itse haukkuu itseään läskeistään varmaan joka toinen päivä ja on aina kyyläämässä ja tiukkaamassa katselenko muita naisia. Tv:täkin katsellessa saattaa vilkuilla ja tuhista jos katsellaan ihan tavallista ohjelmaa jossa sattuu näkymään vähäpukeisia naisia. Eli itseinho on suurta, mutta mitään ei asioiden korjaamiseksi haluta tehdä. Ennen vuodenvaihdetta oli kyllä suuuria suunnitelmia ja vaimoke tosiaan lupasi jo että lähtee kanssani kohti muutosta. Nyt sitten kun oli kauppaan lähtö ja vaimo pyysi tuomaan itselleen sen normaalin setin (suklaalevy, irttareita ja jugurttia) ja kieltäydyin, niin hirveä huuto ja itkeminen.Ja vaikka itse olen ollut kurinalainen ja alkanut aktiivisemmin liikkumaan niin tuo se vaan haluaa maata netin edessä ja mässyttää.

Olen aivan ymmälläni, tällä hetkellä suoraan sanottuna tekisi mieli lähteä tästä hemmetin ihraläävästä. Kovasti olen yrittänyt kehua ja kannustaa, mutta eipä sillä mitään vaikutusta ole ollut. Mursu mikä mursu. Iljettää jo, kun toinen on vähän päälle kolmikymppisenä tuollainen mummo. Ei mitään elinvoimaa tai kimmoisuutta kropassa, pelkkää höttöä ja selluliittiä. Kädetkin on kuin jotkut löllyvät kinkut. Ja joskus vielä valittaa kun en lähesty häntä tarpeeksi usein seksuaalisesti. wonder why..

Onko tässä enää mitään järjkeä, kannattaako jäädä kun toinen ei tee mitään oman hyvinvointinsa ja myös minun hyvinvointini hyväksi? ja miksi hel***issä nainen suuttuu kun sitten yritän jotain ja hänen itsensäkin hyväksymää ajatusta??

 

[Raakile]

Vain ihminen itse voi muuttaa itseään. Ellei motivaatiota löydy niin ei siinä sitten toisen kannustukset auta, oli toinen kuinka rakas tahansa. Vaihda naista jos hän sua noin iljettää. Ei sua siitä kukaan tuomitse.

 

[eräs peräs]

Onnea elämänmuutokselle! Koska sitä on kuitenkin kestänyt vasta 10 päivää, niin kenties voisit olla armollinen ja odottaa josko naisystäväsikin innostuisi aiheesta pikkuhiljaa.

Kenenkään toisen puolesta et voi muutosta tehdä, et vaikka kuinka yrittäisit.

Muuten, kirjoitat puolisostasi niin ilkeästi ja ikävästi, että ihan väistämättä tulee mieleen, ettet ehkä ole hänelle kovinkaan kannustavaa ja mukavaa seuraa livenäkään ja hän kenties purkaa pahaa oloaan syömisen kautta. Ehkäpä ero olisikin teidän molempien kannalta hyväratkaisu...

 

[been there, done that]

Muuten, kirjoitat puolisostasi niin ilkeästi ja ikävästi, että ihan väistämättä tulee mieleen, ettet ehkä ole hänelle kovinkaan kannustavaa ja mukavaa seuraa livenäkään ja hän kenties purkaa pahaa oloaan syömisen kautta. Ehkäpä ero olisikin teidän molempien kannalta hyväratkaisu...

Olen samaa mieltä, suhteen lopettaminen on terveintä tuossa kohdassa ja reilumpaa molemmille osapuolille. Toinen voi keskittyä terveellisempään elämäänsä ja toivoa kohtaavansa samanhenkisen vastakappaleen.
Lihojaan levittävä voi etsiä sitten toisen tekosyyn mässäilylleen.

Jokos joulusta on 10 päivää?

 

[iäkäs elli]

Jos tuo oli vakavissaan kirjoitettu, niin kyllä varmasti paljonkin on tehtävissä. Täällä vain usein ensimmäinen neuvo on, että lähde pois, eroa. Lienee nykyajan ohje, jota toteutetaan paljon, koska kai puolet liitoista nykyisin päättyy eroon.

Elämänmuutos ei tapahdu uuden vuoden lupauksilla. Eikä tapahdu hetkessä eikä käskystä. Mitä jos ensimmäiseksi olisit vähän aikaa ihan hiljaa koko asiasta. Jatkat rauhassa omaa suunnitelmaasi. Ostat kaupasta vähän vähemmän herkkuja kuin mitä vaimosi pyytää ja tuot tilalle maukkaita hedelmiä ja muuta kevyttä syötävää. Osallistut itse ruoanvalmistukseen, jossa vältät rasvaisia raaka-aineita.

Eivät ne löllöt ole hetkessä tulleet eivätkä äkkiä lähdekään. tuskin kaiken edes tarvitsee lähteä. Ettei pohjalla ole muutakin ongelmaa kuin ihrat? Ei kai kukaan kumppaniaan jätä ylipainon takia kovin helposti? Ja vielä, olisi aika mielenkiintoista kuulla, paljonko vaimosi painaa ja on pitkä, että onko ongelma todellinen.

 

[eräs peräs]

Iäkkäältä elliltä hyvät kommenit. Tuntuu tosiaan, että monien mielestä pitäisi suorastaan ennen yhteenmuuttoa allekirjoittaa molemminpuolinen lupaus linjojen säilyttämisestä, tai monoa tulee.

Se lihan kiinteys kun tuntuu olevan niin kovin oleellinen asia parisuhteessa.

 

[marita70]

Jos ne jenkkakahvat, tai niiden puutos, on tärkein ominaisuus naisessa, lähde toki. Teet vaimolle palveluksen. Hän ansaitsee tulla rakastetuksi muutoinkin kuin vartalonsa puolesta.
Kuinkahan kauan itselläsi nuo uudenvuodenlupaukset kestävät?
Minunkin ns. ystävälläni tipaton tammikuu kesti tähän asti.
Itse saan välillä kuunnella kommentteja, kuinka miestä nyt kiusataan, kun ostostv esittelee piukkoja peppuja.. sitten lievennetään, "ei sultakaan tarvis ku pari kiloa pudottaa" Tekisinkö sen ihan totta noin ulkonäkökeskeisen miehen vuoksi, jolla itsellään on kymmenenkin ylimääräistä kiloa? Minua ne eivät sinällään häiritse, en haluaisi hänen luuviuluksi muuttuvankaan, mutta kysymys on periaatteellinen. Laihdutanko pari kiloa, jos sitten vaikka löytäisin sen ihanan miehen... En mä halua sellaista jolle ulkomuoto on pääasia. Taidan siis lihottaa muutaman kymmenen kiloa, niin nähdään, kuka musta oikeasti tykkää.

 

[ap.]

No jos naisihminen on 161 cm pitkä ja painaa (omien sanojensa mukaan) 76 kg, niin ei nyt varmaan kukaan ajattele,että mistään normaalivartalosta on kyse. Ja tuossa 76 kg:ssa rasvaprosentti on varmaan 40. Itse en koskaan ole ylipainoinen ollut ja senkin vuoksi harmittaa toisen rapistunut olemus. Liikunta tekisi tehtävänsä herkkujen karsimisen ohella..mut kun ei niin ei. No joo, tajuan kyllä, ettei uudesta vuodesta kauaa ole, mutta ei tämä mikään yllätyssopimus tai -päätös ollut. Varmaan jo pian työterveyshuollossa sanotaan samaa. Siis miettikää oikeasti miltä tuntuu, kun toisella ei tunnu mitään kiinteää (=lihasta) rasvan alla.Ja se ainainen väsymys..mistäköhän johtuisi.

Hermostuin tuosta herkkuostoksista rääkymisestä kyllä todella. Tuli varmaan niin pahaa tekstiä,ettei ihan heti unohdu..

 

[been there, done that]

Täällä vain usein ensimmäinen neuvo on, että lähde pois, eroa. Lienee nykyajan ohje, jota toteutetaan paljon, koska kai puolet liitoista nykyisin päättyy eroon.

Ei ero ole aina automaattisesti huono ratkaisu.

Silloin jos tulevaisuuden tavoitteet menevät aivan ääripäihin, eikä joustoa tai sitoutumista näy, miksi haaskata aikaa mahdottomaan tilanteeseen? Kummatkin voivat tahoillaan tulla omalla elintavallaan onnellisemmaksi kuin rimpuillessaan yhdessä epäsopivia tapoja yhteensovittaen.

Onhan täälläkin nähty monista valitusvirsistä (yleensä naisten) miten katkeraksi ja kyyniseksi liian pitkään siedetty tilanne voi ihmisen vetää.

 

[iäkäs elli]

Tilastot kertovat tosiasioista, ikävä kyllä.

 

[AikuinenNainenX]

Kyllä muakin huolestuttaa mm. oman alle 30 kymppisen tyttäreni jatkuvasti paisuva olemus.
Ruoka-annokset ovat jotain hevosmaisia ja karkkia ja mitä nyt ikinä lähellä herkkua löytyy, niin ei ku surutta napaan!
Kotoa on saanut normaalin ruokavalion mallin.
Kotiruokaa monipuolisesti. Limua joskus jne.
Muut perheessä ollaan mormaaleissa kuoseissa, ellei nyt hieman hoikempiakin liikunnan ansiosta.
Tosi paha, kun ei oikein voi sanoa mitään ettei tule välirikkoa ja tuntuu ikävältä seurata vierestä itsetuhoa.
Jos olisin sinä, niin jättäisin ne herkut tuomatta edelleenkin huudonkin uhalla.
Addiktiohan tuo on niinkuin alkoholismikin ja antaa jepen itse kantaa kassinsa.
Jos saisi edes hieman ajateltavaa.
Tsemppiä!

 

[Kohtuukiloinen]

Olen myös sitä mieltä,että jos on mennyt suhteeseen normaalipainoisen ja normaalisti syövän ihmisen kanssa ja sitten tämä alkaakin mässätä ja paisuu löllyväksi palleroksi, ei ihme, että potuttaa. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä parisuhteen muodostamisessa. Harva etsii kaunotarta/komistusta rinnalleen, mutta onhan ulkomuodon jollain lailla miellytettävä. Jos kumppani muuttuu vuosien saatossa huomattavasti ihan omien tekojensa seurauksena, on ymmärrettävää, jos se vaikuttaa tunteisiin. Esim, seksuaalinen kiinostus vähenee.

Nykyinen miesystäväni oli jo tavatessamme pulska, joten tiesin, mitä sain, enkä valita. Mutta jos hän olisi vähitellen lihonut hoikasta nykyisiin mittoihin, takuulla se ärsyttäisi.

One eri juttu, kun vuosien saatossa tulee ryppyjä, tai jos jokin sairaus tai onnettomuus tuo muutoksia ulkoasuun. Selaiseen on totuttava. Mutta jos muuttuu ihan omaa saamattomuuttaan huomattavasti, eihän se ole kivaa. JOs joku muuta väittää, hän on itse tällainen tahdonvoimaton reppana.

 

[muuta väittävä.]

Olen myös sitä mieltä,että jos on mennyt suhteeseen normaalipainoisen ja normaalisti syövän ihmisen kanssa ja sitten tämä alkaakin mässätä ja paisuu löllyväksi palleroksi, ei ihme, että potuttaa. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä parisuhteen muodostamisessa. Harva etsii kaunotarta/komistusta rinnalleen, mutta onhan ulkomuodon jollain lailla miellytettävä. Jos kumppani muuttuu vuosien saatossa huomattavasti ihan omien tekojensa seurauksena, on ymmärrettävää, jos se vaikuttaa tunteisiin. Esim, seksuaalinen kiinostus vähenee.

Nykyinen miesystäväni oli jo tavatessamme pulska, joten tiesin, mitä sain, enkä valita. Mutta jos hän olisi vähitellen lihonut hoikasta nykyisiin mittoihin, takuulla se ärsyttäisi.

One eri juttu, kun vuosien saatossa tulee ryppyjä, tai jos jokin sairaus tai onnettomuus tuo muutoksia ulkoasuun. Selaiseen on totuttava. Mutta jos muuttuu ihan omaa saamattomuuttaan huomattavasti, eihän se ole kivaa. JOs joku muuta väittää, hän on itse tällainen tahdonvoimaton reppana.

Minä muuta väitän, vaikka hoikka nelikymppinen olenkin. Seksuaalisuus ja kiinnostus vähenee vuosien saatossa tuli niitä kiloja tai ei. Ihminen muuttuu ja vanhenee joka tapauksessa. Jotkut jopa laihtuvat tahtomattaan, kun ruoka ei maistu. Mitäs jos kumppani pitäisikin enemmän pulleasta kumppanista? Kyllä noin monen vuoden jälkeen pitäisi jo tuntea se kumppani henkisellä tasolla eikä vaatia että ihminen pysyy kymmenenkin vuoden jälkeen mitoissa joissa oli nuorena. JOka muuta väittää, ei ole kyllin kypsä eikä tarpeeksi elämää nänhyt vaan on pinnallinen ihminen.

 

[been there, done that]

Olen myös sitä mieltä,että jos on mennyt suhteeseen normaalipainoisen ja normaalisti syövän ihmisen kanssa ja sitten tämä alkaakin mässätä ja paisuu löllyväksi palleroksi, ei ihme, että potuttaa. Tottakai ulkonäöllä on merkitystä parisuhteen muodostamisessa. Harva etsii kaunotarta/komistusta rinnalleen, mutta onhan ulkomuodon jollain lailla miellytettävä. Jos kumppani muuttuu vuosien saatossa huomattavasti ihan omien tekojensa seurauksena, on ymmärrettävää, jos se vaikuttaa tunteisiin. Esim, seksuaalinen kiinostus vähenee.

Minä muuta väitän, vaikka hoikka nelikymppinen olenkin. Seksuaalisuus ja kiinnostus vähenee vuosien saatossa tuli niitä kiloja tai ei.

Seksuaalisuus ihmisessä ei ole mikään sementoitu ominaisuus, vaan muuttuu monien eri tekijöiden vaikutuksesta milloin mihinkin suuntaan. Yksittäinen tekijä, kuten ikä, ei välttämättä heilauta sitä vielä mihinkään suuntaan, paitsi ehkä tilanteessa, jolloin seksi ei ole ollut toimintana kovin mielenkiintoista alun alkaenkaan, vaan lähinnä sarja pakollisia liikkeitä suvun jatkamiseksi.

Kun seksiin käytetään kaikkia aisteja, mm. näön tuomaa nautintoa visuaalisuudesta, on selvää, että kumppanin voimakkaasti muuttunut ulkonäkö ei ehkä enää vastaa niihin ärsykkeisiin, jotka ovat aiemmin mielihyvää tuottaneet tai kiinnostuksen herättäneet.

Ihminen muuttuu ja vanhenee joka tapauksessa.
Kyllä noin monen vuoden jälkeen pitäisi jo tuntea se kumppani henkisellä tasolla eikä vaatia että ihminen pysyy kymmenenkin vuoden jälkeen mitoissa joissa oli nuorena. JOka muuta väittää, ei ole kyllin kypsä eikä tarpeeksi elämää nänhyt vaan on pinnallinen ihminen.

Vanheneminen, tai sen tuoma muuttuminen ei ole vamma ihmisessä, vaikka usein media tahtookin sellaista kuvaa antaa. Koska nuoruus sinällään viehättää ja on ominaisuutena kaikilla jossain vaiheessa elämää, on markkinavoimien ollut pakko hakea yksittäisiä piirteitä ihmisestä muita 'viehättävämmäksi' tai 'seksikkäämmäksi', sen mukaan mitä yrittävät kaupaksi saada.

Kaikennäköiset, -muotoiset ja -kokoiset ihmiset omaavat kyllä, suurin osa ainakin, kaikki ne samat fyysiset toiminnot, jotka seksin mahdollistavat. Useimmat tuntemani ihmiset tietävät iän tuomat fysiologiset muutokset ja ottavat ne täysin normaaleina elämän eteen tuomina asioina, eivätkä vaadi ikuista nuoruutta. Monet jopa pitävät viehättävämpänä kypsyneen ihmisen ulkomuotoa, selkeästi aikuisen ja kokeneen, kuin untuvaposkisen nuoren ihmisen sinänsä viehättävää, mutta myös ihmisen persoonasta kertomatonta ulkokuorta.

Omien elintapojen vuoksi muuttunut ulkonäkö ei vielä välttämättä aiheuta kumppanissa seksuaalisen kiinnostuksen vähenemistä, harva suhde kuitenkaan niin puhtaasti ulkoisille ominaisuuksille perustuu. Ongelma lienee enemmänkin se, että suhde omaan kehoon muuttuu, eikä esimerkiksi voimakkaasti lihonut ihminen välttämättä koe itseään enää haluttavaksi tai seksikkääksi. Jos kumppani on lisäksi ymmärtämätön ja pahentaa tilannetta vaatimuksillaan painonhallinnasta, pakenee seksi yhä kauemmaksi suhteesta. Yhtä laila liikuntaa harrastamattoman lysähtänyt ryhti, yleinen epäsiisteys tai liiallisen alkoholin käytön aiheuttamat fyysiset muutokset ovat sellaisia ominaisuuksia, joihin voi itse elintavoillaan vaikuttaa.

Kun ihminen voi hyvin, hän yleensä näyttää hyvältä, koska hän kantaa itsensä oman itseluottamuksen varassa niine ominaisuuksineen, joita hänellä sillä hetkellä on. Tämä myös useimmiten herättää vastakaikua seksipartnerissa, eivätkä kilot, löysä iho tai muut yksittäiset ominaisuudet estä nauttimasta täysipainoisen tyydyttävästä seksielämästä.

Jos ihminen itse kärsii muuttuneesta ulkonäöstään, eikä itsetunto ole kohdallaan, hän yleensä viestii ympärilleen oleville seksihaluttomuutta ja lakkaa pian oikeastikin kiinnostamasta.