H
höh
Vieras
Tilanne on tämä. Mulla on miespuolinen samanikäinen kaveri, jonka kanssa ollaan tunnettu vaippaiästä asti. Kavereita ollaan siis oltu iät ja ajat, eikä siinä sen kummempaa, koulut koluttiin samalla luokalla ala-asteelta lukioon. Kaverini ja hänen avovaimonsa (nyt ex) ovat myös yhden lapsemme kummeina.
Kävi niin, että reilu vuosi sitten kaverini täysin yllättäen selityksittä jätti avovaimonsa usean vuoden yhteiselon jälkeen ja muutti melkein saman tien yhteen uuden tyttöystävänsä kanssa (joka on kaverini työkollega). Minä sitten olin pitkään tuon kaverini ex-avopuolison (ja lapsemme kummin) olkapäänä, hänestä kun oli myös tullut ystäväni ja lisäksi hän oli vieraalla paikkakunnalla, eikä tuttuja ollut oikein meitä enempää. Kaverini olisi voinut hoitaa eron paljon fiksumminkin kuin mitä teki ja sen myös sanoin hänelle. Hän oli itse samaa mieltä. Nyt tuo ex-avovaimo on muuttanut takaisin kotiseudulleen, mutta siitä huolimatta olemme paljon yhteyksissä ja kummipoika on selkeästi tärkeä hänelle.
Tuon eroepisodin ja uuden suhteen aloittamisen jälkeen lapsuudenystäväni käytös on muuttunut aika paljon. Useat vanhat kaverit ovat sanoneet menettäneensä yhteyden häneen; ei vastaa puheluihin, soita takaisin jne. Enimmäkseen ovat sitten tekemisissä uuden tyttöystävän läheisten kanssa. Meidät hän pyysi kylään (asumme samalla paikkakunnalla) vuodenvaihteessa, mutta emme silloin päässeet, koska lapset olivat sairaina. Lähetin tekstiviestiä, että sopiiko, että palaan asiaan lasten parannuttua. Viestiin en saanut mitään vastausta. Parin viikon päästä edellisestä viestistä lähetin uuden ja ilmoitin lasten olevan terveitä ja että voitaisiin sitten alkaa sopia sitä kyläilyajankohtaa. Tuosta viestistä on nyt kolme viikkoa, enkä ole edelleenkään saanut vastausta.
Mä ajattelin nyt jättää sitten koko jutun tähän. Onko se ok? Jos ei kerran halua enää olla meidän kanssa missään tekemisissä, niin minkäs minä sille voin. Kurja homma, että uuden suhteen alettua lempataan (joko omasta tai uuden tyttöystävän tahdosta) vanhat pitkät kaverisuhteet, mutta se on hänen valintansa. Aikuinen ihminen tekee niin kuin haluaa.
Kävi niin, että reilu vuosi sitten kaverini täysin yllättäen selityksittä jätti avovaimonsa usean vuoden yhteiselon jälkeen ja muutti melkein saman tien yhteen uuden tyttöystävänsä kanssa (joka on kaverini työkollega). Minä sitten olin pitkään tuon kaverini ex-avopuolison (ja lapsemme kummin) olkapäänä, hänestä kun oli myös tullut ystäväni ja lisäksi hän oli vieraalla paikkakunnalla, eikä tuttuja ollut oikein meitä enempää. Kaverini olisi voinut hoitaa eron paljon fiksumminkin kuin mitä teki ja sen myös sanoin hänelle. Hän oli itse samaa mieltä. Nyt tuo ex-avovaimo on muuttanut takaisin kotiseudulleen, mutta siitä huolimatta olemme paljon yhteyksissä ja kummipoika on selkeästi tärkeä hänelle.
Tuon eroepisodin ja uuden suhteen aloittamisen jälkeen lapsuudenystäväni käytös on muuttunut aika paljon. Useat vanhat kaverit ovat sanoneet menettäneensä yhteyden häneen; ei vastaa puheluihin, soita takaisin jne. Enimmäkseen ovat sitten tekemisissä uuden tyttöystävän läheisten kanssa. Meidät hän pyysi kylään (asumme samalla paikkakunnalla) vuodenvaihteessa, mutta emme silloin päässeet, koska lapset olivat sairaina. Lähetin tekstiviestiä, että sopiiko, että palaan asiaan lasten parannuttua. Viestiin en saanut mitään vastausta. Parin viikon päästä edellisestä viestistä lähetin uuden ja ilmoitin lasten olevan terveitä ja että voitaisiin sitten alkaa sopia sitä kyläilyajankohtaa. Tuosta viestistä on nyt kolme viikkoa, enkä ole edelleenkään saanut vastausta.
Mä ajattelin nyt jättää sitten koko jutun tähän. Onko se ok? Jos ei kerran halua enää olla meidän kanssa missään tekemisissä, niin minkäs minä sille voin. Kurja homma, että uuden suhteen alettua lempataan (joko omasta tai uuden tyttöystävän tahdosta) vanhat pitkät kaverisuhteet, mutta se on hänen valintansa. Aikuinen ihminen tekee niin kuin haluaa.
