Uskotko uudellenrakastumiseen

Olen 38v viidettä lasta odottava uusperheen äiti. Meillä miehen kanssa on ollut ongelmia parisuhteessa jo 1v8kk. Minun puoleltani rakkaus on loppunut kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen. Haluaisin asumuseron että perhetilanne rauhoittuisi, mutta mies ei ole suostunut siihen. Arki on todella rankkaa kun meillä ei ole mitään puhuttavaa keskenämme. Illat lasten nukkumaanmenon jälkeen vietämme eri huoneissa. Ilmapiiri kodissamme on kireä enkä pidä siitä yhtään. Miehen pinna palaa herkäsi ja koen että minun lapseni ovat hänelle piikki lihassa. Minusta tuntuu pahalta että joudun tavallaan taistelemaan lasteni oikeuksien ja lapsena olon puolesta. En näe että tällä suhteella olisi toivoa, perheneuvolaan mies jaksoi kerran lähteä. Laskuja on rästissä koska mies makselee niitä kun jakselee. Itse olen aina ollut tunnollinen laskujen maksaja. Tilanne on todella stressaava ja haluaisin viheltää pelin poikki. Haluan että kaikilla olisi olisi kotona hyvä olla, tällä hetkellä se ole niin.

 

Vanha pihalle ja uutta kiikariin
No ei, en mä jaksais.. jos mies alkais jossain vaiheessa tiuskimaan pojalle tai aiheuttaisi muuten kireän ilmapiirin jonka takia lapsellakaan ei olisi hyvä olla, lähtisin. Vaikka olisi miten vuosia takana ja pitkä historia, niin kyllä mulla menee poika kaiken edelle. Edes isänsä en antaisi häntä satuttaa mitenkään, olisin valmis elämään kahden pojan kanssa ja rakastumaan uudelleen joskus kun olisin siihen valmis ja tulisi passeli tapaus vastaan.

 

Viikonlopun mies oli mummolassa kahden nuorimman kanssa. Sain viettää laatuaikaa isojen lasten kanssa. Kyllä se niin vaan on että täällä on ihan eri meininki kun mies on poissa. Heti kun illalla tulivat, tuli myös se ilmapiiri jossa kaikki ovat varpaillaan. Pyhästi olin päättänyt jutella miehen kanssa tileanteesta mutta en vaan saanut sanottua mitään. Mä en jaksais tätä enää mutta mistä saisin voimia saadakseni miehen uskomaan että kiitti, mulle riitti. :ashamed: