H
"hera"
Vieras
Meillä on miehen kanssa pian 5kk ikäinen vauva (korjatulta iältään 2,5kk) ja muutama viikko sitten ilmoitin miehelle,etten pysty enään jatkamaan suhdettamme,ja siitähän se helvetti irtosi.
Minun tunteeni häntä kohtaan ovat täysin kuolleet, olisin niin kipeästi tarvinnut raskausaikana ja synnytyksen jälkeen miestä,joka on tukena ja turvana,eikä vain istu tietokoneella. Mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa minua kohtaan jo pitkään,ja nyt oli pakko tehdä viimeinen siirto.
Yhdessä asuessamme mies ei hoitanut vauvaa, yritin selittää hänelle,että pienokaisemme tarvitsee myös isäänsä, hetkiä hänen kanssan. Joo,kyllähän hän sen yhden syötön hoiti,jos asiasta olin ensin puoltuntia valittanut.
Mies tietää,mistä narusta vetää,että saa minut käyttäytymään miten itse haluaa. Keskosvauvamme alku oli erittäin hankala, en päässyt synnytystä ja "pieleen mennyttä" purkamaan mitenkään, joten kävin muutaman kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa tunteistani ja meidän suhteestamme. Hän sieltä sanoi,että on suuri vaara minun masentua,koska kotona kaikki menee päin seiniä, kun en saa mieheltä minkäänlaista apua tai tukea.
Kävin usein perjantai tai lauantai iltaisin kavereitani moikkaamassa,vietin heidän kanssaan aikaa (alkoholia en käytä). Kotiin olisi pää hajonnut. No,mies selitti äidilleen,että olen masentunut,ja on tämän sanonut myös perheneuvolaan jostain syystä. Tämä ei siis pidä paikkaansa, nyt erossa olessamme olen tajunnut, että se paha olo johtui vain meidän suhteesta,mikä ei mitenkään toiminut.
No,nyt asumuseron ollessa päällä mies on alkanut uhkailemaan ja kiristämään. Ensimmäisen viikon uhkaili tekevänsä itselleen jotain,ja otti monta kertaa alkoholia,jota ei harrasta normaalisti.
Viime maanantaina ilmoitti,että hakee tyttäremme perjantaina ja tuo sunnuntaina. En tietenkään suostunut siihen,koska ei mies voi vaan hakea viikonlopuksi pientä vauvaa itselleen vihapäissään,jota ei arkena suostu näkemään ollenkaan,omasta halustaan. No,mies haki. Sain onneksi eilisen päivän (hirveän anelun jälkeen) olla tytön kanssa sukuloimassa. Mies on sitä mieltä,että voi tuoda tytön takaisin kun haluaa,ja hakea hänet kun haluaa. Ja jos en suostu, hän "soittaa pankkiin,ja ilmoittaa,ettei enään maksa asuntolainaa" (mikä ei kyllä noin vain onnistu)
Olen pitänyt tämän asian omalta puoleltani asiallisena,miehen viestit säilyttänyt ja yrittänyt selittää,että tässä on kyse tytön hyvinvoinnista,eikä meistä kahdesta. Minusta on inhottavaa,että mies tytön kustannuksella nyt vittuilee minulle,ja tyttö kärsii. Viimeisin viesti äsken oli uhkaus siitä,että kun menemme lastenvalvojalle,hän tekee kaikkensa,että saa tytön itselleen..
Ja olen valmis tottakai antamaan lasta isällensä niin paljon kuin vaan voi,mutta tuntuu hurjalta,että 5kk (2,5kk) lapsi olisi pitkän viikonlopun erossa äidistä. Voin toki olla täysin väärässäkin,ja kyseessä äidinvaisto,mutta en ymmärrä,miksi tämä pitää miehen puolelta tehdä ihan vain kettuiluna minua kohtaan,kiristää ja uhkailla.
Onko kellään kokemuksia/tietoa,meneekö tämä asia niinkuin mies haluaa,vai ajatellaanhan tässä kuitenkin vauvan parasta? Tämä tilanne on stressaava,mutta en halua lähteä asiattomuuksiin..
Minun tunteeni häntä kohtaan ovat täysin kuolleet, olisin niin kipeästi tarvinnut raskausaikana ja synnytyksen jälkeen miestä,joka on tukena ja turvana,eikä vain istu tietokoneella. Mies on käyttänyt henkistä väkivaltaa minua kohtaan jo pitkään,ja nyt oli pakko tehdä viimeinen siirto.
Yhdessä asuessamme mies ei hoitanut vauvaa, yritin selittää hänelle,että pienokaisemme tarvitsee myös isäänsä, hetkiä hänen kanssan. Joo,kyllähän hän sen yhden syötön hoiti,jos asiasta olin ensin puoltuntia valittanut.
Mies tietää,mistä narusta vetää,että saa minut käyttäytymään miten itse haluaa. Keskosvauvamme alku oli erittäin hankala, en päässyt synnytystä ja "pieleen mennyttä" purkamaan mitenkään, joten kävin muutaman kerran psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa tunteistani ja meidän suhteestamme. Hän sieltä sanoi,että on suuri vaara minun masentua,koska kotona kaikki menee päin seiniä, kun en saa mieheltä minkäänlaista apua tai tukea.
Kävin usein perjantai tai lauantai iltaisin kavereitani moikkaamassa,vietin heidän kanssaan aikaa (alkoholia en käytä). Kotiin olisi pää hajonnut. No,mies selitti äidilleen,että olen masentunut,ja on tämän sanonut myös perheneuvolaan jostain syystä. Tämä ei siis pidä paikkaansa, nyt erossa olessamme olen tajunnut, että se paha olo johtui vain meidän suhteesta,mikä ei mitenkään toiminut.
No,nyt asumuseron ollessa päällä mies on alkanut uhkailemaan ja kiristämään. Ensimmäisen viikon uhkaili tekevänsä itselleen jotain,ja otti monta kertaa alkoholia,jota ei harrasta normaalisti.
Viime maanantaina ilmoitti,että hakee tyttäremme perjantaina ja tuo sunnuntaina. En tietenkään suostunut siihen,koska ei mies voi vaan hakea viikonlopuksi pientä vauvaa itselleen vihapäissään,jota ei arkena suostu näkemään ollenkaan,omasta halustaan. No,mies haki. Sain onneksi eilisen päivän (hirveän anelun jälkeen) olla tytön kanssa sukuloimassa. Mies on sitä mieltä,että voi tuoda tytön takaisin kun haluaa,ja hakea hänet kun haluaa. Ja jos en suostu, hän "soittaa pankkiin,ja ilmoittaa,ettei enään maksa asuntolainaa" (mikä ei kyllä noin vain onnistu)
Olen pitänyt tämän asian omalta puoleltani asiallisena,miehen viestit säilyttänyt ja yrittänyt selittää,että tässä on kyse tytön hyvinvoinnista,eikä meistä kahdesta. Minusta on inhottavaa,että mies tytön kustannuksella nyt vittuilee minulle,ja tyttö kärsii. Viimeisin viesti äsken oli uhkaus siitä,että kun menemme lastenvalvojalle,hän tekee kaikkensa,että saa tytön itselleen..
Ja olen valmis tottakai antamaan lasta isällensä niin paljon kuin vaan voi,mutta tuntuu hurjalta,että 5kk (2,5kk) lapsi olisi pitkän viikonlopun erossa äidistä. Voin toki olla täysin väärässäkin,ja kyseessä äidinvaisto,mutta en ymmärrä,miksi tämä pitää miehen puolelta tehdä ihan vain kettuiluna minua kohtaan,kiristää ja uhkailla.
Onko kellään kokemuksia/tietoa,meneekö tämä asia niinkuin mies haluaa,vai ajatellaanhan tässä kuitenkin vauvan parasta? Tämä tilanne on stressaava,mutta en halua lähteä asiattomuuksiin..
