Vaadinko mieheltä liikaa?

[vierailija]

Meillä kolme pientä lasta, alle kouluikäistä. Olen nyt useamman kuukauden koittanut puhua että minulla voimat loppu. Tuntuu että asia unohtuu mieheltä jo keskimäärin päivän päästä. Jos hoidan asiat niinkuin ennenkin ja pyöritän tämän arkirumban ei asiasta puhuta sen koomin. Jos taas romahdan ja itken että nyt riittää, mies ilmoittaa että ei hänen ole pakko tätä jaksaa ja jättää yksin murehtimaan asiaa.
Miehellä varmasti keskimääräistä haastavampi työ ja ylityö tunteja kertyy myös. Itse olen kotona ja töissä sen mukaan miten keikka vuoroja saan kalenteriin sopimaan. Rahallisesti nuo työvuorot ovat minulle pakollisia että saan kaikki kulut katettua. Mies osallistuu lasten hoitoon, laittaa pyykkejä ja tiskaa jne. Henkinen kuorma kaatuu kuitenkin minun niskaani. Minun pitää tietää kaikkien menot ja sumplia lapsille hoitajat ja suunnitella miten saadaan hoidettua milloin mikäkin asia. Kauppa käynnit, lasten harrastukset, siivoukset, työt jne. Puhumuttakkaan lasten vaatteista, liian pienistä talvikengistä ym. Organisoin oikeastaan kaiken mikä vaatii järjestelyjä kun aikaa on vähemmän kuin tehtäviä hommia. Tämän jälkeen saan alkaa kysellä mieheltä onko hoitanut oman osansa asioista ja missä mallissa työt menee jne. Usein tulee yllätyksiä että joku tärkeä asia on jäänyt hoitamatta tai ei ole huomannut että kalenterissa päällekkäisyyksiä jne. Sitten minun pitää olla lennosta valmis paikkaamaan tilanne. Raha asiat perheessä myös enemmän minun huolena. Miehen tehtävänä ollut masaa laskut , mutta käytännössä minä hoidan ne kun eräpäivät ovat menneen ja laskut maksamatta.
Vaadinko liikaa jos haluaisin että mies tukee minua ja yrittäisi ymmärtää että en jaksa enää tälläistä arkea? Iso asia olisi jo se että tietäisin että voin keskustella ja luottaa miehen tukeen kun sitä tarvitsen.

 

[vierailija]

Kun molemmat on väsyneitä, niin toisen syyttely ei vaan auta. Ei se toinenkaan mikään superihminen ole. Töitä, ylitöitä ja kotitöitä tekevä mies voi olla aivan aidosti sitä mieltä että on oman osansa tehnyt. Olette molemmat kovin kuormittuneita.
Itse lähtisin raakasti karsimaan kaikkea ylimääräistä. Lapsilta harrastukset pois kunnes ovat siinä iässä että voivat itse huolehtia menonsa. Lapset eivät tarvitse harrastuksia kasvaakseen ja kehittyäkseen.
Toisekseen ne vaatteet ja kengät voi raakasti ostaa isoina erinä kahdesti tai kolmesti vuodessa, eikä jäädä säätämään että meniskö jotkut töppöset nyt vielä kuitenkin hetken. Ei ne mene. Kun tekee täsmäiskun henkkamaukkaan ja cittarin kenkäosastolle syyskuussa, tammikuussa ja toukokuussa, ja ostaa kaiken paria numeroa isompana kuin alunperin ajatteli, niin sillä oikeastaan pärjää. Verkkopankista voi käydä hyväksymässä laskut kahdesti kuussa niin taatusti ei mene eräpäivät ylitse. Kerran viikossa Prismaan sillä asenteella, että einekset on parasta ruokaa ja yhtään ylimääräistä kuorittavaa ja keitettävää asiaa ei tähän huusholliin tule. Vaikka sun lapset eläis mikroaterioilla niin ne kuitenkin saisivat siitä sen energian mitä tarvitsevat. Mene reilusti siitä mistä aita on matalin, jonkunhan ne on ne miehen ylityökorvaukset käytettävä, ja miksipä se et olisi sinä.

Jos on loppu henkisesti ja fyysisesti, niin muutoksia on tehtävä, arjesta on karsittava kaikki ylimääräinen ja raivattava tilaa unelle ja levolle. Ei ne voimat sillä palaudu, että ajaa puolisonkin henkisesti ja fyysisesti uuvuksiin. Sitten on kaksi voimatonta ja väsynyttä, eikä se palvele ketään. Joko sitä voi sinnitellä sen kuormansa kanssa kunnes uupuu, tai sitten sitä kuormaa voi vähentää. Suosittelen jälkimmäistä.

 

[AivanSama]

Vaaditko sinä omasta mielestäsi liikaa?

Ja näin ihan sivuhuomautuksena, eikö sen pitäisi olla huolestuttavaa, ettei miehesi jaksa kiinnostua siitä, ettei sinun ole hyvä olla ja koet, että niskaasi kasaantuu liikaa?

 

[eräs mies...]

Meillä on seitsemän alaikäistä lasta. Minä imuroin, luutuan lattiat, pesen pyykit, teen lapille lounaat ja päivälliset ja minä valmistan aamu- ja iltapalat. Meillä on remonttikin kesken ja minä rakennan väliseinää, tasoitan, maalaan ja tapetoin. Minä pesen lapset iltaisin ja puen aamuisin. Minä haravoin pihan, leikkaan nurmikon ja hoidan kukat. Minä käyn kaupassa ostoksilla ja huollan auton. Tiskikonetta meillä ei edes ole, joten jokapäiväinen tiskivuori on valtava ja minun hoidettavanani. Tämän ohella vien lapset harrastuksiin, leivon mokkapaloja lasten futisjengille ja käyn osa-aikatöissä viikonloppuöinä esson kassalla, että saan taskurahoja ostaakseni lapsille ehjän stigan. Vanhempia autan myös päivittäin kotiläksyissä ja nuorempia opetan lukemaan, jotta koulu olisi helpompi aloittaa. Vaimolleni silitän vaatteet työpäivää varten, hieron niskat ja valmistan lounaan evääksi.

Mutta mä haluan nyt kysyä, että teenks mä tarpeeksi ja annanko vaimolleni tarpeeksi tilaa? Vaadinks mä liikaa, kun joskus pyydän sitä viemään roskiksen? Vai onx se ihan kohtuutonta?

 

[AivanSama]

Meillä on seitsemän alaikäistä lasta. Minä imuroin, luutuan lattiat, pesen pyykit, teen lapille lounaat ja päivälliset ja minä valmistan aamu- ja iltapalat. Meillä on remonttikin kesken ja minä rakennan väliseinää, tasoitan, maalaan ja tapetoin. Minä pesen lapset iltaisin ja puen aamuisin. Minä haravoin pihan, leikkaan nurmikon ja hoidan kukat. Minä käyn kaupassa ostoksilla ja huollan auton. Tiskikonetta meillä ei edes ole, joten jokapäiväinen tiskivuori on valtava ja minun hoidettavanani. Tämän ohella vien lapset harrastuksiin, leivon mokkapaloja lasten futisjengille ja käyn osa-aikatöissä viikonloppuöinä esson kassalla, että saan taskurahoja ostaakseni lapsille ehjän stigan. Vanhempia autan myös päivittäin kotiläksyissä ja nuorempia opetan lukemaan, jotta koulu olisi helpompi aloittaa. Vaimolleni silitän vaatteet työpäivää varten, hieron niskat ja valmistan lounaan evääksi.

Mutta mä haluan nyt kysyä, että teenks mä tarpeeksi ja annanko vaimolleni tarpeeksi tilaa? Vaadinks mä liikaa, kun joskus pyydän sitä viemään roskiksen? Vai onx se ihan kohtuutonta?

En kyllä ymmärrä, että mikset sä voi itse sitä roskista viedä samalla, kun lähdet viemään niitä lapsia reeneihin?

 

[vierailija]

Olen kyllä kovin huolissani tuosta miehen tavasta reagoida minun pahaan oloon. Tiedän kyllä että ei ole niin kiinnostunut ja rakastava kuin toivoisin. Nauttii omasta ajasta, yksin olosta ja kokee keskustelut usein hankalana. Itse toivon kahden keskeistä aikaa tai perheenä olemista. Usein iltaisin onkin vääntöä miten saada kompromissi aikaan. Tällä hetkellä tiedän että vaadin mieheltä paljon mutta koen että ei ole muuta vaihtoehtoa ellen halua palaa täysin loppuun. Omaa aikaa ei minulla juurikaan ole jos ei töissä käyntiä lasketa. Kovasti toivoisin että johonkin väliin mahtuisi pieni irtiotto mahdollisuus itsellekkin ja pääsisi muutaman yön mittaiselle hengähdys tauolle. Miehellä kuitenkin muita reissuja kertynyt viimeisen vuoden ajalla useampia.

 

[AivanSama]

Olen kyllä kovin huolissani tuosta miehen tavasta reagoida minun pahaan oloon. Tiedän kyllä että ei ole niin kiinnostunut ja rakastava kuin toivoisin. Nauttii omasta ajasta, yksin olosta ja kokee keskustelut usein hankalana. Itse toivon kahden keskeistä aikaa tai perheenä olemista. Usein iltaisin onkin vääntöä miten saada kompromissi aikaan. Tällä hetkellä tiedän että vaadin mieheltä paljon mutta koen että ei ole muuta vaihtoehtoa ellen halua palaa täysin loppuun. Omaa aikaa ei minulla juurikaan ole jos ei töissä käyntiä lasketa. Kovasti toivoisin että johonkin väliin mahtuisi pieni irtiotto mahdollisuus itsellekkin ja pääsisi muutaman yön mittaiselle hengähdys tauolle. Miehellä kuitenkin muita reissuja kertynyt viimeisen vuoden ajalla useampia.

No kuule. Mitä jos sä ilmotat miehellesi, että ens lauantaina sinä et ole paikalla. Miehesi kyllä pärjää, vaikket sinä tekisikään niille ruokaa valmiiksi ja kirjoittaisi sille viittä A4:stä siitä, mitä päivän aikana pitää tehdä.

 

[vierailija]

Olen kyllä kovin huolissani tuosta miehen tavasta reagoida minun pahaan oloon. Tiedän kyllä että ei ole niin kiinnostunut ja rakastava kuin toivoisin. Nauttii omasta ajasta, yksin olosta ja kokee keskustelut usein hankalana. Itse toivon kahden keskeistä aikaa tai perheenä olemista. Usein iltaisin onkin vääntöä miten saada kompromissi aikaan. Tällä hetkellä tiedän että vaadin mieheltä paljon mutta koen että ei ole muuta vaihtoehtoa ellen halua palaa täysin loppuun. Omaa aikaa ei minulla juurikaan ole jos ei töissä käyntiä lasketa. Kovasti toivoisin että johonkin väliin mahtuisi pieni irtiotto mahdollisuus itsellekkin ja pääsisi muutaman yön mittaiselle hengähdys tauolle. Miehellä kuitenkin muita reissuja kertynyt viimeisen vuoden ajalla useampia.

Pikkulapsiaikana kukaan ei taida olla kovin rakastava ja toisia huomioiva puoliso. Ei vaa ole paukkuja sille. Ja koska jokainen aikuinen tarvitsee joskus myös omaa aikaa, eikä pikkulapsiaikana sitä saa, on iso riski että sitä omaa tilaa haetaan etääntymällä toisesta. Että onpahan yksi kotityö vähempänä, kun siinä ei ole puoliso kyljessä kyhnäämässä sen jälkeen kun päivän kaikki pakolliset työt ja lastenhoidot on huomioitu. Ei vaan kestä enää vuorovaikuttaa ja olla toista varten, kun on koko päivän jo sitä ollut.
Mies voi olla tunnetasolla etäinen, mutta kuitenkin hän todennäköisesti ymmärtää sinunkin tarpeesi olla joskus yksin. Onko sun mahdollista jättää lapsia miehen kanssa ja lähteä viikonloppureissulle, kunhan sovitte vaan hyvissä ajoin? Tai mies menee lasten kanssa vanhemmilleen ja saat olla kotona hetken yksin. Sekin voi auttaa. Keinoja varmasti löytyy jos löytyy yhteistä tahtoa.
Sitten pieni vinkki, että joskus käy niin, että se kotona oleva alkaa määrittää sen, millaista elämä pitäisi olla. Kaiken pitäisi mennä kuten hän haluaa. Päivärytmin pitää olla tietynlainen, ja kaiken mennä tikitilleen kuten kotiasioista vastaava vanhempi haluaa. Jos haluaa saada omaa aikaa ja olla pimahtamatta, siitä kontrollin tarpeesta pitää luopua. Pitää vaan jättää se mies lasten kanssa vaikka tietää että päivän ravitsevin ateria lapsille on tabletin ääressä syöty kylmä nakki. Jos lapset selviää hengissä isänsä kanssa, kaikki on ok. Pitää vaan lähteä, ja kun tulee kotiin pitää vaan pitää se suu kiinni. Vaikka kaikki ois kuin pommin jäljiltä. Edelleen, jos pääluku täsmää kun tulet kotiin, kaikki on aivan jees, ja voit hyvillä mielin lähteä uudelleenkin pikku reissulle.

 

[vierailija]

Juuri tuo pärjääminen ei ole missään nimessä se ongelma vaan hoitaa lapset kyllä hyvin. Jos lähden johonkin en kestä juuri tuota sotkua mikä siitä syntyy. Tuntuu että se pieni oman ajan otto kostautuu heti kotiin tullessa kun saa taas oloittaa nollasta. Olen huomannut että minulle on tullut lähes pakonomainen tarve pyörittää arkea juuri sillä samalla tietyllä kaavalla ja tuntuu että jos jokin kohta postaa niin syöksyy kaikki heti raiteiltaan. Mitenhän tästä nyt oppisi pois? Kodin siisteys ja tavarat oikeilla paikoillaan on se mun juttu josta saan voimia jaksaa ja selkeys tuo semmosta tyyneyttä kun elämä muuten yhtä hullunmyllyä. Isoin ongelma varmasti meillä onkin että se perus parisuhde on niin koetuksella että sieltä ei juurikaan niitä voimia pystytä saamaan. Usein se tuntuu ottavan enemmän kuin antaa, mutta periksi en myöskään ole valmis antamaan.

 

[vierailija]

anna kukko minä asun naapurissa

 

[vierailija]

Juuri tuo pärjääminen ei ole missään nimessä se ongelma vaan hoitaa lapset kyllä hyvin. Jos lähden johonkin en kestä juuri tuota sotkua mikä siitä syntyy. Tuntuu että se pieni oman ajan otto kostautuu heti kotiin tullessa kun saa taas oloittaa nollasta. Olen huomannut että minulle on tullut lähes pakonomainen tarve pyörittää arkea juuri sillä samalla tietyllä kaavalla ja tuntuu että jos jokin kohta postaa niin syöksyy kaikki heti raiteiltaan. Mitenhän tästä nyt oppisi pois? Kodin siisteys ja tavarat oikeilla paikoillaan on se mun juttu josta saan voimia jaksaa ja selkeys tuo semmosta tyyneyttä kun elämä muuten yhtä hullunmyllyä. Isoin ongelma varmasti meillä onkin että se perus parisuhde on niin koetuksella että sieltä ei juurikaan niitä voimia pystytä saamaan. Usein se tuntuu ottavan enemmän kuin antaa, mutta periksi en myöskään ole valmis antamaan.

Kontrolli voi olla sun tapa saada voimia, mutta joskus voimakas tarve ympäristön kontrolloimiselle on oire ahdistuksesta, väsymyksestä ja masennuksesta.Silloin se tunteiden hallintakeinona ja elämänhallintakeinona ei ole toimiva, koska pikkulapsiperheessä nopein tapa polttaa itsensä loppuun on yrittää pitää yllä järjestystä ympäristössä, jossa perheen neljä muuta jäsentä sotkevat minkä ehtivät. Se johtaa nopeasti siihen että susta tulee lyhytpinnainen ja ärtynyt ja pakenet lapsia ja miestä siivoamiseen ja kotitöihin. Että ei nyt, kun äiti siivoaa perkele. Se on yhtä lailla aggressiivista käytöstä kuin muukin kiukuttelu, ainoastaan että se on tässä tapauksessa puettu naiselle hyväksyttävään kotihengettären marttyyrikaapuun. Kun nainen ei anna lupaa itselleen olla vihainen ja vittuuntunut, koska eihän äidit ole vihaisia ja vittuuntuneita, hän alkaa vahtimaan sitä että eikö taaskaan ole tavarat paikoillaan ja kuka jätti maitopurkin pöydälle vaikka eikö siitä ole sanottu sata kertaa.

Et olisi ainoa äiti, jonka sisälle alkaa kertyä epämääräistä ahdistusta kun on vaan liian tiukilla, vaatii itseltään liikaa eikä anna armoa itselleen kun haluaa niin kovasti olla hyvä äiti ja puoliso ja ihminen.

 

[ei mulla muuta...]

 

[vierailija]

Kontrolli voi olla sun tapa saada voimia, mutta joskus voimakas tarve ympäristön kontrolloimiselle on oire ahdistuksesta, väsymyksestä ja masennuksesta.Silloin se tunteiden hallintakeinona ja elämänhallintakeinona ei ole toimiva, koska pikkulapsiperheessä nopein tapa polttaa itsensä loppuun on yrittää pitää yllä järjestystä ympäristössä, jossa perheen neljä muuta jäsentä sotkevat minkä ehtivät. Se johtaa nopeasti siihen että susta tulee lyhytpinnainen ja ärtynyt ja pakenet lapsia ja miestä siivoamiseen ja kotitöihin. Että ei nyt, kun äiti siivoaa perkele. Se on yhtä lailla aggressiivista käytöstä kuin muukin kiukuttelu, ainoastaan että se on tässä tapauksessa puettu naiselle hyväksyttävään kotihengettären marttyyrikaapuun. Kun nainen ei anna lupaa itselleen olla vihainen ja vittuuntunut, koska eihän äidit ole vihaisia ja vittuuntuneita, hän alkaa vahtimaan sitä että eikö taaskaan ole tavarat paikoillaan ja kuka jätti maitopurkin pöydälle vaikka eikö siitä ole sanottu sata kertaa.

Et olisi ainoa äiti, jonka sisälle alkaa kertyä epämääräistä ahdistusta kun on vaan liian tiukilla, vaatii itseltään liikaa eikä anna armoa itselleen kun haluaa niin kovasti olla hyvä äiti ja puoliso ja ihminen.

No minä olen sitten kokeillut sitä, kun kämpän antaa olla vähemmän siisti. Se tapahtui aikana ennen lapsia. Parketti ja huonekalut paskana, kaikki pinnat piti remontoida ja kämpästä tappaa koiperhoset ja turkiskuoriaiset. Ei sellaista voi antaa tapahtua lapsiperheessä, vaikka mies kuinka pitäisi sitä hyvänä ajatuksena. Lapset lähtevät hyvin äkkiä huostaan, kun lattialla on paskaa polviin asti sen vuoksi ettei mitään viitsitä siivota.

Joten olehan syyllistämättä niitä, jotka jaksavat siivota päivästä toiseen. On yksinomaan heidän ansionsa, että isät saavat elää samassa taloudessa lastensa kanssa.

 

[vierailija]

No minä olen sitten kokeillut sitä, kun kämpän antaa olla vähemmän siisti. Se tapahtui aikana ennen lapsia. Parketti ja huonekalut paskana, kaikki pinnat piti remontoida ja kämpästä tappaa koiperhoset ja turkiskuoriaiset. Ei sellaista voi antaa tapahtua lapsiperheessä, vaikka mies kuinka pitäisi sitä hyvänä ajatuksena. Lapset lähtevät hyvin äkkiä huostaan, kun lattialla on paskaa polviin asti sen vuoksi ettei mitään viitsitä siivota.

Joten olehan syyllistämättä niitä, jotka jaksavat siivota päivästä toiseen. On yksinomaan heidän ansionsa, että isät saavat elää samassa taloudessa lastensa kanssa.

Sika tekee asuinpaikastaan väistämättä sikolätin jos sen antaa hääriä vapaasti. Sen on moni nainen joutunut oppimaan kantapään kautta.

 

[vierailija]

No minä olen sitten kokeillut sitä, kun kämpän antaa olla vähemmän siisti. Se tapahtui aikana ennen lapsia. Parketti ja huonekalut paskana, kaikki pinnat piti remontoida ja kämpästä tappaa koiperhoset ja turkiskuoriaiset. Ei sellaista voi antaa tapahtua lapsiperheessä, vaikka mies kuinka pitäisi sitä hyvänä ajatuksena. Lapset lähtevät hyvin äkkiä huostaan, kun lattialla on paskaa polviin asti sen vuoksi ettei mitään viitsitä siivota.

Joten olehan syyllistämättä niitä, jotka jaksavat siivota päivästä toiseen. On yksinomaan heidän ansionsa, että isät saavat elää samassa taloudessa lastensa kanssa.

Eikö siivoamisen suhteen ole mitään välimuotoa? Joko viimeisen päälle siivottu tai paskaa polviin saakka. Kai tuohon väliinkin jotain mahtuu?

Kun omat kome lastani olivat alle kouluikäisiä, tein perussiivouksen joka toinen viikko ja imuroin joka toinen viikko. Mielestäni se oli täysin riittävää.

 

[vierailija]

No minä olen sitten kokeillut sitä, kun kämpän antaa olla vähemmän siisti. Se tapahtui aikana ennen lapsia. Parketti ja huonekalut paskana, kaikki pinnat piti remontoida ja kämpästä tappaa koiperhoset ja turkiskuoriaiset. Ei sellaista voi antaa tapahtua lapsiperheessä, vaikka mies kuinka pitäisi sitä hyvänä ajatuksena. Lapset lähtevät hyvin äkkiä huostaan, kun lattialla on paskaa polviin asti sen vuoksi ettei mitään viitsitä siivota.

Joten olehan syyllistämättä niitä, jotka jaksavat siivota päivästä toiseen. On yksinomaan heidän ansionsa, että isät saavat elää samassa taloudessa lastensa kanssa.

Ihan joka ikisen aikuisen ihmisen on jossain vaiheessa elämääns mietittävä, moniko itseä kuormittavista vaatimuksista tulee ulkoapäin, ja moniko sisältä päin. Paljonko kuormittaa itse itseään omilla vaatimuksillaan. Aika usein ne on ne omat käsitykset siitä, miten asioiden pitäisi olla, syy siihen omaan kuormittumiseen. Niistä pitää sitä jääräpäisemmin kiinni mitä väsyneempi on, koska väsynyt mieli on jäykkä ja vastustaa muutoksia.
Kukaan muu kuin ap ei halua hänen siivoavan itseään väsyksiin. Se on vaatimus, jonka hän itse itselleen asettaa, rasittaa sillä itse itseään. Ja kukaan, ei kukaan tässä maailmassa halua hänen romahtavan ja itkevän ja voivan pahoin kotitöiden ja lasten liian pienien talvikenkien vuoksi. Kaikken vähiten lapset haluavat, että äiti voi huonosti heidän vuokseen. Jos äiti on tuossa pisteessä, lapset aistivat äidin väsymyksen, ja jos äiti purkaa väsymyksensä olemalla iloton, äkkipikainen, ankara ja vaativa, niin lapsi vetää siitä johtopäätöksen, että lapsi itsessään on äidin pahan mielen syy. En tiedä tekeekö ap näin, mutta usein loppuunpalaneilla äideillä on niin voimakas tunne ettei kestä, ei jaksa, että tukehtuu tähän arkeen, että se heijastuu myös lapsiin.

Itselle tuli mieleen, että onko taloustilannetta mahdollista hetkeksi helpottaa niin, että aloittaja voisi lopettaa työssäkäynnin edes hetkeksi, ja että se lapsenvahti järjestettäisiin kotiin siksi ajaksi että ap voi käydä siellä pienellä lomalla, ei siksi että ap pääsee töihin. Usein vasta sitten, kun kotiin on passeli välimatka, ihminen alkaa ajatella selkeämmin ja kykenee erittelemään paremmin omia tunteitaan. Ja tajuaa vasta silloin, kuinka väsynyt oikein onkaan.

 

[vierailija]

Siivoamisessa on aika paljon säätövaraa, pieni sekaisuus tai likaisuus ei ole vaarallista, jos vaan osaa olla ärsyyntymättä siitä.

Eilen huiskaisin nopeasti tavarat lattialta ja imuroin. Mutta puhtaat tiskit jäi koneeseen ja likaiset tiskipöydälle kun niitä en kerinnyt. Välillä patistan lapset auttamaan, välillä en jaksa kun nopeammin siivoaa itse (lapset 5v ja 2,5v).

Pyykit saattaa olla narulla useamman päivän ennen kuin kerkiän keräämään ne kaappiin, ei haittaa. Onneksi on 9kg pesukone niin yhdellä koneellisella saa jo paljon pestyä.

Kun en ole kerinnyt imuroida tarpeeksi usein, niin vetäiset lastalla tai harjalla pahimmat karvapallot nurkista - meillä on karvaava koira, mutta silti en nykyään imuroi kuin kerta viikkoon yleensä. Kotona ollessa puunasin enemmän ja kun oli vauva lattialla. Tavaraa lojuu siellä ja täällä, mutta itse olen onneksi siihen tottunut. Miehelle tulee silti välillä urputettua.

Vessan pesuun ihan käteviä on sellaiset kertakäyttöiset siivousliinat, saa nopean pikasiivouksen äkkiä tehtyä.