Uusperheelliset!

[Karju]

Mites olette tutustuttaneet lapsia uuteen perheeseen ja toiseen aikuiseen? Miten olette tapaamiset aloittaneet? Oletteko vierailleet yökylässä miten usein? Missä vaiheessa kerroitte lapselle, että muutatte yhteen? Minkälaisia ongelmia tuli ja miten selvisitte niistä?

 

[onni löytyy arjesta]

mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuttavapiirissäni on mielestäni edetty liian nopeaan. vuosi sitten koulun päättäjäispäivänä ilmoittettin, että äiti ja isä eroaa. Samalla kerrottiin äidin uudesta miehestä ja he muuttivat yhteen. Tässä ei vissiin ollut vielä tarpeeksi, vaan melko pian tämän jälkeen ilmoitettin että lapsille tulee sisko- tai velipuoli.. Nyt sitten pojat oireilevat =( valitettavasti isä tekee ajoittain matkahommia, joten lapset pääsääntöisesti äidillään. Tässä tapauksessa olisi ihanne vaihtoehto, että lapset olisivat saaneet isällään asua..
Jokainen tyylillään, mutta hiljaa hyvä tulee. kestetään me aikuiset se hidas eteneminen ja joustetaan mieluummin kuin lapset

 

[Karju]

mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta tuttavapiirissäni on mielestäni edetty liian nopeaan. vuosi sitten koulun päättäjäispäivänä ilmoittettin, että äiti ja isä eroaa. Samalla kerrottiin äidin uudesta miehestä ja he muuttivat yhteen. Tässä ei vissiin ollut vielä tarpeeksi, vaan melko pian tämän jälkeen ilmoitettin että lapsille tulee sisko- tai velipuoli.. Nyt sitten pojat oireilevat =( valitettavasti isä tekee ajoittain matkahommia, joten lapset pääsääntöisesti äidillään. Tässä tapauksessa olisi ihanne vaihtoehto, että lapset olisivat saaneet isällään asua..
Jokainen tyylillään, mutta hiljaa hyvä tulee. kestetään me aikuiset se hidas eteneminen ja joustetaan mieluummin kuin lapset

No on kyllä nopeeta toimintaa ollu. Tuskin lapset kerenny tajuta, et mitä tapahtu. Ymmärettävistäkin syistä lapsilla menneet ajatukset sekaisin.

Itsellä erosta jo toista vuotta, uusi kumppani ollut puoli vuotta ja keväällä hänet esittelin lapsille. Loppukesästä ollaan suunniteltu yhteenmuuttoa, josta ei lapset vielä tiedä mitään. Mietin vaan, et paljonkohan lapset tarvii aikaa sulatella näitä asioita ja mitenhän pahasti ajatukset menee solmuun?

 

["Kettu"]

Lastesi iät?

 

[Karju]

[QUOTE="Kettu";23974033]Lastesi iät?[/QUOTE]

Sanotaanko, että alakouluikäisiä.

 

[saunan takana tilaa]

Me seurusteltiin yli puoli vuotta ennenkuin mies toi lapsensa meille kylään.Mun lapsiin tutustui heti parin viikon tapailun jälkeen.Miehen lapset alkoi olla meillä yökylässä varmaan joku kaksi vuotta meidän seurustelun alkamisen jälkeen,mies vietti aina yöt lapsiensa kanssa omassa kodissaan,päivät oltiin aika paljon yhdessä.
Me on oltu yhdessä nyt neljä vuotta,lapset on nuorimmat iältään 12 ja 13 ja nyt on ilmoitettu että muutamme yhteen virallisesti.Käytännössä ollaan viimeinen vuosi asuttu jomman kumman kotona yhdessä koko ajan.
Noiden teinien suhteen ei ole ollut mitään ongelmiam,hyvin ovat toimeen tulleet,mutta miehen exä muutti suhtautumistaan meihin kun kuuli että muutetaan yhteen.Kaikki on huonosti ja joka asiasta on tullut sanomista.
Mm. minä määräilen,minä komennan,mun nuorimmainen on kamala yms.
Emme anna sen kuitenkaan häiritä.Kai se siihen joskus tottuu ja itse meni keväällä naimisiin puhumatta kenellekkään mitään,ei siis lapsilleen maininnut etukäteen mitään.
Mun exälle on ihan sama.

 

[Karju]

Me seurusteltiin yli puoli vuotta ennenkuin mies toi lapsensa meille kylään.Mun lapsiin tutustui heti parin viikon tapailun jälkeen.Miehen lapset alkoi olla meillä yökylässä varmaan joku kaksi vuotta meidän seurustelun alkamisen jälkeen,mies vietti aina yöt lapsiensa kanssa omassa kodissaan,päivät oltiin aika paljon yhdessä.
Me on oltu yhdessä nyt neljä vuotta,lapset on nuorimmat iältään 12 ja 13 ja nyt on ilmoitettu että muutamme yhteen virallisesti.Käytännössä ollaan viimeinen vuosi asuttu jomman kumman kotona yhdessä koko ajan.
Noiden teinien suhteen ei ole ollut mitään ongelmiam,hyvin ovat toimeen tulleet,mutta miehen exä muutti suhtautumistaan meihin kun kuuli että muutetaan yhteen.Kaikki on huonosti ja joka asiasta on tullut sanomista.
Mm. minä määräilen,minä komennan,mun nuorimmainen on kamala yms.
Emme anna sen kuitenkaan häiritä.Kai se siihen joskus tottuu ja itse meni keväällä naimisiin puhumatta kenellekkään mitään,ei siis lapsilleen maininnut etukäteen mitään.
Mun exälle on ihan sama.

Mites järjestelitte lasten koulunkäynnin? Tuo olis varmaan hyvä vaihe, että asutaan toisen luona vuoronperään. Harmi vaan, kun oma puolisoni ei ole ollut asiasta kiinnostunut. Olen kyllä puhunut, että kannattaisi porrastaa tota yhteenmuuttoa.

Tottakai sinä määräilet ja komennat, jos asutte yhdessä. Minusta kotona aikuisilla on ihan samanveroinen oikeus (ja velvollisuus) puuttua lasten tekemisiin. Minunkin exä on jo kerenny temppuilla kaikenlaista ja varmaan lisää on vielä luvassa.

 

[creme_b]

Mulla ei ollut lapsia, miehellä oli tapaamishetkellä 5- ja 7-vuotiaat lapset, jotka joka toinen viikko isällään, joka toinen äidillään. Olivat olleet erossa muistaakseni 8 kk, kun me tapasimme. Lasten äidillä oli jo uusi mies siinä vaiheessa, jonka lapset olivat tavanneet hyvinkin aikaisessa vaiheessa (en tiedä tarkemmin).

Meidän kohdallamme meni niin, että mies esitteli minut ensin ihan kaverinaan ja kerran miehen mennessä harkkoihin, menin vahtimaan lapsia (tunnin, parin ajaksi). Jälkeen päin ajatellen oli tosi hyvä idea tuo, tutustuttiin siinä lasten kanssa puolin ja toisin ja leikittiin, piirrettiin ym. Parin ekan kk: n ajan tavattiin aina lasten isällä ollessaan lasten ehdoilla, vietin mielelläni aikaa heidän kanssaan, eikä mennyt kauaakaan kun lapset alkoivat kysellä minun perään Siitä luontevasti sitten aloin olla myös öitä miehen luona eikä lapsilla koskaan ollut mitään sitä vastaan.

Nyt lapset ovat teinejä ja meillä on miehen kanssa yhteisiäkin lapsia. Kaikki on mennyt tosi hyvin, koskaan ei miehen lapsilla ole ollut mitään minua vastaan

 

[saunan takana tilaa]

Mites järjestelitte lasten koulunkäynnin? Tuo olis varmaan hyvä vaihe, että asutaan toisen luona vuoronperään. Harmi vaan, kun oma puolisoni ei ole ollut asiasta kiinnostunut. Olen kyllä puhunut, että kannattaisi porrastaa tota yhteenmuuttoa.

Tottakai sinä määräilet ja komennat, jos asutte yhdessä. Minusta kotona aikuisilla on ihan samanveroinen oikeus (ja velvollisuus) puuttua lasten tekemisiin. Minunkin exä on jo kerenny temppuilla kaikenlaista ja varmaan lisää on vielä luvassa.

No meillä on niin että olen asunut samassa kulmakunnassa koko ajan eli mun lasten koulut on samat.Miehen lapset on asuneet toinen äidillä jolloin koulu sama,toinen muutti isälleen mutta piti yläasteen samana,kulki vaan bussilla.Nyt ehkä miehen nuorimmainen muuttaa tänne myös ja aloittaa yläasteen eli hän kulkee siinä tapauksessa myös bussilla sitten.
Miehen exä koki sen vaikeaksi kun sanoin että meillä myös hänen teininsä saa luvan tulla viikolla kotiin tiettyyn kellonaikaan kun aamulla on kouluunmeno ja viikonloppuina kotiintuloajat.
No ne nyt ei toimi kun ei tähänkään asti ole sellaisia sääntöjä ollut mutta on ainakin oppinut tulemaan kotiin hiljaa eikä herätä enää koko taloa tullessaan.
Samoin olen vaatinut että huoneensa siivoaa itse kahdesti kuussa,sekä kantaa likaiset astiat huoneestaan keittiöön.Ei ole minusta liikaa vaadittu.Ja niistä neiti onkin huolehtinut.
Lisäksi se yrittää sabotoida mun ja kuopuksensa välejä koska me tullaan hyvin toimeen.Surullista vaan ettei hän ymmärrä sitä puolta että olis kiitollinen kun selviän hänen murkuistaan ja meillä on hyvät välit.Ei se ole heiltä pois.
Asiat vois olla huonomminkin,vois olla äitipuoli joka ei sietäis teinipimujen oikuttelua yhtään.
Tosin kivojahan nuo tytöt on,vaan on teineissä haasteensa.

 

[Karju]

No meillä on niin että olen asunut samassa kulmakunnassa koko ajan eli mun lasten koulut on samat.Miehen lapset on asuneet toinen äidillä jolloin koulu sama,toinen muutti isälleen mutta piti yläasteen samana,kulki vaan bussilla.Nyt ehkä miehen nuorimmainen muuttaa tänne myös ja aloittaa yläasteen eli hän kulkee siinä tapauksessa myös bussilla sitten.
Miehen exä koki sen vaikeaksi kun sanoin että meillä myös hänen teininsä saa luvan tulla viikolla kotiin tiettyyn kellonaikaan kun aamulla on kouluunmeno ja viikonloppuina kotiintuloajat.
No ne nyt ei toimi kun ei tähänkään asti ole sellaisia sääntöjä ollut mutta on ainakin oppinut tulemaan kotiin hiljaa eikä herätä enää koko taloa tullessaan.
Samoin olen vaatinut että huoneensa siivoaa itse kahdesti kuussa,sekä kantaa likaiset astiat huoneestaan keittiöön.Ei ole minusta liikaa vaadittu.Ja niistä neiti onkin huolehtinut.
Lisäksi se yrittää sabotoida mun ja kuopuksensa välejä koska me tullaan hyvin toimeen.Surullista vaan ettei hän ymmärrä sitä puolta että olis kiitollinen kun selviän hänen murkuistaan ja meillä on hyvät välit.Ei se ole heiltä pois.
Asiat vois olla huonomminkin,vois olla äitipuoli joka ei sietäis teinipimujen oikuttelua yhtään.
Tosin kivojahan nuo tytöt on,vaan on teineissä haasteensa.

Kuulostaa ihan, että olet suoriutunut todella mallikkaasti. Eikö lasten vanhemmat sitten ole saaneet tehtyä yhteisiä pelisääntöjä, jos noinkin tärkeät asiat, kuin kotiintuloajat, puuttuvat. Varmaan miehesi exä on purkanut siitä syystä mieltään suhun, kun ei ole itse saanu aikaiseksi kasvattaa lapsiaan oikealla tavalla. Jotenkin vaan pelottaa sinun puolestasi, että saat ottaa täyden vastuun noiden lasten kasvatuksesta jatkossakin. Puhuhan ajoissa miehellesi tuosta, ettei taakkasi kerry liian suureksi.

 

[saunan takana tilaa]

Kuulostaa ihan, että olet suoriutunut todella mallikkaasti. Eikö lasten vanhemmat sitten ole saaneet tehtyä yhteisiä pelisääntöjä, jos noinkin tärkeät asiat, kuin kotiintuloajat, puuttuvat. Varmaan miehesi exä on purkanut siitä syystä mieltään suhun, kun ei ole itse saanu aikaiseksi kasvattaa lapsiaan oikealla tavalla. Jotenkin vaan pelottaa sinun puolestasi, että saat ottaa täyden vastuun noiden lasten kasvatuksesta jatkossakin. Puhuhan ajoissa miehellesi tuosta, ettei taakkasi kerry liian suureksi.

Asiat meni siinä perheessä niin ettei miehellä ollut sananvaltaa kasvatusasioissa eikä missään muussakaan,sen vuoksi se ero tulikin kun miehellä tuli pompottelusta mitta täyteen.Lasten äidillä on huonot välit kaikkiin tyttäriinsä,sen vuoksi sitä varmaan harmittaakin kun tytöt tulee mun kanssa hyvin toimeen.
Mä olen omat lapset kasvattanut niin että meillä aikuiset sanelee säännöt (ei meillä silti mikään natsimeininki ole) ja mua hirvittää se miten vapaasti nuo tytöt saa liikkua yökaudet pitkin kyliä.
Mua pelottaa että niille sattuu jotain.
Se on kuitenkin miehen ja hänen exänsä asia miten suvaitsevaisia ja luottavaisia ovat.
Me ei miehen kanssa koskaan riidellä mutta sanomista on tullut kun mä olen koittanut puuttua tuohon yöjuoksemiseen.Niimpä mä olen sen lopettanut,ainoa mitä olen vaatinut on se ettei tänne tuoda yöllä kavereita,poppikoneet pysyy yöllä kiinni ja hiljaa pitää olla.
Tuo teini joka meidän kanssa asuu täyttää nyt 16,on hyvin käyttäytyvä kotona,aina asiallinen ja mukava mutta kulkee miten haluaa.Minä itse en tule koskaan päästämään poikiani vapaasti kulkemaan vaan meillä on aina kotiintuloajat.En uskaltaisi olla niin luottavainen mitä mies on tyttärensä suhteen.Mun mielestä tuon ikäinen ei osaa vielä ymmärtää kaikkien tekojensa seurauksia eikä tuon ikäiselle saisi antaa aikuisten oikeuksia,varsinkaan kun aikuisen velvollisuuksia ei ole.

 

[Karju]

Mulla ei ollut lapsia, miehellä oli tapaamishetkellä 5- ja 7-vuotiaat lapset, jotka joka toinen viikko isällään, joka toinen äidillään. Olivat olleet erossa muistaakseni 8 kk, kun me tapasimme. Lasten äidillä oli jo uusi mies siinä vaiheessa, jonka lapset olivat tavanneet hyvinkin aikaisessa vaiheessa (en tiedä tarkemmin).

Meidän kohdallamme meni niin, että mies esitteli minut ensin ihan kaverinaan ja kerran miehen mennessä harkkoihin, menin vahtimaan lapsia (tunnin, parin ajaksi). Jälkeen päin ajatellen oli tosi hyvä idea tuo, tutustuttiin siinä lasten kanssa puolin ja toisin ja leikittiin, piirrettiin ym. Parin ekan kk: n ajan tavattiin aina lasten isällä ollessaan lasten ehdoilla, vietin mielelläni aikaa heidän kanssaan, eikä mennyt kauaakaan kun lapset alkoivat kysellä minun perään Siitä luontevasti sitten aloin olla myös öitä miehen luona eikä lapsilla koskaan ollut mitään sitä vastaan.

Nyt lapset ovat teinejä ja meillä on miehen kanssa yhteisiäkin lapsia. Kaikki on mennyt tosi hyvin, koskaan ei miehen lapsilla ole ollut mitään minua vastaan

Hyvin olette tekin sulautuneet yhdeksi perheeksi. Oliko sulla missään vaiheessa pelkoja, että tilanne ei etenekään halutulla tavalla? Mitkä oli ne asiat joita sinä pelkäsit menevän pieleen?

Kävikö miehesi lasten kanssa missään vaiheessa sun luona? Vietittekö miten paljon yhteistä aikaa muutenkin kuin "lastehoitotehtävissä"? Silloinhan miehes olikin poissa. Entä hoitiko miehen lapsia muutkin kuin sä ja miten paljon?

 

["uusis"]

Itse olin lasten kanssa 8 vuotta kolmistaan ja sitten tapasin miehen kenene kanssa sitten nyt olen naimisissa.
Eli Uusi mies kun tuli kuvioihin niin meni 4 kk ennen kuin lapset tapasivat hänet. Ensiksi mies tuli käymään viikonlopuski( asui eri paikkakunnalla kuin me). Lapsille olin puhunut hänestä ja heilleoli ok että tulee.Kaikki meni loistavasti. Sitten siitä viikko niin mies tuli lapsineen (3) meille viikonlopuksi. Hyvin meni sekin. Tätä vuorviikonlopuin kyläilyä harrastettiin n 1v ja sitten muutimme yhteen. Miehen lapset meni äidille asumaan( äidin paikkakunnalle) ja mies muutti kanssamme tälle paikkakunnalle missä me asuimme. Yhdessä asuimme vuoden kun aloin odottaa ja vauvan syntymästä reilu puolivuotta niin menimme naimisiin. Naimisiin menosta 8kk niin aloin odottaa ja nyt meillä siis suuruusperhe. Kaikki on menny paremmin kuin hyvin. Ja meille sopivalla aikataululla.

 

[Karju]

Asiat meni siinä perheessä niin ettei miehellä ollut sananvaltaa kasvatusasioissa eikä missään muussakaan,sen vuoksi se ero tulikin kun miehellä tuli pompottelusta mitta täyteen.Lasten äidillä on huonot välit kaikkiin tyttäriinsä,sen vuoksi sitä varmaan harmittaakin kun tytöt tulee mun kanssa hyvin toimeen.
Mä olen omat lapset kasvattanut niin että meillä aikuiset sanelee säännöt (ei meillä silti mikään natsimeininki ole) ja mua hirvittää se miten vapaasti nuo tytöt saa liikkua yökaudet pitkin kyliä.
Mua pelottaa että niille sattuu jotain.
Se on kuitenkin miehen ja hänen exänsä asia miten suvaitsevaisia ja luottavaisia ovat.
Me ei miehen kanssa koskaan riidellä mutta sanomista on tullut kun mä olen koittanut puuttua tuohon yöjuoksemiseen.Niimpä mä olen sen lopettanut,ainoa mitä olen vaatinut on se ettei tänne tuoda yöllä kavereita,poppikoneet pysyy yöllä kiinni ja hiljaa pitää olla.
Tuo teini joka meidän kanssa asuu täyttää nyt 16,on hyvin käyttäytyvä kotona,aina asiallinen ja mukava mutta kulkee miten haluaa.Minä itse en tule koskaan päästämään poikiani vapaasti kulkemaan vaan meillä on aina kotiintuloajat.En uskaltaisi olla niin luottavainen mitä mies on tyttärensä suhteen.Mun mielestä tuon ikäinen ei osaa vielä ymmärtää kaikkien tekojensa seurauksia eikä tuon ikäiselle saisi antaa aikuisten oikeuksia,varsinkaan kun aikuisen velvollisuuksia ei ole.

Eikö miehes ole sitten yrittänyt korjata tilannetta, sillä sullahan ei muuten ole paljoa mahdollsuutta puuttua asiaan? Sä olet kyllä varmaan tehny kaikkes, mitä tilanteessa voi tehdä. Aika hullulta kuulostas tehdä oman miehen lapsista lastensuojeluilmoitus, mut se kävi yhtenä vaihtoehtona mieleen.

Tuo minuakin jännittää, et miten saa omien ja puolison (ja joskus myös yhteisten) lasten pelisäännöt sovellettua yhteen, että ei tulisi mitään eriarvoisuuden tunnetta. Sullahan tuo "vaara" on aika suuri, kun toiset saa yötä myöten juosta ulkona ja toisille sit on tarkat kotiintuloajat laadittuna. Jos olet jo sen asian ratkaissut, kerrotko mullekin miten siitä selvisit?

 

["humbe"]

mun lapset tapasivat uuden mieheni noin 2vkon seurustelun jälkeen...mutta siis kaverina esittelin...luontevasti mies sitten alkoi viettää meillä enemmän ja enemmän aikaa. nyt ollaan seukattu vajaa puoli vuotta, molemmilla on omat asunnot, mutta paljon mies on toki täällä. mun eksä on välinpitämätön tilanteesta.

 

["pintelin"]

Me ollaan oltu nykyisen mieheni kanssa nyt aika tarkalleen vuosi yhdessä.Alettiin siis seukkaamaan viime vuoden kesäkuussa ja jo elokuun alussa mies pakkas kamansa ja muutti tänne meidän luokse.Miehellä ei omia lapsia ja mulla ex-liitosta kaks jätkää.Vaikka kaikki onkin tapahtunu salama vauhtia jätkät ovat alusta alkaen tulleet loistavasti toimeen nykyisen mieheni kanssa ja päinvastoin.

 

[Karju]

[QUOTE="uusis";23975326]Itse olin lasten kanssa 8 vuotta kolmistaan ja sitten tapasin miehen kenene kanssa sitten nyt olen naimisissa.
Eli Uusi mies kun tuli kuvioihin niin meni 4 kk ennen kuin lapset tapasivat hänet. Ensiksi mies tuli käymään viikonlopuski( asui eri paikkakunnalla kuin me). Lapsille olin puhunut hänestä ja heilleoli ok että tulee.Kaikki meni loistavasti. Sitten siitä viikko niin mies tuli lapsineen (3) meille viikonlopuksi. Hyvin meni sekin. Tätä vuorviikonlopuin kyläilyä harrastettiin n 1v ja sitten muutimme yhteen. Miehen lapset meni äidille asumaan( äidin paikkakunnalle) ja mies muutti kanssamme tälle paikkakunnalle missä me asuimme. Yhdessä asuimme vuoden kun aloin odottaa ja vauvan syntymästä reilu puolivuotta niin menimme naimisiin. Naimisiin menosta 8kk niin aloin odottaa ja nyt meillä siis suuruusperhe. Kaikki on menny paremmin kuin hyvin. Ja meille sopivalla aikataululla.[/QUOTE]

Onneksi meni hyvin, kun minusta ainakin tuntuu aika hurjalta, että mies tuli lasten elämään heti yökyläilyllä ja nopeasti lapset joutuivat tutustumaan toisiinsa. Mut kai se sit on noin tehtävä, jos teillä oli paljon välimatkaa. Paljos sitä muuten oli?

Oliko teillä ihan suunniteltua, että lapset muuttavat äidilleen? Minusta kun tuossa ei ole hirveesti järkeä ensin tutustuttaa vuosi lapsia uuteen isän puolisoon ja lapsiin ja sit kuviot muuttuu ihan toisiksi. Miten usein nämä miehen lapset sit kyläilevät teillä?

Aika jännältä ja yllättävän helpolta on kuulostaa, jos 8v "yksinelon" jälkeen lapset on noin helposti tottuneet isäpuoleen. Itsellä vaan on vähän samantapainen kokemus ja ei se ihan noin helposti onnistunu.

 

[saunan takana tilaa]

Eikö miehes ole sitten yrittänyt korjata tilannetta, sillä sullahan ei muuten ole paljoa mahdollsuutta puuttua asiaan? Sä olet kyllä varmaan tehny kaikkes, mitä tilanteessa voi tehdä. Aika hullulta kuulostas tehdä oman miehen lapsista lastensuojeluilmoitus, mut se kävi yhtenä vaihtoehtona mieleen.

Tuo minuakin jännittää, et miten saa omien ja puolison (ja joskus myös yhteisten) lasten pelisäännöt sovellettua yhteen, että ei tulisi mitään eriarvoisuuden tunnetta. Sullahan tuo "vaara" on aika suuri, kun toiset saa yötä myöten juosta ulkona ja toisille sit on tarkat kotiintuloajat laadittuna. Jos olet jo sen asian ratkaissut, kerrotko mullekin miten siitä selvisit?

Meillä on lastensuojeluasiakkuus molemmilla ja siellä ollaan tilanteesta tietoisia,eihän tästä tulisi muuten mitään.He ovat sitä mieltä siellä että mun toimintatapani on oikea,säännöt pitää olla.Kuitenkaan he eivät puutu sen kummemmin tytön touhuihin kun yläaste on suoritettu eikä koulun hoitamisen suhteen ole ollut ongelmia,muuta kuin liikaa luvattomia poissaoloja kyllä oli.Koulumenestys oli hyvä silti,sen vuoksi ne ei siihen puuttuneetkaan varmaan.Lisäksi ei ole ollut varasteluja,juopotteluja tms. eli käyttäytymisongelmia ei ole,vain se että luuhaa yökaudet.
Mun pojat on sopeutuneet hyvin siihen että on kahdet eri säännöt kotiintuloaikojen suhteen.Pojat on muutenkin niin erilaisia kuin tytöt,jos mulla olis tässä teinityttöjä asumassa,tää homma ei toimis lainkaan.Vanhemmat lapseni asuvat jo omillaan,nää kaksi mitkä tässä on,toinen on vielä niin pieni kuitenkin,eli 12,häntä ei kiinnosta kylillä juokseminen ja 15 vuotias tykkää olla kotona tietokoneen edessä eikä käy missään juurikaan koskaan.
Miehen on aina ollut vaikea vahtia tytön menoja johtuen työajoista jotka on niin epäsäännölliset.
Se on kuitenkin ollut tiedossa jo silloin kun lastenvalvojan luona on asumiskuviot muutettu.
Vaihtoehtoja ei ollut,joko nuorisokoti tai isän luo kun äidillä ei hermot kestä.
Ei kestäneet vanhintakaan ja nyt näyttää siltä ettei ne kestä tuota nuorempaakaan.
Noh,meillä kestää=)
Miehen exä on tuonne lastensuojeluun ilmoitellut juuri tästä mun natsikurista että kun tytöt valittaa että mä määräilen ja komennan.He sieltä ovat palavereissa sitten todenneet että pelisäännöt pitää olla ja mulla on säännöllinen elämänrytmi ja pelisäännöt ja se on vaan positiivista.
Kyllähän tuo mies puhuu tuon tyttärensä kanssa mutta se menee niinkuin haluaa ja tekee mitä haluaa,niin on aina ollut ja ei se tästä koskaan muutu,ei enää tässä vaiheessa.
Jos tuo nuorin nyt tänne muuttaa niin hänen kohdallaan on vielä asioiden eteen tehtävissä paljon.

 

[Karju]

[QUOTE="humbe";23975389]mun lapset tapasivat uuden mieheni noin 2vkon seurustelun jälkeen...mutta siis kaverina esittelin...luontevasti mies sitten alkoi viettää meillä enemmän ja enemmän aikaa. nyt ollaan seukattu vajaa puoli vuotta, molemmilla on omat asunnot, mutta paljon mies on toki täällä. mun eksä on välinpitämätön tilanteesta.[/QUOTE]

Niin, lapsillehan se ilmeisesti on sama, että miten kauan olette tunteneet, ennenkuin esittelit uuden "kaverisi". Miehelläsi ilmeisesti ei sit ole lapsia vai ettekö ole niitä vielä tutustuttanut omiisi? Ja vietättekö yhtään aikaa miehesi kotona? Vietättekö miten paljon aikaa yhdessä? Oletteko käyneet yhdessä jossain?

 

[Karju]

[QUOTE="pintelin";23975402]Me ollaan oltu nykyisen mieheni kanssa nyt aika tarkalleen vuosi yhdessä.Alettiin siis seukkaamaan viime vuoden kesäkuussa ja jo elokuun alussa mies pakkas kamansa ja muutti tänne meidän luokse.Miehellä ei omia lapsia ja mulla ex-liitosta kaks jätkää.Vaikka kaikki onkin tapahtunu salama vauhtia jätkät ovat alusta alkaen tulleet loistavasti toimeen nykyisen mieheni kanssa ja päinvastoin.[/QUOTE]

Eikö tossa välissä ollu mitään tutustumisvaihetta lastesi ja miehen suhteen? Oliko tuo sinusta hyvä, että noin nopeesti muutitte yhteen? Minkä ikäisiä lapsia sulla on noi "jätkät"?

 

["humbe"]

Niin, lapsillehan se ilmeisesti on sama, että miten kauan olette tunteneet, ennenkuin esittelit uuden "kaverisi". Miehelläsi ilmeisesti ei sit ole lapsia vai ettekö ole niitä vielä tutustuttanut omiisi? Ja vietättekö yhtään aikaa miehesi kotona? Vietättekö miten paljon aikaa yhdessä? Oletteko käyneet yhdessä jossain?

toki se lapsille on varmaan sama, miten kauan on tunnettu, mutten mä todellakaan kaikkia satunnaistuttavuuksia ole lapsille esitelly miehellä on kaksi lasta, jotka pääasiassa asuu äidillään, olen lapset tavannut muutaman kerran ja on vietetty aikaa kaikkienkin lasten kanssa yhdessä. pääasiassa ollaan mun luona, koska okt maalla vs. kerrostalokaksio kaupungissa...eli täällä on enempi tilaa yms. yhdessä kaikkien lasten kanssa suunnitellaan jotain pientä kesälomareissua.

 

[Karju]

Meillä on lastensuojeluasiakkuus molemmilla ja siellä ollaan tilanteesta tietoisia,eihän tästä tulisi muuten mitään.He ovat sitä mieltä siellä että mun toimintatapani on oikea,säännöt pitää olla.Kuitenkaan he eivät puutu sen kummemmin tytön touhuihin kun yläaste on suoritettu eikä koulun hoitamisen suhteen ole ollut ongelmia,muuta kuin liikaa luvattomia poissaoloja kyllä oli.Koulumenestys oli hyvä silti,sen vuoksi ne ei siihen puuttuneetkaan varmaan.Lisäksi ei ole ollut varasteluja,juopotteluja tms. eli käyttäytymisongelmia ei ole,vain se että luuhaa yökaudet.

Luetun perusteella minäkin olen samaa mieltä, olet toiminut malikkaasti. Onneksi muuten tilanne näyttää hyvältä, että vaan noissa kotiintuloajoissa on ollut ongelmia.

Mun pojat on sopeutuneet hyvin siihen että on kahdet eri säännöt kotiintuloaikojen suhteen.Pojat on muutenkin niin erilaisia kuin tytöt,jos mulla olis tässä teinityttöjä asumassa,tää homma ei toimis lainkaan.Vanhemmat lapseni asuvat jo omillaan,nää kaksi mitkä tässä on,toinen on vielä niin pieni kuitenkin,eli 12,häntä ei kiinnosta kylillä juokseminen ja 15 vuotias tykkää olla kotona tietokoneen edessä eikä käy missään juurikaan koskaan.
Miehen on aina ollut vaikea vahtia tytön menoja johtuen työajoista jotka on niin epäsäännölliset.

Meillä taas molemmilla on tyttöjä, heillä kuitenkin ikäeroa 7 vuotta. Jaa, kun munkin lapsia (8v) kiinnostaa kylillä juoksemiset, miksei sit 12-vuotiasta. Justkin lähtivät kahdestaan pyörillä leikkipuistoon, isä ei kelvannu mukaan

Se on kuitenkin ollut tiedossa jo silloin kun lastenvalvojan luona on asumiskuviot muutettu.
Vaihtoehtoja ei ollut,joko nuorisokoti tai isän luo kun äidillä ei hermot kestä.
Ei kestäneet vanhintakaan ja nyt näyttää siltä ettei ne kestä tuota nuorempaakaan.
Noh,meillä kestää=)
Miehen exä on tuonne lastensuojeluun ilmoitellut juuri tästä mun natsikurista että kun tytöt valittaa että mä määräilen ja komennan.He sieltä ovat palavereissa sitten todenneet että pelisäännöt pitää olla ja mulla on säännöllinen elämänrytmi ja pelisäännöt ja se on vaan positiivista.
Kyllähän tuo mies puhuu tuon tyttärensä kanssa mutta se menee niinkuin haluaa ja tekee mitä haluaa,niin on aina ollut ja ei se tästä koskaan muutu,ei enää tässä vaiheessa.
Jos tuo nuorin nyt tänne muuttaa niin hänen kohdallaan on vielä asioiden eteen tehtävissä paljon.

Kun ne rajat lapsella on just sitä välittämistä. Taitaa miehes exä kaivaa omaa kuoppaansa, kun "kehuu" teitä lastensuojeluun. Mä varmaan jankkaan tätä, mut minusta tuossa ei aiheuteta kuin harmia lapsille. Mitähän sekin exä luulee tossa voittavansa.

 

["uusis"]

Onneksi meni hyvin, kun minusta ainakin tuntuu aika hurjalta, että mies tuli lasten elämään heti yökyläilyllä ja nopeasti lapset joutuivat tutustumaan toisiinsa. Mut kai se sit on noin tehtävä, jos teillä oli paljon välimatkaa. Paljos sitä muuten oli?

Oliko teillä ihan suunniteltua, että lapset muuttavat äidilleen? Minusta kun tuossa ei ole hirveesti järkeä ensin tutustuttaa vuosi lapsia uuteen isän puolisoon ja lapsiin ja sit kuviot muuttuu ihan toisiksi. Miten usein nämä miehen lapset sit kyläilevät teillä?

Aika jännältä ja yllättävän helpolta on kuulostaa, jos 8v "yksinelon" jälkeen lapset on noin helposti tottuneet isäpuoleen. Itsellä vaan on vähän samantapainen kokemus ja ei se ihan noin helposti onnistunu.

Välimatkaa oli 150km.
Äiti ei ottanut lapsia lähtiessä mukaan vaan jäivät isän kanssa tuttuihin piireihin. vuoden olivat isällä ja sit äiti alkoi vaatimaan lapsia itselleen ja sit saikin lopulta. Lapset kävi meillä ensimmäisen vuoden joka toinen viikonloppu sovitusti + lomat ym. Äiti sitten erosi silloisesta avopuolisosta ja muutti uuden miehen kanssa 200km meistä niin lasten tapaaminen jäi kerta kk tai kerta 2kk koska äiti ei halunnut pitkänmatkan takia lapsia matkaan joka toinen viikonloppu laittaa. Miehen lapset ei tavannut tätä uutta mistä ennen kuin muuttivat yhteen. He siis muuttivat 300km entisestä asuinpaikastaan.
Tosiaankinmun lapset tottui hyvin nopeasti isäpuoleen sten kanssa tehdä aina jotakin, mitä heidän isä e, mutta hän jaksoi lai tehnyt koskaan. Isä ol jonkin sortini alkoholisti. Lapset hyvin vähä käynyt isällään , eivät ole halunnut ja ei ole uskaltanut tämän lkoongelman takia laittaa. Uuden miehen tultua kuvioihin minun lapset oli 10 ja 12 ja miehen lapset 4v, 7v ja 10v.
Onko nyt hieman sekavaa tekstiä, mut toivottavast saat selvää
eniten on kärsinyt miehen lapset näistä kuvioista koska heillä jo toinen uusperhe .

 

[saunan takana tilaa]

Luetun perusteella minäkin olen samaa mieltä, olet toiminut malikkaasti. Onneksi muuten tilanne näyttää hyvältä, että vaan noissa kotiintuloajoissa on ollut ongelmia.


Meillä taas molemmilla on tyttöjä, heillä kuitenkin ikäeroa 7 vuotta. Jaa, kun munkin lapsia (8v) kiinnostaa kylillä juoksemiset, miksei sit 12-vuotiasta. Justkin lähtivät kahdestaan pyörillä leikkipuistoon, isä ei kelvannu mukaan


Kun ne rajat lapsella on just sitä välittämistä. Taitaa miehes exä kaivaa omaa kuoppaansa, kun "kehuu" teitä lastensuojeluun. Mä varmaan jankkaan tätä, mut minusta tuossa ei aiheuteta kuin harmia lapsille. Mitähän sekin exä luulee tossa voittavansa.

Nimenomaan ja kun nuo tytöt on niin isoja jo että ne ymmärtää asioita ajatella itse.Miehen kuopus sanoi mulle että musta tuntuu ettei äiti halua että te olette yhdessä.Tuo lause kiteytti kaiken oleellisen =) Juuri siitähän on kyse.
Mulla oli hyvät välit miehen exään tasan niin kauan kunnes hänelle kävi selväksi se että me meinataan ihan tosissamme elää yhdessä tästä eteenpäin.Sen jälkeen alkoi tuo joka asiasta kitiseminen.Niinhän sitä sanotaan että se jonka asiat eivät ole kunnossa,huutaa kaikkein lujimmin ja se on pitänyt paikkaansa tässä tapauksessa.
Lisäksi se että kun hän haukkuu minua tytöille jatkuvasti,nuorempaan se vaikutti ja näkyi hänen käytöksessään minua kohtaan.Kuitenkin kun juttelin hänen kanssaan asioista,myös komentamisesta ja sanoin että kun meitä on tässä monta meillä on oltava jonkinlaiset pelisäännöt että tämä homma toimii ja kaikilla on hyvä olla.Kyllä tuo 13 vuotias sen hyvin ymmärsi ja taas on hyvät välit.Ja eiköhän sekin kieli jostakin että tytöt asuvat mielummin täällä kuin äitinsä kanssa.Tuosta kun kirjoitit että rajat on sitä välittämistä,mä olen selkeästi huomannut että vaikkei tuo vanhempi tyttö noudata annettuja kotiintuloaikoja hän on kuitenkin salaa mielissään siitä että kysyn minne menet ja koska tulet.Mua ahdisti jossain vaiheessa hirveesti se että hänelle tulee tunne ettei ketään kiinnosta ja kukaan ei välitä kun omat vanhemmat ei soita perään ja kysele.Olen sanonut hänelle että vaikket sä mun oma tyttäreni olekkaan mulla on silti sinusta kova huoli.Olen sanonut että jos sulla on huolia tai asioita josta haluat jutella,mä kuuntelen kyllä ja koitan olla avuksi.Se on kuitenkin hirvittävän vaikeaa lähestyä herkkää naisenalkua ettei hän tunne oloaan vaivautuneeksi ja sellaiseksi että mä kyttään ja utelen ja tungen hänen yksityisyyteensä liiaksi.
Haastavaa tämä on.
Tuosta vielä että se on hankalaa noille teineille kun ne saa niin ristiriitaista viestintää,täällä mä olen samanlainen kuin olen ollut neljä vuotta,äiti kuitenkin nyt viestii että minusta onkin tullut paha ja kamala ihminen ihan yhtäkkiä.Miettiihän ne että mikä on muuttunut kun täällä ei mikään kieli siitä muuttumisesta.
Esimerkkinä pääsiäinen.Miehen tytär vietti sen äitinsä kanssa ja meillä oli lapsivapaa viikonloppu.No äiti ei olisi jaksanut neljää päivää tyttöjä.Hän käski nuoremman soittaa isälle että saako tulla meille.Isä sanoi että nyt ei käy kun olen ottanut olutta.Äiti käänsi asian niin että nyt kun se akka on siellä,isä ei jousta yhtään näissä tapaamisissa ja tuo akka sanoi että ei oteta.Tottakai sanoin kun mies oli ottanut kaljaa ja oli baariin lähdössä,ei kai silloin voi tänne muksua ottaa.Siitä nousi ihan tajuton riita.

 

[Karju]

[QUOTE="uusis";23975821]Välimatkaa oli 150km.
Äiti ei ottanut lapsia lähtiessä mukaan vaan jäivät isän kanssa tuttuihin piireihin. vuoden olivat isällä ja sit äiti alkoi vaatimaan lapsia itselleen ja sit saikin lopulta. Lapset kävi meillä ensimmäisen vuoden joka toinen viikonloppu sovitusti + lomat ym. Äiti sitten erosi silloisesta avopuolisosta ja muutti uuden miehen kanssa 200km meistä niin lasten tapaaminen jäi kerta kk tai kerta 2kk koska äiti ei halunnut pitkänmatkan takia lapsia matkaan joka toinen viikonloppu laittaa. Miehen lapset ei tavannut tätä uutta mistä ennen kuin muuttivat yhteen. He siis muuttivat 300km entisestä asuinpaikastaan.
Tosiaankinmun lapset tottui hyvin nopeasti isäpuoleen sten kanssa tehdä aina jotakin, mitä heidän isä e, mutta hän jaksoi lai tehnyt koskaan. Isä ol jonkin sortini alkoholisti. Lapset hyvin vähä käynyt isällään , eivät ole halunnut ja ei ole uskaltanut tämän lkoongelman takia laittaa. Uuden miehen tultua kuvioihin minun lapset oli 10 ja 12 ja miehen lapset 4v, 7v ja 10v.
Onko nyt hieman sekavaa tekstiä, mut toivottavast saat selvää
eniten on kärsinyt miehen lapset näistä kuvioista koska heillä jo toinen uusperhe .[/QUOTE]

Kyllä tuosta ihan riittävästi selvää sai. Onko miehesi tehnyt lapsistaan elatussopimuksen? Minusta lapsilla on oikeus nähdä isäänsä useammin kuin yhden tai kahden kk välein, mulle se ei ainakaan riittäisi. Eihän nyt lasten äiti voi yksin noita sääntöjä tehdä, vai eikö miehes osaa vaatia tiheämpiä tapaamiskertoja? Miehesi asemassa ottaisin johonkin oikeusavustajaan yhteyttä ja kysyisin neuvoa tilanteeseen.