Kuinka monessa uusperheessä lapset ovat samalla viivalla?? Mun, sun ja yhteiset lapset ovat yhtä tärkeitä?? Vaikuttaako asiaan minkä ikäisiä lapset ovat olleet suhteen alkaessa ( minkälaisen suhteen on saanut kehitettyä heti aluksi)??? Vaikuttaako hankala ex tähän???
Uusperheen lasten tasapuolisuus
- Viestiketjun aloittaja Sini
- Ensimmäinen viesti
ukon esikoinen on sen mielestä etusijalla koska on ainoa lapsi eikä kukaan ole "puolustamassa" sisaruksena. Jos ei asiat mene niinku hän tahtoo, hän ei tule meille. Eli lopputulos on se että minun lapsiani kyllä kielletään ja torutaan mutta tuolle esikoiselle ei saa sanoa mistään ettei vaan kieltäydy tulemasta \|O
se onkin meillä jatkuva riidanaihe, lapsia kun tulisi kohdella mielestäni kaikkia tasa-arvoisesti. mies ei suostu näkemään toiminnassaan mitään väärää, minä olen vaan ilkeä enkä ajattele kun omia lapsiani :/
se onkin meillä jatkuva riidanaihe, lapsia kun tulisi kohdella mielestäni kaikkia tasa-arvoisesti. mies ei suostu näkemään toiminnassaan mitään väärää, minä olen vaan ilkeä enkä ajattele kun omia lapsiani :/
V
vierasII
Vieras
Meillä asiat menee suurinpiirtein samalla tavalla kuin edellisellä. Etälapsi saa erikoiskohtelua, koska on etälapsi. Sitä, ettei ole jatkuvasti meillä, yritetään kaikin keinoin hyvittää. Näin ollen ainakaan "lähilasten" silmissä tilanne ei taida olla tasa-arvoinen.
Meillä on minun lapsia ja yhteisiä ja samalla viivalla ovat.
Mies ei esim. tahdo lähteä mihinkään "perhereissuun" jos kaikki eivät pääse mukaan (minä voisin joskus haluta hengähdystauon teineistä).
Teinit ovat omalla isällään säännöllisesti joka toinen viikonloppu, arkisin yhden yön ja lomista noin puolet.
Uuusperheen alussa lapset olivat 5v ja 7v.
Mies ei esim. tahdo lähteä mihinkään "perhereissuun" jos kaikki eivät pääse mukaan (minä voisin joskus haluta hengähdystauon teineistä).
Teinit ovat omalla isällään säännöllisesti joka toinen viikonloppu, arkisin yhden yön ja lomista noin puolet.
Uuusperheen alussa lapset olivat 5v ja 7v.
M
MariHari
Vieras
Meillä on kans tasan sama tilanne kun "tyttösenäidillä". Miehen lapset olivat 4, 6 ja 8 vuotiaat kun alettiin olemaan yhdessä. Minun tytöt olivat sillon 4 ja 6. Nyt kun meidän yhteinen lapsi syntyi ja joka ei vielä kaiken lisäksi ollut terve niin tilanne kärjistyy aivan kamalaksi. Minun ja miehen lasten välit on kärjistynyt aivan jäätävän kylmäksi eikä ulospääsy tietä tunnu löytyvän. Miehet ei tasan kestäisi tällaisia tilanteita jos naisten lapset käyttäytyisi heille vastaavalla tavalla.
Kun miehen ex-puoliso on vielä "hiukan" hämmentänyt soppaa kotonaan niin ei mikään voi ikinä parantaa asioita. Päätökseni olen vaan tehnyt, yhtään viikonloppua en enää aijo kärsiä tästä ja jos mies ei ala puhumaan lapsilleen ( jotka ovat nyt 8, 10 ja 12), saavat he viettää aikansa joka toinen viikonloppu ja lomat missä haluaa.
Ihan kaikkea ei mielestäni minunkaan tarvi kärsiä. Villasella painaminen saa riittää. Sairaan lapsen hoitamisessa on jo tarpeeksi kestämistä ja kun eliniän ennuste ei ole vuotta enempää, niin tämä nyt järjestää kaiken uuteen arvoon.
Kun miehen ex-puoliso on vielä "hiukan" hämmentänyt soppaa kotonaan niin ei mikään voi ikinä parantaa asioita. Päätökseni olen vaan tehnyt, yhtään viikonloppua en enää aijo kärsiä tästä ja jos mies ei ala puhumaan lapsilleen ( jotka ovat nyt 8, 10 ja 12), saavat he viettää aikansa joka toinen viikonloppu ja lomat missä haluaa.
Ihan kaikkea ei mielestäni minunkaan tarvi kärsiä. Villasella painaminen saa riittää. Sairaan lapsen hoitamisessa on jo tarpeeksi kestämistä ja kun eliniän ennuste ei ole vuotta enempää, niin tämä nyt järjestää kaiken uuteen arvoon.
Meidän uusioperheessä kaikki lapset ovat samanarvoisia ja peli säännöt ovat samat kaikilla. Perheeseeni kuuluu puolisoni entisen liiton lapset ja meidän yhteiset lapset.
Luin tuossa näistä uusioperheen ongelma kiemuroista. Minulle aikanani hyvä ystävä antoi ohjeen. Jos haluat olla puolisosi kanssa yhdessä "sinun täytyy myös hyväksya hänen lapsena". tästä olen nykyisin samaa mieltä. Toiseksi me olemme aikuisia ja lapset ovat lapsia. Älkää menkö itse lasten tasolle. Oletteko ajatelleet, että tämä etälasten mielenosoitukset ja kiukuttelu, on huomion hakemista teiltä ja tältä etävanhemmalta. Meidän perheessä etälapset saavat kiukutella ja osoittaa mieltä samanlailla kuin yhteiset lapsetkin. Arvatkaapa miksi? TÄMÄ ON HEIDÄN KOTINSA MYÖS JA MEISTÄ KOTONA ME KAIKKI SAAMME OLLA OMIA PERSOONIA. Ei meillä ainakaan yhteisiä lapsia rankaista siitä jos he kuikuttelevat tai sanovat pahasti. Anteeksi pyydetään kumminkin päin. Miksi etälasta pitäisi sitten rankaista tai käskeä pysymään poissa etäkodista.
Itse olen huomannut sen, että nämä etälapset nauttivat ainakin meillä ihan pienistä hellyyden osoituksista. Esim. saavat tulla syliin kun haluttaa, vaikka ovat jo kouluikäsiä. Etävanhemman kanssa vietetystä pienestä kahden keskisestä ajasta, vaikka käyvät kaupassa. Jos on pahamieli niin heitä lohdutetaan ja jutellaan heidän kanssa asioista. Minulle nämä lapset ovat todella rakkaita pikku riiviöitä. itse olen ajatellut asioista siten, ettei me itsekkään varmaan ilman mielenosoitusta annettaisi puolison tuoda uutta kumppania taloon. Joka veisi paikkani puolisoni vieressä.
Mitä tähän ex:ään tulee meidän perheessä. Hän on lasten kautta aina viestiä lähetellyt. Minusta negatiiviseen tapaan, mutta itse en ole niitä kommentoinut, koska minusta AIKUISET PUHUVAT ASIAT KESKENÄÄN EIVÄTKÄ LÄHETÄ LASTEN VÄLITYKSELLÄ NEGATIIVISTÄ VIESTIÄ. Teilllä kaikilla on mahdollisuus omalla käytöksellänne valita se miten lapset suhtautuvat teihin. Ja lapsi oppii itse näkemään asian todellisenlaidan kun kasvaa vähän isommaksi. Itse tein aikanani kovan työn, jotta voitin etälasten luottamuksen puolelleni, mutta annoin lasten tulla luokseni enkä tyrkyttänyt iteseäni heille. aluksi en saanut edes vaippa vaihtaa toiselta, vaan puolisoni oli se, jonka hän kelpuutti. Nyt olemme parhaimmat kaverit näiden lasten kanssa ja se riitää minulle. :hug:
Luin tuossa näistä uusioperheen ongelma kiemuroista. Minulle aikanani hyvä ystävä antoi ohjeen. Jos haluat olla puolisosi kanssa yhdessä "sinun täytyy myös hyväksya hänen lapsena". tästä olen nykyisin samaa mieltä. Toiseksi me olemme aikuisia ja lapset ovat lapsia. Älkää menkö itse lasten tasolle. Oletteko ajatelleet, että tämä etälasten mielenosoitukset ja kiukuttelu, on huomion hakemista teiltä ja tältä etävanhemmalta. Meidän perheessä etälapset saavat kiukutella ja osoittaa mieltä samanlailla kuin yhteiset lapsetkin. Arvatkaapa miksi? TÄMÄ ON HEIDÄN KOTINSA MYÖS JA MEISTÄ KOTONA ME KAIKKI SAAMME OLLA OMIA PERSOONIA. Ei meillä ainakaan yhteisiä lapsia rankaista siitä jos he kuikuttelevat tai sanovat pahasti. Anteeksi pyydetään kumminkin päin. Miksi etälasta pitäisi sitten rankaista tai käskeä pysymään poissa etäkodista.
Itse olen huomannut sen, että nämä etälapset nauttivat ainakin meillä ihan pienistä hellyyden osoituksista. Esim. saavat tulla syliin kun haluttaa, vaikka ovat jo kouluikäsiä. Etävanhemman kanssa vietetystä pienestä kahden keskisestä ajasta, vaikka käyvät kaupassa. Jos on pahamieli niin heitä lohdutetaan ja jutellaan heidän kanssa asioista. Minulle nämä lapset ovat todella rakkaita pikku riiviöitä. itse olen ajatellut asioista siten, ettei me itsekkään varmaan ilman mielenosoitusta annettaisi puolison tuoda uutta kumppania taloon. Joka veisi paikkani puolisoni vieressä.
Mitä tähän ex:ään tulee meidän perheessä. Hän on lasten kautta aina viestiä lähetellyt. Minusta negatiiviseen tapaan, mutta itse en ole niitä kommentoinut, koska minusta AIKUISET PUHUVAT ASIAT KESKENÄÄN EIVÄTKÄ LÄHETÄ LASTEN VÄLITYKSELLÄ NEGATIIVISTÄ VIESTIÄ. Teilllä kaikilla on mahdollisuus omalla käytöksellänne valita se miten lapset suhtautuvat teihin. Ja lapsi oppii itse näkemään asian todellisenlaidan kun kasvaa vähän isommaksi. Itse tein aikanani kovan työn, jotta voitin etälasten luottamuksen puolelleni, mutta annoin lasten tulla luokseni enkä tyrkyttänyt iteseäni heille. aluksi en saanut edes vaippa vaihtaa toiselta, vaan puolisoni oli se, jonka hän kelpuutti. Nyt olemme parhaimmat kaverit näiden lasten kanssa ja se riitää minulle. :hug:
E
etä-äiti
Vieras
\
Asiaa :flower: ja oikein hyvää sellaista :flower:
Mukavaa kuulla välillä tuollaisiakin mielipiteitä =)
Alkuperäinen kirjoittaja 20.03.2007 klo 10:54 mama kirjoitti:
Asiaa :flower: ja oikein hyvää sellaista :flower:
Mukavaa kuulla välillä tuollaisiakin mielipiteitä =)
J
joo joo
Vieras
Kyllä on ilointa kuulla että kuinka hellanduudelispuudelis menee hyvin.
Kylllä maailam olis paljon parempi paikka kun kaikki olis jotain
UUSPERHE-TÄYDELLISYYS-KAIKIA-NUSINTA-VIE-RAHAT-MITÖÄTTÖMYYKSIÄ-EXÄ-NYKSIÄ
:kieh:
Kylllä maailam olis paljon parempi paikka kun kaikki olis jotain
UUSPERHE-TÄYDELLISYYS-KAIKIA-NUSINTA-VIE-RAHAT-MITÖÄTTÖMYYKSIÄ-EXÄ-NYKSIÄ
:kieh:
Minä olen aina vähän ihmetellyt tuota 'tasapuolisuutta', että mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Itse ajattelen, etteivät etä- ja lähilapset voi olla täysin samassa asemassa jo ihan käytännön syistä johtuen. Esim. toisille ostetaan vaatteita enemmän, toisista maksetaan elareita, eikä ole oikeutta päättää, miten ne lapsiin käytetään. Toisia nähdään koko ajan, toisia harvemmin (ei kai sekään ole tasapuolisuutta lapsen kannalta). Toki kaikilla pitää samat säännöt olla, silloin kun yhdessä ollaan jne. Eikä ketään pidä suosia.
Ehkä aloittaja tarkoitti perhettä, jossa asuvat sinun, minun ja meidän lapset.
Ehkä aloittaja tarkoitti perhettä, jossa asuvat sinun, minun ja meidän lapset.
Meillä on sen verran pienet lapset, että minun syli on varattu vain meidän yhteisille eli minun lapsilleni. Etälapset voivat halibulan iskiessä kivuta isänsä syliin. Kohtelullaan pyrimme että etälapset tuntevat olevansa samalla viivalla kuin meidän lapset, mutta aina tämä ei onnistu edes lasten oman äyttäytymisen myötä. Esim nyt pääsiäisenä meillä on varattu kaikille lapsille yhtä monta pääsiäismunaa. Etälapset ovat yllä monesti jo muistuttaneet että heilläpä on lisää suklaamunia äidin luona = kotonaan. Tästäkös omat lapsemme pahoittavat mielensä. kävin ostamassa heille myös extra suklaamunia, jota he saavat sitten kun etät lähtevät. Näin ollen meidän muksut nyt odottavat, että etät lähtevät kotiin =) jotta saavat extrat munat.
kyllä lapsetkin osaavat tämän eriarvoisuuden. Evät etät meillä saa yhtään enempää huomiota kuin meidän yhteisetkään, päinvastoin, vaikka 8 päivää kuussa käyvätkin. Ainahan perheen pienimmät saavat eniten huomiota. olen ehdottanut miehelleni että puuhastelisi etälastensa kanssa kolmisin jotain, mutta ei. Hänen pitää aina ottaa meidän yhteisetkin mukaan, vaikka ikäero on melkoinen. Ja taas kaikki puuhastelu pyörii pienimpien ehdoilla. Mieheni haluaa "väkisin" korostaa sisaruutta etä ja lähilastensa välillä.
kyllä lapsetkin osaavat tämän eriarvoisuuden. Evät etät meillä saa yhtään enempää huomiota kuin meidän yhteisetkään, päinvastoin, vaikka 8 päivää kuussa käyvätkin. Ainahan perheen pienimmät saavat eniten huomiota. olen ehdottanut miehelleni että puuhastelisi etälastensa kanssa kolmisin jotain, mutta ei. Hänen pitää aina ottaa meidän yhteisetkin mukaan, vaikka ikäero on melkoinen. Ja taas kaikki puuhastelu pyörii pienimpien ehdoilla. Mieheni haluaa "väkisin" korostaa sisaruutta etä ja lähilastensa välillä.
V
vee
Vieras
\
tää "perhettä, jossa asuvat sinun, minun ja meidän lapset" on hyvä.
Siinä näkyy oikein tää UUSIO-IHANUUS.
Itte kakarana olisi teille tosi VEEMÄINEN ja SYYSTÄ
Alkuperäinen kirjoittaja 21.03.2007 klo 14:15 vieras kirjoitti:
tää "perhettä, jossa asuvat sinun, minun ja meidän lapset" on hyvä.
Siinä näkyy oikein tää UUSIO-IHANUUS.
Itte kakarana olisi teille tosi VEEMÄINEN ja SYYSTÄ
I
ilkeä äitipuoli
Vieras
\
Niinku mistä syystä olisit veemäinen? Siitäkö, että sinulla on äiti ja isä, joista toinen asuu toisaalla eikä sinun kanssasi saman katon alla? Siitäkö, että lapsilla on biologiset vanhemmat ? Lapset itsekin erottelevat: tuo ei ole mun isäni. Tuo ei ole mun äitini. Mitäisikö minun siksi olla veemäinen miehen lapsille, että he eivät pidä minua äitinään?
MINULLA on xx-määrä lapsia. Ne ovat ne lapset, jotka olen "itse tehnyt". Jos adoptoin, nekin lapset ovat minun lapsiani, koska he juridisestikin perivät minut ja minulla on oikeuksia ja velvollisuuksia heitä kohtaan.
.. jatkuu myöhemmin, nyt keskityn tuohon MINUN lapseeni, OMAAN tenavaani
Alkuperäinen kirjoittaja 13.04.2007 klo 15:57 vee kirjoitti:
Niinku mistä syystä olisit veemäinen? Siitäkö, että sinulla on äiti ja isä, joista toinen asuu toisaalla eikä sinun kanssasi saman katon alla? Siitäkö, että lapsilla on biologiset vanhemmat ? Lapset itsekin erottelevat: tuo ei ole mun isäni. Tuo ei ole mun äitini. Mitäisikö minun siksi olla veemäinen miehen lapsille, että he eivät pidä minua äitinään?
MINULLA on xx-määrä lapsia. Ne ovat ne lapset, jotka olen "itse tehnyt". Jos adoptoin, nekin lapset ovat minun lapsiani, koska he juridisestikin perivät minut ja minulla on oikeuksia ja velvollisuuksia heitä kohtaan.
.. jatkuu myöhemmin, nyt keskityn tuohon MINUN lapseeni, OMAAN tenavaani
vaikea ymmärtää... Onko kaiken pakko olla noin vaikeaa? Eikö aikuiselta tosiaan riitä kiintymystä toisenkin lapselle/ lapsille? Minun lapseni kokevat heidän äitipuolensa pitävän heistä. Heille sisarpuolet ovat myönteinen ja kiva asia. Meillä ollessaan usein juttelevat isän luona tapahtuneista positiivisista ja joskus negatiivisistakin asioista. Kaikissa asioissa en ole samaa mieltä kasvatusasioissa äitipuolen kanssa, mutta monessa asiassa arvostan häntä paljon. Ja lapseni pitävät hänestä ja se on minusta vain ja ainoastaan hyvä juttu. Vaikka joku katkera ihminen pitäisi minua täysnynnynä, niin en voi mitään sille, että aidosti toivon heille hyvää enkä myöskään lapsilleni mitään muunlaista viestiä välittäisi. Myös minun mieheni biologiset lapset ovat minulle tärkeitä ja olen kiintynyt heihin vuosi vuodelta enemmän.
E
eräs
Vieras
\
No nimenomaan, sanoithan sen itsekin.
Ei kiintymys ole mikään asia tai ominaisuus joka vaan on tai ei ole.
Se kasvaa vuosien saatossa, jos ympärillä vallitsee suotuisa ilmapiiri.
On se muistakin kiinni kuin itsestä. :/
Alkuperäinen kirjoittaja 14.04.2007 klo 08:26 vieras kirjoitti:
No nimenomaan, sanoithan sen itsekin.
Ei kiintymys ole mikään asia tai ominaisuus joka vaan on tai ei ole.
Se kasvaa vuosien saatossa, jos ympärillä vallitsee suotuisa ilmapiiri.
On se muistakin kiinni kuin itsestä. :/
I
ilkeä äitipuoli
Vieras
\
En ymmärrä miten voidaan odottaa kiintymystä ihan vaan sillä perusteella että kyseessä on puolion lapset.
Kiintymys kasvaa ajan ja yhteisen tekemisen merkeissä, ei se mistään itsestään tule;: että eräänä päivänä eteisessä seisoo lapsi tai useampi ja niitä saman tien alkaa rakastaa ja on saman tien kiintynyt heihin, vaikkei edes tunne heitä.
Olen hyväksynyt että miehelläni on lapsia, jotka tulee meille tapaamiselle. Se riittää. Rakkautta tai kiintymystä on turha odottaa, ei se mistään tyhjästä voi kummuta. Ja kyse on myös lapsi-aikuinen suhteessa vuorovaikutuksesta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos "metsä" eli etälapset vastaavat välinpitämättäyydellä, ei oikein montaa vuotta viitsi hakata päätään petäjään vaan luovuttaa. Olkoot; eiväthän he minua tule tapaamaan vaan isäänsä.
Oma lukunsa on AINA se lasten lähivanhempi ja hänen suhtautuminen paitsi lastensa isään myös lasten isän nykyiseen olemassaolevaan perheeseen ja kumppaniin.
Meidän tapauksessa lähiäiti on tehokkaasti valistanut lapsiaan tosiasioilla, takana on varmasti huono itsetunto ja epäarmuus omasta äitiydesta ja omasta tärkedestä lapsillee :headwall:
En pysty arvostamaan äitiä, joka hokee lapsilleen , että "se ei ole teidän äitinne, ette saa olla sen kanssa missään tekemisissä, se ei ole teidän veljenne vaan veli PUOLI, isänne ei välitä teistä, isovanhempanne ei välitä teistä, " ja nämä siitä lievemmästä päästä kaikkea juttua mitä lapset hämmästyneenä kertoo meillä.
Hyvinä asioina kertovat, kun lapsi on nyt saanut sittenkin uudet kengät kun entiset on pienet, eli ihana äiti kun ei mun ei tartte mennä niissä pienissä ja risoissa, vaan sain uudet, anttilan alekorista 5 euroa, rumat kuin synti mutta pysyy sentään jalassa...
Kerran erään keskustelun puitteissa sanoin lapselle, että kyllähän äitisi sinua kuitenkin rakastaa, ja lapsen ilme oli todella hämmästyneen näköinen: asia ikään kuin oli hänelle uusi ja kummallinen, se äidinrakkaus ei lapsen mielstä välity mihinkään eikä mitenkään.
Ja mitä tasapuolisuuteen tulee, ei voi olla tasapuolinen.
Otetaa esimerkki:
lähilapsi on samanikäinen kuin etälapsi.
Etälapsi saa äidillään kuukausirahan tai sitten ei.
Lähilapsia saa kuukausirahan, mutta sen saaminen edellyttää että tehdään tiettyjä kotitötä.
Etälapsi alkaa vaatia itselleen etäkodissa maksettavaa samansuuruista kk-rahaa vaikke ole samassa määrin osallistumassa kotitöihinkään. Ei toki ole asumasa, ei sotkemassa, mutta ei siivoamassakaan.
Alkuperäinen kirjoittaja 14.04.2007 klo 08:26 vieras kirjoitti:
En ymmärrä miten voidaan odottaa kiintymystä ihan vaan sillä perusteella että kyseessä on puolion lapset.
Kiintymys kasvaa ajan ja yhteisen tekemisen merkeissä, ei se mistään itsestään tule;: että eräänä päivänä eteisessä seisoo lapsi tai useampi ja niitä saman tien alkaa rakastaa ja on saman tien kiintynyt heihin, vaikkei edes tunne heitä.
Olen hyväksynyt että miehelläni on lapsia, jotka tulee meille tapaamiselle. Se riittää. Rakkautta tai kiintymystä on turha odottaa, ei se mistään tyhjästä voi kummuta. Ja kyse on myös lapsi-aikuinen suhteessa vuorovaikutuksesta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Jos "metsä" eli etälapset vastaavat välinpitämättäyydellä, ei oikein montaa vuotta viitsi hakata päätään petäjään vaan luovuttaa. Olkoot; eiväthän he minua tule tapaamaan vaan isäänsä.
Oma lukunsa on AINA se lasten lähivanhempi ja hänen suhtautuminen paitsi lastensa isään myös lasten isän nykyiseen olemassaolevaan perheeseen ja kumppaniin.
Meidän tapauksessa lähiäiti on tehokkaasti valistanut lapsiaan tosiasioilla, takana on varmasti huono itsetunto ja epäarmuus omasta äitiydesta ja omasta tärkedestä lapsillee :headwall:
En pysty arvostamaan äitiä, joka hokee lapsilleen , että "se ei ole teidän äitinne, ette saa olla sen kanssa missään tekemisissä, se ei ole teidän veljenne vaan veli PUOLI, isänne ei välitä teistä, isovanhempanne ei välitä teistä, " ja nämä siitä lievemmästä päästä kaikkea juttua mitä lapset hämmästyneenä kertoo meillä.
Hyvinä asioina kertovat, kun lapsi on nyt saanut sittenkin uudet kengät kun entiset on pienet, eli ihana äiti kun ei mun ei tartte mennä niissä pienissä ja risoissa, vaan sain uudet, anttilan alekorista 5 euroa, rumat kuin synti mutta pysyy sentään jalassa...
Kerran erään keskustelun puitteissa sanoin lapselle, että kyllähän äitisi sinua kuitenkin rakastaa, ja lapsen ilme oli todella hämmästyneen näköinen: asia ikään kuin oli hänelle uusi ja kummallinen, se äidinrakkaus ei lapsen mielstä välity mihinkään eikä mitenkään.
Ja mitä tasapuolisuuteen tulee, ei voi olla tasapuolinen.
Otetaa esimerkki:
lähilapsi on samanikäinen kuin etälapsi.
Etälapsi saa äidillään kuukausirahan tai sitten ei.
Lähilapsia saa kuukausirahan, mutta sen saaminen edellyttää että tehdään tiettyjä kotitötä.
Etälapsi alkaa vaatia itselleen etäkodissa maksettavaa samansuuruista kk-rahaa vaikke ole samassa määrin osallistumassa kotitöihinkään. Ei toki ole asumasa, ei sotkemassa, mutta ei siivoamassakaan.
I
ilkeä äitipuoli
Vieras
\
Jatkan vielä:
Sinun tilanteesi on todella hyvä koska olet hyväksynyt erosi, olet hyväksynyt että lapsesti saavat tykätä myös muista ihmisistä ja jopa äitipuolesta eikä äitipuoli ole uhka sinulle.
Kaikki uusperheet ja exät ei kuitenkaan näin toimi. Miehen lapsilla ei ole lupa kertoa tapahtuneista, vaikka mitä ihanaa olisi tapaamisella tapahtunut.
Jopa kesälomalla uimarannalla lapsen hätä oli kova ja todellinen: mitä jos hän ruskettuu ja äiti näkee että on ollut ulkona, uimarannalla, lomareissulla siis !! kun tulee rusketusraidat!! Kouluikäinen lapsi hinkkasi ihoaan epätoivoisesti; eikö tämä hentoinen väri lähde millään pois, äiti ei saa nähdä, äiti suuttuu :'(
Sanoin: eihän äiti voi olla vihainen siitä, että sinulla on ollut kivaa; että olet ruskettunu !?!
Pelko ainakin on.
On varmaan vaikea ymnmärtää että näin ihan oikeasti on, jos itse ei voisi kuvitellakaan toimivansa näin eikä tuttavapiirinkään kuulu kuin normaaleja lapsia.
Kuten sanoin, lähiäidin merkitys ja osuus on yllättävän iso sille asialle, miten lapsi suhtatuu äitipuoleen ja miten äitipuoli ja lapsi voivat rakentaa suhdetta, kiintyä toisiinsa ja niin edelleen
Alkuperäinen kirjoittaja 14.04.2007 klo 08:26 vieras kirjoitti:
Jatkan vielä:
Sinun tilanteesi on todella hyvä koska olet hyväksynyt erosi, olet hyväksynyt että lapsesti saavat tykätä myös muista ihmisistä ja jopa äitipuolesta eikä äitipuoli ole uhka sinulle.
Kaikki uusperheet ja exät ei kuitenkaan näin toimi. Miehen lapsilla ei ole lupa kertoa tapahtuneista, vaikka mitä ihanaa olisi tapaamisella tapahtunut.
Jopa kesälomalla uimarannalla lapsen hätä oli kova ja todellinen: mitä jos hän ruskettuu ja äiti näkee että on ollut ulkona, uimarannalla, lomareissulla siis !! kun tulee rusketusraidat!! Kouluikäinen lapsi hinkkasi ihoaan epätoivoisesti; eikö tämä hentoinen väri lähde millään pois, äiti ei saa nähdä, äiti suuttuu :'(
Sanoin: eihän äiti voi olla vihainen siitä, että sinulla on ollut kivaa; että olet ruskettunu !?!
Pelko ainakin on.
On varmaan vaikea ymnmärtää että näin ihan oikeasti on, jos itse ei voisi kuvitellakaan toimivansa näin eikä tuttavapiirinkään kuulu kuin normaaleja lapsia.
Kuten sanoin, lähiäidin merkitys ja osuus on yllättävän iso sille asialle, miten lapsi suhtatuu äitipuoleen ja miten äitipuoli ja lapsi voivat rakentaa suhdetta, kiintyä toisiinsa ja niin edelleen
H
hirveaa luettavaa
Vieras
kaiken kaikkiaan. silmaan vaan pisti tuo ruskettuminen... kuka tahan maailman aikaan antaa enaa kenankaan ruskettua, itsensa tai lapsien... kylla vaaroista on puhuttu jo ihan tarpeeksi. :\|
H
hahhaha
Vieras
Ä
äitipuoli kanssa
Vieras
täällä on keskustelua ollut uusperhiden lasten tasapuolisuudesta..
meillä minun lapset 13v ja 15v ja miehen lapset 12v ja 7v.ja kaikki tyttöjä.yhteine lapsemme syntyy syksyllä.
miehen lapset käyvät n.kerran kuussa ja lomilla ovat sitten pitempään(siis kesällä)
omat lapseni käyvät isällään n.1-2x kuussa viikon lopun olemassa.sekä joka toinen joulu.kesälomilla kaksi viikkoa.
olen kyllä yrittänyt että jokainen joutuu tekemään osansa,tuskit,siivoukset omien vaatteiden järjästykseen laitto.
omat tyttäreni tietäävät sen että joutuuvat tekemään ja ovat tehneetkin ihan kiitettävästi.
mutta miehen tytöt eivät ole toden näkösesti joutuneet äitinsä luona tekemään juuri mitään,eikö ole opetettu että tavarat laitetaan paikoilleen,astiat laitetaan altaaseen tai tiskikoneeseen.yleensäkin omat jälet siivotaan..välillä tuntuu että saa sata kertaa jostakin asiasta sanoo,eikä vieläkään mene perille..tuntuu että tyhjyyteen huutelis.
siintä meillä onkin miehen kanssa ollut keskustelua että minä vaadin että hänen tyttönsä osallistuuvat tähän huushollin pitoon kun kesäksi tänne tuleevat,en todellakaan yksin tai omien lasteni kanssa rupea pyörittämään tätä huushollia.(miehellä kolmevuorotyö)
ei saa olla kiire kavereitten luokse liituamaan,sinne kerkee kunhan omat askareet on tehty.
ne nyt ei ole isoja.
miehen vanhempi tyttö on monesti itkua vääntäen soittanut isälleen,että hän haluaa muuttaa tänne meille.siellä äidin luona ei mene toden näkösesti hyvin,sanoo että täällä meillä ei kukaan huuda hänelle..
vaikka olen minäkin korottanut ääntäni.
mutta ihan aiheesta.
tasapuolisuudesta..minun mielestäni yritetään olla tasapuolisia,ehkä miehen tyttäret saavat huomion isältään silloin kun tänne tuleevat,istutaan iltakaudet sylikkäin..joskus suunnattoman ärsytyksen aiheuttaja minulle..mutta olen päättänyt että osani olen valinnut,ja minä saan sitten taas seuraavalla kerralla huomion..ja saaninkin, tiedän sen.
miehen ex-oli toden näköisesti vanhemmalle tytölle valistanut että meille tulee vauva ym..kun tyttö kysyy että saako hän sitten tänne enää tulla,ja missäs hyö nukkuu ym..
mies sanoi että mikään ei muutu miksikään,vaikka vauva tuleekin,ja ihan samassa paikassa nukutte kun tähänkun asti..
aluksi tuntu että miehen ex-otti hirmusta pulttia vauvasta..tyttäret innokkaita uudesta eläjästä..ovat jo keksineet nimiä ymm.
eihän se uusperheen arki aina ole niin ruusuilla tanssimista..tämä vaatii sopeutumista,ja luovimista..mutta ei kuitenkaan mielistelyä eikä kyräilyjä.
normaalia arkea,lapsesta välittämistä,rajoja ja rakkautta.ja läsnäoloa.
meillä minun lapset 13v ja 15v ja miehen lapset 12v ja 7v.ja kaikki tyttöjä.yhteine lapsemme syntyy syksyllä.
miehen lapset käyvät n.kerran kuussa ja lomilla ovat sitten pitempään(siis kesällä)
omat lapseni käyvät isällään n.1-2x kuussa viikon lopun olemassa.sekä joka toinen joulu.kesälomilla kaksi viikkoa.
olen kyllä yrittänyt että jokainen joutuu tekemään osansa,tuskit,siivoukset omien vaatteiden järjästykseen laitto.
omat tyttäreni tietäävät sen että joutuuvat tekemään ja ovat tehneetkin ihan kiitettävästi.
mutta miehen tytöt eivät ole toden näkösesti joutuneet äitinsä luona tekemään juuri mitään,eikö ole opetettu että tavarat laitetaan paikoilleen,astiat laitetaan altaaseen tai tiskikoneeseen.yleensäkin omat jälet siivotaan..välillä tuntuu että saa sata kertaa jostakin asiasta sanoo,eikä vieläkään mene perille..tuntuu että tyhjyyteen huutelis.
siintä meillä onkin miehen kanssa ollut keskustelua että minä vaadin että hänen tyttönsä osallistuuvat tähän huushollin pitoon kun kesäksi tänne tuleevat,en todellakaan yksin tai omien lasteni kanssa rupea pyörittämään tätä huushollia.(miehellä kolmevuorotyö)
ei saa olla kiire kavereitten luokse liituamaan,sinne kerkee kunhan omat askareet on tehty.
ne nyt ei ole isoja.
miehen vanhempi tyttö on monesti itkua vääntäen soittanut isälleen,että hän haluaa muuttaa tänne meille.siellä äidin luona ei mene toden näkösesti hyvin,sanoo että täällä meillä ei kukaan huuda hänelle..
vaikka olen minäkin korottanut ääntäni.
mutta ihan aiheesta.
tasapuolisuudesta..minun mielestäni yritetään olla tasapuolisia,ehkä miehen tyttäret saavat huomion isältään silloin kun tänne tuleevat,istutaan iltakaudet sylikkäin..joskus suunnattoman ärsytyksen aiheuttaja minulle..mutta olen päättänyt että osani olen valinnut,ja minä saan sitten taas seuraavalla kerralla huomion..ja saaninkin, tiedän sen.
miehen ex-oli toden näköisesti vanhemmalle tytölle valistanut että meille tulee vauva ym..kun tyttö kysyy että saako hän sitten tänne enää tulla,ja missäs hyö nukkuu ym..
mies sanoi että mikään ei muutu miksikään,vaikka vauva tuleekin,ja ihan samassa paikassa nukutte kun tähänkun asti..
aluksi tuntu että miehen ex-otti hirmusta pulttia vauvasta..tyttäret innokkaita uudesta eläjästä..ovat jo keksineet nimiä ymm.
eihän se uusperheen arki aina ole niin ruusuilla tanssimista..tämä vaatii sopeutumista,ja luovimista..mutta ei kuitenkaan mielistelyä eikä kyräilyjä.
normaalia arkea,lapsesta välittämistä,rajoja ja rakkautta.ja läsnäoloa.
