Uusperhe, ei yhteistä kotia

[Viola]

Minulla ja miehelläni on nyt puolivuotias vauva, ihana, toivottu lapsi. Miehellä on edellisestä suhteestaan kaksi poikaa, eivät asu hänellä.
Mieheni elää tosi hektistä ja stressaavaa vaihetta työurallaan, halua halua asua kanssamme. Asuntomme sijaitsevat lähekkäin, mutta hän kaipaa paljon omaa aikaa jne. Tilanteemme on erikoinen, mutta ymmärrän erotraumasta kärsivää miestäni ja joustan vielä tässä asiassa. Kaipaan itsekin omaa tilaa ja on mukavaa hoitaa vauvaa uudessa kauniissa kodissa. Toki haaveilen yhdessä asumisesta tarpeeksi isossa kodissa joskus tulevaisuudessa.

Kärsin kuitenkin läheisyyden ja hellyyden puutteesta välillä todella paljon. Vaikka asumme aivan lähellä haluaa mies useimmiten iltaisin vetäytyä omaan asuntoonsa. Näemme kyllä lähes päivittäin, paitsi silloin kun hän tapaa poikiaan tai on työmatkoilla. Olen kertonut kärsiväni asiasta, ja kaipaavani hellyyttä ja läheisyyttä paljon, en välttämättä seksiä niin usein. Olen väläytellyt eron mahdollisuuttakin, ellei tilanne muutu. Minua loukkaa todella kovasti olla aina se yöseuraa pyytelevä ja aneleva osapuoli. Mies on yleensä vain hiljaa, vetoaa ajan puutteeseen.
Epäilen että hän on lievästi asperger, tietyt luonteenpiirteet ja jäykät toimintatavat viittaisivat siihen. Hän on ilmeisesti arkena kovin stressaantunut, on minua paljon vanhempikin. Rakastan miestäni, ja vauva on ihana, olisin tosi onnellinen, jos mieheni kykenisi läheisyyteen edes hiukan useammin, nyt vain noin kerran, pari viikossa viihtyy öitä meillä. Vauva on helppo, ei valvota öisin.
Onkohan muilla vastaavia kokemuksia, asperger-ihmisen kanssa elämisestä, tai muuten läheisyyttä panttaavan kanssa olosta?

 

[vieras]

Tuntisin itseni yh:ksi tuossa tilanteessa.

 

[mei]

En pitäisi meitä perheenä uus tai muukaan jos tilanne olisi tuo. Lähinnä tulee mieleen (sorry) että olet miehen fuck buddy :/

 

[Potslojo]

Uusperheessä kaikki tuntevat toisensa, jakavat jääkaapin ainakin välillä..
Oletko missään tekemisissä miehesi poikien kanssa, vai oletko jotenkin 'salaisuus' josta kukaan ei tiedä?
Kun ei tuo elämä ihan uusperheeltäkään kuullosta.
Olet yh, jolla on poikaystävä?

 

[nh]

en kattelis tollasta miestä.. mun kanssa joko ollaan tai sit ei olla. ei välimuotoa! varsinkin jos lapsi on.

 

[v]

Taitaa mies olla työnarkomaani. Minäkin epäilin omaa miestäni aspergeriksi, mutta ei hän ollutkaan. Kävi ilmi, että hänellä on jonkinasteinen persoonallisuushäiriö ja siitä johtuen työnarkomania. Miehellä oli aina kiirettä töissä ja hän oli aina stressaantunut.

 

[Jenis]

Peesailen muita, kuulostaa tosi oudolta tuo teidän järjestely. Oli miehellä sitten joku diagnoosi tai ei. Miten sun elämä muuttuisi, jos eroaisitte? Mies kävisi edelleen kylässä silloin tällöin, omien aikataulujensa mukaan.

 

[mei]

Ja lisään vielä että toki teidän järjestelyssänne ei ole mitään vikaa jos se sopii molemmille, mutta jos sinä kärsit siitä niin mieti mitä häviät jos olisit yh?
Ja jos joku tuttu kertoisi sinulle elävänsä tuollaisessa tilanteessa tuntuisiko se sinusta normaalilta?
Monesti esim. tänne kirjoittaminen selkeyttää tilannetta itselle, usein erikoinen tilanne voi alkaa tuntumaan normaalilta kun sitä jatkuu riittävän pitkään. Ja teidän elämä ei kuulosta kovin tavallislta/turvalliselta tai PERHE-ELÄMÄLTÄ.

 

[Bishkek Drama Theater]

Tuntuu kyllä ettet miestäsi tunne oikein hyvin ja tuo että asutte erillänne varmasti vaikeuttaakin "tutustumista"
Minun mieheni on paljon poissa kotoa, tosin emme ole ns. uusperhe , joten aikaa työpäivän jälkeen tai viikon jää melko vähän perheelle. Mutta se sitten ollaan kyllä yhdessä klimpissä parhaamme mukaan. En osaa neuvoa sinua, mutta sen huomaan että et ole tyytyväinen ratkaisuunne. Ihmettelen sitä kyllä itsekin , varsinkin kun teillä on yhteinen odotettu vauva.
AIkuisten väliseen seurusteluun ei yhteistä kotia tarvita, mutta lapsille se tuo turvaa samoin kuin sinulle nyt aivan tuoreena äitinä. Yritähän saada selville mikä olisi paras ratkaisu.

 

[Viola]

Olen tekemisissä miehen suvun kanssa, kesämökillä viime kesänä, on otettu hyvin vastaan, sukulaiset tosi mukavia kaikki. "Anopin" kanssa varsin lämpimät ja läheiset välit, saan paljon hoitoapua yms. Tapaan mieheni poikiakin välillä, silloin kun miehenikin, viimeksi olivat meitä porukalla auttamassa muutossa. Vanhempi poika jopa käynyt meillä iltapäivisin vauvaa katsomassa oma-aloitteisesti. Pidän siksi meitä ainakin väljästi En siis ole yh. tai fuckbuddy. Meillä on siis yhteishuoltajuus, vaikka eri taloudet. Olemme mieheni kanssa muuten läheisiä ja keskustelemme paljon..

 

[Jenis]

Olen tekemisissä miehen suvun kanssa, kesämökillä viime kesänä, on otettu hyvin vastaan, sukulaiset tosi mukavia kaikki. "Anopin" kanssa varsin lämpimät ja läheiset välit, saan paljon hoitoapua yms. Tapaan mieheni poikiakin välillä, silloin kun miehenikin, viimeksi olivat meitä porukalla auttamassa muutossa. Vanhempi poika jopa käynyt meillä iltapäivisin vauvaa katsomassa oma-aloitteisesti. Pidän siksi meitä ainakin väljästi En siis ole yh. tai fuckbuddy. Meillä on siis yhteishuoltajuus, vaikka eri taloudet. Olemme mieheni kanssa muuten läheisiä ja keskustelemme paljon..

Jos toi tilanne tuollaisenaan riittää sulle, niin mikäs siinä sitten. 2 kämpän järjestelyhän se oli presidentilläkin voimassa ennen virkaanastumista Ilmeisesti kuitenkaan ei riitä, kun asiaa täällä pohdit?

 

[-]

Olen tekemisissä miehen suvun kanssa, kesämökillä viime kesänä, on otettu hyvin vastaan, sukulaiset tosi mukavia kaikki. "Anopin" kanssa varsin lämpimät ja läheiset välit, saan paljon hoitoapua yms. Tapaan mieheni poikiakin välillä, silloin kun miehenikin, viimeksi olivat meitä porukalla auttamassa muutossa. Vanhempi poika jopa käynyt meillä iltapäivisin vauvaa katsomassa oma-aloitteisesti. Pidän siksi meitä ainakin väljästi En siis ole yh. tai fuckbuddy. Meillä on siis yhteishuoltajuus, vaikka eri taloudet. Olemme mieheni kanssa muuten läheisiä ja keskustelemme paljon..

Minusta perhe asuu yhdessä, eli mun silmissä ette ole perhe.

 

[hanneli]

Mistä erotraumasta miehesi kärsii siis? Oliko yhteinen lapsenne miehesikin toive?

 

[wb]

riitta väisäsellähän on ollut sama tilanne kun niil on omat kodit ja niillä homma toimii ainakin. mulle tekis tiukkaa olla niin paljon yksin kun lapsi nukkuu kumminkin nii paljon. mies saa tavallaa parhaat päältä,ei kotitöitä tms vaan seurustella silloin kun jaksaa itse

 

[v]

Voi olla hyväkin, että miehellä on oma koti. Mies saattaa olla jatkuvasti niin stressaantunut, että yhteisasuminen kävisi rankaksi. Nyt hänellä on tilaisuus siirtyä pois tilanteen käydessä liian raskaaksi. Ei mitenkään kiva järjestely, mutta yhteisasuminen voisi olla huonompi vaihtoehto.

 

[Potslojo]

Ok, salailuja tms ei ole. Tunnet suvun, lapset jnejne, kuten normaalissa uusperheessä asiat menee.
Ainoa poikkeus on eri asunnot ja sinun mielestäsi liian vähäinen yhteinen perhe-aika.
Toisille tuo riittää ihan ydinperheessäkin, toisille ei.
Mutta jos itse kärsit, ei siinä auta muu kuin ottaa härkää sarvista ja puhua asiat halki-poikki-pinoon.
Tarpeeksi kauan kun toinen aikuinen tuntee itsensä ulkopuoliseksi parisuhteessaan, ei ole enää parisuhdetta, sitten ollaa lähi ja etä, elarit, tapaamiset jne. :/

 

[samis]

Hei, meillä eletään samanlaisessa asuinjärjestelyssä ja siksi ollaan kai yhdessäkin. Tässä yhteiskunnassa on niin ahtaat mallit perheelle ja olemiselle, että pitää kuunnella itseään ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Ja siis myös lasta ajatellen. Meillä mies kyllä tekee kotitöitäkin ja jopa hoitaa lasta kun mulla on muuta. Mutta jos et ole itse tyytyväinen, niin sitten tilanne on hankala. Haluanpa vain sanoa että joillekin tällainen perhe sopii hyvin.

 

[Viola]

Hei, ihanaa että löytyy joku samanlainenkin tapaus. Näin niitä ydinperheen normeja horjutetaan. Onhan tässä hyvätkni puolensa ja luulen kans, että tämän ansiosta mekin vielä ollaan yhdessä. Lapsi oli minun ehdoton toiveeni, mies ei olisi halunnut, mutta suostui sitten hiljaisesti tahtooni. ollaan kyl molemmat lapsirakkaita ja iloisia vauvastamme ja lisääkin saisi tulla mun puolesta.
Eli olisin muuten tyyytyväinen, onhan etäisyyttä ydinperheissäkin, vaan harmittaa tällä hetkellä sen yhteisen ajan vähyys, mies ja läheisyyden puute, mies työmatkalla nytkin. Mietin miten saisin illat paremmin rullaamaan?, en kyllä enää anele yöksi jäämään. Miten samis teillä illat menee? Mies on siis aika pökkelö arkena, lomalla ja viikonloppuisin ihan eri mies. Meillä ei kotihommiin juuri osallistu, mutta toivon että lapsen hoitoon kunhan vähän poika varttuu.

 

[Viola]

Hei, meillä eletään samanlaisessa asuinjärjestelyssä ja siksi ollaan kai yhdessäkin. Tässä yhteiskunnassa on niin ahtaat mallit perheelle ja olemiselle, että pitää kuunnella itseään ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Ja siis myös lasta ajatellen. Meillä mies kyllä tekee kotitöitäkin ja jopa hoitaa lasta kun mulla on muuta. Mutta jos et ole itse tyytyväinen, niin sitten tilanne on hankala. Haluanpa vain sanoa että joillekin tällainen perhe sopii hyvin.

Hei, ihanaa että löytyy joku samanlainenkin tapaus. Näin niitä ydinperheen normeja horjutetaan. Onhan tässä hyvätkni puolensa ja luulen kans, että tämän ansiosta mekin vielä ollaan yhdessä. Lapsi oli minun ehdoton toiveeni, mies ei olisi halunnut, mutta suostui sitten hiljaisesti tahtooni. ollaan kyl molemmat lapsirakkaita ja iloisia vauvastamme ja lisääkin saisi tulla mun puolesta.
Eli olisin muuten tyyytyväinen, onhan etäisyyttä ydinperheissäkin, vaan harmittaa tällä hetkellä sen yhteisen ajan vähyys, mies ja läheisyyden puute, mies työmatkalla nytkin. Mietin miten saisin illat paremmin rullaamaan?, en kyllä enää anele yöksi jäämään.
Miten samis teillä illat menee? Mies on siis aika pökkelö arkena, lomalla ja viikonloppuisin ihan eri mies. Meillä ei kotihommiin juuri osallistu, mutta toivon että lapsen hoitoon kunhan vähän poika varttuu.

 

[juu]

Mikä se sun varsinainen ongelma on? Kun kerran teillä on niin ihanaa ja on ihana suku jne. ja ootte niiin onnellisia ja puhutte kaikesta (hieman epäilen ekan tekstisi pohjalta) niin siis mikä se ongelma tarkalleen oli?

 

[vieras]

me myös asutaan eri osoitteissa tällä hetkellä ja ollaan jopa naimisissa. ja yks lapsi siis. tosin nyt pitäis vissiin muuttaa yhteen ku saatiin semmonen asuntotarjous ettei kehtaa kieltäytyä... hyvin on menny näin, tykkään olla omassa kodissa välillä itekseen.

 

[Viola]

quote="juu"]Mikä se sun varsinainen ongelma on? Kun kerran teillä on niin ihanaa ja on ihana suku jne. ja ootte niiin onnellisia ja puhutte kaikesta (hieman epäilen ekan tekstisi pohjalta) niin siis mikä se ongelma tarkalleen oli?[/quote]

Harmittaa tällä hetkellä yhteisen ajan ja sen myötä läheisyyden vähyys. Mies työmatkalla nytkin. Ollaan myös läheisyyden tarpeen suhteen erilaisia, minä oon aina ollut hirmu fyysinen ihminen, ja hänelle tuntuu riittävän vähempikin. Eli mistä löytää tasapaino tarpeiden välillä. Luovimista se kai muillakin, vai kohtaako halut ja toiveet täysin parisuhteessa koskaan?

 

[Viola]

quote="vieras"]me myös asutaan eri osoitteissa tällä hetkellä ja ollaan jopa naimisissa. ja yks lapsi siis. tosin nyt pitäis vissiin muuttaa yhteen ku saatiin semmonen asuntotarjous ettei kehtaa kieltäytyä... hyvin on menny näin, tykkään olla omassa kodissa välillä itekseen.[/quote]

Kuinka kauan olette asuneet eri osoitteissa? Minkä ikäinen lapsenne on? Me alle kolme vuotta seurusteltu, eli ehkä yhteenmuutosta joskus toivoa on.. Onnea teille.