Moikka!
Meillä ihan vastaava tapaus,
putterflyn teksti voisi olla minun kirjoittamani. Pojalla ikää kohta seitsemän kuukautta ja sama meininkin jatkuu edelleen. Koliikkia oli ekat neljä kuukautta, jonka jälkeen noi monen tunnin huutomaratonit loppuivat mutta perustyytymättömyys jäi.
Allergiatestit, vyöhyketerapeutti (kaksi eri koulukunnan terapeuttia),
osteopaatti ja
lastenlääkärin tarkastukset ovat osoittaneet ettei pojalla mitään terveysongelmaa pitäisi olla taustalla. Tuo tieto on kyllä helpottanut, ehkä vaikeinta oli se huoli että itkujen taustalla olisi joku oikea syy.
Imetysdieetit olen kokeillut, parhaimmillaan söin kymmentä ruoka-ainetta. Ja sitten voisin kirjoittaa vielä monen metrin listan muista "kikoista", mitä olemme kokeilleet mutta luulen teidän tietävän jo.
Eli siis kantoliinat, Rela-tipat sun muut.
Niin joo ja raskausaika meni mulla ihan hyvin, kävin spinningissä vielä 30+ viikoilla. Lopussa oli pientä supistelua ja pari flunssaa mutta muuten meni ihan ookoosti. Ja synnytys kesti kolme tuntia viiden minuutin ponnistuksella (toka lapsi), joten hankala synnytys ei meillä ainakaan vaikuttanut. Hyvin eloisa lapsi oli jo masussa, joten jotain tämänsuuntaista osasin hiukan odottaa... Mutta en kyllä lähellekään tällaista mitä tää arki sitten on ollut!
Olen paljon tätä asiaa pohtinut ja lueskellut kirjoja ja todennut kaiken johtuvan pojan herkkyydestä ja tulisesta temperamentista. Eli märkää vaippaa ja näläntunnetta pitää kirkua sata lasissa eikä yhtään vähempää.
Ja on todellakin koko ajan liikkeessä, siis kädet ja jalat sätkii koko ajan eikä sylissäkään istuta paikallaan. Kääntymään oppi nelikuisena, se helpotti vähäsen, ja liikkumaan oppimista odotellaan innolla.
Ja
"hyvät neuvot", niitä ollaan mekin saatu ärsyttävyyteen asti. Nykyään osaan jo sanoa, että joo ollaan kokeiltu tai että tiedän ettei toimi meillä. Viime aikoina olen jopa mennyt vauvakahviloihin vaikka meidän poika onkin ihan erilainen kuin ne muut. Kai siellä saa ääntä olla?
Nykyään poika kyllä viihtyy siellä ihan hyvin, kunhan äiti kanniskelee ympäriinsä. Mun mielestä noi kahvilat on myös näille haastavammille tapauksille, ja luulisin että juuri tällaisten vauvojen äidit tarvitseekin sitä pään tuulettamista ja muiden äitien juttuseuraa.
Kiitos
Putterfly muuten keskustelunavauksesta, kyllä tän asian kanssa vertaistukea tarvitaankin!