Uskis totesi tuolla, ettei logiikkaa tarvitse hylätä jos haluaa uskoa. Vielä vähän takerrun siihen.
Ensimmäinen kysymys, missä logiikka pitää heittää metsään on pahan ongelma, miksi maailma on niin paha jos Jumala on niin hyvä? Koska sitähän me emme voi päätellä, koska Jumala yksin tietää...
Toinen esimerkki, kiviparadoksi, jonka oon kyllä saattanut esittää täällä joskus aikaisemminkin mutta kuitenkin: jos Jumala on kaikkivoipa, hän voisi luoda kiven joka on niin painava, ettei kukaan voi sitä nostaa, ei edes hän itse. Mutta jos hän ei itse voi nostaa tuota kiveä, hän ei ole kaikkivoipa. => Kaikkivoipaa Jumalaa ei voi olla olemassa, loogisesti ajateltuna.
Jumalan olemassaoloa ei voi myöskään loogisesti todistaa. Sitä on yritetty, mutta yritelmät ovat toinen toistaan hauskempia.
Miksi kukaan siis uskoisi johonkin, joka on täysin logiikan saavuttamattomissa? Jos en voi luottaa omaan ajatteluuni, miksi luottaisin Jumalaan joka olisi väistämättä tehnyt ajattelustani epätäydellistä (koska siihen ei voida järjellisesti sijoittaa Jumalaa)?
Ensimmäinen kysymys, missä logiikka pitää heittää metsään on pahan ongelma, miksi maailma on niin paha jos Jumala on niin hyvä? Koska sitähän me emme voi päätellä, koska Jumala yksin tietää...
Toinen esimerkki, kiviparadoksi, jonka oon kyllä saattanut esittää täällä joskus aikaisemminkin mutta kuitenkin: jos Jumala on kaikkivoipa, hän voisi luoda kiven joka on niin painava, ettei kukaan voi sitä nostaa, ei edes hän itse. Mutta jos hän ei itse voi nostaa tuota kiveä, hän ei ole kaikkivoipa. => Kaikkivoipaa Jumalaa ei voi olla olemassa, loogisesti ajateltuna.
Jumalan olemassaoloa ei voi myöskään loogisesti todistaa. Sitä on yritetty, mutta yritelmät ovat toinen toistaan hauskempia.
Miksi kukaan siis uskoisi johonkin, joka on täysin logiikan saavuttamattomissa? Jos en voi luottaa omaan ajatteluuni, miksi luottaisin Jumalaan joka olisi väistämättä tehnyt ajattelustani epätäydellistä (koska siihen ei voida järjellisesti sijoittaa Jumalaa)?