V
"vieras"
Vieras
Lähtötilanne: lähivanhempi (40-v)kouluikäisen lapsen kanssa. Erosta kulunut yli 6 vuotta. Yhteishuoltajuus joka on toiminut aina hyvin. Lapsi on tavannut isäänsä joka toinen vkl ja joka toinen joulu kesälomat ym. Isyyttä on aina tuettu äidin puolelta, lapsen kasvatuksesta on yhdessä puhuttu, pelisääntöjä sovittu ja muuta mikä yleensä eronneille vanhemmille on harvinaista
ja lapsella on todella hyvät ja lämpimät välit isäänsä, kuten kuuluukin. Välit ovat perusvireeltään olleet aina sopuisat.
Isällä (34 v) on ollut muutaman kuukauden uusi kumppani, kihlattu, n. 20 -vuotias nainen. Isä ja uusi kumppani ovat molemmat uskovaisia. Uskontoon kuuluu omia säännöksiä ja jopa kehoituksia/kieltoja minkälaiset valinnat elämässä ovat ehdottomasti vääriä tai oikeita. Uusi kumppani on tuonut uskonnollisia näkemyksiään lapselle esiin ja tämä aiheuttaa lapsessa itkuisuutta ja ristiriitaisia tuntemuksia, joita äidilleen puhuu ja ihmettelee. Äiti on huolissaan. Lapsen lähivanhemman luona ei ole uskonnollista vakaumusta.
Uusi kumppani ei siedä ajatusta miehen eksän, lapsen äidin, olemassaolosta. Lapsi on kuulema ihana ja mukava, mutta eksän olemassaolo on vaikea hyväksyä. Mustasukkaisuus on kärjistynyt niin, että isä on mm. kieltänyt lastansa puhumasta mitään äidistään ollessaan isän ja uuden kumppanin kanssa, koska uusi kumppani pahoittaa tästä mielensä ja isän mielestä lapsen tulisi tämä ymmärtää. Lapsi on 9 -vuotias. Uusi kumppani on myös kieltänyt eksää soittamasta lapsen isälle. Jos yhteyttä tarvitsee ottaa, niin sähköposti on hänen mielestään oikea tapa.
Eksä ei suostu tähän, sillä lapsen asiat eivät kuulu nykyiselle kumppanille ja yhteydenotot eivät muita asioita koske. Eksä ei myöskään halua kirjoittaa lastaan koskevia kirjeitä, joiden lukijoita voi olla kuka vaan printtauksen jälkeen. Eksä on tähän saakka yrittänyt tukea isän uutta liittoa lapselle, jotta tilanne lähtisi kaikkien kannalta suotuisasti eteenpäin ja puhunut pelkästään hyvää uudesta kumppanista, vaikka ei tunne tätä. Lapsihan nyt joka tapauksessa reagoi muuttuviin perhetilanteisiin...mutta nyt on paljastunut eriskummallisia asioita kuten lapsen tulisi teeskennellä isällä ollessaan ettei hänellä ole äitiä (?). Lapsella ja äidillä on läheiset välit ja he keskustelevat paljon.
Yhteishuoltajuus ja siihen liittyvät asiat kuuluvat äidin mielestä isälle ja äidille. Lapsen isä ei ole soittokieltoa itse toivonut, vaan välittänyt kumppaninsa toiveen eksälleen. Riitoja äidin ja isän välillä ei ole ollut. Eksällä ei ole tapana soittaa lapsen isälle muuta kuin lapseen liittyvistä asioista ja niistäkin suhteellisen harvoin.
Eksä on ottanut yhteyttä lastenvalvojaan saadakseen mielipiteitä miten tilannetta lähdetään purkamaan, sillä lapsi kärsii tilanteesta, itkeskelee ja ihmettelee miksei äiti ja isä voi olla yhteyksissä ja onko hän tehnyt tilanteessa jotain väärin. Isän mielestä lapsi on riittävän vanha toimimaan viestikapulana isän ja äidin välillä kuten tapaamisaikojen sovittelussa. Äiti on vahvasti eri mieltä; hänen mielestään aikuiset hoitavat tällaiset asiat. Isä ja uusi kumppani eivät ole kiinnostuneita perheneuvolatapaamiseen tai muutenkaan yhteistapaamiseen mitä eksä on heille ehdottanut.
Nykyinen kumppani ei ole koskaan tavannut lapsen äitiä. Yhdeksi vaihtoehdoksi äidille on lastenvalvoja kertonut olevan yksinhuoltajuus, sillä ilman keskusteluyhteyttä ei yhteishuoltajuutta voi hoitaa ja perusteet hakemukselle kuulema ovat olemassa.
Mitä sinä tekisit lähivanhempana vastaavassa tilanteessa?
Isällä (34 v) on ollut muutaman kuukauden uusi kumppani, kihlattu, n. 20 -vuotias nainen. Isä ja uusi kumppani ovat molemmat uskovaisia. Uskontoon kuuluu omia säännöksiä ja jopa kehoituksia/kieltoja minkälaiset valinnat elämässä ovat ehdottomasti vääriä tai oikeita. Uusi kumppani on tuonut uskonnollisia näkemyksiään lapselle esiin ja tämä aiheuttaa lapsessa itkuisuutta ja ristiriitaisia tuntemuksia, joita äidilleen puhuu ja ihmettelee. Äiti on huolissaan. Lapsen lähivanhemman luona ei ole uskonnollista vakaumusta.
Uusi kumppani ei siedä ajatusta miehen eksän, lapsen äidin, olemassaolosta. Lapsi on kuulema ihana ja mukava, mutta eksän olemassaolo on vaikea hyväksyä. Mustasukkaisuus on kärjistynyt niin, että isä on mm. kieltänyt lastansa puhumasta mitään äidistään ollessaan isän ja uuden kumppanin kanssa, koska uusi kumppani pahoittaa tästä mielensä ja isän mielestä lapsen tulisi tämä ymmärtää. Lapsi on 9 -vuotias. Uusi kumppani on myös kieltänyt eksää soittamasta lapsen isälle. Jos yhteyttä tarvitsee ottaa, niin sähköposti on hänen mielestään oikea tapa.
Eksä ei suostu tähän, sillä lapsen asiat eivät kuulu nykyiselle kumppanille ja yhteydenotot eivät muita asioita koske. Eksä ei myöskään halua kirjoittaa lastaan koskevia kirjeitä, joiden lukijoita voi olla kuka vaan printtauksen jälkeen. Eksä on tähän saakka yrittänyt tukea isän uutta liittoa lapselle, jotta tilanne lähtisi kaikkien kannalta suotuisasti eteenpäin ja puhunut pelkästään hyvää uudesta kumppanista, vaikka ei tunne tätä. Lapsihan nyt joka tapauksessa reagoi muuttuviin perhetilanteisiin...mutta nyt on paljastunut eriskummallisia asioita kuten lapsen tulisi teeskennellä isällä ollessaan ettei hänellä ole äitiä (?). Lapsella ja äidillä on läheiset välit ja he keskustelevat paljon.
Yhteishuoltajuus ja siihen liittyvät asiat kuuluvat äidin mielestä isälle ja äidille. Lapsen isä ei ole soittokieltoa itse toivonut, vaan välittänyt kumppaninsa toiveen eksälleen. Riitoja äidin ja isän välillä ei ole ollut. Eksällä ei ole tapana soittaa lapsen isälle muuta kuin lapseen liittyvistä asioista ja niistäkin suhteellisen harvoin.
Eksä on ottanut yhteyttä lastenvalvojaan saadakseen mielipiteitä miten tilannetta lähdetään purkamaan, sillä lapsi kärsii tilanteesta, itkeskelee ja ihmettelee miksei äiti ja isä voi olla yhteyksissä ja onko hän tehnyt tilanteessa jotain väärin. Isän mielestä lapsi on riittävän vanha toimimaan viestikapulana isän ja äidin välillä kuten tapaamisaikojen sovittelussa. Äiti on vahvasti eri mieltä; hänen mielestään aikuiset hoitavat tällaiset asiat. Isä ja uusi kumppani eivät ole kiinnostuneita perheneuvolatapaamiseen tai muutenkaan yhteistapaamiseen mitä eksä on heille ehdottanut.
Nykyinen kumppani ei ole koskaan tavannut lapsen äitiä. Yhdeksi vaihtoehdoksi äidille on lastenvalvoja kertonut olevan yksinhuoltajuus, sillä ilman keskusteluyhteyttä ei yhteishuoltajuutta voi hoitaa ja perusteet hakemukselle kuulema ovat olemassa.
Mitä sinä tekisit lähivanhempana vastaavassa tilanteessa?