Toggle sidebar

uskottomuudesta selviytyminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kriisissä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja Mies34:
Oltuaan kymmenen vuotta saman naisen kanssa yhdessä, niin olisi ihme jos mies ei edes kertaakaan pettäisi. Kyllä se on joku raja miehenkin seksivietillä ja sillä mitä se tarvitsee toimiakseen = vaihtuvia partnereita. Entisaikoina asiat olivat paljon helpommin. Miehellä oli koti, siellä vaimo ja lapset. Se oli arkea ja juhlaa varten. Sitten miehellä oli huorat ja salarakkaat. Vaimo ei tietenkään saanut pitää itsellään toista miestä tai jos piti, niin teki sitä henkensä uhalla. Kaipaan noita aikoja paljon.
Click to expand...

Taitaa tehdä kiusaa.
 
ja petettyjä, mutta ennenvanhaan molemmat oli, jotenkin turvassa kun tieto kulki hitaasti. Ei ihminen ole aikojen saatossa muuttunut, ihan samanlainen on tainnut olla kivikautena.
 
"Näitä on nähty" kyseli, mistä niitä naisia löytyi?
En käy ravintoloissa lainkaan enkä silloin käyttänyt nettiä. Työni puolesta tapaan kyllä paljon naisia.

Ulkonäöltäni en todella ole mikään komistus, mutta olen ehkä luonteeltani sellainen, että saan naisia helposti. Olen aina tiennyt miten nainen, kuin nainen kaadetaan. Kuulostaa ehkä omakehulle, mutta se vain on totuus.

Epäilit, että pettäminen ei lopu enää saman suhteen aikana jossa se on alkanut. Valitettavasti luulen, että täytyy kokea todella iso "herätys" ennenkuin tilanteen uskoo.

 
Pettäjämiehelle. Tunnustat sentään, että itse näitä naisia "kaatelet." Suuri osa pettureista kun väittää kirkkain silmin, että ei voineet mitään, kun se nainen vain väkisin vei. Että ihan niin kuin huomaamatta vaan asiat olikin menneet siihen pisteeseen, ettei enää voinut perääntyä... ja niin edelleen.

Yksi ystäväni kertoi, että kun hänen aviomiehensä kaulaan oli ilmestynyt kotoa poissaollessa hurjan näköisiä imujälkiä, niin joku tuntematon nainen ne kuulemma oli ravintolassa yhden tanssin aikana väkisin tehnyt, kieppunut kaulassa, ja kun mies oli yrittänyt tätä torjua, niin kostoksi tai muuten himoissaan oli imeskellyt kaulan sen näköiseksi. On ne vaan naisia, huh huh. Ei ihan mennyt kotona läpi, mutta yrittäähän sitä aina täytyy...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Onnenmarja:
Pettäjämiehelle. Tunnustat sentään, että itse näitä naisia "kaatelet." Suuri osa pettureista kun väittää kirkkain silmin, että ei voineet mitään, kun se nainen vain väkisin vei. Että ihan niin kuin huomaamatta vaan asiat olikin menneet siihen pisteeseen, ettei enää voinut perääntyä... ja niin edelleen....
Click to expand...

Osaavat ne naisetkin selitellä: "Se tuntui niin OIKEALTA! Se tuntui nii KAUNIILTA! Jokin vaan naksahti. Tunteet veivät - ei niille mahda mitään. Ihmisellä on vain yksi elämä, se on elettävä täysillä!"

 
eilen koin pelottavan tunteen, pienen hetken kun mieheni katsoi minua tietyllä tavalla. Miehen silmissä näkyi hätä,murhe ja pelko. en tuntenut mitään.olin välinpitämätön sille hetkelle, ei ole ennen näin käynyt. sillä hetkellä tuntui kun millään ei olisi mitään väliä, ei rakkautta, ei mitään.vain tyhjä katse edessäni. onko tämä vihaa? suojautumista vai mitä?
olen aika neutraali vihan ilmaisuussani ja riitelemisessä, en ole tulinen, pikemminkin yritän sanallisesti ilmaista itseäni ja tunteitani. tässä kriisissä tulee vain niin ristiriitaisia tuntemuksia kaikesta. lähdenko lopullisesti pois vai jäänkö katsomaan tilanteen loppuun asti? rakastankomiestäni todella vielä? mikä mies se oikein on?onko hänellä nyt edessä elämänsä kulminaatiopiste, jossa kurssin suuntaa voi halutessaan muuttaa?
 
Käännekohta. Suhde muuttuu. Ennen oli perustana rakkaus, luottamus ja varmuus.
tilalle tuli se että et ollut ainoa, et ollut tärkeä jne.
Kaikesta selviää. Ole vähän aikaa erossa miehestä jos et viitsi katsella.

Näetkös: Kun pariskunta tapaa, eivät tunne toisiaan. He tutustuvat puhumalla ja kertomalla toisilleen asioita. vaikka tietäisit että juuri tapaamasi mies on viisi päivää sitten harrastanut vielä yhdenillanjuttuja, se ei sua haittaa koska suhteenne alkaa siitä huolimatta. Saatat nähdä miehen vielä exänsä kanssa, mutta et vaivaa päätäsi kuvitelmilla siitä mitä heillä on sängyssä ollut.

Kun avioliitossa ollaan jo tutustuttu, aletaan lyömään lukkoon tiettyjä käsityksiä toinen toisesta. Siksi pettämisen jälkeen muuttuu kaikki, ei olekaan enää kerrottu asioita toiselle, vaikka ne ovat muuttuneet. Ollaan jätetty toinen siihen käsitykseen mikä annettiin alussa. Jotkut muuttuvat pikkuhiljaa ja näkyvästi, jotkut muuttuvat peitellysti kulisseissa, jotka eräänä päivänä romahtavat. Eli jäädään kiinni uskottomuudesta. pitää aloittaa uusi suhde, ottaa aikalisä.

Älä liikaa tuijota miehesi naamaa tai surusilmiä, koska jos hän on petturi tai vaikkapa ei olekaan enää, sinun rakkautesi häntä kohtaan ei saisi enää perustua siihen minä pidät miestäsi. Sinun täytyy tutustua häneen uudelleen, ja ottaa selville kuka hän on. Ja ehkä huomio pitäisi siirtää välillä siihenkin mitä sinä haluat elämältä.

Ota valoisa asenne, ja sano miehellesi että lakkaa märehtimästä niin että voit edes kuvitella voivasi unohtaa tapahtuneen joskus.

Mitäs noista miesten pervoiluista loppujen lopuksi, miksi ne naisia pitäisi kiinnostaa. Tarkista vain ettei ole mitään tauteja.

Ehkä mieskin lakkaa viehättymästä pettämistouhuista kun näkee että sinua ei voisi vähempää kiinnostaa joutua vatkaamaan mokomia paskajuttuja, joita et ole tilannut etkä ole aiheuttanut.

 
viisaita puhut. olenkin todennut, etten halua sitä miestä, jonka kanssa elin, ei tukenut,ei puhunut,oli itsekäs ja möllötti.mitä häneltä sain? olenkin jotenkin järkyttynyt, kun tajusin tämän,miten olen voinut elää suhteessa häneen näinkin kauan.olen jotenkin kärsinyt siitä tiedosta että jotain tärkeää puuttuu, se oikea läheisyys, mikä tulee avoimuudesta toiseen. kyllä hyviä sanoja ja asioita on sanottu tunteella, mutta ei niitä huonoja, hän ei koskaan.ei sielunyhteyttä, todellista, se puuttui.

nyt se hiukan raottunut, pakon edessä, kun muutimme pois hän on raottanut itseään. avannut sanoja pettymyksille, ahdistukselle ja pahalla ololle. olenko jotenkin outo, kun se tuntuu minusta hyvälle? olenkuin puulla päähän lyöty, aina kun hän puhuu, tämä yhteys on puuttunut ja kai vienyt meitä erillemme??
 
Pettämisestä; yleensä ottaen pitää sanoa, että jos nainen pettää taustalla on syy, miehellä sitä ei välttämättä suuremmin tarvitse olla.
Naisen pettäminen voi johtua alistamisesta, yksinolosta, useista suhteessa olevista puutteista. Mies voi pettää, vaikka suhteessa olisikin kaikki sangen hyvin. Tämä tulee esiin etenkin, jos suhde on ollut pitkä. Liekö taustalla biologia..mene tai tiedä.
Biologiaa tai ei..hyvä syy tai ei..pettämistä ei tietenkään mikään oikeuta.
Yllämainitut mielipiteet uuden mahdollisuuden antamista vastaan olivat sangen kärkkäitä, mutta se on kuitenkin AINA tapauskohtaista. Joskus uusi mahdollisuus kannattaa antaa, joskus ei.
Jos olisimme rehellisiä tunteistamme suhteen aikana tai pettämisen paljastuttua, näitä puinteja ei tarvittaisi. Jos suhteesta halutaan lähteä, miksi emme sitä tee? Miksi petämme? Miksi emme voi kirkkain silmin sanoa, jos haluamme vilpittömästi jatkaa suhdetta? tai sanoa että emme sitä halua? Jos toinen voisi luottaa siihen, suhdettakin olisi helpompi jatkaa. Olisimmepa niin rohkeita, että voisimme seistä päätöksiemme takana ja tehdä niitä vaikeita ja suuria ratkaisuja...tällöin myös toinen voisi luottaa meihin paremmin...oli päätöksemme mikä tahansa. Loppujen lopuksi me ihmiset olemme raukkoja ja valehtelemme vahingot pienemmiksi. Valitettavasti.
 
Minulla on ollut suhde toiseen mieheen jo 3 vuotta (naimisissa oleva) enkä enää rakasta omaa miestäni.
En silti ole aikonut erota koska silloin elämäni muuttuisi liiaksi, olisi myytävä koti ja kesämökki ja luovuttava hyvästä elintasosta enkä haluaisi aikuisten lastenkaan joutuvan kokemaan kodin hajoamista ja vanhempien eroa. Olemme sentään jo viisikymppisiä.
 
Onko toisen naisen/miehen kanssa makaaminen pahinta mitä voi toiselle tehdä? Ei suinkaan. Satunnainen pano on satunnainen pano, vähän kuin runkkaus, mutta toisen kanssa tapahtuva. Ei sen takia kannata yöuniaan menettää eikä muuten hyvää liittoa hajottaa.

Järjen voi ja saa pitää mukana avioliitossakin, tunteita yliarvostetaan vaikka niiden varaan ei voi mitään todella pysyvää rakentaakaan.
Olen hyvin Niskavuoris-henkinen ja arvostan avioliitossa sitä, että katsotaan kaikesta huolimatta samaan suuntaan, tulevaan, rakennetaan elämää yhdessä ja oman ja lasten hyväksi ja parhaaksi. Poukkoilu sinne tänne tunteiden palossa ei vie ketään mihinkään päin.


 
Realistitar.

Entäpä sitten pidempi suhde siinä sivussa, saman henkilön kanssa?
Vaikuttaisiko se millään tavalla avioelämään mielestäsi, jos vaikka puoliso olisikin
rakastunut toiseen henkilöön?
Pysyisikö ne kulissit siitä huolimatta pystyssä vaikka hammasta purren?

Kiinnostaisi tietää näkemyksesi asiaan?

Omasta mielestäni lapset vaistoavat herkästi vanhempien suhteessa kitkan ja kireyden, joka voi myöhemmin ilmetä ongelmina murrosiässä ja edelleen vaikuttaa heidän omaan
käsitykseensä parisuhteesta avioliitossa.
Silloin "hyvässä" liitossa oleminen ei kylläkään ole palvelus lapselle ja hänen parhaakseen.

Ja lapsen/nuoren kasvattaminen siihen uskoon, että pieni syrjähyppy ei maailmoja kaada on totaalisen väärin.

Tämä tietää..

 
vuosi on vaihtunut, asiat ovat samalla lailla. yllätyin, kun eilen tuli päivä jolloin en jaksanut asiaa miettiä. vau, edes yksi päivä ilman tätä asiaa..
yhdessä olemme edelleen, ei ole ollut tarvetta epäilyihin, sinisilmäisyyttä?asioista on puhuttu, enemmän olemme ilmaisseet omia ajatuksiamme ja tunteitamme, se eroa "entiseen suhteeseemme" epävarmuutta on, selviämmekö tästä vai emme...
 
teille sinne "Kriisiläiset". Minä taas uskon hyvinkin vakaasti, että liitostanne on kasvamassa entistä parempi ja läheisempi. Joskus tarvitaan kunnon pamaus, jotta tajutaan ne tärkeät asiat elämässä. Teillä se pamaus tapahtui nyt.

Antakaa itsellenne aito tilaisuus. Anna miehen hemmotella ja huolehtia sinusta, hyvinvoinnistasi, onnestasi. Nyt hän sen arvon todella tietää. Antaudu sille, että sinä olet se kohde, jolle hän haluaa antaa kaikkensa. Sillä näin se nyt on.

Näytä ja kerro hänelle myös se, miten hyvältä tämä sinusta tuntuu. Hän saa siitä lisää rohkeutta panostaa teihin entistä enemmän, hänkin voi lakata pelkäämästä.

Nyt te puhutte ja kerrotte omista tuntemuksistanne avoimesti, eikö juuri se puuttunut suhteestanne? Kun vielä alatte tehdä asioita yhdessä - ei mitään ihmeellistä, vaan ihan arjen askareista yhteisiin kävelylenkkeihin. Pääasia, että teette yhdessä. Silloin tulee huomaamatta juteltuakin kaikenalisesta maan ja taivaan välillä se ja on paras keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kunhan jonkin aikaa kuluu, taidatte molemmat huomata olevanne rakastuneita, syvästi ja voimakkaasti, omaan puolisoon. Kas, kun ennen ette tiennetkään, miten paljon hänessä on sellaista, josta ette tienneet mitään.

Ps. Meillä mennään metsään vaeltelemaan, kun jokin mättää mielen sisällä. Vaelletaan pitkin maita ja mantuja ja juodaan hyvät kahvit eväitten kanssa. Ihmetellään luonnon kauneutta ja hengitetään hyväntuoksuista ilmaan. Kas kummaa, metsälenkin jälkeen tulee kaksi punaposkista ihmistä hyvällä tuulella peräperää astellen samaan tahtiin, myös henkiseltä kantiltaan. Asiat ovat saaneet oikeat mittasuhteet ja ne on siellä juteltu valmiiksi. Saunan lauteilla päivä kruunaantuu.

 
Kiva se on vaellella mättäillä, tietäen että puolukasta puolukkaan hyppääminen on miehelle pelkkää teeskentelyä "OI kauanko aikaa joudun viettämään masetnuneen vaimoni kanssa ja puhumaan suhteesta ennen kuin hän unohtaa minun petokseni"

mutta tiedän että pettämiseen paras lääke on kosto.
Pettää itse, niin saa sitä nieleskellä, eikä tarvitse ihmetellä miksi toinen ei "kertonut" pettäneensä.
Kun tekee itse ymmärtää toistakin.
Eli kun sopiva muna sattuu kohdalle, leivttää reitensä ja tekee temput. Niinhän miehelläkin on seksi seksinä.
 
Jouduin itse petetyksi, mutta olen myös syyllistänyt itseänikin siitä, että ei ole ollut yhteistä aikaa kumppanille. Sitä kesti vain puoli vuotta. Nuoruuden tuttu ja kaikenlisäksi sairaskin. Oli kauheaa nähdä sitä syyllisyyden tuskaa jota mies kävi läpi. Hän syyllisti minua ja sanoi minun olleen välinpitämätön.Kyn yritin lähestyä niin hän torjui minut pois,mutta en antanut periksi. Oli kahden voimakkaan luonteen kaksintaistelu, jossa minä selvisin voittajana. Nyt suhteemme on aivan toisenlainen ja otamme huomioon kaikessa toinen toisemme joka tilanteessa. Vaadin kumppanilta rehellisyyttä ja avoimuutta. Hän käsitti myös sen , mitä oli menettämässä jos en anna anteeksi hänelle. ..Tärkeää on, että pystyy keskustelemaan niin yöllä kuin päivälläkin.
Toisen huomioon ottaminen on tärkeintä parisuhteessa.
 
Mitä mieltä olette, meidän suhteessa mies on aina vilkuillut toisia naisia, kahvitellut toisten naisten luona, ikinä ei ole ollut aikaan jutella minun kanssa, on ollut tärkeämpää tekemistä, hakkunut minua, epäilykset pettämisestä ovat olleet usien, ikinä en ole saanut kiinni, jos epäilen on hyvät selitykset saatu. Olen itse myös alkuseurustelun aikoin pettänyt, mutta mielestäni siksi, että olen testannut kelpaanko enää kenellekään. Olen antanut kaikkeni miehelle, yhtä paljon en ole takaisin saanut...Viimeisin tapaus sattui, kun olimme yhdessä mieheni kanssa ravintolassa, siellä hän bongasi toisen naisen ja pyysi tätä treffeille. Minä istuin vieressä ja kuuntelin silmät ymmyrkäisinä. Lopulta kysyin, että mitä sinä teet. Mies vain tokaisi häivy siitä! Aaamulla mies ei muistanut koko tilannetta. Pyysi anteeksi, mielestäni ei vilpittömästi vaan pelko siitä että jätän sai matelemaan. Kerroin, että nyt en enää selvitä riitojamme (olen aina ollut selvittäjänä ja mies on vain kuunnellut), mies saa itse selvittää ja parantaa suhteemme. Kaikki tämä tapahtui kesällä, vieläkään asiaa ei ole selvitetty. Kun yritän puhua asiasta, mies suuttuu. Olen myös kysellyt hänen kotiintulaikoja (tulee töistä yöllä), suuttuu siitäkin. Mielestään kyttään liikaa. On sattunut myös tapauksia, joissa mies sanoo minun olevan säälittävä piipertäjä. miehen ystävät sanovat minua säälittäväksi kun annan miehen pettää minua. Nyt olen alkanut miettiä kuinka monta pettämistä hän on mahtanut selän takanai touhuta. yhdestäkään ei ole jäänyt kiinni kuin viimekesänä. Mietin myös miksi ole ko. miehen kanssa. Tuntuu että hän oikein työntäisi minua pois ja pitää minua säälittävänä kun en tajua lähteä. Miksi hän ei sitten itse suoraan kerro että haluaa erota. Hän on kunnon mies kotioloissa ja selvin päin. Kännissä hän on kuin toinen mies, tuntuu kuin ego kasvaisi pilviin ja aina saan tällöin kuulla jotain paskaa. Itse olen päättänyt olla vuoden 2008 selvin päin, eipä ainakaan voi väittää että minä tässä olen sekoillut ja kuvitellut omia. Mies myös suuttuu ja alkaa haukkumaan minua kun epäilen jotain. Miksi yhä pysyn tässä. Kirjoitin vähän epäselvästi, mutta toivottavasti saitte selvää. Olen miettinyt, että jos mies vielä sekoilee, jätän hänet. Nyt haluan kommentteja miten olette aloittaneet uuden elämän?
 
Voi ziisus...
Miksi ihmeessä edes ihmettelet moista?! Taitaa olla mies parantumaton pettäjä, vai voitko parhaalla tahdollasikaan uskotella itsellesi, että mikään tuosta ainakaan paranisi?

Ole rehellinen itsellesi, äläkä hukkaa elämääsi tuollaiseen!

 
ks:Älä siedä käytöstä. Ei sinun edes tarvitse tietää monestiko mies on pettänyt, tietääksesi että hän on kohdellut väärin. Miehen pitäisi itse kertoa kaikki, olla pahoillaan ja kunnioittaa sua. Parisuhteessa ei syytetä toista kyttäämisestä sen vuoksi, että toinen on parisuhteesta huolissaan ja kysyy rehellisesti toiselta missä mennään.
Meillä sama juttu, mutta aina näen että mies murtuu kun vähän kovistelee. Nyt ollaan kahden vaiheilla, ja mietin mitä pitää tehdä.
Älä anna jätkän luilerrella. Se ei ole hyväksi sinulle eikä hänelle.Jos et saa häntä kuuntelemaan, niin ei sinulla ole mitään syytä jäädä. Mutta lienee turha odottaa, että mies itse tekee asioille mitään. Ei tuolllaisesta tilanteesta ole paluuta sen voimilla joka on sairaampi. Sinä olet terveempi osapuoli, sinun on tehtävä aloite vaikka toki se kuuluisi miehelle. Mutta sokea ei valitettavasti voi opastaa rampaa.
 
yli vuosi kulunut ja suhde on parempi kuin koskaan.uskottomuus asiana aina meille surullinen elämäntapahtuma, mutta ei haittaa arkea. se oli se avoimesti tunteista puhumattomuus mikä vei meidät ristiin, terapiassa edelleen olemme. en kadu että jatkoimme. tulevaisuudesta ei kukaan voi tietää, mutta luottamusta on siihen että mies oppi kantapään kautta elämän perusasioita.voimia muille kriisissä oleville.
 
Mieheni oli uskoton, jäi kiinni, tunnusti ja kertoi kaiken.
Kriisi ja tunneryöppy sen jälkeen sanoinkuvaamaton. Tilanne ajoi meidät eri osoitteisiin ja hakemaan eroa.
Palasimme kuitenkin yhteen, halusin antaa anteeksi.
Teen kovaa toipumistyötä - tunteet menevät aaltoina vihasta rakkauteen, surusta ja itkusta ikävään. Välillä viha sitä naista kohtaan kasvaa sietämättömäksi! Asiat pyörivät mielessä, mitä tapahtui ja milloin, kaivan yksityiskohtia tapahtuneesta jotta voin käsitellä tapahtunutta. Olen henkisesti tyhjä kuori, kuljen ja toimin koneen tavoin. En halua puhua ihmisille, en jaksa kuunnella ihmisiä - kuljen kuin usvassa kuulematta tai tajuamatta mitä ympärilläni tapahtuu - maailma on pysähtynyt ja peitetty harmaalla usvalla - haluan olla onnellinen - en surullinen. en halua tulla loukatuksi - haluan luottaa ja uskoa- sydämeni on pirstaleina - haluan sen ehjäksi. Haluan kadoitetun elämiloni takaisin ja jälleen luottaa - uskoa ja rakastaa :(
 
Auttaisiko se asiaa, jos miehenne kertoisi kaikki yksityskohdat tapahtuneesta.

Antaisitte anteeksi ja unohtaisitte asian.

Senjälkeen olisitte onnellinen pari jälleen. Kaikki mennyt unohdettu. Luottamus palautunut.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa