vaadinko mieheltä liikaa ??

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

Ei tietenkään vaan toisen osapuolen ehdoilla! Ideahan on nimenomaan että homma on vastavuoroinen, jos minä tsemppaan halailussa niin mies tsemppaa kotitöissä, tai jos minä teen tässä mieliksi niin sinä teet tässä. Molemmat voittaa!

Joku tässä ei vieläkään loksahda päässäni kohdalleen, pari päivää sitten en toisen aiheen ketjussa millään käsittänyt mitä tarkoitettiin ja nyt taas

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

Hienoa, että sinä et sitten ainakaan ole täällä rivissä jouluna, syntymäpäivänä tai äitienpäivänä, kun muut valittavat saamatta jääneistä lahjoista. Ihan vaan synttäri- ja hääpäivämuistamisia tai kukkia kaipailin, mutta tulin toisiaan järkiini jo

Hyvä. Meillä ei meinaan anneta synttäri-joulu tms lahjoja. Ja kyllä vaan, kun mä sanon miehelle etten tarvitse mitään, tarkoitan sitä. Kukkia mies tuo joskus jos on sellainen tilanne ja sitä toki arvostan, mutta se on hänen spontaani halunsa. Tietää, etten vaadi mitään.
Ja rakkaus kukoistaa. (sori etten tähän laittele mitään kivaa hymiötä, joka olemassaolollaan mitätöi sun kommentin ja söpösti todistaa että mä oon oikeessa).

 

Mies on ollut samanlainen jo tavatessanne. Hän on varmaan ajatellut, että rakastat häntä juuri sellaisena kuin hän on, kun olet kanssaan tehnyt lapsia ja mennyt naimisiinkin. Vaan ei, nyt 10 vuotta myöhemmin sä haluat muuttaa hänet!!!

Mikä poru nousisikaan jos mies kirjoittelisi täällä vastaavaa? "Vaimo ei oo ikinä meikannut, nyt ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja toivoisin että hän alkais ehostaa itseään, en tiedä voinko jatkaa hänen kanssaan ellei hän ala meikata." Johan hänet siaksi haukutaisiin.

 

Mies on ollut samanlainen jo tavatessanne. Hän on varmaan ajatellut, että rakastat häntä juuri sellaisena kuin hän on, kun olet kanssaan tehnyt lapsia ja mennyt naimisiinkin. Vaan ei, nyt 10 vuotta myöhemmin sä haluat muuttaa hänet!!!

Mikä poru nousisikaan jos mies kirjoittelisi täällä vastaavaa? "Vaimo ei oo ikinä meikannut, nyt ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja toivoisin että hän alkais ehostaa itseään, en tiedä voinko jatkaa hänen kanssaan ellei hän ala meikata." Johan hänet siaksi haukutaisiin.

Justhan ap kertoi että alkuun oli ihan erilainen?

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

Hienoa, että sinä et sitten ainakaan ole täällä rivissä jouluna, syntymäpäivänä tai äitienpäivänä, kun muut valittavat saamatta jääneistä lahjoista. Ihan vaan synttäri- ja hääpäivämuistamisia tai kukkia kaipailin, mutta tulin toisiaan järkiini jo

Hyvä. Meillä ei meinaan anneta synttäri-joulu tms lahjoja. Ja kyllä vaan, kun mä sanon miehelle etten tarvitse mitään, tarkoitan sitä. Kukkia mies tuo joskus jos on sellainen tilanne ja sitä toki arvostan, mutta se on hänen spontaani halunsa. Tietää, etten vaadi mitään.
Ja rakkaus kukoistaa. (sori etten tähän laittele mitään kivaa hymiötä, joka olemassaolollaan mitätöi sun kommentin ja söpösti todistaa että mä oon oikeessa).

Ihanaa, että teillä rakkaus kukoistaa! Niin muuten meilläkin. Vaikka ollaankin oltu naimisissa vasta 15 vuotta, oli avioliittoleiri hyvä kokemus. Suosittelen! Laitanpa tähän vielä söpön hymiön, joka todistaa, että ole ystävällinen sielu

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

Ei tietenkään vaan toisen osapuolen ehdoilla! Ideahan on nimenomaan että homma on vastavuoroinen, jos minä tsemppaan halailussa niin mies tsemppaa kotitöissä, tai jos minä teen tässä mieliksi niin sinä teet tässä. Molemmat voittaa!

Joku tässä ei vieläkään loksahda päässäni kohdalleen, pari päivää sitten en toisen aiheen ketjussa millään käsittänyt mitä tarkoitettiin ja nyt taas

No siirrytään rautalankamoodiin:

Pirjo tulisi onnelliseksi jos saisi joka päivä syödä makaronilaatikkoa. Hänen miehensä Kalevi puolestaan haluaa makkarakastiketta ollakseen onnellinen.

Jos joka päivä syödään makkarakastiketta/makaronilaatikkoa, silloin on menty vain toisen ehdoilla.

Jos syödään vuoropäivinä kumpaakin, on tehty yhteinen kompromissi, jos Pirjo jaksaa sen makkarakastikkeen lusikoida kun tietää että mieskin urheasti nielee makaronilaatikon ihan vaan koska niin paljon rakastaa. Molemmat tekevät myönnytyksiä yhteisen onnen eteen.

 

Ikuisuuskysymys,

Mutta pitäisikö minun vaan hyväksyä mies sellaisena kuin on?

Ollaan oltu yhdessä 10v,

Milloinkaan ei tule halaamaan oma-aloitteisesti eikä kysy vaikka työpäivän / kokouksen yms jälkeen miten meni.

Ai ei ole alussa ollut samanlainen? No kyllä tän mukaan on!

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

Ei tietenkään vaan toisen osapuolen ehdoilla! Ideahan on nimenomaan että homma on vastavuoroinen, jos minä tsemppaan halailussa niin mies tsemppaa kotitöissä, tai jos minä teen tässä mieliksi niin sinä teet tässä. Molemmat voittaa!

Joku tässä ei vieläkään loksahda päässäni kohdalleen, pari päivää sitten en toisen aiheen ketjussa millään käsittänyt mitä tarkoitettiin ja nyt taas

No siirrytään rautalankamoodiin:

Pirjo tulisi onnelliseksi jos saisi joka päivä syödä makaronilaatikkoa. Hänen miehensä Kalevi puolestaan haluaa makkarakastiketta ollakseen onnellinen.

Jos joka päivä syödään makkarakastiketta/makaronilaatikkoa, silloin on menty vain toisen ehdoilla.

Jos syödään vuoropäivinä kumpaakin, on tehty yhteinen kompromissi, jos Pirjo jaksaa sen makkarakastikkeen lusikoida kun tietää että mieskin urheasti nielee makaronilaatikon ihan vaan koska niin paljon rakastaa. Molemmat tekevät myönnytyksiä yhteisen onnen eteen.

Tämän ymmärrän. Mutta alkuperäisessä tapauksessa voisi kai sanoa, että miehessä ei ole ns muuta vikaa, kuin se ettei puhu eikä pussaa. Tekee kyllä kotitöitä ja on hyvä isä jne. Mutta vaimo tahtoisi, että puhuu ja pussaa. Jos mies sitten alkaa puhua ja pussata, koska vaimo sitä toivoo, niin miten vaimo sitten vastaa, mitä hän tekee miehen toiveiden mukaisesti?

 

olisi helpottavaa saada kommentteja, kun ite pähkäilee mitä tekisi vai antaako olla ja on tyytyväinen siihen mitä on..

vou iskipä tämä tämä on niin mun elämästä ja tuo sinun kaipaus siihen hellyyten,rakkauden osoitukseen on kuin minun kaipaus.

 

rupesin oikeen miettimään omaa suhettani.En saa mitään läheisyyttä,huomioimista jos hän käy kaupassa hän ostaa itselleen vain kaljaa.Hän ei selkeesti ajattele minua ei arvosta.Kaikki läheisyys mitä hän antaa johtaa seksiin.Ehkä hän ei kaipaa lähelleni ei kainalooni,mistä tiedän että hän rakastaa minua??? ei voi siitä päätellä että hän on minun kanssa,alan jo tarvitsemaan jotain merkkejä.Vuosia sitten niitä oli nyt ei enää.Olen ilmaa hänelle.Tuskin huomaisi olenko edes olemassa.

 

rupesin oikeen miettimään omaa suhettani.En saa mitään läheisyyttä,huomioimista jos hän käy kaupassa hän ostaa itselleen vain kaljaa.Hän ei selkeesti ajattele minua ei arvosta.Kaikki läheisyys mitä hän antaa johtaa seksiin.Ehkä hän ei kaipaa lähelleni ei kainalooni,mistä tiedän että hän rakastaa minua??? ei voi siitä päätellä että hän on minun kanssa,alan jo tarvitsemaan jotain merkkejä.Vuosia sitten niitä oli nyt ei enää.Olen ilmaa hänelle.Tuskin huomaisi olenko edes olemassa.

niin ja minä halauan hänen lähelle,halaan,teen ruokaa,pesen pyykkiä huolehdin hänestä kaikkivaltaisesti.Ehkä hän onkin kanssani siksi,että hänellä on helppoa ja toimivaa,ilmainen piika.

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

Hienoa, että sinä et sitten ainakaan ole täällä rivissä jouluna, syntymäpäivänä tai äitienpäivänä, kun muut valittavat saamatta jääneistä lahjoista. Ihan vaan synttäri- ja hääpäivämuistamisia tai kukkia kaipailin, mutta tulin toisiaan järkiini jo

Hyvä. Meillä ei meinaan anneta synttäri-joulu tms lahjoja. Ja kyllä vaan, kun mä sanon miehelle etten tarvitse mitään, tarkoitan sitä. Kukkia mies tuo joskus jos on sellainen tilanne ja sitä toki arvostan, mutta se on hänen spontaani halunsa. Tietää, etten vaadi mitään.
Ja rakkaus kukoistaa. (sori etten tähän laittele mitään kivaa hymiötä, joka olemassaolollaan mitätöi sun kommentin ja söpösti todistaa että mä oon oikeessa).

Ihanaa, että teillä rakkaus kukoistaa! Niin muuten meilläkin. Vaikka ollaankin oltu naimisissa vasta 15 vuotta, oli avioliittoleiri hyvä kokemus. Suosittelen! Laitanpa tähän vielä söpön hymiön, joka todistaa, että ole ystävällinen sielu

Ollaan me oltu nyt 14v yhdessä, en näe syytä mennä minnekään leirille todistelemaan keskinäistä suhdettamme. Olen iloinen siitä, että monilla rakkaus voi hyvin ja se on aidosti upea asia. Ei olla naimisissa, eikä mennä leireille, terapioihin tai muihin, koska ei ole tarvetta. Jos kaivataan kahdenkeskistä aikaa, ollaan kahdestaan.
Hienoa, että tollasia tapahtumia on olemassa, mutta en käsitä edelleenkään, miksi se olisi hyvinvoivalle suhteelle tarpeellinen. Jos harrastaa tuollaisia tapahtumia/kokemuksia, niin mikäs siinä sitten, muuten en ymmärrä.

Alkuperäinen kommenttini ei muuten ollut lainkaan vihamielinen, vaan aidosti ihmettelevä. En ole kokenut tarpeelliseksi vaatia mieheltä lahjoja ja ihmettelen että sellainen on monelle niin tärkeää. Sen kyseenalaistaminen ei ilmeisesti ollut monesta uskottavaa.

 

mä sain mieheltä synttärilahjaks avaimenperän (osti samalla samanlaiset lapsille) ja pikkuruusuja kerä selityksen siitä kuinka kalliita isot ruusut olivat (3,50e/kpl). Siis oikeesti. Avaimenperä... sellanen minipehmo. Huoh.

 

mä sain mieheltä synttärilahjaks avaimenperän (osti samalla samanlaiset lapsille) ja pikkuruusuja kerä selityksen siitä kuinka kalliita isot ruusut olivat (3,50e/kpl). Siis oikeesti. Avaimenperä... sellanen minipehmo. Huoh.

Onko teillä tiukkaa rahan kanssa? Huomioiko mies muuten? Olitko ilmottanut jotain toiveita? Mitä itse hommaat miehelle lahjaksi?

 

Voin suositella Rakkauden Kieli- kirjaa, mitä joku ehdotti luettavaks. Todella hyvä kirja, käytännön läheistä tekstiä.

Lyhyesti kirjan pääpointit: Jokaisella on oma rakkauden kielensä mitä hän ymmärtää (lahjojen antaminen, fyysinen hellyys, pienet palvelukset, kauniit sanat) Tuossa vain muutama mitä kirjassa mainitaan. Ja kun tiedät, mitä rakkauden kieltä puolisosi "ymmärtää" niin voit toteuttaa sitä, vaikka se ei oliskaan se rakkauden kieli, mitä itse ymmärrät. Esim. jos sinä koet itsesi rakastetuksi silloin, kun saat lahjoja, niin ihannetilanteessa puoliso antaa lahjoja silloin tällöin (muulloinkin kun juhlapäivinä ) ja vastaavasti jos puoliso kokee tulevansa rakastetuksi, kun saa fyysistä hellyyttä, niin toinen voi hieroa, koskettaa ohimennen (siis muutakin kuin seksiä ) pyytämättä.

Eli jos kirjan tekstiä ajattelee, niin mun mielestä et oo liian vaativa.

Voisko joku ulkopuolinen taho (parisuhdeterapeutti tms.) auttaa asiassa? Vaikka tuntuiskin, et eihän tää nyt iso juttu oo, mut helposti sit asiat kasautuu ja sit niitä on vaikeampi purkaa.

Eikö tuossa sitten käy niin, että toimitaan vain toisen osapuolen ehdoilla? Eli jos toinen tykkää halimisesta ja toinen ei, niin tykkäämättömän pitää halia, vaikka se ei olisi hänelle luontevaa, Ja halimisesta pitävä saa sitä mitä tahtoo, mutta ei kai hän olisi halimatta takaisin? Siis toimiakseen kuten toinen tahtoisi.... Yksinkertaistin rankasti

Ei tietenkään vaan toisen osapuolen ehdoilla! Ideahan on nimenomaan että homma on vastavuoroinen, jos minä tsemppaan halailussa niin mies tsemppaa kotitöissä, tai jos minä teen tässä mieliksi niin sinä teet tässä. Molemmat voittaa!

Joku tässä ei vieläkään loksahda päässäni kohdalleen, pari päivää sitten en toisen aiheen ketjussa millään käsittänyt mitä tarkoitettiin ja nyt taas

No siirrytään rautalankamoodiin:

Pirjo tulisi onnelliseksi jos saisi joka päivä syödä makaronilaatikkoa. Hänen miehensä Kalevi puolestaan haluaa makkarakastiketta ollakseen onnellinen.

Jos joka päivä syödään makkarakastiketta/makaronilaatikkoa, silloin on menty vain toisen ehdoilla.

Jos syödään vuoropäivinä kumpaakin, on tehty yhteinen kompromissi, jos Pirjo jaksaa sen makkarakastikkeen lusikoida kun tietää että mieskin urheasti nielee makaronilaatikon ihan vaan koska niin paljon rakastaa. Molemmat tekevät myönnytyksiä yhteisen onnen eteen.

Tämän ymmärrän. Mutta alkuperäisessä tapauksessa voisi kai sanoa, että miehessä ei ole ns muuta vikaa, kuin se ettei puhu eikä pussaa. Tekee kyllä kotitöitä ja on hyvä isä jne. Mutta vaimo tahtoisi, että puhuu ja pussaa. Jos mies sitten alkaa puhua ja pussata, koska vaimo sitä toivoo, niin miten vaimo sitten vastaa, mitä hän tekee miehen toiveiden mukaisesti?

No luonnollisesti mehän emme sitä tiedä, sitä pitäis kysyä siltä mieheltä. Keskustelu on avain. Mutta esimerkin vuoksi leikitään että tiedän:

Miestä ahdistaa rouvan tapa vaatia hellyttää heti kun mies tulee väsyneenä töistä. Mies kaipaisi silloin hetken omaa rauhaa lukea lehti ja juoda kuppi kahvia, hän haaveilee että joku tekis hälle voileivän valmiiksi. Niinpä vaimo joka kovasti miestään rakastaa vastavuoroisesti keittää miehelle kahvit ja tekee voikkarit kun tulee töistä ja antaa hänelle oman rauhan puoleksi tunniksi ja vasta sen jälkeen tulee kyhnäämään. Ja oman hetken saatuaan mies vastavuoroisesti sitten hellittelee enempi, vietetään vaimon toivomaa laatuaikaa.

Eli suomeksi: ensin pitäis keskustella siitä mitkä on miehen toiveet ja mitä hän toivois vaimoltaan että voidaan miettiä miten molemmat saa haluamansa.

 

Mieheni ei ole koskaan sanonut minulle että rakastaa minua. Johtuu kotikasvatuksesta. Mieheni osoittaa rakkautensa pienin ja suurin teoin ja sanoin. En ole koskaan kaivannut ääneen lausuttuja rakkauden tunnustuksia. Silti en ole koksaan epäillyt tai ollut epävarma hänen rakkaudestaan minua kohtaa.

Häävalssisamme laulettiin: "Ja kun korusta kiiltävät kivet tippuneet
Ei merkitse sanat vaan se mitä teet"

 

mä sain mieheltä synttärilahjaks avaimenperän (osti samalla samanlaiset lapsille) ja pikkuruusuja kerä selityksen siitä kuinka kalliita isot ruusut olivat (3,50e/kpl). Siis oikeesti. Avaimenperä... sellanen minipehmo. Huoh.

Onko teillä tiukkaa rahan kanssa? Huomioiko mies muuten? Olitko ilmottanut jotain toiveita? Mitä itse hommaat miehelle lahjaksi?

ei, ei huomioi, vihjailin, ostin Fossilin teräskorun. Sillä samalla avaimenperärahalla se olis käyny ostamassa vaikka hopeiset korvikset, kun tietää, että tykkään hopeakoruista.

 

mä sain mieheltä synttärilahjaks avaimenperän (osti samalla samanlaiset lapsille) ja pikkuruusuja kerä selityksen siitä kuinka kalliita isot ruusut olivat (3,50e/kpl). Siis oikeesti. Avaimenperä... sellanen minipehmo. Huoh.

Mitä jos et valittaisi. Jos mies on omaehtoisesti sinulle lahjan ostanut, sinua ajatellen... on minulle ainakin aivan sama, mitä se on, mitä mies ostaa. Se että muistetaan on tärkeää, ei se mitä lahjana on. Miehille ei varmastikaan ole helppoa keksiä naiselle mieluisia lahjoja, varsinkaan jos nainen on joskus kommentoinut negatiiviseen sävyyn jostain lahjasta.

 

mä sain mieheltä synttärilahjaks avaimenperän (osti samalla samanlaiset lapsille) ja pikkuruusuja kerä selityksen siitä kuinka kalliita isot ruusut olivat (3,50e/kpl). Siis oikeesti. Avaimenperä... sellanen minipehmo. Huoh.

Mitä jos et valittaisi. Jos mies on omaehtoisesti sinulle lahjan ostanut, sinua ajatellen... on minulle ainakin aivan sama, mitä se on, mitä mies ostaa. Se että muistetaan on tärkeää, ei se mitä lahjana on. Miehille ei varmastikaan ole helppoa keksiä naiselle mieluisia lahjoja, varsinkaan jos nainen on joskus kommentoinut negatiiviseen sävyyn jostain lahjasta.

PEHMOAVAIMENPERÄ 36-VUOTIAALLE? HALOO...

 

GREAT WALL OF TEXT

 

Et kyllä mun mielestä turhasta valita. Outoa, että oot miehelle asiasta puhunu ja siltikään hän ei ees yritä (jos se nyt niin koville tosiaan ottaa?) näyttää rakkauttaan, tai sanoa. Omalle kohdalle ajateltuna miettisin ihan samanlailla kuin sä. Ja haluaisin, että mies myös oma-alotteisesti mua halaa, pussaa jne.

Meneeköhän liian henk.koht., mutta kysyn silti. Mites seksissä, tekeekö hän siinä ite aloitetta koskaan?

 

Mun mielestä jo säälin hakemista tuo 'kun olen kuollut, yhyy', en jaksais itekkään tuollaista teatraalista ihmistä. Toki on inhottavaa, jos ei toinen huomioi spontaanisti, mutta on erilaisia näyttää sitä rakkauttaan ja olettehan jo pitkään olleet yhdessä.
Ja voihan se ukkos joku päivä yllättää, kunhan et muistuta/vaadi sitä siihen kokoaika

 

Ei kai kukaan nainen nyt ajattele että jos mies ei ostele lahjoja niin se ei rakasta? Kuka nainen ylipäänsä odottaa lahjoja, siis aikuinen?

Hienoa, että sinä et sitten ainakaan ole täällä rivissä jouluna, syntymäpäivänä tai äitienpäivänä, kun muut valittavat saamatta jääneistä lahjoista. Ihan vaan synttäri- ja hääpäivämuistamisia tai kukkia kaipailin, mutta tulin toisiaan järkiini jo

Hyvä. Meillä ei meinaan anneta synttäri-joulu tms lahjoja. Ja kyllä vaan, kun mä sanon miehelle etten tarvitse mitään, tarkoitan sitä. Kukkia mies tuo joskus jos on sellainen tilanne ja sitä toki arvostan, mutta se on hänen spontaani halunsa. Tietää, etten vaadi mitään.
Ja rakkaus kukoistaa. (sori etten tähän laittele mitään kivaa hymiötä, joka olemassaolollaan mitätöi sun kommentin ja söpösti todistaa että mä oon oikeessa).

Ihanaa, että teillä rakkaus kukoistaa! Niin muuten meilläkin. Vaikka ollaankin oltu naimisissa vasta 15 vuotta, oli avioliittoleiri hyvä kokemus. Suosittelen! Laitanpa tähän vielä söpön hymiön, joka todistaa, että ole ystävällinen sielu

Ollaan me oltu nyt 14v yhdessä, en näe syytä mennä minnekään leirille todistelemaan keskinäistä suhdettamme. Olen iloinen siitä, että monilla rakkaus voi hyvin ja se on aidosti upea asia. Ei olla naimisissa, eikä mennä leireille, terapioihin tai muihin, koska ei ole tarvetta. Jos kaivataan kahdenkeskistä aikaa, ollaan kahdestaan.
Hienoa, että tollasia tapahtumia on olemassa, mutta en käsitä edelleenkään, miksi se olisi hyvinvoivalle suhteelle tarpeellinen. Jos harrastaa tuollaisia tapahtumia/kokemuksia, niin mikäs siinä sitten, muuten en ymmärrä.

Alkuperäinen kommenttini ei muuten ollut lainkaan vihamielinen, vaan aidosti ihmettelevä. En ole kokenut tarpeelliseksi vaatia mieheltä lahjoja ja ihmettelen että sellainen on monelle niin tärkeää. Sen kyseenalaistaminen ei ilmeisesti ollut monesta uskottavaa.

Kyllä minä uskon, ettei kaikki kaipaa lahjoja. Musta ne vaan on mukavia.
Avioliittoleirillä ei onneksi tarvitsekaan mennä todistelemaan mitään. Kaikki läsnäolijat tuntuivat olevan ihan toimivista suhteista - mekin. Välillä vaan tekee hyvää ottaa sellainen hetki yhdessä ja pohtia mistä ollaan tultu ja mihin menossa. Pitäähän toimivia autojakin huoltaa, jotta vikoja ei tulekaan. Kun tätä palstaa lukee, huomaa ihan liikaa puhumattomuutta yms. Eikö kaikille tekis hyvää viikonloppu ilman lapsia puhuen asioista? Lisäksi leirillä oli mukavaa, hauskaa ja vielä yhdessä muiden parien kanssa pohdittiin muitakin asioita kuin avioliittoa. Omaa avioliittoaan kukin pohti vain oman puolison kanssa alustusten jälkeen.

 

PEHMOAVAIMENPERÄ 36-VUOTIAALLE? HALOO...

Olen lähelle tuon ikäinen...

Pehmoavainperä!
:heart: :heart: :heart:

 

AP:
"Kiitos lukuvinkistä, käynpä kirjastossa katsomassa jos löytyisi.
Tiedän kyllä mieheni teoillaan näyttävän rakkautensa ja olen sen yrittänyt hyväksyä. Mutta onko oikein, että minä ymmärrän, joustan ja tingin omista tarpeistani. Itse ajattelisin, että jokaisella ihmisellä on oikeus hellyyteen. Kuten aiemminkin vastasin, meillä on tapana halata sekä pussata aina kun lähdetään kotoa tai tullaan kotiin sekä muutenkin. Mutta tämä tapahtuu vain minun aloitteestani ja vain jos sitä itse pyydän. Olen jo tottunut etten kuule "rakastan sua" muuta kuin lapsiltani, mutta se fyysinen hellyys on mielestäni myös oikeutettu tarve ihimisille."

Ymmärrän sua aivan täysin, tuntisin itsekkin aivan samoin. se on aina hyvä ja helppoa muita neuvoa..MUTTA sulla ei oikein muutakaan vaihtoehtoa ole nyt..kuin kärsiä ja olla kärsivällinen sitähän se kärsivällisyys onkin=hiljaa kärsimistä... ): mutta on mukava kun teillä on päivittäin nuita halihetkiä ja pusutteluja..on ihanaa kuulla,e ttei miehesi torju sinua kun osoitat hellyyttä, siis ilmiselvästi tykkää kuitenkin! (;


ABC lehdessä oli tänään tunteista kirjoitusta, joten tässä jotain siitä saldosta tähänkin pistän:

"Parisuhteessa tunteiden ilmaiseminen ja niistä puhuminen synnyttävät syvempää läheisyyttä puolisoiden kesken. Mikään ihmissuhde ei voi syventyä, jos tunteet jätetään ilmaisematta. Kun opimme sanallisesti ilmaisemaan tunteitamme, pääsemme syvällisemmin puhumaan tunteiden taustalla vaikuttavista asioista.

Tunne-elämällä tarkoitetaan ihmisen psyykkistä kykyä reagoida ympäristön asioihin, ihmisiin tai tapahtumiin. Ihmisen yksilöllinen temperamnentti määrittää jossain määrin, kuinka voimakkaasti ihminen tunteita ilmaisee. Toiset ilmaisevat sekä myönteisiö että kielteisiä tunteitaan voimakkaamin kuin toiset.

Tunne tuntuu fyysisenä tuntemuksina; torjutut tunteet voivat aiheuttaa fyysisiä oireita, jopa sairauksia. Päänsärky, lihasjännitys tai masennus voivat olla seurausta torjutuista tunteista. Usein tunteiden torjuminen ja kätkeminen ovat alkaneet jo lapsuudessa. Lapsuudenkodissa ei kenties ole ollut tilaa ilmaista pettymysta tai surua.


Puolisot tulevat usein kodeista, joissa on ollut erilainen tunneilmapiiri. Toinen on ehkä tottunut ilmaisemaan tunteitaan kakertoo niistä avoimesti. Jos taas toinen puoliso on kasvanut hyvin tunneköyhässä kodissa, hän saattaa helposti mitätöidä puolison tunteita. TÄmä taas synnyttää herkästi loukkaantumista ja saa tusaa tunteitaan avoimesti ilmaisevan puolison sulkeutumaan itseeensä. Seurakuksena on puolisoiden etääntyminen toisistaan.

Tunne elämän nakertajia:
kiire ja stressi estävät itsemme ja toisten kohtaamisen. Itsesääliin kovuuteen tai välinpitämämättömyyteen pakeneminen eristää muista. Turvattomuus ja pelko vaikeuttavat toisen tulkitsemista oikein. Tunnelukko tarkoittaa, että yksilö on jäänyt kiini esim. vihaan, suruun tai ketteutueeen. Tunteet voivat olla myös kokonaan kadoksissa.