Vaiettu aihe? Rakastan yhtä lastani muita enemmän.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "neljän mamma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25453897]Millanen sairas ihminen on mustasukkanen omalle tytölleen?[/QUOTE]

No esimerkiksi minun äitini oli. Mielenterveys onkin sitten minulla hiukansinnepäin. Äidillä ei ollut isää, eikä välillä äitiäkään. On aina kiistänyt pontevasti että hän mitään isää olisi kaivannutkaan, ja minä onneton uskoin hiukan turhan pitkään.
 
Perhetyöntekijä on meillä käynyt, se vaan istui ja joi kahvia, ei tehnyt mitään hyödyllistä niin en halua sitä takaisin. Olikohan se 10 kertaa mitä se kävi ja loppui sitten.

Välimatkaa isään on 80 km tosiaan, eli jos tulee vuoroviikkosysteemi, niin pitää vaihtaa myös koulua. Kysyin tätä asiaa sieltä isän paikkakunnan koululta, siellä nähtiin homma ongelmallisena kokeiden suhteen, samoin heillä on eri kirjasarjat käytössä, eikä välttämättä olla joka viikko menossa juuri samassa kohdassa kuin toinen koulu. Minun mielestäni tämä taas on enemmän järjestelykysymys, lapset ovat sopeutuvaisia. Vuoroviikkosysteemi on siis mahdollinen, pitää varmaan lastenvalvojan kanssa jutella.
 
[QUOTE="neljän mamma";25454253]Perhetyöntekijä on meillä käynyt, se vaan istui ja joi kahvia, ei tehnyt mitään hyödyllistä niin en halua sitä takaisin. Olikohan se 10 kertaa mitä se kävi ja loppui sitten.

Välimatkaa isään on 80 km tosiaan, eli jos tulee vuoroviikkosysteemi, niin pitää vaihtaa myös koulua. Kysyin tätä asiaa sieltä isän paikkakunnan koululta, siellä nähtiin homma ongelmallisena kokeiden suhteen, samoin heillä on eri kirjasarjat käytössä, eikä välttämättä olla joka viikko menossa juuri samassa kohdassa kuin toinen koulu. Minun mielestäni tämä taas on enemmän järjestelykysymys, lapset ovat sopeutuvaisia. Vuoroviikkosysteemi on siis mahdollinen, pitää varmaan lastenvalvojan kanssa jutella.[/QUOTE]

Älä luota liikaa lasten sopeutuvaisuuteen. Jos tytölläsi on masennusta, hän ei tuosta vaan sopeudu. Mun teinille on pitänyt tehdä HOPS masennuksesta johtuvien sopeutumisvaikeuksien vuoksi, vaikka mitään koulumuutoksia ei olekaan tullut ja tähän asti selvinnyt normaaliopetuksessa (ei neurologisia ongelmia)- Eikös sun varhaisteinillä ollut masennusta? Älä laita heitä liian vaikeiden asioiden eteen.
 
En usko että oikeaa masennusta oli. Tuttu lääkäri kirjoitti terveyskeskuksessa lievän masennuksen ja antoi sairauslomalapun koulua varten. Laitoin kovan kovaa vastaan eli ripitin likkaa tästä huijaamisesta, niin kyllä hän sinne kouluun meni, sen jälkeen kun pääsi vastaanottokodista lomailemasta.
 
[QUOTE="neljän mamma";25454309]En usko että oikeaa masennusta oli. Tuttu lääkäri kirjoitti terveyskeskuksessa lievän masennuksen ja antoi sairauslomalapun koulua varten. Laitoin kovan kovaa vastaan eli ripitin likkaa tästä huijaamisesta, niin kyllä hän sinne kouluun meni, sen jälkeen kun pääsi vastaanottokodista lomailemasta.[/QUOTE]

Et usko että oli oikeaa masennusta? Millä perusteella? TOTTAKAI masennus täytyy tutkia psykiatrin toimesta. Pyydä lähetettä tutkimuksiin. Jos lintsaa jatkuvasti/toistuvasti koulusta, taustalla on syitä. Ei välttämättä masennusta, mutta voi olla ahdistuneisuushäiriötäkin. Noh, ei näitä ennen vanhaankaan toki hoidettu, mutta nykyään se on sentään mahdollista. Tuskin se tyttös on turhan takia ilman syytä halunnut pois koulusta olla? Vai onko?
 
Vuoroviikkosysteemi arveluttaa sen takia etten tosiaan usko isän pystyvän hoitamaan kaikkia lapsia kerralla. Olin itse vähän hermolomalla viime keväänä sairaalassa ja lapset sen ajan isällään. Sieltä kotiutuivat kiukkuisina, pienimmät oli laihtuneet, likaisissa vaatteissa. Hermolomani tarvitsin sen takia etten enää jaksanut tätä sirkusta, osasyynä oli esikoisen käytös ja temppuilut, ihan kuin hän tahallaan olisi ajanut minut OIKEASTI masentumaan. Lääkityksellä olen nyt ja välillä käyn juttelemassa mielenterveystoimistossa, mutten koe siitä olevan hyötyä. Tämä tilanne helpottaa kun ongelmaiset lapset siirtyvät isälleen, jaksan olla hyvä äiti noille pikkupojille kun nuo eivät kuppaa energiaani. Isällä on rahaa ja hyvä työpaikka, ja laaja suku.
 
Mä pidän tätä kirjoittajan kirjoitustyylin takia ihan selvänä provona, mutta tuli kyllä sillä vähän paha mieli, taidan olla jotenkin yliherkällä tuulella. Vaikka tämä juttu onkin mielikuvituksen tuotetta, niin kyllä tuollaisia tapauksia löytyy valitettavasti. Jos tapaus olisi tosi, toivoisin tosiaan että tytöt pääsisivät isänsä luo, vaikka se alkushokki iskisikin niin varmasti pidemmän päälle parempi niin kuin tuollaisen "äidin" luona.
 
Mä taas uskon, että tää on totta.
Ei kaikki rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Niskoitteleva teini on minullekin se kipukynnys. Ollaan JATKUVASTI napit vastakkain.
Pientä sisarusta on paljon helpompi rakastaa.

Jos te olette täydellisiä mammukkeja, se ei tarkoita, etteikö meitä vajavaisia sairaita yksilöiytäkin voi olla olemassa ;).
Täällä yksi!
 
[QUOTE="vieras";25454381]Mä taas uskon, että tää on totta.
Ei kaikki rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Niskoitteleva teini on minullekin se kipukynnys. Ollaan JATKUVASTI napit vastakkain.
Pientä sisarusta on paljon helpompi rakastaa.

Jos te olette täydellisiä mammukkeja, se ei tarkoita, etteikö meitä vajavaisia sairaita yksilöiytäkin voi olla olemassa ;).
Täällä yksi![/QUOTE]

Juu toki,en epäile että jotkut kokee toisen lapsen rakkaammaks mitä toisen tai kolmannen,mutta luitko ketjun kokonaan ja ap:n jutut??Pahenee vaan mitä pitemmälle mennään.
 
[QUOTE="neljän mamma";25454371]Vuoroviikkosysteemi arveluttaa sen takia etten tosiaan usko isän pystyvän hoitamaan kaikkia lapsia kerralla. Olin itse vähän hermolomalla viime keväänä sairaalassa ja lapset sen ajan isällään. Sieltä kotiutuivat kiukkuisina, pienimmät oli laihtuneet, likaisissa vaatteissa. Hermolomani tarvitsin sen takia etten enää jaksanut tätä sirkusta, osasyynä oli esikoisen käytös ja temppuilut, ihan kuin hän tahallaan olisi ajanut minut OIKEASTI masentumaan. Lääkityksellä olen nyt ja välillä käyn juttelemassa mielenterveystoimistossa, mutten koe siitä olevan hyötyä. Tämä tilanne helpottaa kun ongelmaiset lapset siirtyvät isälleen, jaksan olla hyvä äiti noille pikkupojille kun nuo eivät kuppaa energiaani. Isällä on rahaa ja hyvä työpaikka, ja laaja suku.[/QUOTE]

Joo, mäkin voisin mennä ihan mielelläni hermolomalle. Sitä täytyy vaan vähän siirtää, kunnes lapset on aikuisia ja itsenäistyneet. Voi voi, olen minäkin masentunut. On lääkitys. En käy juttelemassa missään, tosin voisihan sitä mennäkin. Lasten asioista jatkuvasti palavereita ja lääkäreiden tapaamisia. Isä mennyt naimisiin vastikään jonkun thaimaalaisen kanssa eikä ole ikinä halunnut ottaa lapsista vastuuta. Lasten ja isän suhde etäinen. Tavallaan ymmärrän sua, on ihan oikeutettua että haluat exäsi auttavan mutta jos hän ei tee sitä hyvin, niin...mieti. Mun ex sentään sanoo "ei kiitos" ei auta vasten tahtoaan. Jos susta tuntuu että olet sekoamispisteessä niin parempi tosiaan jos mietit asiat ennalta, jos pystyt. Niinhän olet kai tekemässäkin. Mutta älä anna lastesi joutua kokemaan, että toiset heistä ovat taholtasi rakkaampia kuin toiset. Syyttömiähän lapset tuohon ovat!
 
[QUOTE="vieras";25454381]Mä taas uskon, että tää on totta.
Ei kaikki rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon.
Niskoitteleva teini on minullekin se kipukynnys. Ollaan JATKUVASTI napit vastakkain.
Pientä sisarusta on paljon helpompi rakastaa.

Jos te olette täydellisiä mammukkeja, se ei tarkoita, etteikö meitä vajavaisia sairaita yksilöiytäkin voi olla olemassa ;).
Täällä yksi![/QUOTE]

Ei kai kukaan ole sanonutkaan, ettei vajavaisia ja sairaita yksilöitä olisi olemassa? Enkä epäile pätkääkään etteivät kaikki rakastaisi lapsiaan yhtä paljon. Eivät kaikki rakasta omia lapsiaan lainkaan! En myöskään epäile lainkaan etteikö tämä tapaus olisi joku mielenterveyspotilas, oli juttu totta tai ei... Kuten sanoin epäilen juttua mielikuvituksen tuotteeksi kirjoitustyylin takia, jolla on selvästi tarkoitus lypsää mahdollisimman paljon pahennusta ja saada mammat huutamaan, sen sijaan että kertoisi jo valmiiksi surullisen tarinan neutraalisti. Vähän kuin ammattivalittaja adoptiojuttuineen, tää vaan osaa kirjoittaa vähän useamman lauseen kerralla.

Mut toki jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä ja minun puolestani uskoa vaikka kaiken mitä netissä lukee.
 
Hyvä että sinä Kastanja jaksat. Minä en jaksa, kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Minulla on oikeasti, siis ihan oikeasti vaikea lapsuus takanani, isäni oli väkivaltainen. Omat lapseni narisevat vaikka on katto pään päällä ja joka päivä ruokaa. Hankala suhtautua ymmärryksellä tällaiseen turhaan natinaan. En minä natissut lapsena, olisin lentänyt ulos pakkaseen. Meidän prinsessa ruikuttaa jostain muutaman kymmenen kilometrin muutosta ja hakee masennuspapereita tk:sta. Naurettavaa.
 
Siis nyt puhutaan 12-vuotiaasta lapsesta ja hänen pikkusisaruksistaan!!! :O Eihän tuon ikäinen ole vielä LÄHELLÄKÄÄN TEINI-IKÄÄ! Vanhemmuus tuntuu olevan hukassa..
 
[QUOTE="neljän mamma";25454453]Hyvä että sinä Kastanja jaksat. Minä en jaksa, kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Minulla on oikeasti, siis ihan oikeasti vaikea lapsuus takanani, isäni oli väkivaltainen. Omat lapseni narisevat vaikka on katto pään päällä ja joka päivä ruokaa. Hankala suhtautua ymmärryksellä tällaiseen turhaan natinaan. En minä natissut lapsena, olisin lentänyt ulos pakkaseen. Meidän prinsessa ruikuttaa jostain muutaman kymmenen kilometrin muutosta ja hakee masennuspapereita tk:sta. Naurettavaa.[/QUOTE]

Ymmärrän ihan täysin. Minunkin isäni oli väkivaltainen. Enkä minäkään siedä turhaa narinaa lapsiltani. Silti koen että vanhemman tehtävä on tukea, auttaa ja rakastaa. Totta on, että emme me vanhemmat aina jaksa. Emmekä me äidit ole superihmisiä. Sitä varten onkin haettava apua. Jos sua huolettaa, että et jaksa kaikkien neljän kanssa, niin olisiko lapsille mitään sijaishoitopaikkaa siinä lähellä? Ettei tarviis kouluja ja ystävyyssuhteita laittaa uusiksi? Vai onko isä valmis ottamaan ne varhaisteinit luokseen, ja haluavatko lapset itse isälleen?
 
Aloitus on rölli, mutta luultavasti kaikki vanhemmat rakastavat jotain lastaan enemmän kuin toisia, ainakin jos lapsia on enemmän kuin kaksi. Myöntäkää pois muutkin mammat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äimistynyt;25454479:
Siis nyt puhutaan 12-vuotiaasta lapsesta ja hänen pikkusisaruksistaan!!! :O Eihän tuon ikäinen ole vielä LÄHELLÄKÄÄN TEINI-IKÄÄ! Vanhemmuus tuntuu olevan hukassa..

No ei olekaan, mutta joillakin teini-ikäistyyppinen käytös voi alkaa aiemmin. Meillä pahimmillaan tässä 14-15 vuoden iässä, eli juuri nyt.
 
[QUOTE="nakku";25454543]Aloitus on rölli, mutta luultavasti kaikki vanhemmat rakastavat jotain lastaan enemmän kuin toisia, ainakin jos lapsia on enemmän kuin kaksi. Myöntäkää pois muutkin mammat.[/QUOTE]

MIKÄ tästä aloituksesta sitten tekee röllin tai provon? Yhtä hyvin mä voisin olla samassa tilanteessa, jos oisin heittänyt hanskat naulaan.
 
Tästähän oli jokin lehtijuttu jonkin aikaa sitten.Jokaiselle on yksi lapsi se rakkampi kuin muut,myös niillä jotka eivät sitä myönnä.
Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö rakastaisi muita lapsiaan myös.
Oli ihan lukemisen arvoinen juttu,ja ihan tottakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ei käsitä;25453894:
Tähän provoon sen enempää kantaa ottamatta,
mutta musta on aivan järkyttävää että omia lapsia voi tuosta noin vaan antaa pois (Milla Makean kommentti). Ihan hirveetä. Noinko yksinkertaista se on? Marssia sossuun ja sanoa että mä en enää halua pitää näitä lapsiani? Ihan vaan siksi, että mulla on uus mies. Miten kukaan normaali ihminen voi toimia niin?

Siitä oli aikanaan (viime vuonna?) tosiaan lehdessä juttua. Teini-ikäiset sysätään sossun ongelmaksi, kun halutaan kuherrella uuden puolison kanssa ilman häiriötä tai se "ihana, uusi, täydellinen puoliso", joka rakastaa lasten äitiä/isää niin kovin, muttei sulatakaan tämän lapsia aiemmasta liitosta.

Ilmiö ei ole uusi, mutta tulipahan vasta julkiseksi.
 

Yhteistyössä