väärä lahja? mies kännissä? tämä on virallinen "VITUKS SE MÄN TÄÄKIN PÄIVÄ"-ketju

[QUOTE="...";29890554]Näin on. Perutko myös joulun, juhannuksen ja pääsiäisen? Turhaa hypetystä, iloitsevat vielä vahingossa. Aikuisten vakavaan ja masentuneeseen arkeenhan me lapsiamme valmistamme..

Jokaisessa perheessä juhlitaan äitienpäivää eritavalla tai ollaan juhlimatta, mutta olemassa se päivä silti on. Ja sen voisi viettää myös niin, että siitä jäisi mukavia muistoja kaikille?

Ja jos se lapsuus nyt ei mene pilalle yhdestä juhlasta, tuollaisesta asenteesta ainakin menee. Ikävää, kun erään pitää olla niin ikävää. Luokaa ennemmin niitä omia, mukavia tapoja viettää näitä juhlia, kuin kaatakaa tuo synkkyys lastennekin niskaan. Vanhempien väliset ongelmat esim. Niiden takiahan monella lapsella on tämäkin päivä ankea, koska vanhemmat eivät osaa toisiaan kunnioittaa.

Ja kyllä, kyllä minusta lapselle on tärkeä viettää äitienpäivää. Äitienpäivä on vain yksi päivä muiden joukossa - niiden muiden ikävienkö?[/QUOTE]
Niin sehän onkin lapsen etu kun äiti itkeä tihrustaa kun lapsen isä jätti sen timantin ostamatta.

Muut luettelemasi juhlat on perhejuhlia. Tämä äitiyden ylistämistä. Sillä ei ole lapselle mitään tekoa - anteeksi jos korpeaa kun sinulle tärkeää juhlaa arvostellaan.

Arjen pitäisi olla sitä mikä ei traumoja aiheuta, että se arkikin voi olla lapselle juhlaa. Toiset sen hanskaa tai osaa perus viikonlopusta tehdä muistorikkaan. Toiset tarvitsee nimetyn juhlan että homma onnistuu

Mä olen sitä mieltä että ihmisten paha olo johtuu siitä että arjessa ei huomioida eikä osata välillä relata kun on pakko suorittaa. Ei siinä yksittäiset juhlapyhät paljoa auta...kun toisen kunnioituskin ja huomiointi arjesta puuttuu.

Älä suotta huoli, meillä lapsilla on viikonloput juhlaa. Perheen keskeistä aikaa ja viikollakin kaikki istutaan samaan ruokapöytää jutustelemaan päivän kuulumisista.

 

Aluksi meni ihan kivasti putkeen..sain kuunnella omaa musaa ja tehdä istutushommia..mutta päivästäpä tuli sitten sellainen perus raadantapäivä. Tein situtushommia pari tuntia, siivosin keittiön, tein ruokaa n. 2 tuntia, kestitin mutsin+perheen ja mukavastihan siinä rutiineja hoidellessa meni koko päivä. Ihan kuten eilinenkin. Huomenna herätys duuniin 5.15 ja olo on ihan fidun freesi. :/ Mies muisti onnitella ja antaa pusun, mutta puolen päivän aikaan se loukkantu mulle jostain mitättömän naurettavasta syystä ja mökötti...öööö...6 tuntia. Ja kaiken kukkuraksi mä en saanut siirrettyä autoa kadunvarresta talliin kun se oli edestä ja takaa hyvin kiilattu, Ja perhana sentään, nyt mä istun tässä koneella ja Mad Dogs on ehkä jo alkanut..jos se tuotantojakso vielä jatkuu??? Et semmonen päivä.

 

[QUOTE="okei";29890605]Niin sehän onkin lapsen etu kun äiti itkeä tihrustaa kun lapsen isä jätti sen timantin ostamatta.

Muut luettelemasi juhlat on perhejuhlia. Tämä äitiyden ylistämistä. Sillä ei ole lapselle mitään tekoa - anteeksi jos korpeaa kun sinulle tärkeää juhlaa arvostellaan.

Arjen pitäisi olla sitä mikä ei traumoja aiheuta, että se arkikin voi olla lapselle juhlaa. Toiset sen hanskaa tai osaa perus viikonlopusta tehdä muistorikkaan. Toiset tarvitsee nimetyn juhlan että homma onnistuu

Mä olen sitä mieltä että ihmisten paha olo johtuu siitä että arjessa ei huomioida eikä osata välillä relata kun on pakko suorittaa. Ei siinä yksittäiset juhlapyhät paljoa auta...kun toisen kunnioituskin ja huomiointi arjesta puuttuu.

Älä suotta huoli, meillä lapsilla on viikonloput juhlaa. Perheen keskeistä aikaa ja viikollakin kaikki istutaan samaan ruokapöytää jutustelemaan päivän kuulumisista.[/QUOTE]

Asennevammanen mutsi jos odottaa timtteja tai ylipäätänsä lahjoja ukoltaa.

 

[QUOTE="okei";29890605]Niin sehän onkin lapsen etu kun äiti itkeä tihrustaa kun lapsen isä jätti sen timantin ostamatta.

Muut luettelemasi juhlat on perhejuhlia. Tämä äitiyden ylistämistä. Sillä ei ole lapselle mitään tekoa - anteeksi jos korpeaa kun sinulle tärkeää juhlaa arvostellaan.

Arjen pitäisi olla sitä mikä ei traumoja aiheuta, että se arkikin voi olla lapselle juhlaa. Toiset sen hanskaa tai osaa perus viikonlopusta tehdä muistorikkaan. Toiset tarvitsee nimetyn juhlan että homma onnistuu

Mä olen sitä mieltä että ihmisten paha olo johtuu siitä että arjessa ei huomioida eikä osata välillä relata kun on pakko suorittaa. Ei siinä yksittäiset juhlapyhät paljoa auta...kun toisen kunnioituskin ja huomiointi arjesta puuttuu.

Älä suotta huoli, meillä lapsilla on viikonloput juhlaa. Perheen keskeistä aikaa ja viikollakin kaikki istutaan samaan ruokapöytää jutustelemaan päivän kuulumisista.[/QUOTE]

Olinko mä sitä mieltä, että niitä timantteja pitää ostella? Tai ylipäänsä juhlia rahalla? Kai nimenomaan olin sitä mieltä, että monella lapsella on ankeaa just siksi, kun vanhemmat riitelevät/eivät osaa arvostaa toisiaan tai kotona on ahdistava ilmapiiri.

Mikäs äitienpäivä sitten on, jos ei perhejuhla? Sitähän se nimenomaan on. Äitiyden ylistämistä? Mulle ja miehelleni se on tavallaan myös lasten päivä, ollaan onnellisia että saadaan olla vanhemmat. Mä saan olla äiti. Mielelläni juhlin.

Ja ei, se että juhlii äitienpäivää mukavasti ei tarkoita sitä, että muitten päivien pitäisi olla ikäviä. Mielenkiintoinen näkökulma.

Erikoista, että pitää suhtautua noin kovalla angstilla yhteen juhlapäivään. Äitienpäivä on ilmeisesti kamalinta mitä ihmiskunta on keksinyt...

 

Asennevammanen mutsi jos odottaa timtteja tai ylipäätänsä lahjoja ukoltaa.

Niin minustakin.

 

[QUOTE="...";29890655]Olinko mä sitä mieltä, että niitä timantteja pitää ostella? Tai ylipäänsä juhlia rahalla? Kai nimenomaan olin sitä mieltä, että monella lapsella on ankeaa just siksi, kun vanhemmat riitelevät/eivät osaa arvostaa toisiaan tai kotona on ahdistava ilmapiiri.

Mikäs äitienpäivä sitten on, jos ei perhejuhla? Sitähän se nimenomaan on. Äitiyden ylistämistä? Mulle ja miehelleni se on tavallaan myös lasten päivä, ollaan onnellisia että saadaan olla vanhemmat. Mä saan olla äiti. Mielelläni juhlin.

Ja ei, se että juhlii äitienpäivää mukavasti ei tarkoita sitä, että muitten päivien pitäisi olla ikäviä. Mielenkiintoinen näkökulma.

Erikoista, että pitää suhtautua noin kovalla angstilla yhteen juhlapäivään. Äitienpäivä on ilmeisesti kamalinta mitä ihmiskunta on keksinyt...[/QUOTE]

Ei varmasti ole kamalin .

Mutta se mihin se on mennyt. Että täälläkin moni itkeä tihrustaa kun "kahvi oli pahaa ja mies ei muistanut" ja sitä ylistelauselma tulvaa kuinka pyhää äitiys onkaan, kaikkeni olen uhrannut. Siitä on perhe kaukana. Siitä on lapsi kaukana. Eikä tää parempaa suuntaan ole mennyt. Toiset kuittaa mummon huomioimisen sillä että käytiinhän me, äitienpäivänä. Riitäähän se...

Angsti ja agsti. Kyllä meilläkin juhlittiin juurikin perhettä, ei minun äitiyttäni. Mutta heitän kysymysmerkkiä juhlan merkityksellisyydelle...joskus täytyy antaa ääri mielipidettää raamiksi miettimiselle.

 

Älkää aina valittako turhasta

Niinpä, kyllä miehellä on oikeus ryypätä ja sikailla silloin kun niin haluaa. Mikä siinä onkin että akkojen pitää aina valittaa jostain typerästä äitienpäivästä. Saisi poistaa koko äitienpäivän ja laittaa tilalle toisen isänpäivän. Oppisivat akat olemaan.

 

Asennevammanen mutsi jos odottaa timtteja tai ylipäätänsä lahjoja ukoltaa.

"Mutta pitäähän sen miehen lapsia auttaa lahjan hankkimisessa kun ei lapsi osaa itse"

 

Asennevammanen mutsi jos odottaa timtteja tai ylipäätänsä lahjoja ukoltaa.

Asennevammainen akka jos odottaa yhtään mitään ukoltaan äitienpäivänä tai muulloinkaan.

 

[QUOTE="okei";29890743]"Mutta pitäähän sen miehen lapsia auttaa lahjan hankkimisessa kun ei lapsi osaa itse" [/QUOTE]

Vitut pitää.

 

Asennevammainen akka jos odottaa yhtään mitään ukoltaan äitienpäivänä tai muulloinkaan.

Onko teillä oikeasti näin kireetä ja kipeetä, että toisen huomioiminen ja ilahduttamiseksi lasketaan taakaksi ja rasitteeksi?!

Voi surku.

 

[QUOTE="lööp";29888824]Täällä ei mies muistanut koko päivää, heräsin itse lapsien kanssa ja tein aamutoimet. Joten ei poikennut mitenkään normipäivästä. Harmittaa ja itkettäähän se toisinaan, kun vois ees lapsille opettaa, että äitiä vois muistaa äitienpäivänä jotenkin, ettei niistä tulisi samanlaisia kusipäitä sitten omille vaimoilleen. Nyt otin jo hiukan kevyemmin, kuin aikasempina vuosina, jolloin ei ole myöskään muistanut. Osasin varautua tähän ja yritin kovettaa ajatukset, niin että Tää on ihan normi päivä, mutta silti itku ollu herkässä välillä. Itse oon kuitenki häntä muistanu lasten kanssa joka isäinpäivä. Tulevaisuudessa harkitsen kokonaan josko jättäis muistamatta, mutta ehkä vain lasten vuoksi haluan pitää sen yllä, että he oppis arvostamaan jollain lailla tuota merkkipäivää.[/QUOTE]

Miks ihmeessä et oo jo tehny sitä, siis jätät koko isäinpäivän huomioimatta? Miksi opettaa lapsille että äitiä ei tarvitse muistaa mutta isää tarvitsee.