Uusin Kaksplus ja vauvan hoitoon jättäminen

Greippi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2007 klo 14:41 Hömppä kirjoitti:
Tuota en ymmärrä miten joku voi olla sitä mieltä, että parisuhde ei tartte hoitamista ja aikaa :eek:
Nimenomaan. No, todennäköisesti ne ihmiset huomaavat jossain vaiheessa tai ihan piakkoin olevansa lapsen kanssa kaksistaan. Parisuhde vaatii nimenomaan aikaa ja vaalimista, muuten käy vielä huonosti.
 
Minunkin mielestäni vaikea määritellä aikanaan jos nuorelle tulee ongelmia, onko niiden lähtökohta iinä että lapsi oli 8kk iässa yökylässa mummolassa. :/ En jaksa uskoa että noilla lyhyillä erossa olemisilla niin suurta merkityst¨a on jos muuten perheessä on asiat ok. Emilyn tuossa taisi jo hyvin kuvailla sitä kuinka lapsella on olemassa 2 vanhempaa (siis silloin kun on) ja näinollen pienenkin lapsen voi jättää turvallisesti lyhyen lepohetken ajaksi isin hoiviin.

Meillä nämä eivät pieninä ole kummoisia aikoja minusta erossa olleet, imetys on pitänyt huolen siitä. ;) Kuitenkin kuopus alkoi jo 8 viikon iässä olla kerran viikossa aamupäivät isin hoivissa kun itse olin kursseilla. Pumpatun maidon ja tuttipullon myötä tuokin onnistui "täysimetyksen" puitteissa. Ja muutenkin ovat molemmat olleet ihan pienestä asti noita muutaman tunnin aikoja isän kanssa. Yökylässä vieraalla ei ole vielä ollut kumpikaan, esikoisesta olin kyllä erossa 5vuorokautta putkeen kun olin kuopuksen kanssa sukuloimassa, poju 1v9kk silloin isin kanssa kotona. Enkä nyt usko lapsen mitään traumoja saaneen siitäkään.

Nyt suunnittelen risteilylle lähtöä toisen lapsen kanssa niin että toinen jäisi taas isin kanssa. Kovasti houkuttelisi ottaa esikoinen mukaan ja jättää tuo silloin 11kk ikäinen kuopus kotiin, olisi varmasti mielekkäämpi reissu niin. Mutta toisaalta taas imetys tukee kuopuksen mukaan ottamista, joten ilmeisesti taidan kuitenkin taipua siihen. Mutta näin "vastuuttomana" äitinä olisin kyllä valmis muuten olemaan erossa alle vuoden ikäisestä tuon kaksi yötä, ilamn että kokisin tekeväni siinä mitään väärin. Päinvastoin, esikoinen nauttisi matkasta enemmän ja samalla kuopus saisi sitä kahdenkeskeistä isi-aikaa.
 
Blueberry
Kyllä tosiaan vaikuttaa siltä, että useimpien isien rooli on tässä ketjussa kirjoitelleiden äitien lasten elämässä minimoitu. Miesparat! Minusta ainakin on ihanaa lähteä lenkille, kauppaan, ystävän kanssa kahville tai elokuviin ja tietää, että kahden kuukauden ikäinen lapseni on isänsä erinomaisessa hoidossa. Yhtään kertaa en ole edes "ohjeita" jättänyt. Pojat pärjäävät loistavasti aivan keskenään ja nauttivat toistensa seurasta.

Ja jos lapsen elämään ei syystä tai toisesta isä kuulu, on mielestäni sitä tärkeämpää, että hänelle syntyy läheinen suhde johonkin toiseen aikuiseen, kuten esimerkiksi isovanhempiinsa, äidin lisäksi.

Emme me äidin tosiaan ole korvaamattomia vaikka varmasti parhaita hoitajia lapsillemme.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2007 klo 15:04 Greippi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2007 klo 14:41 Hömppä kirjoitti:
Tuota en ymmärrä miten joku voi olla sitä mieltä, että parisuhde ei tartte hoitamista ja aikaa :eek:
Nimenomaan. No, todennäköisesti ne ihmiset huomaavat jossain vaiheessa tai ihan piakkoin olevansa lapsen kanssa kaksistaan. Parisuhde vaatii nimenomaan aikaa ja vaalimista, muuten käy vielä huonosti.
Minusta tuo "aikaa ja vaalimista" kuulostaa vaan jotenkin niin koomiselta - mulle tulee mielikuva, että katsotaan kalenterista ja kellosta että "nyt aletaan hoitaa suhdettamme" :D

Me ei sitä suhdetta varta vasten vaalita ja hoideta, arjen keskellä on niitä hetkiä muutenkin. Kun vauva nukkuu (äiti palstailee :LOL: ) niin voidaan katsoa vuokraleffoja sohvalla makoillen ja karkeista kinastellen ;) , ja meidän menot ei ole niin kummallisia etteikö sinne voitaisi mennä ihan koko perheen kanssa -me kaikki kolme (ja kohta toivottavasti me neljä, eli onhan tätä suhteen "hoitoa" tässä jos se neljäs saataisiin alulle :p ). Meidän kolmen yhdessäolo on oikein luonnollisen tuntuista ja niinä hetkinä sitä puoliso tuntuukin aina niin ihanalta ja sopivalta, kun on hyvä vaan "olla". Reissuja kyllä on suunniteltu kesäksi montaakin, niin patikointia, risteilyjä kuin muitakin pieniä matkoja ja vauva mukana :heart:
 
Tännehän on ihan pakko kirjoittaa... Hieman lähtee mopo käsistä noissa jutuissa. Alunperinhän oli kyse usean vuorokauden mittaisesta reissusta ja nyt täällä kauhistellaan tyyliin "kyllä minä ainakin olen muutamaksi tunniksi hoitoon jättänyt". Onkohan siinä jotain eroa?

Meillä on 5kk vauva, ei ole kertaakaan ollut missään hoidossa, mutta TOTTAKAI on isän kanssa muutaman tunnin kahdestaan silloin tällöin. En veisi vielä pitkiin aikoihin yökylään, mutta mummolaan kyllä voisin viedä pariksi tunniksi, jos olisi tarvetta.

Ja tuohon parisuhdeasiaan, se on mielestäni jokaisen perheen oma asia miten parisuhdettaan hoitaa. Meillä sitä ei hoideta hoitamalla, vaan huomioidaan toisiamme arjen keskellä. Yhden lapsen kanssa se tietenkin on helpompaa, jää illalla hyvin aikaa olla myös kahdestaan.
 
huh
Nyt kaikki yhdessä ja mennään peilin eteen, sieltä näkyy minä itse!

Nyt on tosiaan mopokarannut ja pointti hävinnyt... Yritetään suvaita muutkin eiköstä.
Peesaan täysin ketjun aloittajaa/ kaksplussaa siinä, jotta vauvaa ei oikein sovi jättää 4 vuorokaudeksi hoitoon edes läheiselle hoitajalle, jos ei ole pakko. Sen sanoo järkikin.. saati kuka äiti voi olla erossa vauvastaan niin kauaa putkeen jos ei ole pakko...

Mutta asioissa on aina se toinenkin puoli

Kaikilla lapsilla ei ole isiä tai isä on todella kaukainen.. Toisilla lapsilla isovanhempi on se toinen läheinen hoitaja... Me kaikki elämme erilaisissa elinolosuhteissa toiset onnellisina ja toiset taas vähemmän...

On hienoa jotta voit viettää miehesi kanssa iltasella sohvalla katsoen leffaa ja kinastella karkeista... Toiset joutuvat lähteä kotoaan tekemään sitä... ai miksikö.. ehkä siksi, että koti on myös työpaikka!

Entä ne vanhemmat jotka tekevät vuorotyötä, ne jotka näkee toisiaan ehkä nukkumassa.. saattaa mennä pitkiä aikoja, ettei näe puoliskaa.. tietää vain, että toinen asuu samassa taloudessa. :whistle:

Jne..

neuvo siinä sitten parisuhteen hoidossa?? Otiko kaikki mahdolliset perhetyypit huomioon? Ai että vaihda vuorotyöstä pois :LOL:
helpommin sanottu kuin tehty!!

Josko voisimme tukea toinen toisiamme eikä aina tuomita!!


No meillä... 4,5 kk on hoidossa joka viikko. Hänelle on vastasyntyneestä asti ollut mahdollista suoda laajempi aikuisten verkko johon kuuluu isovanhemmat. Isovanhemmat hoitavat/ leikkivät lapsen kanssa säännöllisesti joka viikko. Minäkö huono äiti? En mielestäni, suurimmaksi osaksi olen läsnä ja ihan käytännön syystä (täysimetetty). Kaikki tämä tähtää siihen, jotta lapsi saa viettää aikaa isovanhempien kanssa ja samalla siten mahdollistaa minulle vapaata. Vapaata hoitaa kotia jotta voin sitten olla enemmän lapsen kanssa. Vapaata viettää aikaa isännän kanssa... Meillä kun ei tuo iltailu ole mahdollista (voi kun olisikin) Kun lapsi kasvaa hän saa olla isovanhempien kanssa pitempiä aikoja ja yksin. Ts. kun lapsi saa ruokansa lautaselta, hän voi olla pidempiä aikoja...

:saint:

No se meidän elämästä...

Minut on aikanaan hoidettu hyvinkin isovanhempien toimesta ja kunnallisessa perhepäivähoidossa... ei sen takia, jotta äitini olisi ollut jotenkin hompsale vaan ihan olosuhteiden pakosta... En kärsi mistään mitä väitetään, jotta lapsi kärsii jos on erossa äidistä...
Kyllä kai se on hoitajasta kiinni!

Eikö olla vain onnellisia omasta olosta ja yritetään tehdä siitä päivittäin parempaa.. kukin taaplaa tavallaan omassa elämässä ja olosuhteissa... tuetaan ellit toisiamme. Näillä keskustelupalstoilla, kun emme tiedä millaisessa ympäristössä kukin elämme.

Lapsi ei mene rikki, vaikka hän olisi hoidossa!

 
Juuri eilen äitini kertoi työkaveristaan (-60-luvulla). Suoraan laitokselta töihin -> kotona vanhin lapsista 10v ja kaksi muuta tuosta välistä. Äidin työpäivät 9h/6*viikko. Lapset olivat keskenään - nainen oli yksinhuoltaja. Tämä oli hyvin tyypillinen tilanne varsinkin alemman 'kastin''ihmisille. Äitini on joutunut jättämään siskoni kolmekuisesta hoitoon 12-vuotiaalle serkulle - työpäivät matkoineen 12tuntia. Siskoni on ihan tervejärkinen ihminen ;)

Nykyään hössötetään ja syyllistetään liikaa vanhempia. Jos vanhemmat tuntee tarvetta yhteiselle ajalle, niin turha heitellä kiviä. Ihmisten elämäntilanteet on erilaisia. Mun mies on yrittäjä joka tällä hetkellä tekee n.80 tunnin viikkoa. Ei meillä ole mahdollisuutta leffoihin ja karkkeihin :whistle: Otetaan aikaa sit joskus itellemme eikä aiota potea syyllisyyttä vaikka alle puolitoista vuotias laitetaan muutamaksi vuorokaudeksi mummille hoitoon. Mielummin välillä vaalitaan suhdetta kun ajaudutaan erilleen ja erotaan.
 
Itse aikoinani jätin 10 kuisen vauvan sisarineen hoitoon kahdeksi yöksi. Monesti sen jälkeen olen ihmetellyt itseäni että miten minä pystyin! Olihan se itkenyt. Varsinkin illalla ja yöllä. Se on vauvalle varmasti melko kova paikka ku yhtäkkiä ei oo äitiä eikä isää ja outojen ihmisten viereen pitäis uskaltaa ruveta nukkumaankin.
Parisuhde tarvitsee toki hoitoa. nyt kun meillä on 3 kuukauden ikäinen vauva
olemme muutaman kerran käyneet shoppailemassa jossain isommassa paikassa niin että vauva on ollut mukana ja isot lapset hoidossa. vauvan voi myös jättää hoitoon pariksi tunniksi. mutta yöksi en enää jättäis niin pientä. varmaan 1,5 vuotias voisi jo olla yötä riippuen tietenkin lapsesta. niistä biletysasioista sanon suoraan oman mielipiteeni, eli keskenkasvusten hommia. itse en suostuis ottaan lasta hoitoon, jos syy olis se että vanhemmat on lähdössä naukkaileen
 
Niin no toki joillekin sopii pelkästään tuo arjen keskellä suhteen hoitaminen. Ei mekään sitä olla unohdettu eikä saakaan hoitaa. Ja tosiaan alunperinhän tässä oli kyse 4 vuorokaudesta.. En tahallani pystyisi siihen itse ja kun ajatellaan et olin yöt erossa meidän vauvasta melkein 2 viikkoa, mutta toisaalta oltiin aamusta iltaan ne ajat vauvan kanssa ettei oltu sillä tavalla koko 2 viikkoa lähellekään erossa.

Mutta, meillä ainakin toimii asiat niin, että hoidetaan suhdetta myös arjen keskellä. Ei arkenakaan saa toisiaan unohtaa. Mutta, ei ole pahasta (ainakaan meillä) välillä irtaantua lapsesta JA kotiympyröistä kokonaan. Eli vajaan kuukauden kuluttua lähdemme ihan hyvillä mielillä yöksi asti kotoa pois. Tulee aika tarkkaan vuorokausi oltua tytön luota muualla.. Mutta, jotenkin en osaa potea siitä huonoa omaatuntoa kun jompi kumpi mummo (molemmat mummon on tosi läheisiä) tulee katsomaan vauvaa meille kotiin ja toisaalta ei tarvitse poteakaan. Parhaat mahdolliset hoitajat minun ja mieheni jälkeen.

Mutta, kukin tyylillään ja meille sopii tämä, että nimenomaan otamme kalenterista sen laatuajan meille kahdelle vain. Kaiken kiireen keskellähän sieltä ei välttämättä tahtoisi löytyä sitä aikaa, mutta tärkein asia elämässä kuitenkin: Rakkaus, jota nimenomaan tulee vaalia ja antaa puolisolle sitä aivan kahdenkeskistä aikaa.
 
Miksihän siitä biletyksestäkin tehdään niin iso numero? Ei mun mieliteot ulkonakäymiseen lapsen tulon jälkeen loppunut. Haluan ehdottomasti välillä lähtee bilettää oikeen kunnolla. Toki määrät on ihan jotain muuta kuin jokaviikonloppusta, mutta mulla hajoaisi pää jos en lähtisi välillä ulkoilemaan tyttöjen tai miehen kanssa. Ite olen nyt kotona (muksu reilun yks ja isompi 7v) hoitovapaalla. Olen käytännössä yksin vastuussa lapsista aamusta iltaan, en käy missään ilman lapsia. Lenkille saatan päästä jos mies on päivällä ruokiksella, mutta muuten menen illalla kun lapset jo nukkumassa ja mies kotiutunut. Salillekkin otan lapset mukaan. Joten jos se, että haluan käydä ulkona bilettämässä noin kerran parissa kuukaudessa tekee musta keskenkasvusen ja huonon äidin niin siitä vaan. Mulle ihan sama mitä moralistit heittelee. En missään nimessä usko, että sen vuoksi mun lapsi saisi traumoja. Ja hui kauhistus, olin ekaa kertaa ryyppämässä kun muksu oli alle puoli vuotias. Nyt sossutantat vaan apuun pelastaa lapset huonon äidin käsistä ;)

Mun elämän ei tarvitse loppua lasten tuloon. Kaikesta ei tartte luopua, eikä äideistä tarvitse tulla pullantuoksusia kotiäitejä jotka eivät ikinä toimi omien tarpeiden mukaan. Sopivalla tavalla voi olla välillä itsekäs ja hankkia omaa aikaa, viettää sen ajan sitten baarissa bilettämässä tai marttakerhon villasukankudonta kerhossa. Mutta jos riittää vaan kotona oleminen niin mikäs siinä, kaikille se ei vaan toimi. Ulkoilujen jälkeen mä saan ainakin virtaa pitkäksi aikaa, jaksaa taas paremmin kotona uhmiskiukuttelua.
 
iiiks
...kirjoittelinkin tuolla aiemmin jo ja edelleen emmin sitä kaupunkilomaa eli ts.10kk ja 4v. olisivat 3yötä mummon luona.Nuorimmainen aika kiinni minussa kun isä reissutöissä(eli paljon pois kotoa),olin alunperinkin vähän vastaan reissua ja oletin selviävämme 2 yöllä?Tyttömme oli viime viikolla yhden yön harjoittelemassa ja suht ok meni,aamu- ja ilt.pvä unet olivat vaan hiukan lyhyemmät.Suhdekin umpikujassa,joten en todella tiedä mitä tekisin?
Kertokaahan mielipiteitänne? :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2007 klo 19:13 vieras kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.05.2007 klo 18:21 SantaMaria kirjoitti:
Jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee. Itselläni ei ole ollut tarvetta viedä vauvaa yöhoitoon ja hän on rintalapsikin joten aika vaikeaa olisi ollut. Kävin hierojalla kun vauva oli 4 kk, isä meni lasten kanssa kauppaan siksi aikaa. Kun tulin ulos hierojalta niin minua odotti huutava vauva autossa, lapsi oli jo aivan hysteerinen, huuto loppui vasta kotona kun pääsi äidin syliin rauhoittumaan, nälkä ei ollut, vaan äitiä ikävä. Minulle tuli kamala olo enkä totisesti mennyt enää hierojallekaaan. Jos oikeasti haluaisin, tietysti voisin mennä vaikka mihin mutta haluan toimia lapsen ehdoilla vielä hänen ollessaan vauva eli olen aina hänen lähellään läsnä koska hän sattuu olemaan "mammanpoika" =) Ja eroahdistus on kova, tänään kaupassakin piti päästä äidin syliin kärrystä, isikään ei kelvannut. Ikää nyt 8,5 kk.
:LOL: :LOL: :LOL:

Mikähän vierasta tässä niin nauratti? kertoisitko minullekin =) terv. mammanpojan äiti
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.05.2007 klo 10:02 huh kirjoitti:
neuvo siinä sitten parisuhteen hoidossa?? Otiko kaikki mahdolliset perhetyypit huomioon? Ai että vaihda vuorotyöstä pois :LOL:
helpommin sanottu kuin tehty!!

Josko voisimme tukea toinen toisiamme eikä aina tuomita!!
Joo, tuo on ihan hyvin sanottu mutta minun viestini oli niille, jotka yleistävät että kyllä sitä suhdetta pitää hoitamalla hoitaa jne. Ei se kaikilla niin mene! Joillakin yhteiselo voi sujua erinomaisesti ilman erityisiä "irtiottoja" kauemmas kotoa. Meillä viihtyisä koti jossa on mukavaa ihan vaan olla ja levätä. Lomilla ei yleensäkään mitään erityisiä matkoja tarvitse olla. Sen lisäksi, että perheessä on lapsi/lapsia niin meillä on myös lemmikkejä joista on vastuu ja sitomukset kotona oloon - eikä se edes yhtään haittaa! :D Meillä tehdään myös sitä vuorotyötäkin :whistle:

Tosiaan, elämäntilanteita on monia, mutta jos joku vuorotyöläinen 10 lapsen äiti joka vielä kärsii masennuksestakin, tarvitsee miehensä kanssa aikaa ja matkustelua parisuhteen hoitoon niin matkustelkoot - ei tartte kuitenkaan tuputtaa muille sitä "parisuhteen hoitamista" ;)
 
Greippi
Emilyn, onko sinulla joku ongelma parisuhteen hoitamisen kanssa, kun jaksat sen koko ajan ottaa puheeksi? Miksei sinusta parisuhdetta saisi hoitaa? Hoitamista on monenlaista - kyllä tekin sitä varmaan teette, ihan arjen keskellä. Kukin tekee sitä omalle parisuhteelleen luontevalla tavalla.

Miten niin sitä "parisuhteen hoitamista" sinusta täällä tuputetaan?

 
vieraana aina
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 11:29 Lionheart kirjoitti:
Taannoisessa hoitoonjättämiskeskustelussa sain todella paljon negatiivia kommentteja siitä että vänkäsin vauvan hoitoonjättämistä vastaan. Nyt pyydän kaikkia lukemaan uudesta Kaksplussasta psykoterapeutti Katri Kannisen vastauksen tätä aihetta koskevaan kysymykseen, löytyy sivuilta 88-89. Siinä on todella hienosti perusteltu ensisijaisen hoitajan (useimmiten äidin) merkitys vauvalle. Toivottavasti moni saa ajattelemisen aihetta!

Kerjään varmasti verta nenästäni, mutta oli pakko tulla aloittamaan uusi ketju aiheesta kun lehdessä näin tuon ammattilaisen kirjoituksen.
Hyvä ap! :hug:
Samoilla linjoilla olen kanssasi, luin myös tämän Kannisen kirjoituksen ja se vaan vahvisti näkemystäni.
Kumpa tosiaan kolahtais edes jossain...
 
Greippi
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.05.2007 klo 10:23 Vierailija kirjoitti:
Tarkemmin lukematta ehkä Emilyn tarkoittaa sitä että suhdetta eletään, ettei sitä tarvitse hoitaa jos ei ole ongelmia -> elämää eletään, jos sairastutaan, sairaus hoidetaan.. ;)
Tässä olen kyllä hieman eri linjoilla eli parisuhdetta kannattaa "hoitaa ja vaalia" jotta niitä ongelmia ei tulekaan, ei vaan silloin kun niitä on jo ilmennyt. Ennaltaehkäisy on nimittäin se paras ja tehokkain hoito. Totta on, että parisuhdetta eletään, sitähän me kaikki (paitsi yksinhuoltajat tietty) ; )
 

Yhteistyössä