Mitä olet mieltä tilanteesta ja mitä itse tekisit (isän uusi kumppani)?

["vieras"]

Lähtötilanne: lähivanhempi (40-v)kouluikäisen lapsen kanssa. Erosta kulunut yli 6 vuotta. Yhteishuoltajuus joka on toiminut aina hyvin. Lapsi on tavannut isäänsä joka toinen vkl ja joka toinen joulu kesälomat ym. Isyyttä on aina tuettu äidin puolelta, lapsen kasvatuksesta on yhdessä puhuttu, pelisääntöjä sovittu ja muuta mikä yleensä eronneille vanhemmille on harvinaista ja lapsella on todella hyvät ja lämpimät välit isäänsä, kuten kuuluukin. Välit ovat perusvireeltään olleet aina sopuisat.

Isällä (34 v) on ollut muutaman kuukauden uusi kumppani, kihlattu, n. 20 -vuotias nainen. Isä ja uusi kumppani ovat molemmat uskovaisia. Uskontoon kuuluu omia säännöksiä ja jopa kehoituksia/kieltoja minkälaiset valinnat elämässä ovat ehdottomasti vääriä tai oikeita. Uusi kumppani on tuonut uskonnollisia näkemyksiään lapselle esiin ja tämä aiheuttaa lapsessa itkuisuutta ja ristiriitaisia tuntemuksia, joita äidilleen puhuu ja ihmettelee. Äiti on huolissaan. Lapsen lähivanhemman luona ei ole uskonnollista vakaumusta.

Uusi kumppani ei siedä ajatusta miehen eksän, lapsen äidin, olemassaolosta. Lapsi on kuulema ihana ja mukava, mutta eksän olemassaolo on vaikea hyväksyä. Mustasukkaisuus on kärjistynyt niin, että isä on mm. kieltänyt lastansa puhumasta mitään äidistään ollessaan isän ja uuden kumppanin kanssa, koska uusi kumppani pahoittaa tästä mielensä ja isän mielestä lapsen tulisi tämä ymmärtää. Lapsi on 9 -vuotias. Uusi kumppani on myös kieltänyt eksää soittamasta lapsen isälle. Jos yhteyttä tarvitsee ottaa, niin sähköposti on hänen mielestään oikea tapa.

Eksä ei suostu tähän, sillä lapsen asiat eivät kuulu nykyiselle kumppanille ja yhteydenotot eivät muita asioita koske. Eksä ei myöskään halua kirjoittaa lastaan koskevia kirjeitä, joiden lukijoita voi olla kuka vaan printtauksen jälkeen. Eksä on tähän saakka yrittänyt tukea isän uutta liittoa lapselle, jotta tilanne lähtisi kaikkien kannalta suotuisasti eteenpäin ja puhunut pelkästään hyvää uudesta kumppanista, vaikka ei tunne tätä. Lapsihan nyt joka tapauksessa reagoi muuttuviin perhetilanteisiin...mutta nyt on paljastunut eriskummallisia asioita kuten lapsen tulisi teeskennellä isällä ollessaan ettei hänellä ole äitiä (?). Lapsella ja äidillä on läheiset välit ja he keskustelevat paljon.

Yhteishuoltajuus ja siihen liittyvät asiat kuuluvat äidin mielestä isälle ja äidille. Lapsen isä ei ole soittokieltoa itse toivonut, vaan välittänyt kumppaninsa toiveen eksälleen. Riitoja äidin ja isän välillä ei ole ollut. Eksällä ei ole tapana soittaa lapsen isälle muuta kuin lapseen liittyvistä asioista ja niistäkin suhteellisen harvoin.

Eksä on ottanut yhteyttä lastenvalvojaan saadakseen mielipiteitä miten tilannetta lähdetään purkamaan, sillä lapsi kärsii tilanteesta, itkeskelee ja ihmettelee miksei äiti ja isä voi olla yhteyksissä ja onko hän tehnyt tilanteessa jotain väärin. Isän mielestä lapsi on riittävän vanha toimimaan viestikapulana isän ja äidin välillä kuten tapaamisaikojen sovittelussa. Äiti on vahvasti eri mieltä; hänen mielestään aikuiset hoitavat tällaiset asiat. Isä ja uusi kumppani eivät ole kiinnostuneita perheneuvolatapaamiseen tai muutenkaan yhteistapaamiseen mitä eksä on heille ehdottanut.

Nykyinen kumppani ei ole koskaan tavannut lapsen äitiä. Yhdeksi vaihtoehdoksi äidille on lastenvalvoja kertonut olevan yksinhuoltajuus, sillä ilman keskusteluyhteyttä ei yhteishuoltajuutta voi hoitaa ja perusteet hakemukselle kuulema ovat olemassa.

Mitä sinä tekisit lähivanhempana vastaavassa tilanteessa?

 

["äiti"]

hakisin yksinhuoltajuutta vastaavassa tilanteessa. Äiti on toiminut erittäin hienosti ja tukenut lapsen ja isä suhdetta. Tilanne on ymmärettävästi erilainen kun mukana on uusi ja noinkin nuori puoliso, varmaan ei omia lapsia. Oikeastaan yksinhuoltajuus on oikea järkevä ratkaisu, myös uskonnollisuus ja sen tuputtaminen puoltavat tätä ratkaisua. Jos äidillä on halua niin laittaisin ehkä sms viestin ja yrittäisin sopia tapaamisen lapsen isän kanssa jotta tyydyttävä ratkaisu saataisiin aikaan, jos isä ei suostuisi hakisin heti yksin huoltajuutta.

 

[ap vieras]

[QUOTE="äiti";23325679]hakisin yksinhuoltajuutta vastaavassa tilanteessa. Äiti on toiminut erittäin hienosti ja tukenut lapsen ja isä suhdetta. Tilanne on ymmärettävästi erilainen kun mukana on uusi ja noinkin nuori puoliso, varmaan ei omia lapsia. Oikeastaan yksinhuoltajuus on oikea järkevä ratkaisu, myös uskonnollisuus ja sen tuputtaminen puoltavat tätä ratkaisua. Jos äidillä on halua niin laittaisin ehkä sms viestin ja yrittäisin sopia tapaamisen lapsen isän kanssa jotta tyydyttävä ratkaisu saataisiin aikaan, jos isä ei suostuisi hakisin heti yksin huoltajuutta.[/QUOTE]

Kiitos mielipiteestäsi Kyllä tässä on jo vähän mietitty ollaanko oltu liiankin ymmärtäväisiä oman lapsen kustannuksella...

 

["äiti"]

missä toimii lapsen ja isän edun mukaan ja mikä loppujen lopuksi on parasta lapselle. Jos lapsi selvästi kärsii tilanteesta ja kuten jo kerroit pariskunta toimii järjenvastaisesti tulee siihen mielestäni puuttua. Sinulla on oikeus tavata lapsen isää ja mahdollisesti myös uutta puolisoa lapsen edun nimessä. Kannattaa varmasti antaa isälle mahdollisuus puhumiseen kanssasi jos hän on siihen halukas mutta muussa tapauksessa kannattaa toimia kuten sosiiaalityöntejät neuvovat. Voithan vielä kysyä neuvoa lakimieheltä tai lapten psykiatrilta?

 

[ap vieras]

[QUOTE="äiti";23325709]missä toimii lapsen ja isän edun mukaan ja mikä loppujen lopuksi on parasta lapselle. Jos lapsi selvästi kärsii tilanteesta ja kuten jo kerroit pariskunta toimii järjenvastaisesti tulee siihen mielestäni puuttua. Sinulla on oikeus tavata lapsen isää ja mahdollisesti myös uutta puolisoa lapsen edun nimessä. Kannattaa varmasti antaa isälle mahdollisuus puhumiseen kanssasi jos hän on siihen halukas mutta muussa tapauksessa kannattaa toimia kuten sosiiaalityöntejät neuvovat. Voithan vielä kysyä neuvoa lakimieheltä tai lapten psykiatrilta?[/QUOTE]

Lapsi kärsii ja tästä on tiedotettu isälle. Toivon mukaan tämä on asiasta keskustellut kihlatun kanssa. Isälle on annettu mahdollisuus puhumiseen, häntä on kuultu, sillä kihlatun kielloista huolimatta olen soittanut pari kertaa ja kertonut kantani äitinä tilanteeseen. Asiallisesti ja syyllistämättä ketään. Keskusteluyhteys on oltava olemassa mikäli huoltajuuskuviot pidetään samana. Se on lapsen etu. Äitinä olen sitä mieltä, että kihlatun tulisi hakea ammattiapua omiin tunteisiinsa ja mustasukkaisuutensa hallintaan.

Olen halukas tapaamaan, ottamaan tapaamiseen ulkopuolisia auttajia mitä vain, mutta tilanne ei ole edennyt kihlatun mielipiteiden ja mieliharmin vuoksi. Kusi sukassa tässä ollaan oltu ja varottu sanomisia ettei päästä syyttelemään mistään hullusta eksästä, kun lähtötilanne on jo ilman tapaamista näin vaikea.

Ei tässä kovin kauaa voi vain katsoa vierestä, kun lapsi oireilee ja aikuiset eivät hoida asioita lapsen parhaan mukaan. Kihlattu ei aivan selvästi osaa laittaa lasta omien tunteidensa edelle siinä määrin kuin se on kohtuullista, vaan myllertää omissa tunteissaan. Vielä kamalammalta tuntuu, että isä on laittanut uuden parisuhteen lapsensa edelle, vai onko?

Jos tilanne jatkuu, ei jää paljon vaihtoehtoja En missään nimessä haluaisi lähteä riitoihin, mutta ei kai tässä kohta muu auta? Tuon asteen mustasukkaisuus ei muuta kuin pahenee ajan myötä.

Sain jo hyviä neuvoja asiantuntijalta puhelimitse, kun hain apua ja mielipiteitä.

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä nuo kaikki osapuolet pitäisi saada saman pöydän ääreen keskustelemaan, vaikka siellä lastenvalvojan luona. Isän uusi kumppani vaikuttaa hyvin lapselliselta ja vastuuntunnottomalta. Itse hakisin tuossa tilanteessa (äidin asemassa) yksinhuoltajuutta ja valvottuja tai tuettuja tapaamisia.

 

[Dina*]

Hakisin yksinhuoltajuutta jo pelkästään tuon uskontoasian vuoksi. Jos mun lapsen isä hommais uuden muijan jonka kans syöttäisivät lapselle jotain uskonnollista skeidaa niin että lapsi siitä hämmentyy niin en taatusti kato hyvällä.

Lisäksi isän ja uuden kumppanin käytös muutenkin on todella törkeää ja väärin lasta kohtaan.

 

[gvndf]

Onko isä ollut aina uskovainen vai vasta uuden kumppanin tultua kuvioihin?

 

[ap vieras]

Mun mielestä nuo kaikki osapuolet pitäisi saada saman pöydän ääreen keskustelemaan, vaikka siellä lastenvalvojan luona. Isän uusi kumppani vaikuttaa hyvin lapselliselta ja vastuuntunnottomalta. Itse hakisin tuossa tilanteessa (äidin asemassa) yksinhuoltajuutta ja valvottuja tai tuettuja tapaamisia.

Äitinä olen täysin samaa mieltä tuosta, että parasta olisi ensin päästä saman pöydän ääreen ja saada ulkopuolinen vetäjä keskustelulle. Näin kihlattukaan ei kokisi oloansa uhatuksi. En voi kieltää etteikö tässä ala kohta olla täysi työ pitää itsensä asiallisena. Rajoja on alettava vetää, kun joistakin ei siihen ole ilman avitusta...Siinäpä sitä olisi sitten kolme höyrypäätä En vain enää usko tähän keskustelumahdollisuuteen ja siitä jo suoraan kieltäydyttiin. Kaikista ei toiveista huolimatta ole näin läpinäkyvään toimintaan.

En usko olevan paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että uusi kumppani toimii kuten aikuiset. Kai mä olen niin rakastettavan ihana Nainen, että mun jälkihöyrytkin jossain miehessä saa toisen naisen raivon partaalle, krhm No, huonoa huumoria, mutta paras keino säilyttää oma rauhallisuus.

 

[ap vieras]

Hakisin yksinhuoltajuutta jo pelkästään tuon uskontoasian vuoksi. Jos mun lapsen isä hommais uuden muijan jonka kans syöttäisivät lapselle jotain uskonnollista skeidaa niin että lapsi siitä hämmentyy niin en taatusti kato hyvällä.

Lisäksi isän ja uuden kumppanin käytös muutenkin on todella törkeää ja väärin lasta kohtaan.

Ok, kiitos mielipiteestäsi. Sehän tässä niin outoa on, kun isä ei kykene lapsensa parhaan mukaan toimimaan.

 

[ap vieras]

Onko isä ollut aina uskovainen vai vasta uuden kumppanin tultua kuvioihin?

Isä on varttunut uskonnollisessa yhteisössä, erkaantunut siitä ja tänä aikana tavannut lapsen äidin, rakastunut ja perustanut perheen. Heidän yhdessäollessaan ei ollut uskovainen eikä vuosiin sen jälkeenkään. Palasi kuitenkin yhteisöön ja tuntee olonsa siellä hyväksi ja onnelliseksi.

 

[Pesky Pixie]

Äitinä olen täysin samaa mieltä tuosta, että parasta olisi ensin päästä saman pöydän ääreen ja saada ulkopuolinen vetäjä keskustelulle. Näin kihlattukaan ei kokisi oloansa uhatuksi. En voi kieltää etteikö tässä ala kohta olla täysi työ pitää itsensä asiallisena. Rajoja on alettava vetää, kun joistakin ei siihen ole ilman avitusta...Siinäpä sitä olisi sitten kolme höyrypäätä En vain enää usko tähän keskustelumahdollisuuteen ja siitä jo suoraan kieltäydyttiin. Kaikista ei toiveista huolimatta ole näin läpinäkyvään toimintaan.

En usko olevan paljon ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että uusi kumppani toimii kuten aikuiset. Kai mä olen niin rakastettavan ihana Nainen, että mun jälkihöyrytkin jossain miehessä saa toisen naisen raivon partaalle, krhm No, huonoa huumoria, mutta paras keino säilyttää oma rauhallisuus.

Jos olet siis keskusteluyhteyttä yrittänyt, niin mun mielestä voit niinsanotusti iskeä hanskat tiskiin ja todeta että yritetty on. Hakea sitä yksinhuoltajuutta ja mahdollisesti valvottuja tai tuettuja tapaamisia. Itse hakisin tapaamiset valvotuksi tai tuetuksi, koska tuo uskonnollinen tuputus ja kielto siitä, että äidistä ei saa puhua, on lapselle varmasti vahingollista.

 

[ap vieras]

Jos olet siis keskusteluyhteyttä yrittänyt, niin mun mielestä voit niinsanotusti iskeä hanskat tiskiin ja todeta että yritetty on. Hakea sitä yksinhuoltajuutta ja mahdollisesti valvottuja tai tuettuja tapaamisia. Itse hakisin tapaamiset valvotuksi tai tuetuksi, koska tuo uskonnollinen tuputus ja kielto siitä, että äidistä ei saa puhua, on lapselle varmasti vahingollista.

Kiitos sinullekin sanoistasi Tiedän ehdotuksesi olevan järkevä jos tilanne jatkuu tällaisena. En aio katsoa vierestä, kun lapsen päätä pyöritellään ja oireileehan lapsi jo nyt. Vanhempana haluan turvata mukavan lapsuuden. Jokaisella tulee olla niitä huonojakin kokemuksia toki, mutta ei nyt ehkä ihan tällaisia soisi omalle lapselle tulevan eteen. Jahka varttuu lisää, ei tarvitse suojelua enää niin paljon, mutta noissa uskontoasioissa ei mielestäni oteta huomioon lapsen ikäkehitystä.

Tulee turhan ristiriitainen olo lapsella yrittää toisessa kodissa feikata olevansa muuta kuin mitä on... totta kai lapsi haluaa ympärillä olevia aikuisia miellyttää ja on jo nyt kysynyt voiko hän valehdella uskovansa Jumalaan vaikka ei usko. Lupa on, pääseepä helpommalla ja ei puhutella. Teeskentele olevasi jotain mitä muut haluavat, niin kuulut meihin. Ihanaa kasvatusta. Voin sanoa, että suututtaa niin ettei tiedä mitä asiasta sanoisi julkisesti.

Enkä puhu mistään yleisistä säännöistä jotka joka kodissa on, vaan jostain ihan muusta...sanotaan nyt vaikka esimerkiksi pukeutuminen..jokainen voi käyttää omaa mielikuvitustaan. En halua lähteä heidän uskontoaan ruotimaan sen kummemmin tässä yhteydessä. Ymmärrän sen olevan heille tärkeä ja hyvä asia, mutta sitä hemmetin aivopesua lapselle en ymmärrä. Haluan antaa omalle lapselle vaihtoehtoa elämänkatsomuksessa. Vaikeita asioita sovitella yhteen tällä hetkellä.

Tuntuu vain niin hemmetin pahalta lähteä jyräämään asiaa ns. kovat piipussa ja se on tosiaan viimeinen vaihtoehto tuo yksinhuoltajuuden haku. Epäilen sen olevan nöyryttävä ja suututtava kokemus lapsen isälle ja se taas saattaa heijastua lapsen ja isän suhteeseen negatiivisesti. Täytyy miettiä rauhassa eri vaihtoehtoja ja pyrkiä toimimaan järkevästi eikä tunnepuuskassa. Sillä tavoin tulee tehtyä ne valinnat, joiden takana seisoo myöhemminkin vaikka mikä tulisi.

 

[Pesky Pixie]

Mua kyllä kaikessa uteliaisuudessani kiinnostaisi tietää että mistä uskosta tässä on kysymys. Mutta teet varmasti viisaasti kun et sitä tässä kerro. Pohdit asioita kyllä viisaasti, ja varmasti löydät kaikki vastaukset itsekin, mielestäni näkee selvästi, että toimit lapsen edun nimissä. Mulla on nämä tapaamisasiat ollut lähiaikoina esillä, ja silloin mun asianajani sanoi viisaasti että "nyt meidän on tehtävä ratkaisuja, joihin nämä lapset ovat tyytyväisiä vielä kahdenkymmenen vuodenkin kuluttua". Se oli viisaasti sanottu, ja osoitti hyvin, että asianajaja oli kaikkein eniten lasten puolella. Siten sinunkin pitää valintasi tehdä, lasta suojellen mutta kuitenkin lapsen hyvinvoinnin hengessä parhaalla mahdollisella tavalla tukea lapsen ja isän välistä suhdetta.

 

[keppälerttu]

ikävä tilanne..

mutta, se että haet yksinhuoltajuutta, tai jopa saisit sen, ei oikeastaan ratkaise tuossa ongelmassa kuin sen, et pystyt yksin huolehtimaan lapsen viralliset asiat, kouluun ja terveyteen liittyvät jne

tapaamisoikeuksiin se ei vaikuta, joten se suurin ongelma tulee edelleen pysymään ennallaan.

siksi pitäisi pystyä keksimään joku keino millä pystytte noista asioista keskustelemaan, koska jos kaiken tuon lisäksi alatte riitelemään huoltajuudesta, ei lapsella varmasti tule olemaan helppoa.

 

[ap vieras]

Mua kyllä kaikessa uteliaisuudessani kiinnostaisi tietää että mistä uskosta tässä on kysymys. Mutta teet varmasti viisaasti kun et sitä tässä kerro. Pohdit asioita kyllä viisaasti, ja varmasti löydät kaikki vastaukset itsekin, mielestäni näkee selvästi, että toimit lapsen edun nimissä. Mulla on nämä tapaamisasiat ollut lähiaikoina esillä, ja silloin mun asianajani sanoi viisaasti että "nyt meidän on tehtävä ratkaisuja, joihin nämä lapset ovat tyytyväisiä vielä kahdenkymmenen vuodenkin kuluttua". Se oli viisaasti sanottu, ja osoitti hyvin, että asianajaja oli kaikkein eniten lasten puolella. Siten sinunkin pitää valintasi tehdä, lasta suojellen mutta kuitenkin lapsen hyvinvoinnin hengessä parhaalla mahdollisella tavalla tukea lapsen ja isän välistä suhdetta.

No arvaa tekisikö mieli se uskonto tähän kirjoittaa mutta en (vielä) ole niin raivoissani fleimatakseni asialla. Keskustelu ajautuisi liikaa uskonnon jauhamiseksi. Se olisi alhaista menettelyä.

Jokaisessa uskonnossa on hyvätkin piirteensä ja tunnen lapsen isän sukulaisia eikä heistä ole juuri pahaa sanottavaa. Toiset ihmiset tarvitsevat uskonsa Jumalaan voidakseen olla onnellisia ja kokeakseen elämän mielekkääksi. Toki olen tavannut näitäkin uskovaisia tästä piiristä, jotka kääntävät selkänsä kuullessaan etten ole heikäläisiä. Miehen suku ei kuitenkaan edusta tätä fundamentalistista puolta. En vain ole samaa mieltä uskon asioissa. Heidän opeissaan on paljon sellaista, joka sotii omaa maailmankuvaa ja arvomaailmaa vastaan ja näin ollen tietysti näkemykset joistakin tärkeistäkin asioista ovat erilaiset kuin lapsen lähikodissa.

Viisaita sanoja kirjoittelet lapsen edusta. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaikka päätyisin hakemaan yksinhuoltajuutta ja sen saisin, ei se tarkoittaisi tapaamisten estämistä. Äitinä vain päättäisin yksin mikä on lapsen etu missäkin tilanteessa. Joku ehkä käyttäisi tilanteesta nimitystä kiristys, minä taas puhuisin "pakottamisesta" järjen käyttöön. Missään nimessä en katkaisisi tapaamisia kokonaan, johan lapsikin isäänsä kaipaisi!

 

[ap vieras]

ikävä tilanne..

mutta, se että haet yksinhuoltajuutta, tai jopa saisit sen, ei oikeastaan ratkaise tuossa ongelmassa kuin sen, et pystyt yksin huolehtimaan lapsen viralliset asiat, kouluun ja terveyteen liittyvät jne

tapaamisoikeuksiin se ei vaikuta, joten se suurin ongelma tulee edelleen pysymään ennallaan.

siksi pitäisi pystyä keksimään joku keino millä pystytte noista asioista keskustelemaan, koska jos kaiken tuon lisäksi alatte riitelemään huoltajuudesta, ei lapsella varmasti tule olemaan helppoa.

No tämä uskonto on sellainen uskonto, että jo sen mainitseminen saa viranomaiset varpailleen...kuultu on...eli kuvio menisi kyllä aikalailla 6-0 sen jälkeen kaikin puolin. Lisäksi kun vastapuoli tuuttailee ja raivoaa (kihlattu), ei taida kovinkaan moni viranomainen lyödä jarruja siihen, että tiettyjä asioita rajoitetaan. Kyllä minulla on lyödä faktoja tiskiin jos jonkinlaista mikäli tarvetta ilmenee. Kokonaiskuva on aika suolainen ja olen tähän kirjoittanut aika yleisellä tasolla.

Lisäksi voin hakea käräjäoikeuden päätöksen, että lapsen uskonnon kasvatus kuuluu yksinomaan äidille. Tätä minulle jo ehdotettiin. Tämä on kuitenkin se kauhuskenaario ja tuskin tarvitsee toteuttaa - näin toivon. Enkä haluaisi todellakaan tällaista lapselle, itselle enkä isälle!! Mutta jos siihen lähden, olen asiat myös loppuun asti miettinyt ja voin taata toimivani vain ja ainostaan lapsen edun mukaan. Koen olevani paras ihminen pohtimaan asioita lapseni parhaan kantilta. Minulla on oman ammattini vuoksi myös mahdollisuus konsultoida asiantuntijoita.

Yhteishuoltajuuden purkuun on perusteet, mikäli lapsen isä suostuu kihlattunsa vaatimukseen eikä säilytä keskusteluyhteyttä lapsen äitiin. Tämä on tarkistettu fakta. Tietenkään lapsen asioita ei voi yhdessä hoitaa ilman puhumista.

Kyllä minäkin toivon keskusteluyhteyden säilyvän kuten ennenkin ja eksän tulevan järkiinsä. Isä on lapselle todella rakas ja tiedän isänkin rakastavan lastaan yli kaiken. Olen ollut tilanteesta kiitollinen ja onnellinen kaikki nämä vuodet. Tiedän isän keskustelleen asiasta moneen otteeseen kihlatun kanssa ja sanoneen myös kihlatulleen joistakin lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista (ettei voi ihan noin sanoa). Ehkäpä he eroavat. Taitaa olla sillä kihlatullakin vaikea olla suhteessa, kun on noin mustasukkainen ja kontrolloiva. Sääliksi käy eksääkin, hänellä on varmasti ristiriitaisia tunteita. Annetaan nyt vähän vielä ajan kulua. Kaikki voi kääntyä vielä parhain päin ja lopputuloksena eksä on tulevaisuudessa tarkempi parinvalinnassaan!

Jos tilanne äityy, on lapselle kuitenkin pienempi paha tuo huoltajuuskuvion muutos kuin hullumpi meno.