Vaikeaaaaa hyväksyä läheisen uutta naista

[kliseinen toiten elämään puuttuja?]

Tarina lyhyesti tämä; rakas läheinen ihminen on eronnut. Jo ennen viralllista eroa läheinen tapasi toisen, joka lähti omasta suhteestaan tämän tapaamisen jälkeen. Uusi nainen on periaatteessa oikein mukava... Muttamutta...!!!!

1. Minua häiritsee suhteen alkamistapa siitä huolimatta, että tiedän, ettei uusi nainen ollut eron syy. Nainen alkoi kuitenkin seurustelemaan päällekkäin vanhan suhteensa kanssa.

2. Minua häiritsee se, että tämä uusi nainen miehen jarrutteluista huolimatta puskee heidän juttuaan eteenpäin kuin höyryjuna.

3. Minua häiritsee se, että läheinen ei selvästi ole onnellinen. Näin ollen nykyinenkään tilanne ei ole hälle hyväksi; hänen täytyisi saada käsittääkseni rauhassa käsitellä asioita ja saada pyytämänsä hidas eteneminen; jos uusi nainen oikeasti välittäisi miehestä, eikö hän antaisi tälle aikaa eheytyä?!?!?

4. Uusi nainen on mustasukkainen läheisen lasten äidistä=> pelkää siis, että mies ja miehen lasten äiti palaavat yhteen=> MITÄ IHMETTÄ?! Eikö se olisi vaan hyvä jos perhe eheytyisi????

Jos sanon tälle miehelle mitään pohdinnoistani, pelkään satuttavani häntä/ loitntavani häntä itsestäni. Kuitenkin kyseessä on tosi tärkeä ihminen minulle. Ei ole mistään naisten ja miesten välisestä rakkausasiasta kyse, vaan serkusta, jonka kanssa ollaan kasvettu ja jaettu ilot+surut elämässä.

Mulla hajoaa pää tähän tilanteeseen Olen aivan superhuolissani rakkaan ihmisen puolesta; pitääkö mun vaan pitää suuni kiinni ja seurata tilannetta sivusta? Koska eihän toisten parivalinnat minulle kuulu! Mutta, mitä jos läheinen on liian rikki vastustelemaan ystävällisellä mutta rautaisella+oman järkähtämättömän tahdon omaavalla ohjaavalla kädellä tapahtuvaa pariutumista?

 

[endie]

no olet tukena läheisellesi tuli mitä tuli, mutta ei ole sun asia mennä sen enempää puuttumaan asiaan, koska sinua asiat häiritsee.ei kuulu sulle sillai kuitenkaan.

 

[jos]

Ystäväsi on aikuinen niin hän kykenee hoitamaan omat suhteensa ilman sinun apuasi.

 

[juu]

samassa tilanteessa ollut, mutta siihen ei järkipuheet auta. Ollut kyse veljestä, mutta jokaisen on oma tuskansa käytävä.

 

[vieras]

Ap, oletko jututtanut serkkuasi miltä hänestä tuntuu? Oletko kysynyt onko hän onnellinen vai ahdistunut? Mitä hän miettii uudesta seurustelukumppanistaan jne...

 

[ap]

Ap, oletko jututtanut serkkuasi miltä hänestä tuntuu? Oletko kysynyt onko hän onnellinen vai ahdistunut? Mitä hän miettii uudesta seurustelukumppanistaan jne...

Olen kysynyt serkun mietteitä. Hän toisaalta pitää paljon tästä naisesta, toisaalta sanoo, ettei halua liian vakavaa suhdetta ainakaan vielä, ehkä ei ikinä. Mutta jutut ovat ristiriitaisia, ja serkku "taipuu" koko ajan enemmän ja enemmän naisen ehdotuksiin (vai vaatimuksiin?). Onnellinen serkku ei ole. Olen tuntenut hänet koko elämäni, ja tiedän asian. Kaveri ei juur hymyile, on todella kireä ja suuttuu helposti pienimmistäkin asioista. Ei minulle eikä kenellekään erityiselle, mutta asoille ylleensä. Ei onnellinen ihminen ole sellainen; onnellinen ihminen hymyilee edes joskus:/

 

[ap]

samassa tilanteessa ollut, mutta siihen ei järkipuheet auta. Ollut kyse veljestä, mutta jokaisen on oma tuskansa käytävä.

Tätä vähän pelkään. Täytyy toivoa, että serkkupojalla on voimia vielä varastossa, jos niille tulee käyttöä...

 

[--]

Kuinka kauan ap läheisesi suhde on jatkunut?

Pitäsikö sun sievästi kysyä häneltä, miksi on niin kireä? Ymmrtäisikö itse jos joku ottaisi härkää sarvista edes kierrellen ja kaarrellen? Tai kysyä suoraan et onko hän onnellinen naisen kanssa vai pitäiskö kokeilla olla hieman yksinäänkin miettien tulevaa?

 

[ap]

Kuinka kauan ap läheisesi suhde on jatkunut?

Pitäsikö sun sievästi kysyä häneltä, miksi on niin kireä? Ymmrtäisikö itse jos joku ottaisi härkää sarvista edes kierrellen ja kaarrellen? Tai kysyä suoraan et onko hän onnellinen naisen kanssa vai pitäiskö kokeilla olla hieman yksinäänkin miettien tulevaa?

Suhde on pari kait n. 4 kk vanha. Yleensä silloin vielä ollaan ihan täpinöissään, jos on löytynyt niin kiva kumppani, että haluaa lapsetkin hänelle esitellä? Haluaisin kovasti ehdottaa itsekseen miettimistä ja kysyä suoraan, missä onnellisuuden merkit luuraa, mutta pelkään puuttuvani liikaa toisen elämään, jos sen teen Ja pelkään suututtavani serkun

 

[--]

No sun täytyy kierrellä ja kaarrella, jos luulet loukkaantuvan. Varmasti miestä itseäänkin helpottaa kun pääsee tollasesta laastarisuhteesta, josta on kait tullut vain riippakivi. Todellakin tossa vaiheessa kuuluu olla onnellinen toisesta ja rakkauden huumassa!

 

[mv]

Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa joskus, kun olin eronnut entisestä miehestä ja uusi tuli kuvioihin. Asiat etenivät ahdistavan nopeasti, mies oli äärettömän mustis entisestä jne. Oli tosi vaikea alku ja pari kertaa pistin poikkikin. Nyt meillä menee kuitenkin tosi hyvin, saatiin keskenämme asiat oikenemaan. Mutta jos joku olisi suhteen alkuvaiheessa tullut jotakin selittämään, miten se ei ole minulle hyväksi, olisin ollut todella vihainen eikä puheet olisi tehonneet yhtään mitään. Eli ole läsnä ja kuuntele jos serkku haluaa puhua, mutta älä ole liian tyrkky. Tosin minulla oli se ero, että etsin vakavaa suhdetta ja olin aidosti aivan todella rakastunut vaikka kävinkin suruprosessia entisestä samaan aikaan läpi. Olin myös altis uuden miehen vietäväksi, koska ollin niin rakastunut. mutta ei siihen mitkään puheet auhta toisilta. Tekee vaan sen, että sitte kun oikeasti haluaisi jutella ei enää luota siihen, joka kehotti lähtemään, koska sitä vaihtoehtoa ei välttis halua ekana kuulla vaan puhua vaan. Mutta ymmärrän toki sinua. Yritän vaan valaista asiaa ehkä serkkusi kannalta, vaikka vaikeaa se on toisten puolesta puhua.