\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.09.2005 klo 14:25 Minä täältä kirjoitti:
Minä pohdin sitä juuri (vastaava tilanne kuin sinulla paitsi miehellä ei lapsia), että miten sitten kun yhteinen lapsi, niin (mies) suhtautuu sitten minun omaani (joka myös kovin kovin pieni).
Onko teillä kellään kokemuksia? Ajatuksia?
Olen tässä jonkun kk lukenut eri tarinoita uusperheistä ja olosuhteista..
Paljon merkkaa millaiset kemiat on exien kanssa, luonteista yleensä ja osaavatko kaikki puhua asioista ilman että lapset ovat välissä...
Jokseenkin on ehkä vielä eri juttu se onko perheessä yhteinen äiti ja kenties 2 isää kuin että ois kummallakin entisen suhteen lapsia + sitten vielä yhteiset päälle!!
Meillä on varmaan sattunut harvinainen onni ettei ole kamalaa "isäpuolta" lapsilleni tullut ja hoitaa ja huolehtii heistä jopa paremmin kuin isänsä..
Exän kanssa ollaan kumpikin niin minä kuin nykyinen mies normaali puhe väleissä eikä ole vielä koskaan tullut ylittämättömiä ristiriitoja ja rajuja raha/huoltajuuskiistoja.
On jopa muutama vuosi asuttu samalla kadullakin...
Paljon on vettä virrannut jotta niin ex kuin meikäkin on oppinut puhumaan asioista ilman turhia mitähän se sillä tarkoitti-mietintöjä..
Paljon on pitänyt myös antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eli aika tekee tehtävänsä näissäkin asioissa...
Sopeutuminen on A ja O vaikkei siitä silloin ole mitään hyötyä jos tunteet ja omistamisenhalu sotkevat normaalin järjenkäytön arjessa....
