Alkuperäinen kirjoittaja tiina:Tuleeko niistä äidin omaisuutta?
Heh, ilmeisesti ainakin sen verran, että riita saadaan aikaiseksi.
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:Tuleeko niistä äidin omaisuutta?
Alkuperäinen kirjoittaja emmy83:Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja asiahan ei varsinaisesti sulle kuulu vaan sen lapsen vanhemmille.
Ei periaatteessa kuulu, mutta kun samassa taloudessa ollaan ja yhteiset ja rahat ja miehen mielipaha yms näkyy kotona niin silloim siitää jollain tasolla tulee myös sen nykyisen asia.
en ole ap, vaan eräs toinen "äitipuoli"
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Alkuperäinen kirjoittaja ap:No kehgäthän on nimen omaan sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enhän minä muuta väittänytkään. Ja silloin kun ne kengät jäävät pieneksi, niin ne ovat sen omaisuutta, joka ne on ostanut. Tässä tapauksessa isän.Alkuperäinen kirjoittaja Candide:Minusta olisi fiksua olla tekemättä mitään kenkäsopimuksia suuntaan tai toiseen, kengät on sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enkä naakoittelisi miehen exää.
Meillä on yhteiset rahat miehen kanssa. Minäkin ostan lapselle usein omaehtoisesti jotain, mutta on päivänselvää, että ne tavarat jäävät meille. Ellei lapsi halua joskus viedä jotain lelua äitinsä luo (väliaikaisesti). Mutta pääsääntöisesti näin. Ja koska meillä on miehen kanssa yhteiset rahat ja noi kengät maksetaan yhteiseltä tililtä, niin miksi asia ei minulle kuuluisi?Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja asiahan ei varsinaisesti sulle kuulu vaan sen lapsen vanhemmille.
Mun mielestä ainut päivänselvä asia on se, että jos lapselle jotain ostaa, ei aikuiset voi määrätä lapselle missä mitäkin sukkaa voi käyttää tai vaatia pieneksi jääneitä kenkiä/vaatteita palautettavaksi. Mietippä nyt millasen kuvan annat itsestäsi lapselle, mulle kun tulee susta mieleen yksi sana ja se on ahne.
Alkuperäinen kirjoittaja tiina:Alkuperäinen kirjoittaja Candide:Alkuperäinen kirjoittaja ap:No kehgäthän on nimen omaan sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enhän minä muuta väittänytkään. Ja silloin kun ne kengät jäävät pieneksi, niin ne ovat sen omaisuutta, joka ne on ostanut. Tässä tapauksessa isän.
Olen eri mieltä, minusta niistä ei tule isän omaisuutta, mutta ollaan vaan eri mieltä.
Tuleeko niistä äidin omaisuutta?
No hyvänen aika. Anteeksi, mutta eikö tässä just ajatella lasta, kun yritetään, että sillä on polkupyörät ynnä muut molemmissa paikoissa. Mietippä vähän, jos lapsella olis toisessa paikassa kaikki ja toisessa ei mitään. Olisko se sitten parempi vaihtoehto? Ja mitä kenkiin ynnä muihin tulee, niin ei ole mitään järkeä ostaa niitä kaksia, tiedät sen itsekin. Eri asia esim. polkupyörä, jota on hankalampi raahata paikasta toiseen.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Jotenkin minusta tuntuu, että taas tässäkin tapauksessa lapsi on unohdettu ja tärkeintä on vanhempien, exien ja uusien tapella keskenään. Ostakaa kumpaankin paikkaan kakaralle erikseen kengät ja vaihtakaa ne aina matkan puolivälissä, kun asuinpaikkaa vaihdetaan. Polkupyörät myös parkkiin sinne samaan paikaan. Miettikää miltä lapsesta tuntuu, kun sille rakkaat tavarat täytyy olla aina jossain paikassa, ikäänkuin varastossa ja lapsi elää kahta elämää tavaroidenkin kanssa, eikä vain ihmisten.
Alkuperäinen kirjoittaja yh-äippäliini:Alkuperäinen kirjoittaja emmy83:Alkuperäinen kirjoittaja mä:Ja asiahan ei varsinaisesti sulle kuulu vaan sen lapsen vanhemmille.
Ei periaatteessa kuulu, mutta kun samassa taloudessa ollaan ja yhteiset ja rahat ja miehen mielipaha yms näkyy kotona niin silloim siitää jollain tasolla tulee myös sen nykyisen asia.
en ole ap, vaan eräs toinen "äitipuoli"
Sitten varmaan kannattaa tehdä nämä kalliit hankinnat kirppikseltä jotta ei jää harmittamaan kun lapsen äiti ei muista kuka on mitäkin ostanut. Minuakin ahdistaa jos kaverilta saan lainaan jotakin vaatetta,en oikeasti millään muista mikä on keneltäkin,ja vaikka yh olen niin siksipä en juuri keneltäkään ota mitään vastaan jos ei anna omaksi. Kamala vastuu ja pelko jos joku hajoaa ja etenkin kun jos vastaavia vaatteita paljon ettei muista niin hankalaa on.
Jotkin juhlavaatteet olen kertaluontoisesti voinut ottaa lainaan mutta muuten vaatteita en lainaile,ei tule tuommoista sotaa![]()
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat itsekin olla aika raha ahne, kun lapsen omat leut saa jäädä äidin luo vain (väliaikaiseksi) hahahahaha
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Taidat itsekin olla aika raha ahne, kun lapsen omat leut saa jäädä äidin luo vain (väliaikaiseksi) hahahahaha
Alkuperäinen kirjoittaja Mummoni teki näin :(:Kun oli meidän jotakin syntymäpäiviä tai nimipäiviä,mummo ostikin aina jotakin vaatetta.Mutta aina sieltä tuli semmoinen saarna kun ne meille oli pieniä oli ne annettava takaisin mummolle,siksi kun iskän veljen lapset oli meitä nuorempia ja meidän pienet vaatteet oli heille siinä vaiheessa sopivia.
Mummoni osti minulle kerran kun kovin toivoinsellaisen ison smurffi kankaan johon äiti ompeli tankokujat,ja se laitettiin huoneeni seinälle tauluksi,vuosi kului ja mummoni ilmoitti että nämä isän veljen lapset haluaa sen ja onhan se jo vuoden minulla ollut ja hänellähän on oikeus ottaa se nyt mukaansa kun oli sen aikanaan meille ostanutkin.Arvaa kun minä itkin sen tauluni perään
Kerran aikuisena puhuin näistä mummolleni ja mummo pyyti kasvamaan aikuiseksi ja sanoi ettei kaikkea voi saada,eli lahjat siis kehtaa pyytää pois???
Tajusitteko pointtini![]()
Alkuperäinen kirjoittaja Mummoni teki näin :(:Kun oli meidän jotakin syntymäpäiviä tai nimipäiviä,mummo ostikin aina jotakin vaatetta.Mutta aina sieltä tuli semmoinen saarna kun ne meille oli pieniä oli ne annettava takaisin mummolle,siksi kun iskän veljen lapset oli meitä nuorempia ja meidän pienet vaatteet oli heille siinä vaiheessa sopivia.
Mummoni osti minulle kerran kun kovin toivoinsellaisen ison smurffi kankaan johon äiti ompeli tankokujat,ja se laitettiin huoneeni seinälle tauluksi,vuosi kului ja mummoni ilmoitti että nämä isän veljen lapset haluaa sen ja onhan se jo vuoden minulla ollut ja hänellähän on oikeus ottaa se nyt mukaansa kun oli sen aikanaan meille ostanutkin.Arvaa kun minä itkin sen tauluni perään
Kerran aikuisena puhuin näistä mummolleni ja mummo pyyti kasvamaan aikuiseksi ja sanoi ettei kaikkea voi saada,eli lahjat siis kehtaa pyytää pois???
Tajusitteko pointtini![]()
Alkuperäinen kirjoittaja Beijja:että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Beijja:että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia
Meillä on jo lapsi! Ja eipä tässä kauoa mene, kun alkaa vaatteet ym. sopimaan tuolle pienemmälle.
Kuule synttärirahat on usein pistetty tilille. Mutta tällaisilla ylimääräisillä lahjoituksilla on ostettu leluja. Ei vaatteita. Koska rahat annetaan nimen omaan siksi, että "ostakaa sopiva lelu kun me ei osata". Osa niistä on laitettu myös pankkitilille, mutta exän mielestä kaikki kuuluu laittaa pankkitilille. Sen lisäksi, että isä sinne silloin tällöin myös laittaa omasta pussistaan rahaa.
Alkuperäinen kirjoittaja poikia3:Mulla on myös samanlaista sähellystä eksäni kanssa. Lapsi on siellä 10 päivää kuussa, alkuun eksä ilmoitti, ettei tarvitse laittaa vaatteita mukaan iskän luo, että hän ostaa pojalle omat vaatteet siellä pidettäväksi - mikä musta oli vain järkevää. No sitten jostain suuttuneena halusi kostaa ja tuli huutamaan ovelleni. Minä ilmoitin miehelle, että mulle on ihan turhaa mistään kiukutella, minä en ole enää se henkilö. Sen jälkeen pojalle on sitten pitänyt pakata vaatteet mukaan. Kas kummaa, isä ei voinut edes 5-vuotiasta poikaa auttaa pakkaamisessa, vaatteita unohtui jatkuvasti isälle - katosi kokonaan. Minulla ei ole jatkuvasti varaa ostaa pojalle uusia, joten laitoin sitten huonompia vaatteita matkaan. Alusvaatteet ja sukat olen ostanut iskän luokse omat, ja käskenyt poikaa säilyttämään ne siellä, ettei niitä tarvitse jatkuvasti olla ostamassa. Näin nimittäin on, jos nämä ei palaa isän luota, on seuraavalle reissulle ostettava uudet, ja jos silloinkaan ei tule kaikki takaisin, niin taas mennään kauppaan. Lapsi kun tarvitsee aika monet parit sukkia ja kalsareita myös kotona.
Exän äiti hankkii pojalle esim. kenkiä, joita poika ei isän mukaan saa tuoda tänne, mutta kun juttelee isoäidin kanssa, tämä nimenomaan haluaisi, että poika saisi käyttää tavaroita täällä. Mutta yksikään isovanhempien ostama juttu joka on alunperin viety isän luo, ei saa tulla tänne. Isoäiti osti tässä kesällä pojalle tuliaisiksi liian pienet kengät, lähetti ne sitten kuitenkin meille, kun pojan pikkuveljet kasvavat.
Aina ei siis tosiaan ole niin, että jos rahaa tai tavaraa annetaan isän luo, niitä ei olisi tarkoitus myös äidin luona käyttää.
Ja kengistä ei kyllä tasan jää meillä yhtään mitään seuraaville, juhlakengät ovat ainoat, jotka seuraavalla lapsella menevät.
Eli minusta ahneutta on sitten sekin, että ne lapsen saamat tavarat omitaan, eikä niitä muualla saa käyttää.
Meillä siis tilanne on nyt se, että joudun ostamaan pojalle enemmän vaatteita kuin yhden kodin systeemissä, kun tavaroita jää jatkuvasti isän luo. Ja isä maksaa vain elarin, ei osallistu mihinkään isompiin hankintoihin, harrastusmaksuihin tai välinehankintoihin.
Niin, esim. tänä vuonna olen ostanut jo 20 paria sukkia pojalle - normaalimääräkö?
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:Alkuperäinen kirjoittaja ap:No kehgäthän on nimen omaan sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enhän minä muuta väittänytkään. Ja silloin kun ne kengät jäävät pieneksi, niin ne ovat sen omaisuutta, joka ne on ostanut. Tässä tapauksessa isän.
Olen eri mieltä, minusta niistä ei tule isän omaisuutta, mutta ollaan vaan eri mieltä.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Beijja:että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia
Meillä on jo lapsi! Ja eipä tässä kauoa mene, kun alkaa vaatteet ym. sopimaan tuolle pienemmälle.
Kuule synttärirahat on usein pistetty tilille. Mutta tällaisilla ylimääräisillä lahjoituksilla on ostettu leluja. Ei vaatteita. Koska rahat annetaan nimen omaan siksi, että "ostakaa sopiva lelu kun me ei osata". Osa niistä on laitettu myös pankkitilille, mutta exän mielestä kaikki kuuluu laittaa pankkitilille. Sen lisäksi, että isä sinne silloin tällöin myös laittaa omasta pussistaan rahaa.