Meillä on kotona 6kk neito, joka tuli maailmaan syöksyen, hyvä että sairaalaan ehdimme. Tyttäremme on erittäin temperamenttinen ja kovatahtoinen tapaus. Ja minun on myönnettävä, että vaikka rakastan häntä ylitse kaiken, on vaikeaa hyväksyä hänen luonteensa.
Meidän neiti ei viihdy vaunuissa, ei kantoliinoissa, eipä oikeastaan sitterissä tai leikkimatollakaan. Hän viihtyy sylissä tai pois sylistä vain, jos on koko ajan viihdykkeitä. Tyttö ei kitise, vaan jos häntä harmittaa jokin, hän huutaa kurkku suorana. Niinpä päiväni kuluvat pomppien, tanssien, laulaen, leikkien, kutitellen ym. ym. Ja nyt tietysti joku ajattelee, että sellaista vauvan kanssa on... koko ajanko?
Olemme käyneet kerhossa, muskarissa ja muutenkin ystävillä. Kaikissa paikoissa tyttö on se ainut, joka ei hetkeään viihdy ilman hurjaa actionia. Koita siinä kahvitella ystävien kanssa tms. kun tyttö huutaa kurkku suorana jos hänellä on tylsää. Muskarissa neiti vaan huusi, että sinne en enää uskalla. Sen verran kaikki tuijottivat, vaikka luulisi muillakin joskus olevan samanlaista.
Tytöllä ei ole allergiaa tms., ne asiat on tutkittu...
Olen väsynyt ja rehellisesti välillä myös pettynyt. Miksi meidän vauva ei ikinä viihdy missään.. vauva-arki ei ole vastannut edes prosentilla sitä mitä kuvittelin. On vaikea tehdä mitään vauvan kanssa, joka ei pidä matkustamisesta missään muodossa. Siispä olemmekin yleensä vain kahdestaan kotona...
Olen saatu sata ja tuhat ohjetta, tee näin tai noin. "meillä kyllä viihdyttiin kantorepussa" "meillä tykättiin katsella mobiilia" ym. ym. Nämä ovat vain lisänneet tunnettani siitä, että mikä ihme on meidän tytöllä, kun hän ei pidä mistyään mistä muut vauvat...
Rakastan häntä niiiiin paljon, mutta jos hän olisi ehdes yhtenä päivänä tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä hänen eteensä teen. En odota ihmeitä, vaan sitä, että edes kerran voisin käydä vessassa ilman, että olohuoneesta kuuluu hirveä huuto.. ehkä jonain päivänä...?
Meidän neiti ei viihdy vaunuissa, ei kantoliinoissa, eipä oikeastaan sitterissä tai leikkimatollakaan. Hän viihtyy sylissä tai pois sylistä vain, jos on koko ajan viihdykkeitä. Tyttö ei kitise, vaan jos häntä harmittaa jokin, hän huutaa kurkku suorana. Niinpä päiväni kuluvat pomppien, tanssien, laulaen, leikkien, kutitellen ym. ym. Ja nyt tietysti joku ajattelee, että sellaista vauvan kanssa on... koko ajanko?
Olemme käyneet kerhossa, muskarissa ja muutenkin ystävillä. Kaikissa paikoissa tyttö on se ainut, joka ei hetkeään viihdy ilman hurjaa actionia. Koita siinä kahvitella ystävien kanssa tms. kun tyttö huutaa kurkku suorana jos hänellä on tylsää. Muskarissa neiti vaan huusi, että sinne en enää uskalla. Sen verran kaikki tuijottivat, vaikka luulisi muillakin joskus olevan samanlaista.
Tytöllä ei ole allergiaa tms., ne asiat on tutkittu...
Olen väsynyt ja rehellisesti välillä myös pettynyt. Miksi meidän vauva ei ikinä viihdy missään.. vauva-arki ei ole vastannut edes prosentilla sitä mitä kuvittelin. On vaikea tehdä mitään vauvan kanssa, joka ei pidä matkustamisesta missään muodossa. Siispä olemmekin yleensä vain kahdestaan kotona...
Olen saatu sata ja tuhat ohjetta, tee näin tai noin. "meillä kyllä viihdyttiin kantorepussa" "meillä tykättiin katsella mobiilia" ym. ym. Nämä ovat vain lisänneet tunnettani siitä, että mikä ihme on meidän tytöllä, kun hän ei pidä mistyään mistä muut vauvat...
Rakastan häntä niiiiin paljon, mutta jos hän olisi ehdes yhtenä päivänä tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä hänen eteensä teen. En odota ihmeitä, vaan sitä, että edes kerran voisin käydä vessassa ilman, että olohuoneesta kuuluu hirveä huuto.. ehkä jonain päivänä...?