Näinkö rakkaus kuolee?

[AWWU]

nosto, jos joku vaikka osaisi jotain sanoa...

Kyllä varmasti tuon vaiheen yli voi päästä. En jaksa sepostaa tähän omaa elämääni, mutta paljon oli tuttua asiaa. Minulla mies eli pitkään oman tahtonsa mukaan, ja koin ettei tarpeeksi huomioinut minua ja lapsia. Työ ja kaverit tulivat liian tärkeiksi. En tänä päivänäkään tiedä, mikä sai aikaan muutoksen miehessäni, mutta nyt hän on kuin eri ihminen. osallistuu kotitöihin paremmin kuin ikinä, viettää aikaa kotona lasten kanssa tosi paljon jne...

Jotain tuollaista muutosta minäkin toivon, en vain itse osaa enää tehdä mitään...tai siis en tiedä mitä muuta voisin tehdä kuin yrittää nostaa ns. "kissaa pöydälle". En halua lyödä vielä hanskoja tiskiin mutta toisaalta taas en haluaisi odottaa muutosta jos sitä ei sitten koskaan tulekaan...

Mukava kuulla kuitenkin että jollakulla asiat ovat muuttuneet...antaa minullekin toivoa...

 

[varpu]

Meillä taitaa olla kloonit miehinä=)
No ei nyt ihan mutta juuri samanlaiselta kuulostaa kuin omani ja ihan samat asiat mieltäni painaa kuin sinuakin ap.
Mies oli silloin aikanaan tosi ihana, ihan unelmieni mies mutta jostain syystä on muuttunut eikä mukamas muista olleensa joskus niin rakastunut ja kaikinpuolin huomaavaisempi=) Kuin ruinaan, että tahdon sen miehen takaisin johon aikanaan rakastuin;O

Mutta noin vakavasti puhuen niin on meillä otettu yhteen monet kerrat miehen välinpitämättömyydestä ja siitä että kaikki muu on tärkeämpää kuin minä. Erokin on ollut himpun päässä, minulla oli jo asunto katsottuna kun mies heräsi katsomaan itseään ja käytöstään. No, ylämäkeä kesti jonkun aikaa..

Toisaalta ukko ei juo, ei hakkaa, ei petä ( ja silloin kun meni huonosti, toivoin tekevän niin, että meidän suhteelle tulisi järkevästä syystä loppu), kaikki on periaatteessa hyvin. Meillä pahin kriisi sattui aikaan kun täytin kolmekymmentä ja aika paljon panen sen piikkiin että etsin tseäni ja mietin elämääni, että tässäkö se nyt oli, tällaistako se tulee aina olemaan vai voiko olla jotain muuta odottamassa. Tunteet miestä kohtaan oli ihan täysin jäässä, nukuimme eri sängyssä ja sittenkin kun ukko heräsi ja alkoi toissaan antamaan sitä kaivattua läheisyyttä niin kesti kauan ennenkun aloin sietämään kosketustaan...

Jos meillä ei olisi ollut lapsia niin olisimme varmasti eronneet. Lasten koti on ollut aina täällä, täällä on heidän juurensa ja elämänsä. Haluan itse avioeroperheessä kasvaneena, että omilla lapsillani on aina olemassa lapsuudenkoti turvasatamanaan ja lasten edestä olen valmis tinkimään omasta "hyvinvoinnistani" tai miten sen sanoisi. ja olen itse asian näin ajatellut oikein ajan kanssa eli ikinä en tule päätöstäni katumaan. Tai katkeroidu.
Siksi toiseksi tunteet miestä kohtaan palasivat, en osaa sanoa miten niin kävi, en ikinä uskonut voivani rakastaa häntä mutta jostain ne tunteet kumpusivat ja hänen kainalonsa on rakkain paikkani. Lapsiakin on tullut kaksi lisää sen pahan kriisin jälkeen ja perheemme tuntuu kokonaiselta.

En sinuna ap vielä eroa hakisi, pitkään suhteeseen mahtuu monenlaista ajanjaksoa kuten elämään yleensäkin.
Mutta miehellesi pitäisi pitää kunnon puhuttelu, sinun täytyy ihan suoraan sanoa mikä itseäsi tympii ja mitä haluaisit muutosta. Kysellä hänen tuntojaan. Muuten en solmut eivät aukene. Ja seksistä sanoisin, että teet lakon ja sanot, että sinunkin pitää saada siitä jotain eikä olla vain reikänä mihin lykkiä.
Meillä ainakin toiminut =)
ja todella se yhteinen aika ja tekeminen perheen kanssa ja varsinkin ihan kaksinkin tuo sitä yhteenkuuluvuudentuntua ja tuo tunteita pintaan.
se se onkin tietysti toinen asia kuinka sen miehesi saa mukaan mutta herätykseen ei taida auttaa muu kuin se, että on tosissaan ajamansa asian suhteen.
Ja lopeta ukon passaaminen, ei ne ole kuninkaita joita palvellaan. Tottahan se on herra tyytyväinen kun saa mitä haluaa antamatta mitään vastineeksi.
Rakasta itse itseäsi ja arvosta itseäsi ja tekemisiäsi!!

jaksuja sinulle!

 

[cougar]

ei enää pidä sormusta koska se kuulema puristaa ja aiheuttaa pistelyä sormessa.Miehen kavereista 2 on poikamiehiä ja 2 eronnut.

Tämä kuulostaa naurettavalta, ettet vain olisi taas yksi "uskovainen"?!

mitä tarkoitat? väännätkö rautalangasta mulle...

Vaikka ratakiskosta. Älä ole liian sinisilmäinen, nosta kissa pöydälle ja hyvä ihme sano, että ei tämä mene näin!! Miehesi on kuitenkin noin paljon vanhempi, ottakoon elämänsä haltuun. Itse "otin" ja sain 6 vuotta vanhemman miehen, koska koin, että hän on vastuuntuntoinen, turvallinen, kokenut ja luottettava. Aina ei tietty käy näin. Kaikkea hyvää sinulle, vaadi enemmän! :flower:

 

[AWWU]

Kiitos vastauksestasi, olen monesta asiasta samaa mieltä kanssasi mutta ihan klooneja meidän miehet tuskin on.

Muistan kun kerran minulla ei tehnyt n. 3 viikkoon mieli seksiä niin mieheni totesi että hänen mielipiteensä on se että 2kk on maksimi jos siihen mennessä ei saa niin hän etsii jonku jolta saa. Kuten sinäkin, minäkin haluaisin säilyttää perheeni kasassa mutta en voi olla miettimättä hintaa sille.

Minunkin vanhempani ovat eronneet mutta he elivät kulissiliitossa koko lapsuuteni ajan, ja tiesin että eroavat heti kun muutan omaan asuntoon (tämän jopa kuulin kerran äitini suusta ja se jäi mieleeni). Niin he sitten erosivatkin, en koskaan muista nähneeni heidän suudelleen tai halanneen. En halua samanlaista lapsuutta lapsilleni kuitenkaan.

Pitäisikö minun arvostaa itseäni ja lopettaa tekemästä pelosta sellaista mitä en halua, kuitenkin tietäen että se voisi johtaa perheeni hajoamiseen. Mieheni kun toimii periaatteella ettei hän anele tai kumarra ketään.

 

[AWWU]

ei enää pidä sormusta koska se kuulema puristaa ja aiheuttaa pistelyä sormessa.Miehen kavereista 2 on poikamiehiä ja 2 eronnut.

Tämä kuulostaa naurettavalta, ettet vain olisi taas yksi "uskovainen"?!

mitä tarkoitat? väännätkö rautalangasta mulle...

Vaikka ratakiskosta. Älä ole liian sinisilmäinen, nosta kissa pöydälle ja hyvä ihme sano, että ei tämä mene näin!! Miehesi on kuitenkin noin paljon vanhempi, ottakoon elämänsä haltuun. Itse "otin" ja sain 6 vuotta vanhemman miehen, koska koin, että hän on vastuuntuntoinen, turvallinen, kokenut ja luottettava. Aina ei tietty käy näin. Kaikkea hyvää sinulle, vaadi enemmän! :flower:

Kiitos! Yritän varmaan kerätä voimia elää tämä elämäni niin kuin haluan ja tarjota lapsille niin hyvän äidin kuin vain voin kuitenkin kumartamatta miestäni jättämisen pelon uhalla. Ehkäpä hänkin alkaa sitten arvostamaan minua jos näkee että arvostan myös itseäni(?).

 

[varpu]

Miehemme eivät ole klooneja(samaan sukuun kuuluvaksi voisin vaikka epäilläkin, on nimittäin aika vallitseva luonne mieheni suvussa tämä itsekeskeisyys ja itsensä korottaminen toista paremmaksi=)) mutta arveletko, että hänessä olisi nyt niin muodissa olevaa narsistin piirrettä??
Omastani kun olen sitä mieltä että niitä on, olen hänet narsistiksi diagnosoinut jo aikaa sitten, ennenkuin narsismi tuli muotiin..

Jos sinun pitää passata ukkoasi jottei hän jätä sinua ja perhettänne niin sitten sanoisin, että lähde ja jätä moinen ukko. Jos todella noin on niin sitten asiasi ovat paljon huonommin kuin ajattelinkaan..
Luulen, että olet toiminut kuten minä aikanani kun olin niin rakastunut ja ihastunut, että tein kaiken ukon puolesta ja omasi kun on sinua noin paljon vanhempikin niin osaa käyttää sitä nuoruuden typeryyttä(anteeksi sanavalinta) hyväkseen ja ottaa kaiken irti palvonnasta.
sitten kun alat ymmärtää ja vaatia oikeuksia ja tasa-arvoa ja ylipäänsä jotain itsellesi niin sepä ei passaakkaan..

Tarkoitin, että rakasta itseäsi ja arvosta itseäsi itsesi vuoksi, olet vahvempi henkisesti miestäsi vastaan ja sitä ettet vain pidä itseäsi miestäsi huonompana koska hän niin ajatteleekin..

 

[dfdf]

Minä en ikimaailmassa suostuisi tuollaisiin pikapanoihin. Jos seksiä haluaa saada, niin silloin pitää myös antaa.Orgasmi ensin naiselle, sitten vasta miehelle. Tai miksei toisinkin päin, kunhan vain molemmat saavat.

 

[asfd]

Olen miettinyt tätäkin toisen naisen mahdollisuutta, yleensä ottaen sanoisin että en koskaan uskoisi sitä hänestä kun hänellä on kuitenkin yleensä ottaen tuon suhteen tiukka moraali

Tuo tiukka moraali koskee vain naisia, ei häntä itseään.

 

[AWWU]

Miehemme eivät ole klooneja(samaan sukuun kuuluvaksi voisin vaikka epäilläkin, on nimittäin aika vallitseva luonne mieheni suvussa tämä itsekeskeisyys ja itsensä korottaminen toista paremmaksi=)) mutta arveletko, että hänessä olisi nyt niin muodissa olevaa narsistin piirrettä??
Omastani kun olen sitä mieltä että niitä on, olen hänet narsistiksi diagnosoinut jo aikaa sitten, ennenkuin narsismi tuli muotiin..

Jos sinun pitää passata ukkoasi jottei hän jätä sinua ja perhettänne niin sitten sanoisin, että lähde ja jätä moinen ukko. Jos todella noin on niin sitten asiasi ovat paljon huonommin kuin ajattelinkaan..
Luulen, että olet toiminut kuten minä aikanani kun olin niin rakastunut ja ihastunut, että tein kaiken ukon puolesta ja omasi kun on sinua noin paljon vanhempikin niin osaa käyttää sitä nuoruuden typeryyttä(anteeksi sanavalinta) hyväkseen ja ottaa kaiken irti palvonnasta.
sitten kun alat ymmärtää ja vaatia oikeuksia ja tasa-arvoa ja ylipäänsä jotain itsellesi niin sepä ei passaakkaan..

Tarkoitin, että rakasta itseäsi ja arvosta itseäsi itsesi vuoksi, olet vahvempi henkisesti miestäsi vastaan ja sitä ettet vain pidä itseäsi miestäsi huonompana koska hän niin ajatteleekin..

En usko että mieheni on narsisti, sen tiedän koska minun isäni on. Toisaalta olen miettinyt sitäkin että olenko vain totuttanut mieheni passaukseen (passaan kuten äitini isääni) ja hän sitten nyt sitä vaatii minulta siihen totuttuaan. Vai johtuiko se vain siitä että alkuun sitä halusi vaan osoittaa rakkaalleen huomaavaisuutta ja se muuttui käytännöksi?

Sukunsa puolestaan kohtelee miestäni kuin huonompaa ja mies sitten puolestaan kohtelee minua kuin olisin häntä huonompi. Säälin miestäni koska tiedän että häneen sattuu kun ei koskaan ole tarpeeksi hyvä omalle suvulleen mutta en taida enää jaksaa antaa sen vuoksi anteeksi miehelleni hänen tapaansa kohdella minua.

 

[Mitä jos laittaisit + ja miinukset paperi]

ilman sukulaisia , sinä ja mies
Teidän elämästä kyse

 

[varpu]

Meillä taas ukkoa on pidetty kuin jumalaa, maatalon ainoa poika..
Tai siis anoppi on tehnyt kaiken miehen puolesta silleen, ettei sen ikinä ole tarvinut tehdä itelleen ruokaa tai siivota mitään, kaikki on ollut valmiina. Toisaalta sitä tunnepuolta ei ole ollut muuta kuin jos on ollut jotain moittimista, ikinä ei ole kehuttu tai rakastettu kuten äidin kuuluu, anopille on aina ollut työnteko tärkeämpää kuin mikään muu, ja on edelleen.
Ymmärrän miksi mieheni on sellainen kuin on, anopin ja appiukon suhdettakin kun katsoo niin.. Näinhän se menee, että millaisen mallin saa... ja kyllä itsekin mietin, että vievätkö meidän lapsemme tätä taas taas eteenpäin tuleville polville. Tosin olen itse ihan anopin vastakohta äitinä mutta miehen mallinhan nuot isältään saavat...

Sitä vaan en lakkaa ihmettelemästä kun yleensähän äiti ja isä haluaa lapselleen parasta ja parempaa kuin itsellään on ollut, miksi kuitenkin ukko kostaa omille lapsilleen kokemansa vääryyden?? Esim. syntymäpäivistä meillä on iso haloo ja riita, mieheni synttäreitä kun ei koskaan ole juhlittu ja ylipäänsä syntymäpäivät on humpuukia anopin ja appiukon mielestä niin ei meidänkään lasten tarvisi saada kutsua koulukavereita synttäreille jne. Olen kyllä pitänyt pääni ja synttärit on joka vuosi pidetty.

samalla tavoin kuin sinä ap minä olen säälinyt miestäni ja yrittänyt aina ymmärtää ja luulin vielä nuoruuden sinisilmäisyydellä aikoinaan,e ttä kun minä häntä jaksan niin paljon rakastaa niin hän paranee traumoistaan ja oppii itsekin rakastamaan ja antamaan hellyyttä..Mutta eihän se niin mene, omasta itsestään se halu muuttua täytyy tulla..

 

[ja sut huomataan]

Arki:
Kotona mies istuu tietokoneella tai lukee lehteä (joskus laittaa astiat astianpesukoneeseen ), osaa olla kyllä lastenkin kanssa ja rakastaa heitä.
Minä hoidan muun kodin ylläpidon (siivouksen, ruuat, pienet korjaukset tms.), maksan puolet vuokrasta, ostan lasten vaatteet. hoidan lasten neuvolat, lääkärit yms. mutta kyllä mies auttaa jos erikseen pyydän ja sopii hänen aikatauluunsa, 3/4 muista peruslaskuista maksaa mies ja ruokaostokset menee suunnilleen puoliksi. Yhdessä liikutaan vain koko perheenä, anopin ja apen luona yms. sukulaisvierailut ja joskus (n.1krt kk) jäätelöllä tms.

jätä tekemättä kaikk!. heti tulee kommenttia

 

[AWWU]

jätä tekemättä kaikk!. heti tulee kommenttia

Varmasti tulisi kommenttia, tuleehan sitä nytkin kun en osaa noita hänen mielestään tehdä tarpeeksi hyvin mutta eihän arvostaisi minua sen enempää lapset vain joutuisivat elämään paskaisessa kodissa.

 

[AWWU]

Kannan itsekin omia lapsuuden traumojani mukanani ja vikoja löytyy vaikka miten paljon, mutta koskaan näin huonoksi ihmiseksi en ole enne itseäni tuntenut kuin mieheni saa minut tuntemaan. Toisaalta kun yritin puhua hänelle tästä, mieheni suojamuuri nousee pystyyn "taas minua syytetään jostakin..en kuuntele" ,kuten hän tekee kun hänen sukunsa sättii häntä.

Vanhojen muistojen tuska varmaan tekee niin kipeää ettei vanhoja käyttäytymismalleja sitten osaa muuttaa kuitenkaan. Kun niitä ei haluaisi edes käydä läpi uudestaan ja käsitellä jotta osaisi sitten tehdä paremmin, on helpompi vaan tehdä ajattelematta edes miksi.

Tämänhän se juuri on tässä niin hankalaa, tiedän että rakastan sitä miestä joka hän sisimmältään on mutta en sitä miestä joka kohtelee minua näin.

 

[rakastettu]

Minusta on kamalaa, jos mies ei huomioi ja välitä toisen kodin hoitamisesta. Ei tunnu tasavertaiselta kumppanilta. Pitää olla yhteistä tekemistä, eikä vain seksiä (jos näin on?)
Nainen ei ole se, jonka VAIN kuuluu hoitaa kotia, myös miehen kuuluu tehdä samoja asioita.