Vaadinko liikaa ja kannattaako suhdetta jatkaa?

[Jopas jotakin]

Puoliso osaa itse mennä kuselle ja tehdä ruokansa, ei sille tarvi hoitopaikkaa järkätä lomien ajaksi tai viedä räntäsateeseen aamuyöstä. Voi pitää valkoisia mattoja ja ostaa sen vaikeahoitoisen sohvan (ellei ole kakaroita), tai lähteä ex tempore matkoille. Sen vatsataudin takia ei tarvi valvoa koko yötä tai viedä kentälle harkkoihin kehumaan hyvä poika, hyvä poika. Koiran pitäminen opettaa vastuuta, jos menee koirallisen ihmisen kanssa yhteen, niin sieltä tulee se karvaperse mukana. PISTE.Sille on turha kiukutella ja olla sairaalloisen mustasukkainen. Se on sama kuin jos ottaa lapsellisen ukon tai akan, näin se vaan menee, koko paketti tai sitten valitsee toisen naisen/ukon. Aasinsiltaa pitkin kun näitä koirajuttuja luki, työkaverillani oli kissa, ja hän alkoi seurustelemaan. Miehellä oli kuulemma allergia ja kundi alkoi höpöttämään, että kissasta pitää päästä eroon (vaikka eivät edes asuneet yhdessä). No kundi pääsi eroon kissasta, kun työkaveri laittoi samantien äijän kävelemään.

Näillä palstoilla useamman vuoden seikkailleena minulle on tullut melko vahvana sellainen käsitys, että nuo mainitsemasi asiat ovat melko monelta (miespuoliselta) puolisolta hukassa.
Väittäisin myös, että koiran omistaminen ei opeta vastuuta. Sensijaan koiran pitäminen edellyttää vastuuta. Mutta miten toimisi mielestäsi parisuhde, jossa kumpikaan ei tuntisi vastuuta toisesta ? Kohta kolmen ja puolen vuosikymmenen kokemuksella voin sanoa, että se on yksi suhteen perusjuttu.
Minulla on ollut kolme koiraa. ensimmäinen eli 14 vuotiaaksi, toinen kaksitoista, ja tämä nykyinen täyttää helmikuussa neljätoista vuotta. Silti minulle on täysin vierasta tuollainen "koiraihmisen elämä", josta listasit noita miinuspuolia.
Minulla on aina ollut koira naapurisovun vuoksi; kun koira haukkuu naapurit, ei minun itseni tarvitse. Eli toisinsanoen koiralla on selvä tehtävä, se on vahti ja hälytysjärjestelmä. Se elelee melko väljässä tarhassa, joten se saa liikuntoa ihan omaaloitteisesti, korkeintaan kerran viikossa ehdin sen kanssa lenkille. Sen ruoka- ja juomatilanne tarkistetaan päivittäin, muuta hoitoa se ei kaipaa.
Voin siis aivan yksiselitteisesti todeta, että puolisoni saa huomiota paljon enemmän kuin koirani, mutta kyllä koiraakin huomioidaan senverran, mitä on asiallista ja koiran kannalta välttämätöntä.