Meillä myös oli supersiittiöt asialla, kun ekasta yk:sta raskauduin. Nyt kun ei km:n jälkeen tärpännytkään heti ekalla yrittämällä, niin vika on varmaan minussa..
Tuosta kertomisesta sen verran, että itse haluaisin puhua asiasta kaikille, mutta mies taas ei haluaisi kenenkään tietävän. Sama pätee kyllä kaikissa asioissa, ei ainoastaan perheenlisäyksen suhteen. Ehdin jo ekasta raskaudestakin monille kertomaan ja itselleni oli ainakin helpompaa km:n jälkeen olla sellaisten seurassa, jotka asiasta tiesi. Sanoin vaan, että olen ihan ok, eivätkä tietysti kehdanneet yksityiskohtia tivata, ellen itse halunnut puhua. Hankalampaa oli kohdata läheisiä, jotka ei koko raskaudesta tienneet, kun itse kuitenkin ajatteli asiaa koko ajan ja oli apealla mielellä, eikä kuitenkaan voinut puhua siitä, mikä painoi. Mutta kaikkihan ei yksityisasioistaan halua puhua muutenkaan.
Nyt olen tullut siihen tulokseen, että itse nautin tästä yrittämisestäkin enemmän, kun saan jakaa tuntemukseni muitten kanssa. Mieskin tietää, että olen asiasta joillekin kertonut ja vaikkei olekaan siitä hirmu innoissaan, niin hyväksyy asian samalla tavalla kuin muutkin "akkojen höpinät".