Uusi vai vanha?

[Simpura]

Mun oli pakko kirjottaa oma tarinani. Olen 26 v naimisissa oleva nainen. Viimeiset 1,5 vuotta minusta on tuntunut, että mies on minulle pelkkä kaveri. Seksielämä kuihtui olemattomiin. Vuosi sitte rakastuin palavasti yhteen mieheen ja hän kertoi myös tuntevansa samoin.. Suhteemme oli puhumisen asteella, sillä olen ollut todella tiukka pettämisen suhteen. Yritin taistella tunteitani vastaan ja kotielämä oli mitä oli, kuin kaksi kaverusta saman katon alla. Kunnes sitten tapasin tämän miehen baarissa, niin se oli menoa, petin miestäni. Olin niiin rakastunut tähän uuteen mieheen. Hän pudotti minut maan pinnalle kertoessaan, ettei sittenkään halua minua elämäänsä. Kas vain, sitten tuli katumus, pettymys, viha ja raivo. Jäin yksin. Vaikka olin ajatellut, että aviomieheni on minulle lähes yhdentekevä, niin huomasin kaipaavani ja rakastavani häntä. Silmät aukenivat kerralla ja entisestä tylsästä miehestä olikin tullut minulle tärkeä.. Toivon, että voimme jatkaa yhdessä, enkä ikinä loukkaisi häntä, sillä rakastan häntä

 

[Renttu]

Näinhän se menee. Ihastutaan, rakastutaan, intohimoa riittää vuodeksi tai pariksi. Sitten onkin taas tylsää kunnes jostain baarista tai pikkujoulusta löytyy elämään se suuri rakkaus, intohimoa ja rakkautta riittää taas pariksi vuodeksi.
Kun miestä/naista vaihtaa parin vuoden välein niin tämä elämä on aika hauskaa, toki särkyneitä sydämiä jää matkanvarrelle mutta uusia höynäytettäviä löytyy aina ja sanotaanhan että aika parantaa haavat.

 

[mies]

Nainen, miten sujuu??

 

[Sinisilmä]

Ihan kuin minun ajatuksia. Olen miettiniyt samoja juttuja jo pitkään.
Minulla on ollut suhde toiseen mieheen, tunnen eläväni monen vuoden jälkeen. Minulla ja miehelläni ei ole ollut minkäänlaista intohimoa pitkään aikaan jos koskaan, vähintäänkin viimeiset 6 vuotta on ollut pakko seksiä, joka vielä yleensä on sattunut minuun, kun olen ollut ihan kuiva enkä ole halunnut yhtään.
Olemme nyt eroamassa, en halua enää elää tämmöistä elämää, jossa ei tunne elävänsä. En ole ole enää yhdessä tämän uuden miehen kanssa, mutta hän herätti minut.
Olin juuri tuommoinen yksinäispelkoinen ja tartuin mieheeni, koska hän oli turvallinen. En koskaan ole oikeasti rakastanut häntä, paremminkin kuin ystävää ei aviomiestä. En ole kertaakaan edes sanonut rakastavani häntä. Yritin viimeiseen asti ajatella, että pääasia on että voin elää ""turvallisessa"" parisuhteessa, vaikka seksi ei onnistukaan. Mutta millaista on elämä ilman intohimoa? Vaikka se ei olekaan tärkein asia elämässä. En halua tulla katkeraksi akaksi, sellaiseksi olin tulossa. Valitin, nalkutin, olin ilkeä.
Voi olla että en koskaan löydä rinnalleni sitä oikeaa, mutta haluan ainakin nyt yrittää.