Kerro mulle, mitä voi viedä lahjaksi puolituntemattomalle lapselle, jos ei halua viedä halpiskrääsää (mistä lapset tosin yleensä tykkää ihan hulluna), mutta rahat on tosi vähissä?
Itse olen käynyt ala-asteen 80-luvulla ja silloin näin oli. Mutta tietenkin voi olla aluekohtaista, esim. kaupungissa eri meininki kuin maalla. Ja meidän luokallemme oli niitä "prinsessoja" kasaantunut enemmänkin, koska asuimme suht tyyriillä asuinalueella. Esim. eräällä hyvin dominoivalla tytöllä oli omat hevoset, kotonaan uima-altaat, ulkomaan huvilat jne. Eli kontrasti tällaisen "köyhimystytön" elämään oli melkoinen.
no tuo nyt on teeskentelyä joka tapauksessa. eikö normaali lapsi muka muista, että ai niin, sain viime vuonna lahjoja, kun mulla oli synttärit. ja sitä edellisenä.
Minä olen Helsingin hienostoalueelta ja 80-luvulta, eikä meidän älykkäiden lasten seurassa ainakaan ollut tollaista hienostelua! Oot tainnut olla ihan yksin ton hienostelusi kanssa ja varmaan kotonasi siihen oppinut, sillä hienot ysätäväni eivät ainakaan jakaneet ajatusmailmaasi.siis meillä saa muutaman lahjan jouluna ja syntymäpäivänä. ja kyllä, sitä odotetaan pitkin vuotta. nytkö ptiäsi olla kuin niitä ei nyt välttämättä tulisikaan?
Se huulikiiltohan ostettiin nimenomaan, koska ap tiesi lapsen tykkäävän siitä ja olevan kiinnostunut meikeistä. Parempi tuonikäiselle nyt huulikiilto oon kuin vaikka ripsiväri.
Ilmeisesti ne vieraat oli puhuneet asiasta, että tietoahan ei ole, että oliko myös lahjan saaja selän takana puhunut asiasta. Itse epäilen, että oli. Jos lapseni ystävät arvostelisivat jonkun toisen hänelle tuomaa lahjaa, niin neuvoisin lapseni kyllä kertomaan näille ajattelemattomille henkilöille, kuinka kovasti arvostaa ihan jokaista lahjaa, oli se sitten wc-paperirulla tai mikä lie.Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22329439:
Joo, ajattelin vaan, että ap tuntuu kohdistavan nyt tähän synttärisankariin nämä ikävät tunteet, vaikka lahjan vähättelijät saattoivatkin olla yksi tai pari muuta tyttöä. Kaikenkaikkiaan vaikeita tilanteita, kun "joku kuulee jonkun jossain sanovan, että on joltain kuullut jotain"
Voihan olla, että synttärisankari itse ei ole edes tietoinen, mistä puhutaan. Varsinkin, kun nykyisin tuntuu olevan tapana kutsua lapsen synttäreille nekin, jotka eivät oikeasti ole edes tämän synttärisankarin kavereita, ystävistä puhumattakaan. Paha mieli on kuitenkin ihan ymmärrettävä, oli tilanne ollut sitten mikä tahansa. Miten ihmiset ovatkin tuollaisia? Tai siis... kotoahan ne opit lähtee...Täysi peesi tälle! Lahja ei ole se tärkein, vaan se, että vieraat haluavat muistaa sankaria osallistumalla juhliin. Ja että on myös kohteliasta viedä isännälle/emännälle jotain, olkoon sitten itse poimittuja kukkia tai huulikiilto.
Näin on. Itse olen ollu alakoulussa 80-luvulla, sekä maalaiskoulussa että suuressa kaupunkikoulussa enkä kyl muista että synttäreillä oltas hinguttu kalliiden lahjojen perään vaan oltiin tyytyväisiä vähempänkin. Ei ollu myöskään kilpailua vanhempien ammateista eikä leivikset jne olleet niin suuressa huudossa että ne ois olleet jotku aivan pakolliset. Nykyään pitää olla hienoa ja lahjoa vielä nekin synttärivieraat. Tai jos mahollista ni juhlat pitää olla jossain muualla ku kotona. En todellakaan halua että oma kakru aikanaan nyrpistelee ja halveksuu saamiaan lahjoja tai vähättelee toisen juhlia.mä ihmettelen myös tuota tavaran ja krääsän arvostusta nykyään lapsilla / nuorilla. Onneksi meillä arvostetaan pikkuasioita !
Minusta samaan kategoriaan menevät nämä pullonpyöritys-jutut, jossa kunkin tuoma lahja avataan ja arvostellaan kaikkien nähden yksi kerrallaan. Miksei niitä lahjoja voi vaan antaa sankarille, joka avaa ne sitten kun ehtii ja haluaa ilman että kaikki katsovat silmä tarkkana mitä "Ville" toi.Alkuperäinen kirjoittaja joskus näinkin päin;22329163:
