Uusin Kaksplus ja vauvan hoitoon jättäminen

Mua jäi vaivaamaan siinä kirjotuksessa se, kun Töissä käyvää isäkään ei pidetty tasa vertaisena hoitajana, eli kirjoituksen mukaan äidin tulisi olla läsnä 24/7 vauvalle, ja viivana, kun vauva äännähtää on oltava jo vauvan luona lohduttamassa yms.
Käytönnössähän tuo on super vaikeaa, ja se tarkoittaa myös sitä että lapsia ei voi ola enempää kuin se yksi..
Kyllä minusta isä on ihan yhtä hyvä kuin äitikin!!
 
Jos te ihmettelette miksi niin kärkkäästi kommentoin tätä ketjua niin lukekaa tuo minun kirjoitus tuolta ylempää niin ehkä ymmärrätte.

Tietyllä tavalla poden huonoa omaatuntoa kun en voinut öitä sairaalassa viettää mut se meni niin kuin piti.

Enemmän voisin nyt kommentoida tuohon ettei isää pidetä tasavertaisena hoitajana. Meillä ainakin synnytyslaitokselta asti isä on ollut aktiivisena mukana. Vauva nostettii äidin rinnan päälle juu ekana mut muuten isä piti monta tuntia vauvaa sylissä kun mua paikkailtiin yms. ja se oli niin suloisen näköistä kun tutustuivat toisiinsa. Tietyllä tavalla ymmärrän, että äiti on äiti.. Mutta, kun meillä ainakin pyritään siihen, että myös isä on tärkeä ja isän kanssa voidaan olla myös.

On niin suloisen näköistä kun meidän vauva, joka ei ikinä oo isommin ollut sylivauva niin nukahtaa isän syliin kun isä antaa maitoa pullosta. Ja ennen kaikkea sitä isän ilmettä kuinka tärkeäksi hän tuntee itsensä siinä tilanteessa. Imetänkin osittain vielä ja toki äitikin on tärkeä mutten voi ymmärtää tuollaista erottelua. Ja jokainen kyllä tietää ne seikat miksi äitiä pidetään vauvalle tärkeimpänä, mutta miettikää sitä miltä isistä tuntuu kun ylistetään äitiä ja "vähätellään" muiden merkitystä vauvalle.

Ja kuukauden päästä ollaan miehen kans lähdössä yöksi asti hääpäivää viettämään hotelliin, meidän silloin 5,5kk vauva jää tutulle ja turvalliselle mummolle meille kotiin hoitoon, ehkä itsekästä, mutta se on tosi ettei se muu elämä siihen lopu kun vauva tulee. Vauva kyllä tarvitsee äitiä ja kun perhettä aletaan perustamaan niin se on tiedetty et jostain joutuu tinkimään muttei se siltikään tarkoita et muu elämä jää pois. Jokainen jättää lapsensa yöhoitoon omasta syystään, joko nukkuakseen univelkoja tai päästäkseen bilettämään. Siinä ei ole mitään väärää kun elämässä muuten se tärkein pysyy etusijalla.
 
Me olemme EHKÄ lähdössä huomenna leffaan ja sen jälkeen syömään, 1vuotis hääpäivämme kun on... Jos nyt raaskimme viedä 9kk tytön hoitoon mummulaan! Tyttö on ollut mummulassa hoidossa kaksi kertaa, pari tuntia kerrallaan. Niin kiintynyt, jonkun näkökulmasta liiankin kiintynyt olen tyttöön. Olen jo kerran kuullut ex-kaverini suusta että lapsi ei tule pärjäämään maailmassa jos kasvaa liian kiinni äitiinsä.... Huoh. Toinen kaverini vie taas miltei joka viikonloppu, koko VIIKONLOPUKSI, puolivuotiaan poikansa äidillensä hoitoon että pääsee itse bilettämään. Itselläni käy sääliksi lapsiparkaa. En halua kiillottaa sädekehääni, mutta itselleni vaan on vaikea viedä lastani "vieraalle" hoitoon.
 
Itse asiassa tuli mieleeni ketju josta ei ole kovin kauaa.. otsikko jotain Koska tuulettumaan / bilettämään.. viittaisiko Lionheart tähän..?

Mutta se ketju oli pitkä ja suurin piirtein siinä kaikki kertoivat käyneen baarissa ennen kuin vauva oli 6 kk ja jotkut useammankin kerran.. :/
 
Hyvä Lionheart. Ymmärrän kyllä huolesi lapsista, mutta olen samalla huolissani sinusta itsestäsi. Perustan ajatukseni omaan elämänkokemukseeni eikä tämä siis ole faktaa vaan mutu tuntumaa, mutta pätee ainakin minun kohdallani. Siis...

Esikoisesta olin erittäin tarkka kuka häntä hoitaa ja milloin. En siis jättänyt häntä hetkeksikään ilman valvontaani. En antanut ensimmäiseen kymmeneen kuukauteen häntä mummulaan hoitoon enkä mihinkään muuallekaan. Hyvä kun luotin mieheeni että kävin pikipäiten kaupassa. Olin ehdottomasti sitä mielltä että ainoa oikea hoitaja olen minä. Toisen lapsen synnyttyä hermostuin kun isovanhemmat hakivat vauvan kolmen kuukauden ikäisenä hoitoon ja sanoivat että minun täytyy olla esikoisen kanssa. En kuitenkaan pystynyt laittamaan hanttiin vaan vanhempani veivät siitä lähtien tyttäreni kerran kahdessa viikossa vuorokaudeksi hoitoon heille. Olin vihainen ja katkera tästä asiasta ja vielä vihaisempi olin kun he alkoivat ottaa myös esikoisen mukaan joka oli tottunut äidin hellään huomaan. Oli vähällä etten katkaissut välejäni heihin. Nyt vanhempieni päätöksestä viedä lapset hoitoon on kulunut jo seitsemän vuotta ja ymmärrän heidän viisautensa. Odotan kolmatta ja tämä kolmas lähtee hoitokierrokselle jo varhain. Ihmettelet varmaan miksi...

Kerronpa sinulle. Puolitoista vuotta sitten lääkäri totesi minun kärsivän masennuksesta joka oli alkanut esikoisen synnyttyä. Sairauteni kuvaan kuului juuri se että yritin suojella lastani "pahalta" maailmalta enkä siis voinut antaa hänen kohdata sitä toisten ihmisten kautta. Mutta mitä sillä itse asiassa sain aikaan. En mitään hyvää. Ensimmäiset kaksi vuotta vain äidin hoidossa olivat turmiollisia. Suojelin kyllä lastani mutta en ollut todella läsnä hänen elämässään. Keskityin vain siihen että lapsella on perustarpeet tyydytettynä, eli ruoka ja puhtaus. Kaiken vapaa-ajan joko nukuin tai vietin apaattisena koneella. Toisella kädellä selailin nettiä ja toisella kädellä pidin lasta sylissä. Hermostuin jos minut keskeytettiin netti surfailussa. Juuri kaksplussan palstalla arvostelin kärkkäästi muiden päätöksiä...

Tästä kaikesta oli seurauksena se että esikoiseni 10 v kärsii tänä päivänä myös masennuksesta. Siskonsa 7 v on terve ja kiitän siitä todellakin vanhempiani. He kykenivät antamaan itsensä peliin ja huomioimaan lapsiani ja suomaan minulle lepohetken vaikka se olikin vihaa ja katkeruutta täynnä. Nuorimmaiseni ei ole lainkaan kärsinyt näistä yö hoidoista vaan päin vastoin hyötynyt. Ei olisi riittänyt että mieheni olisi hoitanut lapsia kotona ja minä olisin levännyt. Enhän voinut levätä koska kaikki muut tekivät asiat väärin. He eivät olleet mielestäni tarpeeksi turvallisia lapsilleni, ei edes mieheni. Mieheni tehtäväksi jäi siis kuunnella purkaukseni vanhemmistani ja kiinnittää huomioni johonkin muuhun. Esim. vei minut syömään, terassille, elokuviin ym. että unohtaisin hetkeksi arjen. Tämä on asia joka kantoi vaikeiden aikojen yli. Se että lapseni vietiin hoitoon on myös asia joka piti liittomme kasassa. Näiden vastentahtoisten lepohetkien jälkeen jaksoin aina jonkun aikaa olla äiti lapsilleni. Silloin en asiaa ymmärtänyt enkä missään tapauksessa osannut arvostaa apua. Vasta nyt myöhemmin lääkityksen turvin olen oppinut huomaamaan että olin itse niin loppuun palanut että en enää osannut hoitaa itseäni vaan keskitin kaikki voimani lapsiin.

Nyt kun odotan kolmatta olen jo päättänyt että heti kun vauva oppii ottamaan maitoa pullosta tai kupista, on aika että meillä alkaa joka toisen viikon yökyläilyt. Kyseessä on koko perheen hyvinvointi. Poikani pelkää jo nyt että hän ei saa omaa aikaa kun vauva tulee (vaikka odottaakin innokkaana uutta tulokasta). Ja myös minulla on huoli siitä että kuinka onnistun järjestämään aikaa kaikille lapsilleni tasapuolisesti sekä huomioimaan mieheni. Mieheni on onneksi sitkeää kalustoa ja on jo kerran kestänyt kahdeksan vuoden perhehelvetin joten hänen tiedän jo kestävän, mutta en haluaisi asioita enää samaan jamaan kuin aikaisemmin. Meille kuitenkin on nyt tärkeintä että allerginen valvottava lapsi ei saa perhe-elämäämme jälleen sekaisin vaan että tasapaino ja rauha säilyvät ja näin ollen koko perheen hyvinvointi. Tämä on tärkeää jo yksin poikani toipumiselle ja tulevan lapsen mielenterveydelle. On parempi että tämä vauva on tutun ja turvallisen hoitajan hoteissa aina välillä kuin väsyneiden vanhempien hoteissa kuunnellen jatkuvia riitoja ja äidin hermostumisia väsymyksen vuoksi. Lääkityksestä huolimatta nimittäin oireilen vahvasti jos olen liian väsynyt, eli uni on tärkeää. Ja nukuttua tulee huomattavasti paremmin kun on käynyt kääntämässä ajatuksensa muualle vaikka elokuvissa ja tuopillisella kuin kotona käkkimällä ja haistelemalla kaipuunsa takia vauvan tavaroita. Ikävöinti ei auta lepäämään vaan aiheuttaa levottomia unia.

Itselleni ei anna lepoa yö myöhään hilluminen vaan päin vastoin väsyttää, mutta kun käy elokuvissa, syö hyvin ja juo tuopillisen niin uni maistuu varmasti koko yön ikävöimättä ja aamulla onkin ihana herätä levänneenä ja hakea lapsensa hoidosta ja nauttia taas arjesta. Ja kun äiti nauttii, nauttii varmasti koko perhe eikä se voi olla vahingollista vauvalle. Siis pitäkää huolta itsestänne.

T. Nykyään satunnainen vierailija (siis tällä palstalla)
 
Edelliselle kirjoittajalle, tarinasi oli opettavainen, mutta onhan aivan eri asia jättää pieni lapsi hoitoon, jos äiti on SAIRASTUNUT MASENNUKSEEN kuin jättää lapsi hoitoon pitkäksi aikaa "parisuhteen hoidon" tai oman "tekee mieli vähän bailata" vuoksi.

Äidin masennuksen takia vaihtoehtoja ei monesti ole, LAPSEN TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN takia hoitoon on pakko viedä. Silloin kyseenalaistamista lapsen parhaan puolesta ei ole, toisin kuin omien menojen suhteen.

Tätä ap mielestäni asialla haki, ei varmaankaan tarkoittanut pakon edessä tapahtuvaa lapsen pitkäaikaista hoitoa (päivisin ja öisin).
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 10:16 Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tuli mieleeni ketju josta ei ole kovin kauaa.. otsikko jotain Koska tuulettumaan / bilettämään.. viittaisiko Lionheart tähän..?

Mutta se ketju oli pitkä ja suurin piirtein siinä kaikki kertoivat käyneen baarissa ennen kuin vauva oli 6 kk ja jotkut useammankin kerran.. :/
Laita linkki!
 
Tässä keskustelussa tutkittu tieto ei nähtävästi paina yhtään mitään.

Ensinnäkin, pieni vauva ei pysty tutkimusten mukaan muodostamaan turvallista ihmissuhdetta useaan henkilöön. Vauva valitsee itselleen primäärin huoltajan, joka useimmin lasta hoitaa, käytännössä tämä on monesti äiti. Kukaan muu ihminen ei pysty lapselle vastaavaa turvaa antamaan. Lapsi oppii tunnistamaan myös isänsä, ja läheinen suhde toiseeen vanhempaan on rikkaus, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että primäärin vanhemman läsnäolo on vauvan perustarve.

Vauvaa ei voi totuttaa itsenäiseksi, päin vastoin. On myös tutkittu, että mitä paremmin vauvan tarpeisiin on vastattu ihan kehityksen alkuvaiheissa, sitä rohkeampi ja itsenäisempi lapsesta tulee. Eli jos haluatte, että kouluikäinen pärjää hyvin kesälomilla mummolassa, tutkimusten mukaan teidän pitäisi tarjota lapselle turvallinen ja rauhallinen vauva-aika primäärin hoitajan turvissa.

Elämä on mitä on, ja välillä varmasti tuore vanhempi tarvitsee jaksaakseen myös etäisyyttä kodista. Lisäksi on juuri nämä sairaalakeikat ja muut elämän ongelmat joille ei kukaan mitään voi. Keskustelun lähtökohtana kuitenkin minusta pitäisi olla tosiasiat eikä mitkään 'en minäkään siitä mitään traumoja saanut'-perustelut. Elämme kuitenkin maassa, joka on läntisen Euroopan väkivaltaisin, alkoholiongelmaisin ja eniten itsemurhia tekevä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 10:31 puli kirjoitti:
Hyvä keskusteluaihe minustakin. Ne, joilla omatunto kolkuttaa, ottanee nokkiinsa... :kieh:
Mun mielestä täällä ollaan myös puhuttu pakollisista menoista kuten sairaalassa olosta ja yliväsymyksestä. Mun mielestä osa on todennut monesti, että joskus tilapäisesti yöhoito on paikallaan jos vanhemmat väsyy. On myös painotettu, että ei jatkuva baarissa käynti ole se oikea syy viedä hoitoon, siis toistuvasti.

Minusta aloittaja syyllistää ihan kaikki yöhoitoon vieneet vanhemmat! Syystä tai määrästä riippumatta. En saanut häneltä sellaista kuvaa, että uupumisen takia voisi antaa hoitoon. Edelleen vaan jankutetaan baareista. Mun mielestä joku ei osaa lukea!? :eek:

Jos sovitaan että jatkuva baareissa juokseminen on väärää toimintaa, niin voisitteko kommentoida jotenkin tuota pätevästä syystä yöhoitoon viemistä!? Ja miten selvitä niistä tilanteista ilman muiden apua?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 22:45 Äitykkä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 22:38 Mielipide kirjoitti:
Taitaa olla vauvojen aliarvioimista tuollainen hössötys. Ei kai pienestä odotuksesta rikki mene. En minä ainakaan arkitilanteissa kahden lapsen kanssa pääse samalla sekunnilla sen luokse joka inahtaa. Enkä edes halua kirjaimellisesti juosta joka asian takia.

Ollaan varmaaan ikävöity pienenä vanhempia. Kyllä huomaan sen 2-vuotiaasta esikoisestani. Ei tarvitse kuin käydä vessassa, niin äitiä tulee ikävä ja huuto oven takana on mahdoton. :D Tuo esimerkkini kertokoon, että ikävä ei aina ole pahasta... ;)
Tässä puhuttiin nyt yön yli poissaoloista...
Äitykkä, älä ole tyhmä... ;) Luitko koko kertomuksen...? Hyvä lainata vain osa tekstistä ja kommentoida sitä.
 
Kai tässäkin asiassa voi maalaisjärkeä käyttää.. joillakin vauva voi olla niin vaativa että on suositeltavaa viedä joskus yöksi hoitoon että saa itse levätä.. meillä esim. on helppo vauva joka nukkuu yönsä hyvin joten ei ole ollut tarvetta viedä hoitoon.

Sitten on taas äitejä jotka eivät välttämättä ole tulleet raskaaksi suunnitellusti ja menojalka edelleen vipattaa / ei ole tajunneet raskautta suunnitellessaan että se vauva tulee olemaan etusijalla ja siinä saa juoksut jäädä.. :whistle:

Baarikeskustelua ei enää löytynyt.. :/
 
Lusikka soppaan
:flower: Lionheartille!!!!! En ole koskaan ymmärtänyt äitejä, jotka raaskivat viedä imeväisikäisen hoitoon ja tuttelit mukaan, jotta itse pääsee "tuulettumaan". Selityksiä kuulee kyllä monenlaisia, mutta ne eivät oikeuta jättämään pientä hoitoon baarireissun takia. Jos on vanhemmaksi päättänyt ryhtyä luulisi käytöksen olevan vastuunsa mukaista. Varmasti ehtii myöhemminkin! :wave:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 12:27 Maria kirjoitti:
Perustan ajatukseni omaan elämänkokemukseeni eikä tämä siis ole faktaa vaan mutu tuntumaa, mutta pätee ainakin minun kohdallani. Siis...

Esikoisesta olin erittäin tarkka kuka häntä hoitaa ja milloin. En siis jättänyt häntä hetkeksikään ilman valvontaani. -- Toisen lapsen synnyttyä hermostuin kun isovanhemmat hakivat vauvan kolmen kuukauden ikäisenä hoitoon ja sanoivat että minun täytyy olla esikoisen kanssa. -- Odotan kolmatta ja tämä kolmas lähtee hoitokierrokselle jo varhain. Ihmettelet varmaan miksi...

Ei olisi riittänyt että mieheni olisi hoitanut lapsia kotona ja minä olisin levännyt. Enhän voinut levätä koska kaikki muut tekivät asiat väärin. He eivät olleet mielestäni tarpeeksi turvallisia lapsilleni, ei edes mieheni. -- Se että lapseni vietiin hoitoon on myös asia joka piti liittomme kasassa. -- Nyt kun odotan kolmatta olen jo päättänyt että heti kun vauva oppii ottamaan maitoa pullosta tai kupista, on aika että meillä alkaa joka toisen viikon yökyläilyt. Kyseessä on koko perheen hyvinvointi.

Ensiksikin: olen pahoillani, että tilanne johti kohdallasi masennukseen.

En kuitenkaan lähtisi yleistämään, että jos vauvaa ei mahdollisimman pian viedä yöhoitoon, tämä tilanne toistuisi kaikilla muillakin. Olemme kaikki yksilöitä, enkä ole kyllä mistään Lionheartin viestistä saanut sitä kuvaa, etteikö hän luottaisi mieheensä lapsen hoitajana tai yrittäisi vain suorittaa äitiyttään. Ilmeisesti toisilla äitiys on enemmän osa normaalia elämää, kun taas toisilla se voi suistaa elämän raiteiltaan, kellä enemmän kellä vähemmän. Ja tätähän ei voi nähdä päällepäin.
Silti en menisi kenellekään suoralta kädeltä suosittelemaan lapsen yöhoitoon viemistä tai väittämään, että mikäli näin ei tehdä, parisuhde romuttuu puhumattakaan suhteesta muihin lapsiin tai oma mielenterveys menisi.

Luonnollisesti on tilanteita, jolloin jonkun muun kuin äidin on hoidettava lastaan. Esimerkkinä äidin lääkärissäkäynti tai vastaava, tai ihan vain äidin tarve saada olla ilman lasta ja siitä aiheutuvaa vastuuta jokunen tunti. Tällöinkin, jos vauvaa hoitaa ihminen, kenen kanssa hän on ainakin lähes päivittäin tekemisissä (oli se sitten lapsen isovanhemmat tai isä), en usko mitään suurta vahinkoa tapahtuvan. Ja Lionheartin referoimassa jutussahan puhuttiin lapsen lähivanhemmasta - joka ei todellakaan aina ole äiti.

Ei se, että lasta ei halua (tai tarvitse) viedä pitkäksi aikaa (yli yön tai vuorokauden) hoitoon tarkoita sitä, että äiti yrittäisi päteä tai, kuten täällä on osuvasti sanottu, kiillottaa sädekehäänsä. Eikä se tarkoita sitä, että niin tekevät ja tuntevat äidit haluaisivat syyllistää niitä vanhempia, jotka taas pitävät lapsen yöhoitojärjestelyjä tarpeellisina ihan pienestä pitäen, että vauvasta ei tulisi liian riippuvaista äidistä / vauva tottuisi muihinkin hoitajiin.

 
iiks
...ja meillä kun on tarkoitus lähteä tässä kuussa kaupunkilomalle avomieheni kanssa ja jättää 10kk(ja veli)mummolle öiksi hoitoon!
Sanoin että kaksi yötä on maksimi mitä voin olla erossa mutta aikaisen aamulennon takia taitaa tulla 3yön vierailu.Sydäntä raastaa jo nyt ja mietin ennen tämän ketjun lukemista matkan peruuttamista(jos edes mahdollista),mutta sitten taas toisaalta parisuhteemme kriisissä(itse olen hakenut siihen jo apua)- ei edes huvittaisi nyt hirveästi senkään takia lähteä mutta toisaalta tiedä mitä matka saisi aikaiseksi.
Omatunto/syyllisyys senkun lisääntyi tämän ketjun jälkeen ja minien mielestä varmaan syystä! :headwall:
 
sosionomi
Vierailen tuolta odotuspuolelta, joten äitinä minulla ei vielä ole asiasta kokemusta. Työn ja opiskelun puolelta kyllä ja minusta on hienoa, että "kissa on nostettu pöydälle". Ketjussa on monta hyvää kommenttia puolin ja toisin, mustavalkoinenhan tämäkään asia ei ole.
Mielestäni on todella hyvä, että alkuperäinen teksti painottaa ja muistuttaa äidin tärkeydestä. Sitähän ei voi kiistää, etteikö jo odotusaika rakentaisi lapsen ja äidin välille aivan erityistä suhdetta. Äiti on usein myös alussa lapsen ensisijainen hoitaja ja (valitettavastikin?) isällä ei aluksi ole edes mahdollisuutta ihan vastaavaan suhteeseen pienen lapsensa kanssa. MUTTA lapsen kasvaessa isän roolikin kasvaa usein, ja samoin lapsi alkaa luoda suhteita muihin läheisiin aikuisiin. Kiintymyssuhdetta on tutkittu paljon ja esimerkiksi Sinkkosen ja Kallandin kirjoja suosittelen minäkin lukemaan. Asia ei ole tuulesta temmattu, vaan lapsi todella voi kokea suurtakin ahdistusta äidistä erossa ollessaan, vaikkei edes näyttäisi sitä selkeästi ulos päin!
Sitten se toinen puoli, eli läsnäolo. Vaikkei äiti olisikaan masentunut tai vastaavaa, on luonnollista että pinna kiristyy vauvan kanssa 24h ollessa. Lapsi aistii vanhemman kireyden ja kärsii siitäkin. Ja tilanteen pitkittyessä ja äidin väsyessä lapsikin reagoi vastaavasti.. Kun äiti voi huonosti, niin voi lapsikin, siitäkin huolimatta, että saisi äidin fyysistä läsnäoloa jatkuvasti.
Pointtina tässä vuodatuksessani kai on, että äidin ei kannata tuntea syyllisyyttä siitä, että tarvitsee joskus omaa tilaa. Kenelle se sitten on tuopilla käymistä ja kenelle nukkumista tai vaikka shoppailua. On syytä tiedostaa asian molemmat puolet ja olla oman jaksamisen mukaan lapsen kanssa vauva-aikana mahdollisimman paljon, mutta vetämättä itseään äärirajoille. Hyvä äiti tunnistaa lapsen tarpeiden lisäksi omatkin tarpeensa, vaikka vauva on tietysti etusijalla.
Itse en vielä tiedä, kuinka kiinni tulen olemaan pikkuisessani ja kuinka herkästi uskallan hänet hoitoon antaa. Mutta eiköhän tilanne sitten näytä, mikä on meille parasta. Yön yli poissa olemista yritän varmasti ensimmäiset kuukaudet välttää, mutta isän hoiviin uskoisin pystyväni lapsen yhdeksi yöksi tarvittaessa jättämään vahingoittamatta sen enempää lasta kuin itseäni. Joku tuolla mainitsikin siitä 1 yö per ikävuosi periaatteesta ja sen olen kuullut muissakin yhteyksissä. Mutta kaikille ei sovi samat periaatteet, niin lapset kuin perheetkin ovat erilaisia. Joskus on parempi olla vaikka se yö tai pari tuulettumassa, jos vaihtoehtona on masentuminen ja vauvan henkinen tai pahimmassa tapauksessa fyysinen laiminlyöminen sitä kautta. Yritetään erilaisista tavoistamme huolimatta muistaa se, kuinka korvaamattoman ainutlaatuisia olemme omille lapsillemme.
 
Mielipide
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 13:32 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 10:31 puli kirjoitti:
Hyvä keskusteluaihe minustakin. Ne, joilla omatunto kolkuttaa, ottanee nokkiinsa... :kieh:
Mun mielestä täällä ollaan myös puhuttu pakollisista menoista kuten sairaalassa olosta ja yliväsymyksestä. Mun mielestä osa on todennut monesti, että joskus tilapäisesti yöhoito on paikallaan jos vanhemmat väsyy. On myös painotettu, että ei jatkuva baarissa käynti ole se oikea syy viedä hoitoon, siis toistuvasti.

Minusta aloittaja syyllistää ihan kaikki yöhoitoon vieneet vanhemmat! Syystä tai määrästä riippumatta. En saanut häneltä sellaista kuvaa, että uupumisen takia voisi antaa hoitoon. Edelleen vaan jankutetaan baareista. Mun mielestä joku ei osaa lukea!? :eek:

Jos sovitaan että jatkuva baareissa juokseminen on väärää toimintaa, niin voisitteko kommentoida jotenkin tuota pätevästä syystä yöhoitoon viemistä!? Ja miten selvitä niistä tilanteista ilman muiden apua?
Niinpä. Tähän tuskin Lionheart et kumppanit vastaa. Huvittavaa, että oikeastaan kukaan tässä ketjussa ei (taaskaan) ole vienyt hoitoon kovin helposti, suurin osa vain pakosta, ja silti on vastakkainasettelua.

Toiseksi, on hyvin läpinäkyvää, että mm. Lionheart, jonka tekstejä olen aikaisemminkin monesti lukenut, on siirtynyt vastailemaan "harmaana". Kirjoitustyylisi on erityinen, ja se heijastuu muutamassa muussakin harmaan kirjoituksessa. Eli todennäköisesti et kehtaa enää nettiriippuvuudessasi kirjoittaa mustana... Minulle tuli aivan sama mieleen kun Maria kirjoitti kokemuksistaan! :ashamed:
Kannattaa hakea apua, se ei ole heikkoutta! :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 14:05 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 13:17 Lionheart kirjoitti:
lapselle vain hyväksi.
No se on ainakin tutkittu, että netissä pyörivät hieman yksinäiset, epäsosiaaliset ja epävarmat äidit, jotka hakevat täältä niin seuraa kuin tukeakin, tai sitten haluavat päteä, koska muualla eivät siihen elämässään kykene... Erään lehtiartikkelin mukaan valtaosa (huomio lukutaidottomille: ei siis kaikki) netin äitisurffaajista on vähäkoulutettuja ja rumasti sanottuna alempaa keskiluokkaa eli ei kovin hyvävaraisia. Kuulutkohan tähän porukkaan...? ;)
-----
No mutta siis, mielestäni on typerää tehdä yleistyksiä tiedän...

Otin lainauksesta pitkät pätkät pois, mutta totta, ei kannata tehdä yleistyksiä ;). Mitähän varten tää palsta on olemassa? :LOL: :LOL:
 
no tuota
Pakko kaivaa verta nenästä :)

Itselläni on vuoden ikäinen lapsi joka on ollut mummillaan yöhoidossa JOPA 5 kertaa kuluneen vuoden aikana. Ja lähes joka kerta ollaan oltu miehen kanssa ulkona. Tyttöni suorastaan palvoo mummiaan ja välillä jopa mummin syli oli parempi kuin äidin. Tyttö on joka kerta nukkunut mummillaan yö hyvin eikä koskaan ole jäänyt peräämme itkemään. Äitini on antanut tytön olla sylissä niin paljon kuin haluaa ja muutenkin huomiota on saatu varmasti enemmän kuin kotona viikossa yhteensä. Äitini hoitaa myös tyttöä arkisin muutamia tunteja kun olen itse koulussa eikä koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Joten tällaisen löpinän jälkeen pitäisi uskoa että tytölläni on nyt elinikäiset traumat ja aikuisena menee psykiatrille tilittämään sitä kuinka äiti ei minusta välittänyt kun halusi mennä ulos. Ja nyt voin käpertyä nurkkaan ja tuntea olevani huono äiti. NO WAY! Olen sata kertaa parempi kun pääsen välillä ulos ja jopa MIEHENI kanssa ja jaksan taas tytön narinoita. Sanokaa mitä haluatte :saint:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 13:34 vieras kirjoitti:
Äitykkä, älä ole tyhmä... ;) Luitko koko kertomuksen...? Hyvä lainata vain osa tekstistä ja kommentoida sitä.
Meni nyt arvon vieraan pointti vähän ohi... Kyllä mä luin koko kertomuksen. Missäs kohdassa siinä tekstissä sitten puhuttiin yökyläilystä, minä voin lainata sen osan ja pyytää sinulta anteeksi tyhmyyttäni :whistle:
 
oho
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 19:18 no tuota kirjoitti:
Äitini on antanut tytön olla sylissä niin paljon kuin haluaa ja muutenkin huomiota on saatu varmasti enemmän kuin kotona viikossa yhteensä.
:/ Huomiota enemmän kuin kotona viikossa?!?! Mitä sinä sitten kotona teet, jos mummi antaa huomiota muutamaan tuntiin enemmän? :'(
 
Minun lapsellani yöhoidot ovat kohta edessä halusin tai en. Minä olen yh, en omasta tahdostani vaan jäin leskeksi pian lapsen syntymän jälkeen. Lapseni menee siis päiväkotiin heti kun äitiyslomani loppuu, koska jonkunhan on tienattava rahat laskunmaksuun. Teen kolmivuoro työtä, isovanhemmat ovat vielä työelämässä ja asuvat toisella paikkakunnalla eli he eivät voi joka yövuron aikaan hoitaa lastani. Toiveena on tietenkin tehdä niin vähän yövuoroja kuin mahdollista mutta joitakin niitä on joka tapauksessa tehtävä. No vaikka yövuoroja ei olisikaan niin sitten on vielä ilta-aamuvuoroyhdistelmät :headwall: jolloin ei ole lapsen parhaaksi hakea häntä illalla klo 22 jälkeen kotiin ja aamulla aikaisin raahata takaisin hoitoon eihän hän saisi kunnon yöunta ollenkaan. Toivon tosissani että työpaikallani joustetaan työvuorojen suunnittelussa että lapseni ei tarvitsisi olla superpitkiä putkia siellä. Minulla ei oikein ole muuta vaihoehtoa kun mennä töihin hoitoalalla kun olen niin päivätyöpaikat on harvassa.

 
Kaksplus lehden kirjoituksessa kysyttiin sitä että miten vaikuttaa lapseen jos on 4 päivää poissa!!!
Nyt täällä ihmiset jo miettii voiko olla tunnin, kaks poissa ilman että lapsi saa traumoja... Tosiaan kyseessä oli 4 päivää joka on aivan eri juttu kuin yksi yö (siis yö, että lapsi näkee illalla ja aamulla vanhempansa, mutta yön he ovat poissa).
Eiköhän sitä jokainen vanhempi voi käydä hyvällä omalla tunnolla yhden illan olemassa poissa tai aamun jos käy vaikka shoppaileen. 4 päivää on kumminkin aivan eriasia, ja siitä niitä traumoja tuli!
 
no tuota
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 22:12 oho kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 19:18 no tuota kirjoitti:
Äitini on antanut tytön olla sylissä niin paljon kuin haluaa ja muutenkin huomiota on saatu varmasti enemmän kuin kotona viikossa yhteensä.
:/ Huomiota enemmän kuin kotona viikossa?!?! Mitä sinä sitten kotona teet, jos mummi antaa huomiota muutamaan tuntiin enemmän? :'(
Heheheh, jätän lapsen yksin lattialle istumaan ja viihdyttämään itseään. Puhuin kyllä kuvainnollisesti mutta voi sen pilkun tarkastikin ottaa. Kyllä meistä jotkut joutuvat kotihommia päivisin tekemään eikä lasta voi 24/7 kannella sylissä. Onnea niille jotka voivat.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2007 klo 10:49 no tuota kirjoitti:
Kyllä meistä jotkut joutuvat kotihommia päivisin tekemään eikä lasta voi 24/7 kannella sylissä. Onnea niille jotka voivat.
Kantoliinan avulla lasta voi pitää sylissä melkein 24/7 :p Ja kun on vauva liinassa, voi kotihommiakin tehdä samalla ;)
 

Yhteistyössä