N
"neljän mamma"
Vieras
Meillä tilanne sellainen, että olemme miehen kanssa asumuserossa tällä hetkellä. Todennäköisesti tämä johtaa lopulliseen eroon. Minulla on isompi asunto, miehelläni pieni kaksio 45 neliötä. En kykene olemaan neljän lapsen yksinhuoltaja, joten luulen että lapset on jaettava meidän kesken. Isä asuu toisella paikkakunnalla sinne matkaa n. 80 km. Kaksi vanhinta lasta 11- ja 12-vuotiaat, nuoremmat 5 ja 6.
Olen ajatellut tosiaan että kaksi vanhinta menee isälleen, rehellisesti sanottuna sen takia, että pidän enemmän noista pienistä ja varsinkin nuorin poika on mulle todella rakas. Koen syyllisyyttä, mutta en ole tuntenut isompia kohtaan samanlaista rakkautta koskaan mitä nuorempia ja varsinkin tätä mun "vauvaa" kohtaan.
Isoimmat on tyttöjä, vanhimmalla alkaa murrosikä näkyä ja on todella rasittava diiva kotona. Tiuskii ja sai raivarin kun ehdotin että muuttaa sinne isälleen, hänen vuotta nuorempi siskonsa tulee tiiviisti jalanjälkiä mitä tulee tuohon neiteilyyn ja huonoon käytökseen. Vanhin suuttui koska ei halua vaihtaa koulua, kaverit jää, harrastukset ja isän asunto on kuulemma liian pieni. Selitin, ettei kaikilla muillakaan teineillä ole omaa huonetta ja ihmiset asuu pienissäkin asunnoissa. Koiransa joutuu kyllä jättämään minulle ja nuoremmille lapsille, en usko että viitsii sitä isänsä kanssa hoitaa. Mutta onhan niitä muitakin harrastuksia kuin koirat. Tästäkin raivostui minulle eikä suostu puhumaan. Tottahan minä kuitenkin puhun, ei tämä neiti prinsessa ole ainoa lapsi maailmassa joka joutuu muuttamaan koulua.
Miten saisin etenkin teinitytön käsittämään etten pysty heitä kaikkia hoitamaan, hän ei usko sanomalla. 11-vuotias on samaa mieltä kuin siskonsa ja ärtynyt hänkin. En kuitenkaan halua että isommat tajuaa etten voi luopua pienistä lapsista, ja heistä voin.
En jaksa rakastaa täysillä tuollaisia tiuskivia kuningattaria.
Isoin lapsi sitten tänään huusi minulle päin naamaa etten selviä edes kahden lapsen kanssa kun hän on niitä muka joutunut hoitamaan. Se on totta osittain, hän joutuu hakemaan välillä hoidosta ja eskarista pieniä, samoin hoitamaan jos olen töissä esim. yövuorossa. Mutta niinhän muutkin kakarat joutuu hoitamaan pienempiään ja laittamaan välillä ruokaa. Teki niin mieli tarttua tukasta kiinni hävytöntä teiniä mutta hän ehti ulos.
Miten tämä nyt ratkaistaan, oiskohan apua perheneuvolasta tms.?
Olen ajatellut tosiaan että kaksi vanhinta menee isälleen, rehellisesti sanottuna sen takia, että pidän enemmän noista pienistä ja varsinkin nuorin poika on mulle todella rakas. Koen syyllisyyttä, mutta en ole tuntenut isompia kohtaan samanlaista rakkautta koskaan mitä nuorempia ja varsinkin tätä mun "vauvaa" kohtaan.
Isoimmat on tyttöjä, vanhimmalla alkaa murrosikä näkyä ja on todella rasittava diiva kotona. Tiuskii ja sai raivarin kun ehdotin että muuttaa sinne isälleen, hänen vuotta nuorempi siskonsa tulee tiiviisti jalanjälkiä mitä tulee tuohon neiteilyyn ja huonoon käytökseen. Vanhin suuttui koska ei halua vaihtaa koulua, kaverit jää, harrastukset ja isän asunto on kuulemma liian pieni. Selitin, ettei kaikilla muillakaan teineillä ole omaa huonetta ja ihmiset asuu pienissäkin asunnoissa. Koiransa joutuu kyllä jättämään minulle ja nuoremmille lapsille, en usko että viitsii sitä isänsä kanssa hoitaa. Mutta onhan niitä muitakin harrastuksia kuin koirat. Tästäkin raivostui minulle eikä suostu puhumaan. Tottahan minä kuitenkin puhun, ei tämä neiti prinsessa ole ainoa lapsi maailmassa joka joutuu muuttamaan koulua.
Miten saisin etenkin teinitytön käsittämään etten pysty heitä kaikkia hoitamaan, hän ei usko sanomalla. 11-vuotias on samaa mieltä kuin siskonsa ja ärtynyt hänkin. En kuitenkaan halua että isommat tajuaa etten voi luopua pienistä lapsista, ja heistä voin.
En jaksa rakastaa täysillä tuollaisia tiuskivia kuningattaria.Isoin lapsi sitten tänään huusi minulle päin naamaa etten selviä edes kahden lapsen kanssa kun hän on niitä muka joutunut hoitamaan. Se on totta osittain, hän joutuu hakemaan välillä hoidosta ja eskarista pieniä, samoin hoitamaan jos olen töissä esim. yövuorossa. Mutta niinhän muutkin kakarat joutuu hoitamaan pienempiään ja laittamaan välillä ruokaa. Teki niin mieli tarttua tukasta kiinni hävytöntä teiniä mutta hän ehti ulos.
Miten tämä nyt ratkaistaan, oiskohan apua perheneuvolasta tms.?
