O
onneton
Vieras
Eli suuri rakkaus ei välttämättä ole se jonka kanssa arki sujuu? Meillä Yli 10v yhteistä taivalta takana meillä, mutta ero mielessä, kun arki ei suju.
O
onnellinen
Vieras
O
onneton
Vieras
P
papukaijan ruokottomat puheet
Vieras
"Arjen sujumattomuus" kuulostaa ainakin luettuna kovin keukäiseltä syyltä erota! Ne kirjoittajat, joita muutkin täällä kehottaa eroamaan, ovat yleensä juopon ja/tai väkivaltaisen tyypin tai henkisen pahoinpitelijän kanssa; minimissään tapauksiin liittyy yleensä pettämistä tai muuta valehtelua.
Aloituksesi ei oikein vakuuta...
Aloituksesi ei oikein vakuuta...
O
onnellinen
Vieras
Onko miehelläsi stressiä jostain ? Työstä ? Raha-asioista ? Sujuuko teillä seksi ? Etkö keksi mitään selitystä sille että miehelläsi on pinna kireällä ? Pystyttekö keskustelemaan asioista ?
P
PiparSuu
Vieras
Uskon sen hyvin.
Myös erilaiset maailmankatsomus ja ihan päivittäinen eläminen voi hiertää huomattavan paljon. Myös mm. lapsiasiat, lapsien kasvatusasiat voivat hiertää, jopa ihan se, meneekö naimisiin ikinä jne.
Molemmilla voi olla vahvoja vakaamuksia ja sopiva yhteiselo tarkoittaisi jommankumman taipumista. Tämä voi tuoda hyvin onnettomaksi, jolloin yhteiselo vaan on mahdotonta onnellisena.
Esim. Toinen ateisti, ei halua ikinä lapsia, ei halua periaatteesta naimisiin, jos vahinko tulisi, ehdottomasti abortti. Jos nainen ei suostu ja vahinko kävisi, niin pitäisi ok:n, että kotona juodaan lapsien kanssa alkoholia. Lapselle ei saisi puhua yhtään uskosta. Juo myös kohtuudella alkoholia, myös kotona, mutta ei alkoholisti.
Kumppani hyvin lapsirakas uskovainen, ei halua missään nimessä aborttia, haluaisi naimisiin, ei halua, että kotona läträtään alkoholilla, ei halua, että lapselle opetetaan alkoholin juonti kotona. Haluaisi opettaa uskonnollisen kasvatuksen myös lapselle.
=yhteiselo vaatisi hyvin voimakkaita ja rajuja periaatemuutoksia, jotta molemmat olisi onnellisia.
Myös erilaiset maailmankatsomus ja ihan päivittäinen eläminen voi hiertää huomattavan paljon. Myös mm. lapsiasiat, lapsien kasvatusasiat voivat hiertää, jopa ihan se, meneekö naimisiin ikinä jne.
Molemmilla voi olla vahvoja vakaamuksia ja sopiva yhteiselo tarkoittaisi jommankumman taipumista. Tämä voi tuoda hyvin onnettomaksi, jolloin yhteiselo vaan on mahdotonta onnellisena.
Esim. Toinen ateisti, ei halua ikinä lapsia, ei halua periaatteesta naimisiin, jos vahinko tulisi, ehdottomasti abortti. Jos nainen ei suostu ja vahinko kävisi, niin pitäisi ok:n, että kotona juodaan lapsien kanssa alkoholia. Lapselle ei saisi puhua yhtään uskosta. Juo myös kohtuudella alkoholia, myös kotona, mutta ei alkoholisti.
Kumppani hyvin lapsirakas uskovainen, ei halua missään nimessä aborttia, haluaisi naimisiin, ei halua, että kotona läträtään alkoholilla, ei halua, että lapselle opetetaan alkoholin juonti kotona. Haluaisi opettaa uskonnollisen kasvatuksen myös lapselle.
=yhteiselo vaatisi hyvin voimakkaita ja rajuja periaatemuutoksia, jotta molemmat olisi onnellisia.
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja papukaijan ruokottomat puheet:
En ole kysynytkään kannattaako erota. Olen vain tullut siihen tulokseen, että taitaa sittenkin ero olla rakaisu.Vaikka tiedän rakastavani miestäni, mutta oman ja lasten mielenterveyden kannalta se taitaa olla oikea ratkaisu.
Arki ei suju, jos se on yhtä tappelua ja väheksymistä, johon liittyy pikkuhiljaa koveneva väkivalta. Tosin niin harvoin, että tähän asti olen ajatellut, että sen voi antaa anteeksi. Ja välillä onkin jopa kuukausia hyvää aikaa, mutta enpä jaksa enää miettiä suuttuko mies tänään ja suuttuuko niin paljon, että lyö niin, että veri lentää.
Vaikka enemmän kärsin kyllä henkisestä väkivallasta, kuin fyysisestä, mutta se on kai sitten se mikä "hyväksytään" eron syyksi.
Eikä mun ketään tarvi vakuuttaa halusin vain noin yleistä mielipidettä siitä, että voiko rakkaansa kanssa olla onneton, kaikillehan on selvää, että ilman rakastaan on onneton.
P
PIPARISUU
Vieras
Oletko varma ap että miehesi on kanssasi onnellinen?
Oletteko keskustelleet tuollaisesta käytöksestä? Menkää parisuhdeterapiaan tai jonnekin kurssille: Miten hillitä hermoni.
Oletteko keskustelleet tuollaisesta käytöksestä? Menkää parisuhdeterapiaan tai jonnekin kurssille: Miten hillitä hermoni.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Mutta jos on sen ihan todellisen rakkauden löytänyt, siis molemmat osapuolet, niin silloinhan molemmat tahtovat saada arjen toimimaan. Jos on lyhyt pinna, niin menee johki hoitoon...
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Onhan meillä stressiä molemmilla, mutta se on muutenkin äkkipikainen ja tauot tupakoinnin välillä vaan kiristää sitä enisestään. Meillä on muutenkin erilaisia näkemyksiä asioista ja se joka joustaa olen aina minä.
Seksi on sujunut aina. Keskustelu on miehen mielestä turhaa lässytystä. Ainakin, jos keskustellaan minun lähtökohdistani.
Selittää kaiken paskan jota niskaani kaataa sillä, että oli vihainen eikä tarkoittanut, mutta vaikea uskoa, kun satoja kertoja samat solvaukset kuulen.
V
vieras
Vieras
P
papukaijan ruokottomat puheet
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Henkinen ja fyysinen väkivalta kuulostaa kyllä jo minustakin eron paikalta, aloitus ei vielä kuulostanut! Ja varmasti voi tehdä onnettomaksi!
Viimeisestä lauseesta en sensijaan ole samaa mieltä!
Itse olen ollut ihan onnellinen toisinaan jo paljon ennen kuin olin tavannut ensimmäistäkään miestä! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että myös yksin tai ystävien tai ylipäätään muiden ihmisten kuin oman rakkaankin kanssa voi olla myös onnellinen!
Y
ymmärrän
Vieras
Minä uskon myös hyvin, että se elämän rakkaus ei välttämättä ole se henkilö jonka kanssa se elämä olisi onnellista. Itse elin aikanaan myös huono hermoisen miehen kanssa. Väkivaltainen hän ei ollut, mutta jotenkin sitä rupesi itse olemaan "varpaillaan", ettei toinen hermostuisi. Monet illat meni pilalle siksi, että toisella ei heti joku homma onnistunut ja oli sitten pahallapäällä monta tuntiakin. Ja minuun se hänen hermostuminen tarttui, ja olin sitten itsekkin kiukkuinen ja ärsyyntynyt. On ihanaa, kun nyt on mies joka on hyvä hermoinen, eikä aina tarvitse jännittää, milloin alkaa kuulumaan kiroilua ja raivoamista, kun ukko alkaa jotain tekemään, tai kaikki ei muuten mene heti putkeen.
R
Rukoilijasirkka
Vieras
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Varmaan menee... Vai onko sulla jokin keino saada se sinne?
Parempi varmaan, että nähdään harvemmin vaan.
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän:
Just toi on pahinta, etä siihen kärttyilyyn menee itsekin mukaan, vaikka tietää, että lapset kärsii
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Nii, ei varmaan meekkään.
Mut antaahan se sulle aika selkeän viestin siitä, kuinka tärkeä olet hänelle, että mieluummin antaa sun mennä pois, ku että menis hoitoon.
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PIPARISUU:
Joo niin kauan, kun kaikki menee kun HÄN tahtoo. Ja, jos ei mene hän laittaa menemään kuvailemillani tavoilla.
Häntä ei millekkään kurssille saa. Enkä kyllä itsekkään ole innostunjut levittelemään ongelmiamme julkisesti
R
Rukoilijasirkka
Vieras
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Nii, ei varmaan meekkään.
No sitä mäkin ajattelen, että ehkä se ei sitten rakasta mua kuitenkaan. Toisaalta on saanut tuon käyttäytymismallin kotoaan, eikä silti tajua, että omille lapsilleen aiheuttaa saman olon minkä itse kotonaan sai.
En käsitä, miten se voisi olla elämän suuri rakkaus, jonka kanssa se arki ei suju? Eiköhän tuolloin ole kyseessä ollut pelkkä intohimo ja sitä en rakkaudeksi laske. Intohimon sekä rakkauden, ja arjen sujumisen katson kuuluvan siihen tosi rakkauteen 
R
Rukoilijasirkka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Nii, ei varmaan meekkään.
No sitä mäkin ajattelen, että ehkä se ei sitten rakasta mua kuitenkaan. Toisaalta on saanut tuon käyttäytymismallin kotoaan, eikä silti tajua, että omille lapsilleen aiheuttaa saman olon minkä itse kotonaan sai.
Varmaan rakastaa, mutta toi on silti se viesti, minkä se antaa sulle. Ja sun ei tartte semmosta kattella.
O
onneton
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Niin kuin jo kerroin pahempi tuo henkinenväkivalta on minulle, kuin lyöminen n. 3 kertaa vuodessa...
H
heillo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onneton:Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:Alkuperäinen kirjoittaja onneton:
Nii, ei varmaan meekkään.
No sitä mäkin ajattelen, että ehkä se ei sitten rakasta mua kuitenkaan. Toisaalta on saanut tuon käyttäytymismallin kotoaan, eikä silti tajua, että omille lapsilleen aiheuttaa saman olon minkä itse kotonaan sai.
Luultavasti ei rakasta, jos noin toimii, eikä halua edes hakea apua käytökseensä.
Ei se suhde ole unelma silloin, jos rakkaus on yksipuolista. Keskustele keskustele keskustele. Jos mies ei anna muuta vaihtoehtoa kuin ero tai tuollainen käytös, niin tee päätös ja toimi sen mukaan. Itse en jäisi väkivaltaiseen suhteeseen vain sen tähden kun rakastaisin toista. Voit myöhemmin jopa ihmetellä, että mikä ihme sai sut rakastamaan toista, kun oli jatkuvasti väkivallan pelossa.
