A
Apua kaipaisin :(
Vieras
Olen ihan paniikin ja suunnattoman stressin vallassa. Ensi viikolla tulossa lastenvalvojalle aika lapsen tapaamista koskien.
(taustaa) : Minulla on pian 7-vuotta (s. -03) täyttävä lapsi, jonka yksinhuoltajana olen ollut kohta 5-vuotta (-05 vuodesta). Sain lapsen miehen kanssa, jota lapsi ei kuitenkaan kiinnostanut ja isyyskin tuntui oleva vieras termi. Erosimme kun lapsi oli n. vuoden vanha ja lapsi jäi minulle. Ero oli valtatava helpotus, etenkin minulle (tyypillinen alkoholi-, mustasukkasuus- ja perheväkivalta-tausta). Tein kovasti työtä sen eteen että lapseni tapaisi isäänsä (kuskailin lasta pitkin poikin - aina miehen luokse tai lähiympäristöönsä) ja että heille muodostuisi edes jonkinlainen suhde. Ajattelin että jos parisuhteemme aikana hän ei vaan osannut ottaa rooliansa haltuun ja näin erottuamme hän jollain tavalla muuttuisi ja kuitenkin kantaisi vastuunsa lapsestaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaikka alku näyttikin lupaavalta ja ajattelin että työni tuottaa jonkinlaista hedelmää... Ex-mieheni kuitenkin keksi että haluaakin perheemme takaisin, johon enään en ollut suostuvainen kun olimme aikasemminkin kovasti huovannut ja soutanut eron ja yhteenpaluun välillä. Ja asiat ei vaan koskaan muuttuneet... Tilanteemme kärjistyi kovin ja välimme tulehtuivat lopullisesti (sain tappouhkauksia ym. ex.ltäni). Ex.ni ymmärsi lopulta että paluuta entiseen ei enään ole ja jätti minut lopulta rauhaan sekä lopetti yhteydenpidon lapseensa. Vuoden verran eikä lapseni kuullut mitään isästänsä niin tein ratkaisevan siirron ja otin yhteyttä oikeusaputoimistoon, josta sain asianajajan. Vaadin yksinhuoltajuutta sekä oikeuden kautta elatusapujen maksujen määräystä lapsen täysikäisyyteen asti (isä ei maksanut elareita). Haaste meni isälle, johon hän ei vastannut ja meni vielä toinen ja tulos samanlainen, jolloin oikeus antoi yksinhuoltajuuden minulle.
-07 alkuvuonna kuulin seuraavan kerran lapseni isästä, jolloin hän vaatikin lapsen tapaamisia. Hän asui eri kaupungissa, joten virka-avun voimin saimme laadittua lastenvalvojalla kumpaakin mielyttävän tapaamissopimuksen 1xkk max.4h ajan vain ko. vuodeksi ns. koetapaamiset, lapsen kotona. Isä ei kuitenkaan noudattanut tapaamissopimusta vaan tapasi lastansa ainoastaan 4 kertaa 11 tapaamiskerran sijasta. Nekään tapaamiset eivät sijoittuneet sovituille päiville, mutta joustin. Ajattelin että, en voi olla niin ilkeä ja estää lastani näkemästä isäänsä jos siihen olisi mahdollisuus. Seuraavana vuotena meillä ei ollutkaan voimassaolevaa tapaamissopimusta, mutta lapseni näki silti vielä -08 alkuvuonna vielä isänsä, jonka jälkeen hän jälleen katosi.
Viime syksynä -09 isä yhtäkkiä lähestyikin minua ja vaati tavata lasta, en enään suostunut. Perustelin että lapsi ei ole nähnyt isäänsä n. 2 vuoteen ja eihän voi tulla yhtäkkiä vaatimaan että haluaakin nähdä lapsensa heti kuin hänelle itselle sopii. Lapsestä hän ei kysynyt mitään, ei vointeja, kuulumisia tms. ainoastaan että HÄN HALUAA. Pyysin häntä hoitamaan tapaamisasiat muita teitä, itselläni loppunut jousto!
No nytten on ensi viikolla tulossa lastenvalvojan aika, jossa meidän kummankin on oltava paikalla - keskustelemassa saman pöydän ääressä miten menetellä tapaamisten kanssa. Olen aivan paniikissa, enkä tiedä yhtään miten menetellä tai miten kuuluisi menetellä. Osaako kukaan ohjeistaa tai neuvoa minua minkälainen ehdotus kannattaisi yrittää sopia? Isä vaatii tapaamista suoraan 4 kertaa kuussa ja selostanut lastenvalvojalle että minä olen yrittänyt estää häntä tapaamasta lasta!
Harmittaa niin tämä asia, miten isällä voi säilyä oikeudet lapseensa jos kerta toisen jälkeen hylkää lapsensa. Lapsellani on ollut aivan loistava isä hänen elämässänsä 3v. asti, ei tietenkään biologinen mutta muuten rakastava ja heidän välillä luottamuksellinen isä-poikasuhde. Lapseni oirehti silloin -07 todella rankasti, lähinnä levottomuutena kun ei tiennyt mikä juttu tämä oikein on kun yhtäkkiä hänen isänsä astuikin hänen elämäänsä, mutta tuli ja meni miten sattui. Lastahan mies ei tullut tuolloinkaan katsomaan, lähinnä vakoilemaan minun elämääni ja kovasti yritti ystävystyä nykyisen mieheni kanssa (leveili kaikilla panojutuilla ja kerskui työpaikoilla sekä palkoillansa). Lapselle sanoi koko ajan odota hetki, isä tulee kohta katsomaan... Viipyi käynneillä 10min- max. 1h. Lapsi ihmeissään ovella ai nytkö sun isä jo täytyy lähteä, johon isä että ruoat lämpenee autossa...
Meidän perhe voi tällä hetkellä hyvin, esikoisestani tuli kesällä isoveli ja siitä kovin onnellinen. Oikeasta isästänsä hän ei enään puhu mitään. Kesällä pyysi isäpuoltansa tunnustamaan hänenkin isyytensä (kun jouduimme tulokkaasta tekemään isyydentunnustuksen kun emme naimisissa). Pelkään että mitä jälkiä tämä jättää poikaani, jos taas kerran tapaamiset katuu isän motivaation puutteeseen. Jos hän taas jaksaa leikkiä tätä vaan hetken...
Meillä tällä kertaa uusi lastenvalvoja, enkä tiedä kuinka tietää taustojamme. Soitin lastenvalvojalle ja toivoin että olisin saanut ns. oman tapaamisajan, että olisin voinut kertoa hänelle tapahtuneista ja edellisestä tapaamissopimuksen onnistumisesta mutta ei kuulema onnistu. Joten jouduin puhelimessa sen sitten selostaa. Nainen tuntui kovasti olevan isän puolella ja lapsella on oikeus tuntea isänsä... Itsehän teit valintasi millaisen miehen kanssa lapsen ja perheen perustit (lasten hankkiminen ei ollut suunniteltua, tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi...), tiettääkö lapsesi että kuka on hänen oikea isänsä!? siis täh, olin juuri 30min selittänyt hänelle taustoja jo parisuuhteestamme viimeiseen tapaamiseen niin kuinkakohan paljon hän edes kuunteli! Yritin kysellä mitä teen jos tämäkään sopimus ei pidä, mutta mitään kuulema lakia ei ole joka velvoittaisi isää estämästä ja aina uudestaan hakemasta tapaamisia... Tuntuu kuin me olisimme aivan lainsuojattomia, kukaan ei puolusta eikä suojele meitä, lapsi on vaan joku heittopussi ja leikkikalu jota voi pompottaa miten vaan ja hylätä milloin vaan ja särkeä sen sydämen, eikä ketään edes kiinnosta.
(taustaa) : Minulla on pian 7-vuotta (s. -03) täyttävä lapsi, jonka yksinhuoltajana olen ollut kohta 5-vuotta (-05 vuodesta). Sain lapsen miehen kanssa, jota lapsi ei kuitenkaan kiinnostanut ja isyyskin tuntui oleva vieras termi. Erosimme kun lapsi oli n. vuoden vanha ja lapsi jäi minulle. Ero oli valtatava helpotus, etenkin minulle (tyypillinen alkoholi-, mustasukkasuus- ja perheväkivalta-tausta). Tein kovasti työtä sen eteen että lapseni tapaisi isäänsä (kuskailin lasta pitkin poikin - aina miehen luokse tai lähiympäristöönsä) ja että heille muodostuisi edes jonkinlainen suhde. Ajattelin että jos parisuhteemme aikana hän ei vaan osannut ottaa rooliansa haltuun ja näin erottuamme hän jollain tavalla muuttuisi ja kuitenkin kantaisi vastuunsa lapsestaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaikka alku näyttikin lupaavalta ja ajattelin että työni tuottaa jonkinlaista hedelmää... Ex-mieheni kuitenkin keksi että haluaakin perheemme takaisin, johon enään en ollut suostuvainen kun olimme aikasemminkin kovasti huovannut ja soutanut eron ja yhteenpaluun välillä. Ja asiat ei vaan koskaan muuttuneet... Tilanteemme kärjistyi kovin ja välimme tulehtuivat lopullisesti (sain tappouhkauksia ym. ex.ltäni). Ex.ni ymmärsi lopulta että paluuta entiseen ei enään ole ja jätti minut lopulta rauhaan sekä lopetti yhteydenpidon lapseensa. Vuoden verran eikä lapseni kuullut mitään isästänsä niin tein ratkaisevan siirron ja otin yhteyttä oikeusaputoimistoon, josta sain asianajajan. Vaadin yksinhuoltajuutta sekä oikeuden kautta elatusapujen maksujen määräystä lapsen täysikäisyyteen asti (isä ei maksanut elareita). Haaste meni isälle, johon hän ei vastannut ja meni vielä toinen ja tulos samanlainen, jolloin oikeus antoi yksinhuoltajuuden minulle.
-07 alkuvuonna kuulin seuraavan kerran lapseni isästä, jolloin hän vaatikin lapsen tapaamisia. Hän asui eri kaupungissa, joten virka-avun voimin saimme laadittua lastenvalvojalla kumpaakin mielyttävän tapaamissopimuksen 1xkk max.4h ajan vain ko. vuodeksi ns. koetapaamiset, lapsen kotona. Isä ei kuitenkaan noudattanut tapaamissopimusta vaan tapasi lastansa ainoastaan 4 kertaa 11 tapaamiskerran sijasta. Nekään tapaamiset eivät sijoittuneet sovituille päiville, mutta joustin. Ajattelin että, en voi olla niin ilkeä ja estää lastani näkemästä isäänsä jos siihen olisi mahdollisuus. Seuraavana vuotena meillä ei ollutkaan voimassaolevaa tapaamissopimusta, mutta lapseni näki silti vielä -08 alkuvuonna vielä isänsä, jonka jälkeen hän jälleen katosi.
Viime syksynä -09 isä yhtäkkiä lähestyikin minua ja vaati tavata lasta, en enään suostunut. Perustelin että lapsi ei ole nähnyt isäänsä n. 2 vuoteen ja eihän voi tulla yhtäkkiä vaatimaan että haluaakin nähdä lapsensa heti kuin hänelle itselle sopii. Lapsestä hän ei kysynyt mitään, ei vointeja, kuulumisia tms. ainoastaan että HÄN HALUAA. Pyysin häntä hoitamaan tapaamisasiat muita teitä, itselläni loppunut jousto!
No nytten on ensi viikolla tulossa lastenvalvojan aika, jossa meidän kummankin on oltava paikalla - keskustelemassa saman pöydän ääressä miten menetellä tapaamisten kanssa. Olen aivan paniikissa, enkä tiedä yhtään miten menetellä tai miten kuuluisi menetellä. Osaako kukaan ohjeistaa tai neuvoa minua minkälainen ehdotus kannattaisi yrittää sopia? Isä vaatii tapaamista suoraan 4 kertaa kuussa ja selostanut lastenvalvojalle että minä olen yrittänyt estää häntä tapaamasta lasta!
Harmittaa niin tämä asia, miten isällä voi säilyä oikeudet lapseensa jos kerta toisen jälkeen hylkää lapsensa. Lapsellani on ollut aivan loistava isä hänen elämässänsä 3v. asti, ei tietenkään biologinen mutta muuten rakastava ja heidän välillä luottamuksellinen isä-poikasuhde. Lapseni oirehti silloin -07 todella rankasti, lähinnä levottomuutena kun ei tiennyt mikä juttu tämä oikein on kun yhtäkkiä hänen isänsä astuikin hänen elämäänsä, mutta tuli ja meni miten sattui. Lastahan mies ei tullut tuolloinkaan katsomaan, lähinnä vakoilemaan minun elämääni ja kovasti yritti ystävystyä nykyisen mieheni kanssa (leveili kaikilla panojutuilla ja kerskui työpaikoilla sekä palkoillansa). Lapselle sanoi koko ajan odota hetki, isä tulee kohta katsomaan... Viipyi käynneillä 10min- max. 1h. Lapsi ihmeissään ovella ai nytkö sun isä jo täytyy lähteä, johon isä että ruoat lämpenee autossa...
Meidän perhe voi tällä hetkellä hyvin, esikoisestani tuli kesällä isoveli ja siitä kovin onnellinen. Oikeasta isästänsä hän ei enään puhu mitään. Kesällä pyysi isäpuoltansa tunnustamaan hänenkin isyytensä (kun jouduimme tulokkaasta tekemään isyydentunnustuksen kun emme naimisissa). Pelkään että mitä jälkiä tämä jättää poikaani, jos taas kerran tapaamiset katuu isän motivaation puutteeseen. Jos hän taas jaksaa leikkiä tätä vaan hetken...
Meillä tällä kertaa uusi lastenvalvoja, enkä tiedä kuinka tietää taustojamme. Soitin lastenvalvojalle ja toivoin että olisin saanut ns. oman tapaamisajan, että olisin voinut kertoa hänelle tapahtuneista ja edellisestä tapaamissopimuksen onnistumisesta mutta ei kuulema onnistu. Joten jouduin puhelimessa sen sitten selostaa. Nainen tuntui kovasti olevan isän puolella ja lapsella on oikeus tuntea isänsä... Itsehän teit valintasi millaisen miehen kanssa lapsen ja perheen perustit (lasten hankkiminen ei ollut suunniteltua, tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi...), tiettääkö lapsesi että kuka on hänen oikea isänsä!? siis täh, olin juuri 30min selittänyt hänelle taustoja jo parisuuhteestamme viimeiseen tapaamiseen niin kuinkakohan paljon hän edes kuunteli! Yritin kysellä mitä teen jos tämäkään sopimus ei pidä, mutta mitään kuulema lakia ei ole joka velvoittaisi isää estämästä ja aina uudestaan hakemasta tapaamisia... Tuntuu kuin me olisimme aivan lainsuojattomia, kukaan ei puolusta eikä suojele meitä, lapsi on vaan joku heittopussi ja leikkikalu jota voi pompottaa miten vaan ja hylätä milloin vaan ja särkeä sen sydämen, eikä ketään edes kiinnosta.