Miehen kanssa päästiin lopultakin siihen ihanaan tilanteeseen, että lapsi saa tulla. Sovittiin kuitenkin, ettei aleta vartavasten yrittämään. Ensimmäinen "yritys"kierto on nyt menossa ja menkat laskelmieni mukaan päivän-pari myöhässä, mutta jos aikaisempien kiertojen alkutuhru otetaan huomioon, niin siinä tapauksessa jo kolme-neljä päivää!
Ostin eilen elämäni ensimmäisen raskaustestinkin, mutta en aio tehdä sitä ennenkuin menkat on viikon myöhässä, ettei mene sitten ihan hukkaan, jos alkavat heti testauksen jälkeen. Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta, että voisiko olla niin hyvä tuuri, että heti ekasta kierrosta tärppäisi, kun miestä piti kuitenkin taivutella ensin pari-kolme vuotta. Koetan vaan ajatella, että menkat on myöhässä ihan psykologisista syistä, kun alitajuisesti kuitenkin niin kovasti raskautta toivon, vaikka koitan asennoitua niin, etten pety vaikka kestäisi pitkäänkin.
Muutamaa päivää ennen oletettua menkkojen alkamispäivää paleli kamalasti ja koski vatsaan ja selkään ihan niinkuin olisi ollut menkat alkamassa (ehkä vähän kovemmin kuin aikaisemmissa kierroissa). Palelu on jatkunut jokailtaisena ja pissattaa paljon tavallista useammin. Toissayönä heräsin epämääräisiin vatsakipuihin/tuntemuksiin, enkä meinannut saada enää unta. No, säähän on viilentynyt ja vessassa tulee rampattua ehkä senkin takia, että voi tarkistaa onko menkat alkamassa.
Itse olen ihan innoissani jännästä tilanteesta, mutta mies kun ei ole kovin keskustelevaa sorttia, niin en oikein tiedä, mitä sillä päässä liikkuu, vaikka koko ajan koitan urkkia. Lähti onneksi just kaverin kanssa kaljalle, niin jos olisi vähän puheliaammalla tuulella, kun kotiutuu. Pienessä sievässä oli sillonkin, kun lopulta myöntyi ehdotuksiini ehkäisyn lopettamisesta. Varmistin kyllä tietysti jälkeenpäin, että oli vakavissaan, eikä vain pullon henki puhunut pöhköjä. Jotenkin ei vaan osaa tunteistaan eikä tulevaisuuden suunnitelmista puhua ilman paria rentouttavaa tuopposta. Perinteinen suomalainen mies siis.